Eräs pariskunta on lähdössä 2 vk lomalle ja jättää
10 kk ikäisen vauvan isovanhemmille hoitoon. En pystyisi itse jättämään noin pientä noin pitkäksi aikaa, en varmaan edes yhdeksi yöksi jos ei pakko olisi. Meillä 5v. on sillon tällöin 1-2 yötä isovanhemmilla kylässä.
Kommentit (37)
En todellakaan! Vaan hämmästelin ja kauhistelin sitä miten he raaskivat ja pystyvät jättäämäään. Itse en pystyisi enkä edes haluaisi.
Ihmettelen niitä jotka pystyy jättämään lapsen pitemmäksikin aikaa osallistuakseen johonkin kuukausien pituiseen tositeeveeseen tai jotain.
mikä siis ongelmasi nimi?
Elä ja anna toistenkin elää...
Sanotaan, että lapsi voi olla erossa vanhemmistaan korkeintaan yhtä monta yötä peräkkäin, kuin hänellä on ikävuosia. Toisen neuvon mukaan yhtä monta yötä vuodessa, kuin hänellä on ikävuosia.
tämän kuun lopulla reissuun, lapsi on silloin 10 kk. Alun perin suunniteltiin jättää hänet mummille, varmasti pärjäisi hyvin ja on pari päivää jo kerran mummilla ollutkin. Minusta ei siis millään lailla pöyristyttävää.
No, itse kuitenkin otamme pojan mukaan. Tulis lattea reisu, kun olis niin ikävä...
yhtäkkiä häipyisi maisemista eikä olis tietoa minne on mennyt ja milloin tulee takaisin. Olisko mukavat 2 viikkoa?
Ei minulla ole minkäänlaista ongelmaa asian suhteen, enkä mielestäni millään tavalla estänyt heitä elämästä tyylillään. Otinpahan vain asian esille lukeakseni muiden mielipiteitä, raaskivatko muut jättää. Millainen vauvan muisti on, voiko " unohtaa" vanhempansa tuossa ajassa?
Ja kyllä tuon ikäinen ikävöi vanhempiaan. Itseasiassa tuo ikä on pahimpia mahdollisia erossa olemiseen! : (
Vierailija:
Perhe ei ole este eikä hidaste vaan suuri rikkaus!
Nykyään ei osata tehdä mitään yhdessä, kaikilla on omat juttunsa
Älytöntä toimintaa. 2x 2 vrk olisin vielä ymmärtänyt, mutta jos ovat jättäneet parin kuukauden ikäisen jo kuukaudeksi hoitoon...
Ei ole minun vauvani ei mutta itse en ikinä pystyisi moiseen. Eikö kannattaisi alottaa vaikka sillä että olisi viikonlopun pois jos välttämättä tuntuu että tarvii kaksistaan aikaa.
2 viikkoa on vauvan maailmassa ikuisuus! Juuri v a u v a p u o l e l l a joku kertoi kuinka 10-kuinen vauva oli vierastanu omaa äitiään kun äiti oli ollut viikonlopun poissa (ruvennut siis itkemään ja pelkäämään äidin sylissä).
Jokus voi käydä niin että äiti joutuu vaikka sairaalaan mutta en ymmärrä että joku vapaaehtosesti HALUAA olla noin pienen luota poissa noin pitkän aikaa!
No joo, eipä pyöri maailma mun ymmärysten mukaan.
että vauva elää symbioosissa äitinsä kanssa. Vauva ei tiedä olevansa erillinen olento, näin asiaa tulkitaan psykologiassa. Vauvan jättäminen vieraan hoitoon ei siis ole ihan sama kuin jättäisi koiranpennun jollekin hoitoon. Äiti on vauvalle muuta kuin hoitaja ja hengissä pitäjä, äiti on osa lasta vielä lapsen syntymän jälkeenkin. Vauvan ajantaju on myös aivan erilainen kuin aikuisen.
Jos välttämättä kahdestaa pitää noin pitkäksi aikaa päästä niin eikö voisi odottaa että lapsi olisi vanhempi.
Olen saanut paskaa niskaani kun olen joskus iljennyt väittää että äiti on vauvalle ekan vuoden ajan tärkeämpi kuin isä juuri tämän symbioosijutun takia.
Meidän vauva ei välillä syö pullosta maitoa isän sylissä vaan alkaa itkeä. Kun vaihdetaan syliä niin onnistuu.
yhtään kun voisin olla siellä rakkaassa mummolassa rakkaiden ja tuttujen ihmisten ympäröimänä ihmettelmässä mihin se mies on kadonnut ja tuleeko se vielä takaisin.
Vierailija:
Miltähän näistä immeisistä tuntuisi, jos niitten siippa
yhtäkkiä häipyisi maisemista eikä olis tietoa minne on mennyt ja milloin tulee takaisin. Olisko mukavat 2 viikkoa?
sinä olet tuntenut rakkaan mummolan vuosikymmeniä, vauva ei. Luepa oikeasti tuolta, no sieltä toiselta puolelta se kirjotus missä äiti kertoo että vauva oli parin päivän jälkeen vierastanut äitiään. Miten joku voi edes kuvitella että vauva ajattelisi asiat meidän näkökulmasta, tyyliin siis: " no, äiti ja isi on vaan vähän lomalla ja tulee sitten 14 päivän päästä" .
Mitä tuon ikänen vielä tajuaa maailmasta. Toki tajuaa jo paljon mutta vauva voi mennä jo siitä pois tolaltaan jos arkipäivässä tapahtuu jotakin poikkeavaa, ihan vaikka äidin kanssa. Äiti on hänelle vielä kaikki kaikessa, koko maailman turva. Yhtäkkiä äiti sitten vaan häviää (ja vielä se isäkin, joka on kuitenkin toiseksi paras vaihtoehto) piiiiitkäksi aikaa. Mitä sen vauvan päässä mahtaa liikkua. Tuskin kuitenkaan että " ai kun on kiva tässä mummon hoidossa" .
ja vanhempien läheisyys olisi lapselle selvästi haitallista ja taannuttavaa, mutta silti...silloinhan he kuuluisivat oikeastaan psykiatriselle osastolle..:-)
Vierailija:
mikä siis ongelmasi nimi?
Elä ja anna toistenkin elää...
Ts. etkö käsitä mitenkään, että on myös muita tapoja elää ja olla kuin se, jota sinä teet? Siinä tapauksessa päiväsi taitavat kulua aika tarkkaan päivitellen näitä asioita (että kuinka kummassa ne muut tuolleen)?
Ei taida lapsi kovin tärkeä olla. Meillä matkasi tuon ikäinen mukana ja ai että nautti kun varpaat kastui mereen ja koko perhe nautti yhdessäolosta!Perhe ei ole este eikä hidaste vaan suuri rikkaus!