miniä ei anna lapsien käyvän

Minä kerran erehdyin apua pyytämään (auttamiseen olisi mennyt vartti ehkä), apua en saanut ja myöhemmin kuulin puolitutuilta kuinka anoppi kertoo minun olevan masentunut.

T. Toinen (tai taas yksi) hankala miniä (vain yksi esimerkki miksi)

miniän oikeudet, mutta miten mummin kirjoitti:

Miniä on aina ollut vaikea. Alusta alkaen on ollut kaikkea epäsopua joita en nyt ala kertomaan. Todettakoon, että syytä myös minussa. Miniä pyysi kesällä muutaman kerran apua lastenhoidossa, mutta en ottanut koska meillä oli kiireistä mökin remontissa. Kolme tytärtäni (muualla asuvat) olivat kesälomalla mökillä koko kesän, eivätkä miniä ja lapset kertaakaan käyneet, vaikka asuvat muutaman kilometrin päässä. Nyt miniä ei ole ollut missään yhteydessä , edes jouluna. Poikani käväisi aattona, yksin. Minun ja meidän olisi ilmeisesti pitänyt ottaa lapset kesällä hoitoon joka kerta kun hän pyysi??? Ymmärsin väsymyksen, mutta meillä oli kovasti kaikkea työtä mökillä. Harmittaa, että en näe poikani lapsia.

Miksi sinun pitäisi nähdä poikiesi lapsia? Sano nyt edes yksikin syy siihen? Eivät he kuulu elämääsi etkä sinä heidän. Parempi kun armahdat itsesi ja lakkaat tekemästä asioista itsellesi ylivoimaisia vastuksia. Keskity omaan elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni suuttui aikanaan vaimonsa kanssa vanhemmillemme samasta syystä. Heillä oli omia menoja, kun hoitoapua pyydettiin. Eli omat menot olisi pitänyt perua, koska lapsenlapset oli tulossa hoitoon. En ymmärrä.

Riippuu vähän tilanteesta että onko suuttuminen aiheellista vai aheetonta. Joillakin voi olla kalenteri täynnä sovittuja menoja, mutta ne voivat olla sellaisia että niitä voi helposti muuttaa tai jättää menemättä. Varsinkin sellainen saa sapen kiehumaan että jos on mainostettu että pyytäkää sitten kun tarvitsette apua lasten hoitoon ja kun se kerta sitten tulee, niin se ei sovi kun on luvattu kissalle että leivotaan kotona juuri sinä päivänä.

Niin, kuka sen määrittää mikä on kenellekin tärkeä meno? Se miniäkö? Onko se oma meno tärkeämpi, kuin se isovanhemman meno? Mun mielestä se hoito on ok, jos se sopii molemmille. Ei kai isovanhemmat mitään hoitoautomaatteja ole. Tietenkin, jos hoitoapua pyydetään vaikka synnytyksen ajaksi, tai sairastumisen takia tms. niin se voidaan järjestää vaikeammankin kautta. Mutta jos hoitoapua pyydetään siksi, että mennään vaikka syömään ja rimpsalle, niin miksi sitä ei voida siirtää seuraavaan viikonloppuun, kun isovanhemmilla ei ole muuta sovittua menoa? Meillä isovanhemmat olivat tuolloin vielä työelämässä ja ne vapaat oli heille ihan yhtä tärkeitä, kun muillekin. En kyllä ihan tarkkaan muista mikä oli esteenä hoidolle ja mikä oli syy hoitoavunpyynnölle. Tästä on jo aikaa. Joka tapauksessa tilanne oli minunkin mielestäni kohtuuton veljeltäni, joten tuskin kyse oli kissan kanssa leipomisesta.

Joka juupelin joulu me kutsutaan itse itsemme anoppilaan (kun ei sieltä yhteydenottoa kuulu) ja joka ikinen kerta anoppi voivottelee meidän pois lähtiessä että pitäisi nähdä useammin. Joka tammi- ja heinäkuu kutsutaan lasten synttäreille, anoppi käy istumassa lähes tuppisuuna pari tuntia ja lähtee juuri lapsia noteeraamatta. Myöhemmin miehen sisko kertoo että anoppi haluaisi nähdä lapsia useammin.

Mitään hän ei kuitenkaan asian eteen tee. Mulle sopii tämä tapaamisfrekvenssi ihan jees ja lapsilla on myös osallistuvia mummoja elämässään, mutta jos anoppia hiertää niin miksei tee asialle mitään?

Onpas harmillista! Minusta tuntuu, että teissä molemmissa on vikaa. Kannattaisi istua alas ja jutella asiat läpi.

Olen itse nelikymppinen, työssäkäyvä, kolmen koululaisen äiti. Minulla on loistoanoppi, vaikka eihän me kaikesta yhtä mieltä olla. Molemmat joustaa puolin ja toisin, annetaan myös arvoa toisen mielipiteille ja tavoille. Esikoinen oli pienenä anoppilassa paljonkin, anopin pyynnöstä. Muut sukulaiset kritisoivat, mutta miehelleni, minulle ja appivanhemmille kun asia oli ok, ei siinä muita tarvinnut kuunnella. Hyvät ihmissuhteet tarvitsee joustoa puolin ja toisin, näin vältytään isommilta ongelmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni suuttui aikanaan vaimonsa kanssa vanhemmillemme samasta syystä. Heillä oli omia menoja, kun hoitoapua pyydettiin. Eli omat menot olisi pitänyt perua, koska lapsenlapset oli tulossa hoitoon. En ymmärrä.

Riippuu vähän tilanteesta että onko suuttuminen aiheellista vai aheetonta. Joillakin voi olla kalenteri täynnä sovittuja menoja, mutta ne voivat olla sellaisia että niitä voi helposti muuttaa tai jättää menemättä. Varsinkin sellainen saa sapen kiehumaan että jos on mainostettu että pyytäkää sitten kun tarvitsette apua lasten hoitoon ja kun se kerta sitten tulee, niin se ei sovi kun on luvattu kissalle että leivotaan kotona juuri sinä päivänä.

Millä oikeudella voi kukaan voi sanoa mitkä menot ovatkin nyt sellaisia että ne voi perua lastenhoidon edeltä. Ja veikkaan, että aika monella tuo lastenhoitoaputarjous on sellainen, että ensin voi kysyä sieltä suunnasta että _sopiiko_ teille, ei niin että asia on ilmoitusluontoinen juttu ja isovanhemmat peruvat kaiken suunnitellun sen takia.

Itse olen ainakin miniänä ja tyttärenä toiminut näin. Kumpienkin isovanhempien suunnasta on tarjottu lastenhoitoapua, mutta en kuitenkaan pidä sitä itsestäänselvyytenä. Eikä tulisi mieleenkään loukkaantua ja käydä kyseenalaistamaan isovanhempien menojen tärkeyttä jos kieltäydytään, vaan sitten etsitään apu jostain muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä on loukkaantunut. En toki tiedä tilannetta sen tarkemmin, mutta voisin kuvitella, että kun on hoitoapua pyytänyt, on tarvekin ollut silloin suuri. Ja pyysi kahdesti, jotka molemmat häneltä evättiin omiin kiireisiin vedoten.

Ymmärrän molempien kannan. Isovanhemmillakin on oma elämä. Miniä on kokenut, että se isovanhempien oma elämä on mennyt kaiken edelle molemmilla kerroilla ja se tuntuu hänestä pahalta. Tiedän omasta kokemuksesta.

Oliko kyse muutaman tunnin hoitoavusta vai yöpymisestä? Minkä ikäisiä lapset ovat, olisivatko menneet siinä remontin mukana ja olisiko remontti kovasti viivästynyt, jos lapsenlapsiin olisi keskittynyt sen tarvittavan ajan?

Aloittaja hyvä, tuliko mieleesi, ettei miniälläsi ehkä ole ollut helppoa pyytää apua ja olisi sitä todella tarvinnut kesällä?

Toki, jos miniä on halunnut ryyppäämään tai muutoin ehkä hieman epäilyttävällä tavalla itseään halunnut rentouttaa, ymmärrän isoäidin kannan erinomaisesti. JOS miniä todella olisi tarvinnut apua ja anoppi ei yhtään voi joustaa, ymmärrän hyvin, ettei miniä halua pitää enää yhteyttä eikä tahdo lapsiakaan mummolaan tuoda.

Kirvesmies maksaa noin 55e/h. Mielelläänhän sitä maksaa päivässä  vähän yli 400 e siitä, että palkattu tekijä väistelee lapsia ja tekee työtään vähän sinnepäin, koska pikkuiset apurit niin haluavat olla mukana työmaalla. Anoppina minä en ainakaan pysty joustamaan tuollaisten summien edestä, palkattu apu on mukana vain muutamana päivänä.

Työtkin olisivat sujuneet mökillä paremmin jos anoppi olisi ollut kotona lapsia hoitamassa ja pois töiden tieltä.

Halvempaa tarjota talosta ruoka kuin ajeluttaa tekijää 30 km päähän syömään. Toiseksi on kätevää, että joku voi lähteä rautakaupasta hakemaan puuttuvia tavaroita "ilman palkkaa", kirvesmies ottaa saman tuntihinna, teki töitä tai valikoi ruuveja kaupassa. Eikä aina voi etukäteen tietää, mitä ihan varmasti tarvitaan.

Siksi anoppi on tuottavampi raksalla ilman lapsia kuin kotona 150 km päässä hoitamassa lapsia.

Itselläni on kolme lasta ja aina olen lastenhoidon kanssa toiminut niin, että ensin kysyn hoitoavun ja sitten vasta suunnittelen menon. Jos siis oma meno. Jos tulee kutsu jonnekin, niin kyselen potentiaaliset hoitajat läpi (käytännössä tämä tarkoittaa isovanhempia) ja sitten vasta sovin menenkö vain en. Tämä on mielestäni ihan normaali käytäntö ja usein on hoitopaikka löytynyt.

Pari kertaa vuodessa käymme miehen kanssa kahdestaan reissussa. Reissu suunnitellaan siten, että kysellään mikä hetki on isovanhemmille sopiva, siihen sitten sovitaan reissu. Jo nyt olis omituista, että varaisimme ja sopisimme matkat valmiiksi ja sitten jos hoito ei silloin sovikaan, niin suutumme silmittömästi ja emme tapaa isovanhempia enää. Tai että sopisin miehen kanssa, että mennään leffaan ja syömään hotelliöineen ensi viikonloppuna, varataan hotellit ja ravintolat ja sitten isovanhemmilla onkin sovittu meno. Ei muuta kun sota päälle ja tapaamiset nolliin.

Ei näin.

Vierailija kirjoitti:

Minä kerran erehdyin apua pyytämään (auttamiseen olisi mennyt vartti ehkä), apua en saanut ja myöhemmin kuulin puolitutuilta kuinka anoppi kertoo minun olevan masentunut.

T. Toinen (tai taas yksi) hankala miniä (vain yksi esimerkki miksi)

Minäkin sain kuulla kautta rantain olevani masentunut, kun en jaksanut (vielä imetyksellä olevan ja öisin heräilevän) vauvan kanssa ajaa anoppilaan 200km päähän, kun mies oli työreissulla.

Ei kummasti olla anopin hoitoapuja huolittu/kaivattu. Nyt vuorostaan itkee kaikille kun hänen apu ei kelpaa, yritän kuulemma olla superäiti ja jaksaa kaiken yksin..

T. Kolmas hankala miniä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki, jos miniä on halunnut  ehkä hieman epäilyttävällä tavalla itseään halunnut rentouttaa, ymmärrän isoäidin kannan erinomaisesti. .

Mahtavaa kieltä, kuin vanhasta kotimaisesta elokuvasta. :D

Hih joo, sorry, tuli vähän oudosti kirjoitettua 😂😂

Minusta tehtiin ls-ilmoitus kun vein viisivuotiaan mummolaan yöksi nuoremman joutuessa ambulanssilla sairaalaan... Ainoa yökyläkerta evö mutta kuulemma aina olen tuuppaamassa sinne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä on loukkaantunut. En toki tiedä tilannetta sen tarkemmin, mutta voisin kuvitella, että kun on hoitoapua pyytänyt, on tarvekin ollut silloin suuri. Ja pyysi kahdesti, jotka molemmat häneltä evättiin omiin kiireisiin vedoten.

Ymmärrän molempien kannan. Isovanhemmillakin on oma elämä. Miniä on kokenut, että se isovanhempien oma elämä on mennyt kaiken edelle molemmilla kerroilla ja se tuntuu hänestä pahalta. Tiedän omasta kokemuksesta.

Oliko kyse muutaman tunnin hoitoavusta vai yöpymisestä? Minkä ikäisiä lapset ovat, olisivatko menneet siinä remontin mukana ja olisiko remontti kovasti viivästynyt, jos lapsenlapsiin olisi keskittynyt sen tarvittavan ajan?

Aloittaja hyvä, tuliko mieleesi, ettei miniälläsi ehkä ole ollut helppoa pyytää apua ja olisi sitä todella tarvinnut kesällä?

Toki, jos miniä on halunnut ryyppäämään tai muutoin ehkä hieman epäilyttävällä tavalla itseään halunnut rentouttaa, ymmärrän isoäidin kannan erinomaisesti. JOS miniä todella olisi tarvinnut apua ja anoppi ei yhtään voi joustaa, ymmärrän hyvin, ettei miniä halua pitää enää yhteyttä eikä tahdo lapsiakaan mummolaan tuoda.

Kirvesmies maksaa noin 55e/h. Mielelläänhän sitä maksaa päivässä  vähän yli 400 e siitä, että palkattu tekijä väistelee lapsia ja tekee työtään vähän sinnepäin, koska pikkuiset apurit niin haluavat olla mukana työmaalla. Anoppina minä en ainakaan pysty joustamaan tuollaisten summien edestä, palkattu apu on mukana vain muutamana päivänä.

Kirjoitinkin, etten tiedä kaikkia asiaan liittyviä juttuja. Ymmärrän hyvin tuossa tapauksessa, ettei pieniä lapsia sinne haluta. Mutta aloittaja kiltti, kirjoitit, että näitä oli usesmpia kertoja ("muutama"), kun kielsit apusi poikasi perheeltä. Ainako teillä silloin oli kalliita työmiehiä paikalla? Eikö lasten kanssa olisi voinut sen hoitoajan verran olla jossain muualla, tai ainakin pysytellä poissa remonttireiskan jaloista? Tosin täytyy TAAS kirjoittaa, etten tiedä millainen remppa on kyseessä ja minkä ikäisistä pienistä on kyse ja miten pitkästä hoitoajasta. Jos paikalla oli jo muita teidän lapsenlapsia, niin takuulla on tuntunut miniästä pahalta. Eikö olisi voinut mennä sinne miniän ja pojan kotiin hetkeksi auttamaan?

Anteeksi, mutta kun ei tiedä kaikkea, niin vaikea sanoa, kuka tässä jutussa on pahis. Mutta tuntuu, huom TUNTUU, siltä, että miniää ja lapsiaan on jollain tapaa syrjitty.

Kyllä mummokin voisi yhteyttä pitää. Pyytää vaikka syömään koko perheen syksyllä, kun remppa on valmis. Tai soittaa pojalle tai miniälle, että nyt voisin mielelläni katsoa rakkaita lapsenlapsiani, käykää vaikka rauhassa kaupassa, syömässä, leffassa tmv.

Vierailija kirjoitti:

Olivatko tyttäret mökillä lapsineen koko kesän?

Mikseivät nämä tyttäret voineet auttaa? Tätejähän he ovat veljen lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä on loukkaantunut. En toki tiedä tilannetta sen tarkemmin, mutta voisin kuvitella, että kun on hoitoapua pyytänyt, on tarvekin ollut silloin suuri. Ja pyysi kahdesti, jotka molemmat häneltä evättiin omiin kiireisiin vedoten.

Ymmärrän molempien kannan. Isovanhemmillakin on oma elämä. Miniä on kokenut, että se isovanhempien oma elämä on mennyt kaiken edelle molemmilla kerroilla ja se tuntuu hänestä pahalta. Tiedän omasta kokemuksesta.

Oliko kyse muutaman tunnin hoitoavusta vai yöpymisestä? Minkä ikäisiä lapset ovat, olisivatko menneet siinä remontin mukana ja olisiko remontti kovasti viivästynyt, jos lapsenlapsiin olisi keskittynyt sen tarvittavan ajan?

Aloittaja hyvä, tuliko mieleesi, ettei miniälläsi ehkä ole ollut helppoa pyytää apua ja olisi sitä todella tarvinnut kesällä?

Toki, jos miniä on halunnut ryyppäämään tai muutoin ehkä hieman epäilyttävällä tavalla itseään halunnut rentouttaa, ymmärrän isoäidin kannan erinomaisesti. JOS miniä todella olisi tarvinnut apua ja anoppi ei yhtään voi joustaa, ymmärrän hyvin, ettei miniä halua pitää enää yhteyttä eikä tahdo lapsiakaan mummolaan tuoda.

Kirvesmies maksaa noin 55e/h. Mielelläänhän sitä maksaa päivässä  vähän yli 400 e siitä, että palkattu tekijä väistelee lapsia ja tekee työtään vähän sinnepäin, koska pikkuiset apurit niin haluavat olla mukana työmaalla. Anoppina minä en ainakaan pysty joustamaan tuollaisten summien edestä, palkattu apu on mukana vain muutamana päivänä.

Kirjoitinkin, etten tiedä kaikkia asiaan liittyviä juttuja. Ymmärrän hyvin tuossa tapauksessa, ettei pieniä lapsia sinne haluta. Mutta aloittaja kiltti, kirjoitit, että näitä oli usesmpia kertoja ("muutama"), kun kielsit apusi poikasi perheeltä. Ainako teillä silloin oli kalliita työmiehiä paikalla? Eikö lasten kanssa olisi voinut sen hoitoajan verran olla jossain muualla, tai ainakin pysytellä poissa remonttireiskan jaloista? Tosin täytyy TAAS kirjoittaa, etten tiedä millainen remppa on kyseessä ja minkä ikäisistä pienistä on kyse ja miten pitkästä hoitoajasta. Jos paikalla oli jo muita teidän lapsenlapsia, niin takuulla on tuntunut miniästä pahalta. Eikö olisi voinut mennä sinne miniän ja pojan kotiin hetkeksi auttamaan?

Anteeksi, mutta kun ei tiedä kaikkea, niin vaikea sanoa, kuka tässä jutussa on pahis. Mutta tuntuu, huom TUNTUU, siltä, että miniää ja lapsiaan on jollain tapaa syrjitty.

Kyllä mummokin voisi yhteyttä pitää. Pyytää vaikka syömään koko perheen syksyllä, kun remppa on valmis. Tai soittaa pojalle tai miniälle, että nyt voisin mielelläni katsoa rakkaita lapsenlapsiani, käykää vaikka rauhassa kaupassa, syömässä, leffassa tmv.

Kyllä, ap:n  pitäisi enemmän panostaa nimenomaan tähän suhteeseen. Tyttärien perheet tulevat helposti tutuiksi, mutta se pojan perhe jää usein vähemmälle. Ja sitten syytetään miniää.

Onko ap:n pojan suhde sisarusten perheisiin kunnossa, voivatko pyytää näiltä hoitoapua?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tehtiin ls-ilmoitus kun vein viisivuotiaan mummolaan yöksi nuoremman joutuessa ambulanssilla sairaalaan... Ainoa yökyläkerta evö mutta kuulemma aina olen tuuppaamassa sinne...

Vaikea uskoa, että koko totuus oli tuossa?

Ole yhteydessä poikasi kautta. 

Niin mä ainakin aion tehdä jos saan miniän. Ei mulle kuulu millaisen vaimon poikani ottaa ja aion olla yhteydessä pääasiassa poikaani ja hänen lapsiinsa poikani kautta.

Niin eikö voisi istua alas ja jutella mitä kumpikin toivoo? Mekin ollaan anopin kanssa eri planeetoilta mutta kun molemmat on ymmärtänyt mitä se toinen haluaa ja on joustettu niin tullaan jopa melkein jo toimeen. Vihaaminen on ihan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin eikö voisi istua alas ja jutella mitä kumpikin toivoo? Mekin ollaan anopin kanssa eri planeetoilta mutta kun molemmat on ymmärtänyt mitä se toinen haluaa ja on joustettu niin tullaan jopa melkein jo toimeen. Vihaaminen on ihan turhaa.

Tässä on loistava vihje kaikille, jotka oikeasti haluavat ratkaista ongelmat väleissä. Jos kykenee keskustelemaan järkevästi ja kohtelemaan toista sivistyneesti sekö tämä on molemminpuoleista, niin voi tulla toimeen hyvinkin erilaisen ihmisen kanssa. Jopa tekemään yhteistyötä.

Miniän/anopin kanssa kanttaa toimia aivan kuin kenen tahansa vieraan jonka kanssa haluaa ystävystyä. Ei pidä olettaa mitään vaan ihmissuhde on rakennettava pikku hiljaa molempien tarpeita kuulostellen. On kysyttävä/kutsuttava/pyydettävä jne. sekä huolehdittava että homma toimii vastavuoroisesti aivan kuin ystävienkin kesken. Jos ei voi auttaa niin kanttaa tarjota jotain tilalle tai tehdä ainakin selväksi ettei kieltäytyminen ole pysyvä torjunta(muuten toinen nolostuu että meni ylipäätään pyytämään).

Kun meillä teki kallis ammattilainen remonttia kuten aloittajan mukaan 400 euroa päivä, kyllä omat eväät toi eikä ollut velvollisuutta ruokia tarjoilla.

Kun nyt anopin mukaan oli edullisempaa kokkailla palkatulle työntekijälle kuin kuskailla kauas syömään..