Mikä pilasi sinun joulusi 2016?

Mies itketti mua kahden kesken ollessamme taas tänäkin jouluna ja sukulaisten edessä esitti unelmien miestä. No, tämä oli viimeinen yhteinen joulu, sen päätin, joten katsotaan ketä kohta itkettää.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailemani mies. Emme ole siis virallisesti edes suhteessa mutta kyllä meinas aattona palaa kiinni itselläni kun mies lähetti viestin aattona että voisinko tulla käymää kotonani että voisimme panna ja sitte takasin joulun viettoon, kun hän ei kuulemma myöhemmin ehtisi, olin vanhemmillani koko aaton ja en todellakaa lähde kesken kaiken kotiin panolle ja taas takaisin, suutuin todella, olemme sentää nähneet useampia kuukausia, käyneet syömässä jne. ja hän kohtelee minua kuin jotain h...raa, mitään muuta tekemistä mies ei ehdottanu, pano olisi vain pitäny saada ja sitte palata joulun viettoon, sanoin etten tule ja piste. Eipä ole miehestä kuulunu aaton jälkee mutta minulta meni maku koko mieheen. Hän ei selvästikään ole kiinnostunu kunnon suhteesta kanssani, vain panosta ja aattona tuo minulle valkeni, hävytöntä kuvitella että joku pano olisi niin tärkeä että lähden kesken kaiken kun hän ei pääse myöhemmin(kun hänen mielestä kaikessa on aina kyse vain hänestä), selvästikään ei arvosta minua tippaakaa mutta nyt tuokin onneksi selvisi. Hakekoot panonsaki muualta.

Itse tapailin vuosia sitten miestä, joka oikein maireasti kysyi, voiko tuodan mulle joululahjansa. Ilahduin, että tämäpä on ystävällinen ja odottamaton ele. Tiedustelin, mikä mahtaa olla kyseessä. Hänen munansa. En vastannut sen jälkeen enää yhteydenottoihin. Kuinka itseään täynnä pitää olla, että toinen joulukiireiden keskellä ilahtuu siitä, että toista panettaa?

Te sentään olette fiksumpia kuin minä tosi kauan sitten...Ette menneet helppoon...

Mun säätö soitti lankapuhelimen aikakaudella jouluaattona, kun tiesi minun olevan yksin kotona. Asuin silloin vielä koti-kotona, mutta vanhempani olivat töissä (terveydenhoitoala), sisko ulkomailla.

Säätö kutsui itse itsensä kylään ja automaattisesti oletin, että tuo mukanaan jonkin pienen joulutervehdyksen. Ainoa ylimääräinen mukana tuotu olikin kondomit ja eihän miehellä muuta ollut mielessä kuin käydä aattopanolla.

Silloin tunsin vielä vetovoimaa säätöä kohtaan ja olihan sille kortongille käyttöä. Minulle jäi silti tympeä pettymyksen tunne, mutta tapahtuma avasi silmät, enkä ole sen koommin tullut paljoakaan höynäytetyksi. Tai no, ei siinä höynäytystä tapahtunut, kun kaikki perustui vapaaehtoisuuteen. Mutta turha luulo jostain joulumuistamisesta..."älä unta nää", opin toteamaan.

Kyynisyys on hyödyllinen piirre, sen olen oppinut kantapään kautta.

Niin väsynyt kirjoitti:

Anoppi kumosi kaikki lapselleni asettamat kiellot, kuten astioita ei saa ottaa, laseihin ei saa koskea, pöydältä ei viedä tavaraa eikä toisten käsistä. Meillä kotona päteviä sääntöjä, perus käytöstapoja. Kyseessä siis 2 vuotias poika. Sain kuulla arvosteluja kasvatukstavoistani. Joululahjaksi en saanut mieheltä mitään, itse muistin miestä kyllä suht arvokkaalla toivomallaan lahjalla. Mies veti koomat ja ollut nyt jouluaatosta ällökännissä minun sietäessä sitä haisevaa känniääliö paskaa lapsen kanssa. Kaiken kruunasi se, että kutsui kännikaverinsa meille uudeksivuodeksi, eli ryyppäämistä tiedossa ensiviikonloppukin ja kaksi haisevaa ääliöpaskaa kotona yhden sijaan, onneksi lääniä sen verran, ettei lapsen tarvitse katsoa vierestä. Saanko jo pakata itseni ja lapsen ja lähteä helvattiin täältä?

Saat. Ehdottomasti. Muista ottaa mukaasi jääkaapista nakit, perunasalaatti ja pihvit sekä sinne varatut konjakit ja kaljat.

Viet lapset omalle äidillesi hoitoon ja lähdet tyttöjen kanssa rilluttelemaan.

Raskauspahoinvointi :( jo jouluruokien haju nostaa palan kurkkuun. Lisäksi väsyttää mielettömästi. Lapsi ihmetteli miksi äiti on vaan sängyssä. Kyllähän tämän kestää kun on hyvä syy ja ihana palkinto toivottavasti tiedossa kesällä mutta joulutunnelma oli kyllä täysin kateissa tänä vuonna. Normaalisti olen jouluihminen.

Mieheni 3pv:n känni.

Äitini itki ja nalkutti koko joulun minulle ja miehelle. Ensi jouluna ei todellakaan mennä sinne mielensäpahoittajalle. Mies sanoi kuitenkin ihanasti, että onneksi meillä meni hyvin 😊

Ei mikään. Kerrassaan loistava joulu! :) Onnistuin laittamaan kaikki opiskelu-, työ- ja lapsettomuusajatukset taka-alalle ja kerrankin todella rentoutumaan!

Joulun pilasi mieheni yhä vain paheneva "pihtailu" - haluan ja tarvitsen parisuhdeseksiä, ja sitä jos ei saa edes jouluna niin on kuivaa...

Minun Jouluani ei pilannut mikään. Ainoa pikkumiinus menee allakkamaakarille, joka oli sovittanut Joulun erittäin pieneen tilaan.

Mun serkut

Jouluseksi, tai siis se puhe siitä.

Ihmeellistä kuinka jokin tuollainen asia voi edes ylittää uutiskynnyksen. Jos nainen ei halua antaa miehelleen niin se on voi voi. Naisen vartalo ei automaattisesti kuulu aviomihelle.

Muutenkin koko asetelma jossa jopa jouluna pitäisi alistua ja harrastaa seksiä. Joulun pitäisi olla juhlan ja rauhoittumisen aikaa eikä vaatia toiselta silloin jotain inhottavaa. Jos mies rakastaa vaimoaan, niin ei todellakaan ahdistele millään seksitoiveilla kesken joulun ajan.

Appiukko päästeli taas hienoja "vitsejä". Kummityttöni on kasvissyöjä ja laitoin hänelle jouluksi kasvisruokaa. "Olisit laittanut kinkkua sinne sekaan niin sitä olis voinut syödä" yms. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää nuo jutut.

Eli ei käytännössä ei valitettavaa tästä joulussta :)

Rakkaan kissan kuolema aatonaattona, ihan yllättäen, teki meidän joulusta surullisen 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Manteliäidille: Opeta niille lapsille, että niiden vaan tulee kohdata pettymyksiä elämässä. Se on sinun tehtäväsi kasvattajana. Koska niitähän riittä ja roppakaupalla. Tärkeämpää on, miten niistä sitten selviää. Mantelista ja lahjoista on hyvä aloittaa. Tsemppiä!

Minusta lapset kestävät pettymyksia ihan normaalisti, mutta sisaruskateus on mahdotonta. Esimerkiksi saattavat tulla kertomaan, että kaveri on saanut jonkun hienon lelun tai jotain, miksei meillä ole. Sanon, että ei ole varaa ostaa, ja hyväksyvät sen. Eivätkä koskaan ole jääneet raivoamaan kaupassa lelu- tai karkkihyllyn luo, vaikka sanon, että nyt ei osteta. Mutta jos sisko saa jotain, niin se on maailmanloppu.

Hyvän ystäväni täti on ystäväni siskon kummitäti. Kaikilla näillä lapsilla on jo omia lapsia, ystävällänikin on ja tämä täti muistaa vain kummityttöään, vaikka kummityttö on yli 30 v.

Ikinä ei ole antanut mitään oman siskonsa muille lapsille, viime vuonna sai upean Balmuirin huivin, joka oli maksanut yli 100 e. Sama jatkui alusta asti.

Ystäväni kummit eivät asuneet edes samassa maassa, ikinä eivät ole yhtään lahjaa, ehkä ristiäislahja, ei mitään muuta.

Siinä täti on ollut vailla pelisilmää, kuten myös vanhemmat.

Pakostakin kyrsii moinen.

En mäkään anna lahjoja muille kuin kummilapsilleni, vaikka siskoillani on muitakin lapsia. Miksi pitäsi, ostakoot heidän kummit heille lahjoja ja jos eivät osta niin miks mun pitäis se korvata?

Vierailija kirjoitti:

Se, että puhelimeni meni rikki ja menetin valtavasti kuvia ja muita muistoja sen mukana. Tyhmänä olin viivyttänyt kuvien varmuuskopioimista, joten kaikki meni. Olo on tyhjä ja surullinen. Muuten oli ihana joulu, mutta tämä pilasi hyvän mielen.

Millä tavalla rikki? Näytön saa aina uuden..

Vierailija kirjoitti:

Mies ja anoppi veti yhdessä änkuräperseet ja loppuyön lauloivat joululauluja youtubesta anoppi itkua ulisten ja mieheni kaulassa roikkuen.

Jäi sitten kahdenvälinen aattoyö viettämättä ja kauralyhde seuraavana päivänä mökille viemättä.

Heh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vain yhden paketin.

Ostin lapsille kolmattakymmentä lahjaa ja miehellekin liki 10, vaivalla mietittyjä kivoja yllätyksiä, joista mies ihmetteli, että edes muistan hänen joskus puhuneen, että hän haluaisi saada.

Puin kodin jouluun, siivosin, kokkasin, koristelin kuusen lasten kanssa... Oli oikein viihtyisää ja mukavaa ja hyvä tunnelma. Silti täytyy kyllä myöntää, että hiukan kouristaa sydäntä, että minä sain mieheltä yhden ainoan lahjan. Hän ei siis muuten osallistunut joulun laittamiseen muutoin kuin kuusen kävi hakemassa. Tykkää kyllä kovasti joulusta muuten.

Mies itsekin totesi, että harmi kun sain vain yhden lahjan, mutta hän ei oikein keksinyt, mitä voisi antaa. Miten vitussa ei keksinyt? Minä näytin hänelle kirjakaupan lehdestä, miten olin taittanut sivunkorvat ja paksulla tussilla merkinnyt pari kirjaa, joita toivoin. Olin samalla tavalla merkinnyt koruliikkeen esitteestä yhden kaulakorun. Olin näyttänyt miehelle rikki kuluneet aamutossuni ja sanonut, että tarvitsen uudet (kyseinen kauppa on ihan miehen työpaikan vieressä). Ja sanonut ihan suoraan, että toivon näitä joululahjaksi.

En tiedä, miten voi enemmän rautalangasta vääntää. Helpommalla vaivalla pääsen, kun käyn itse kirjakaupassa ja tohvelikaupassa joulun jälkeen. Taas. Mutta en viitsi sanoa mitään ääneen. Miksi minä pahoittaisin toisten joulumielen tai aloittaisin katkeran kiukuttelun, aikuinen ihminen. Nielen tämän, kuten joka joulu. Luulen, että äitienpäivän aikaan asia nousee pintaan, kun mies ihmettelee ennen h-hetkeä, mitä kummaa keksisi minulle antaa lasten kanssa.

Saamani lahja muuten oli kaulakoru. Eri koru kuin se, jonka olin merkinnyt lehteen.

Tosta sepustuksesta pukkaa pintaan marttyyrius, minä olen tehnyt sitä ja tätä, minä,olen huomioinut muita, minä olen jopa seinään vetänyt rastit asioista mitä minä olen tehnyt ja muut ei osaa eikä tee mitään. Hei, ota matalampi profiili tekemisillesi, niin ei harmita niin paljon se, että muut ei ole yhtä täydellisiä kuin sinä.

Et viitsisi ihan oikeasti. Kerronpa miten matalalla meillä mennään: Koska ihan kaikki muukin itselleni tärkeä on lytätty kuluneen vuoden aikana välillä varsin voimallisestikin, en ajatellut jaksaa laittaa jouluakaan vaikka olen melkoinen joulufani ollutkin. Jotenkin kuitenkin innostuin vähän kynttelikköjä virittelemään ja siivota piti muutenkin. Ihan rennosti siis ainoastaan omaksi ilokseni, ja tosi kivalta vaikuttikin pienen hetken. Vaan kun puoliso pääsi aattonakin vauhtiin oman perinteensä kanssa eli yleensä sen pari-kolme viikkoa tauotonta valittamista kuinka inhoaa joulua ja onneksi se on just ohi niin kyllä se sadatta kertaa kuultuna tappaa omankin ilon ja joulurauhan. Mitään ei ole tarvinnut ikinä tehdä, ainoastaan olisi voinut olla hiljaa tästä asiasta. Sen sijaan MINUN käskettiin olla hiljaa kun selvisi ettei ainoa jouluvieraskaan isännän ohella diggaa laatikoista ja olin pääsemässä siihen että pitäisiköhän heittää ranskalaisia uuniin, yleensä kun raavaat miehet syö määrällisesti vähän enemmän kuin mitä tarjottavat siinä kohtaa olivat. Sen sijaan ilmeisesti oletettiin täysin perusteettomasti että tungen väkisin lanttulaatikkoa kurkusta alas koska onhan puoliso kehittänyt tyhjästä jonkun joulustressin. Tai ehkä minulla ei ole vaan oikeutta enää edes puhua kodissani ylipäätään, ehkä olen vaan ärsyttävä ylimääräinen haitta. Joka tosin teki senkin vähän mitä "rennossa" joulussa oli tekemistä. Sitähän ei tosin tarvitsisi mainita eikä luetella ellei aina olisi joku epäilemässä että kuitenkin syy on allekirjoittaneessa jollain tavalla, ja siltä minusta tuntui ap:n kirjoitustakin lukiessa. Suoraan sanottuna, jos hänellä olisi jotain merkitystä niin ne tohvelit olisivat olleet paketissa käskemättäkin koska lähipiiri olisi huomioinut risaiset tossut samoin kun hän huomioi muut. Huuto tosin alkaa siinä vaiheessa todennäköisesti jos palvelu ei enää pelaa, mainittiinhan myös että hänen mies tykkää joulusta? Meidän tyyppiset ihmiset kuvittelevat jotain armoa ansaitsevansa jos tarpeeksi tekee mutta se päivähän ei koita koskaan. Kun moititaan niin yrittää olla sitten ensi kerralla vielä vähän parempi mutta missään vaiheessa ei kerrota että ehkä vastassa onkin oikeasti kusipää jonka olisi syytä tarkistaa omia tapojaan. Lista tehdyistä asioista on kyllä vaikuttava mutta madaltamalla saadaan aikaiseksi tämä: Allekirjoittanut pakkasi joulupäivänä koristeet pois ja laittaa ne kierrätykseen. Minulla ei ole toistakaan osoitetta mihin joulua laittaa ja tässä osoitteessa joulua on turha toivoa, vaikka todennäköisesti joudun jatkossakin joitain asioita hoitamaan jouluressaajapuolison puolesta. Ennenkuin haukut marttyyriksi niin tämä ei ole lähimainkaan mikään juttu siihen verrattuna mistä muusta joudun luopumaan eli suurinpiirtein kaikki mikä on ollut minulle tärkeää vaan ei muille. Kuinka matalaksi sitä voi mennä jos oikein yrittää? Jos haluat ap:n tälle tielle käskeä niin siitä sitten vaan, mutta hänellä olisi kyllä vielä toivoa jos kerran jaksaa ituttaa. Itse en enää jaksa taistella oman tilani puolesta, menköön kun on alamäki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että puhelimeni meni rikki ja menetin valtavasti kuvia ja muita muistoja sen mukana. Tyhmänä olin viivyttänyt kuvien varmuuskopioimista, joten kaikki meni. Olo on tyhjä ja surullinen. Muuten oli ihana joulu, mutta tämä pilasi hyvän mielen.

Millä tavalla rikki? Näytön saa aina uuden..

Itsellä on mennyt vuosien varrella useampikin puhelin eri tavoin rikki. Aina on huollossa korvausta vastaan tiedot saatu kaivettua muistitikulle. Kannattaa kysyä.

kypsä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vain yhden paketin.

Ostin lapsille kolmattakymmentä lahjaa ja miehellekin liki 10, vaivalla mietittyjä kivoja yllätyksiä, joista mies ihmetteli, että edes muistan hänen joskus puhuneen, että hän haluaisi saada.

Puin kodin jouluun, siivosin, kokkasin, koristelin kuusen lasten kanssa... Oli oikein viihtyisää ja mukavaa ja hyvä tunnelma. Silti täytyy kyllä myöntää, että hiukan kouristaa sydäntä, että minä sain mieheltä yhden ainoan lahjan. Hän ei siis muuten osallistunut joulun laittamiseen muutoin kuin kuusen kävi hakemassa. Tykkää kyllä kovasti joulusta muuten.

Mies itsekin totesi, että harmi kun sain vain yhden lahjan, mutta hän ei oikein keksinyt, mitä voisi antaa. Miten vitussa ei keksinyt? Minä näytin hänelle kirjakaupan lehdestä, miten olin taittanut sivunkorvat ja paksulla tussilla merkinnyt pari kirjaa, joita toivoin. Olin samalla tavalla merkinnyt koruliikkeen esitteestä yhden kaulakorun. Olin näyttänyt miehelle rikki kuluneet aamutossuni ja sanonut, että tarvitsen uudet (kyseinen kauppa on ihan miehen työpaikan vieressä). Ja sanonut ihan suoraan, että toivon näitä joululahjaksi.

En tiedä, miten voi enemmän rautalangasta vääntää. Helpommalla vaivalla pääsen, kun käyn itse kirjakaupassa ja tohvelikaupassa joulun jälkeen. Taas. Mutta en viitsi sanoa mitään ääneen. Miksi minä pahoittaisin toisten joulumielen tai aloittaisin katkeran kiukuttelun, aikuinen ihminen. Nielen tämän, kuten joka joulu. Luulen, että äitienpäivän aikaan asia nousee pintaan, kun mies ihmettelee ennen h-hetkeä, mitä kummaa keksisi minulle antaa lasten kanssa.

Saamani lahja muuten oli kaulakoru. Eri koru kuin se, jonka olin merkinnyt lehteen.

Tosta sepustuksesta pukkaa pintaan marttyyrius, minä olen tehnyt sitä ja tätä, minä,olen huomioinut muita, minä olen jopa seinään vetänyt rastit asioista mitä minä olen tehnyt ja muut ei osaa eikä tee mitään. Hei, ota matalampi profiili tekemisillesi, niin ei harmita niin paljon se, että muut ei ole yhtä täydellisiä kuin sinä.

Et viitsisi ihan oikeasti. Kerronpa miten matalalla meillä mennään: Koska ihan kaikki muukin itselleni tärkeä on lytätty kuluneen vuoden aikana välillä varsin voimallisestikin, en ajatellut jaksaa laittaa jouluakaan vaikka olen melkoinen joulufani ollutkin. Jotenkin kuitenkin innostuin vähän kynttelikköjä virittelemään ja siivota piti muutenkin. Ihan rennosti siis ainoastaan omaksi ilokseni, ja tosi kivalta vaikuttikin pienen hetken. Vaan kun puoliso pääsi aattonakin vauhtiin oman perinteensä kanssa eli yleensä sen pari-kolme viikkoa tauotonta valittamista kuinka inhoaa joulua ja onneksi se on just ohi niin kyllä se sadatta kertaa kuultuna tappaa omankin ilon ja joulurauhan. Mitään ei ole tarvinnut ikinä tehdä, ainoastaan olisi voinut olla hiljaa tästä asiasta. Sen sijaan MINUN käskettiin olla hiljaa kun selvisi ettei ainoa jouluvieraskaan isännän ohella diggaa laatikoista ja olin pääsemässä siihen että pitäisiköhän heittää ranskalaisia uuniin, yleensä kun raavaat miehet syö määrällisesti vähän enemmän kuin mitä tarjottavat siinä kohtaa olivat. Sen sijaan ilmeisesti oletettiin täysin perusteettomasti että tungen väkisin lanttulaatikkoa kurkusta alas koska onhan puoliso kehittänyt tyhjästä jonkun joulustressin. Tai ehkä minulla ei ole vaan oikeutta enää edes puhua kodissani ylipäätään, ehkä olen vaan ärsyttävä ylimääräinen haitta. Joka tosin teki senkin vähän mitä "rennossa" joulussa oli tekemistä. Sitähän ei tosin tarvitsisi mainita eikä luetella ellei aina olisi joku epäilemässä että kuitenkin syy on allekirjoittaneessa jollain tavalla, ja siltä minusta tuntui ap:n kirjoitustakin lukiessa. Suoraan sanottuna, jos hänellä olisi jotain merkitystä niin ne tohvelit olisivat olleet paketissa käskemättäkin koska lähipiiri olisi huomioinut risaiset tossut samoin kun hän huomioi muut. Huuto tosin alkaa siinä vaiheessa todennäköisesti jos palvelu ei enää pelaa, mainittiinhan myös että hänen mies tykkää joulusta? Meidän tyyppiset ihmiset kuvittelevat jotain armoa ansaitsevansa jos tarpeeksi tekee mutta se päivähän ei koita koskaan. Kun moititaan niin yrittää olla sitten ensi kerralla vielä vähän parempi mutta missään vaiheessa ei kerrota että ehkä vastassa onkin oikeasti kusipää jonka olisi syytä tarkistaa omia tapojaan. Lista tehdyistä asioista on kyllä vaikuttava mutta madaltamalla saadaan aikaiseksi tämä: Allekirjoittanut pakkasi joulupäivänä koristeet pois ja laittaa ne kierrätykseen. Minulla ei ole toistakaan osoitetta mihin joulua laittaa ja tässä osoitteessa joulua on turha toivoa, vaikka todennäköisesti joudun jatkossakin joitain asioita hoitamaan jouluressaajapuolison puolesta. Ennenkuin haukut marttyyriksi niin tämä ei ole lähimainkaan mikään juttu siihen verrattuna mistä muusta joudun luopumaan eli suurinpiirtein kaikki mikä on ollut minulle tärkeää vaan ei muille. Kuinka matalaksi sitä voi mennä jos oikein yrittää? Jos haluat ap:n tälle tielle käskeä niin siitä sitten vaan, mutta hänellä olisi kyllä vielä toivoa jos kerran jaksaa ituttaa. Itse en enää jaksa taistella oman tilani puolesta, menköön kun on alamäki.

Surullinen elämä. Olen todella pahoillani.

Hommasin jouluksi kaiken; ruoat, lahjat ja muut tarvikkeet. Mies sanoi hoitavansa osuutensa palkkapäivänä tililleni, laittoi sinne 20 euroa. En tiedä itkeä vai nauraa!