Mikä pilasi sinun joulusi 2016?

Mies. Ei ole kännissä, eikä vieraissa, ei hakkaa.

Mutta huutaa kyllä välillä tuolta sohvalta, missä on maannut aatonaatosta saakka.

Meillä on kuitenkin kuuden hengen joulu tässä järjestettävänä...tai siis minulla.

Yksin tein ihan kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä kuitenkin on virallinen ulinapalsta niin kootaan tähän ne syyt miksi sinun joulusi 2016 on pilalla. Tämä vaan siksi, koska mielensäpahoittajia on yllättävän paljon. Palaneet piparit? Raaka torttu? Naapurin Pena? Anoppi? J. Sipilä?

Hyvin meni joulu tähän asti, mutta kun tuon J.Sipilän mainitsit niin heti alkoi ketuttaa.. eli sehän se sitten jouluni pilasi

Narisuttaa kirjoitti:

Olisi joskus kiva päästä valmiiseen joulupöytään. Meille tulee koko lähisuku syömään vuosi toisensa jälkeen. Meillä ainoastaan iso asunto ja mahdollisuus järjestää isommalle porukalle jouluruokailu niin täällähän sitä jouluna ollaan aina. Ihan kivaa toki kun on lähisukua mutta joskus olisi kiva kun järjestelyt ei kaatuisi meille.

Meillä on täysin sama kuvio, olemme aina nimenomaan siskoni perheen luona sillä heillä on suurimmat tilat kokoontua. Me vain sovimme joka vuosi erikseen: "minäpä tuon kinkun, tuokaa te vaikka karjalanpaisti, anoppi huolehtii laatikoista". Jaamme siis tarjoilut tasan, eikä kellekään jää huonoa makua asiasta. Miksi ihmeessä et ole ehdottanut samaa järjestelyä?

Vierailija kirjoitti:

Mies. Ei ole kännissä, eikä vieraissa, ei hakkaa.

Mutta huutaa kyllä välillä tuolta sohvalta, missä on maannut aatonaatosta saakka.

Meillä on kuitenkin kuuden hengen joulu tässä järjestettävänä...tai siis minulla.

Yksin tein ihan kaikki. 

paljo kiinnostaa.. kukaan ei varmaankaan sinua siihen pakottanut, miksi siis olit tyhmä ja teit..

Vanhemmilla joulun vietto. Ei rauhaa koskaan. Äiti hyysää ja kiroaa ja manaa kaikesta. Helvetin mukavaa joulua.

Tapailemani mies. Emme ole siis virallisesti edes suhteessa mutta kyllä meinas aattona palaa kiinni itselläni kun mies lähetti viestin aattona että voisinko tulla käymää kotonani että voisimme panna ja sitte takasin joulun viettoon, kun hän ei kuulemma myöhemmin ehtisi, olin vanhemmillani koko aaton ja en todellakaa lähde kesken kaiken kotiin panolle ja taas takaisin, suutuin todella, olemme sentää nähneet useampia kuukausia, käyneet syömässä jne. ja hän kohtelee minua kuin jotain h...raa, mitään muuta tekemistä mies ei ehdottanu, pano olisi vain pitäny saada ja sitte palata joulun viettoon, sanoin etten tule ja piste. Eipä ole miehestä kuulunu aaton jälkee mutta minulta meni maku koko mieheen. Hän ei selvästikään ole kiinnostunu kunnon suhteesta kanssani, vain panosta ja aattona tuo minulle valkeni, hävytöntä kuvitella että joku pano olisi niin tärkeä että lähden kesken kaiken kun hän ei pääse myöhemmin(kun hänen mielestä kaikessa on aina kyse vain hänestä), selvästikään ei arvosta minua tippaakaa mutta nyt tuokin onneksi selvisi. Hakekoot panonsaki muualta.

Syyllisyyden tunne koska sain tänä vuonna jo valmiiksi niin paljon rahaa vanhemmilta (mm maksoivat matkan Lontooseen koulun kanssa) ja en ole ainut lapsi mutta sain silti kiitettävästi aivan mahtavia lahjoja. En myöskään keksinyt vanhemmille mitään lahjaa enkä halunnut ostaa mitätahansa krääsää jota he eivät olisi käyttäneet. Ei myöskään ole ollut joulu fiilis moneen vuoteen jostain syystä, saispa takas sen lapsuuden innokkuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies. Ei ole kännissä, eikä vieraissa, ei hakkaa.

Mutta huutaa kyllä välillä tuolta sohvalta, missä on maannut aatonaatosta saakka.

Meillä on kuitenkin kuuden hengen joulu tässä järjestettävänä...tai siis minulla.

Yksin tein ihan kaikki. 

paljo kiinnostaa.. kukaan ei varmaankaan sinua siihen pakottanut, miksi siis olit tyhmä ja teit..

"Kukaan ei varmaan sinua........". jne.  Joo, eipä sitä aina arvaa, mihin suuntaan se mies kehittyy.  Meilläkään mies ei enää nykyään tee mitään, tulee vain valmiiseen pöytään/jouluun, mutta lasten takia on pakko laittaa, eikä viitsi riitaakaan haastaa. Mies ei siitä muutu ja riidellä saisi koko ajan.Mies suuttuu heti, jos uskallan asiasta mainita Ei meilläkään mies aina tuollainen laiskamato ole ollut, mutta sen jälkeen , kun olin lasten synnyttyä pari vuotta kotona(sen jälkeen taas työelämässä)ja tein kaiken, mies on taantunut ja kuvittelee tätä huushollia kai täyden palvelun hotelliksi. En minäkään aio miestä sitten enää passata, kun lapset  lähtee kotoa. mies saa maata sohvalla ja kuolla nälkään, tai ostaa jouluksi sen makkaralenkin, jota ainoastaan vaivautuu ostamaan , kun kauppaan menee. Sitten en minäkään enää joulua laita, enkä muutakaan......

Lähivanhempi ei hoitanut ennen joulua sairasta lastaan, vaan odotti etävanhemman joulupyhinä vievän päivystykseen...

naapuri joka paukuttaaa koko v,n ajan seinäni vieressä.. nytkin. pilaa asumisen paukutuksellaan.. perk,,,,,,

Se että olin koko viikon ja edelliset viikot töissä.. 12-18 ja olin vasta pe 20.20 kotona. Ja sitten iskä pahoitti mielen kun en ollut laittanut joulua sielä. Ja syytti että olen ilonpilaaja ja muovikupit lenti laatikosta ku ei mikään ollu järjestyksessä. Ja raivos ja haukku ja muuta. Töihin matkaa 60km suuntaansa.

Sitten kun menin äitille niin äiti tukisti mua (ei oo aikuisiällä koskaan tukistanu) ku en menny samantien sanoo papalle jne.. moikka olkkariin (äitin vanhemmat).. Vaan menin kattoo luukun mailin, koska odotin tärkeetä viestiä. Mulla on käytöstavat melkein 30:senä naisena.. Tervehdin työpaikallanikin työkavereita ja muuta.. Mutta äitin mielestä mulla ei oo niitä. Olin ehkä ollu äitillä 5 min. Tänään pyyti päivällä sovintokahville.. En mennyt. VITTU.

Ja saan lahjoja ja en oo koskaan aikuisiällä inissy mitään että haluaisin jotain.. Muutakun viime jouluna pyysin yhtä cd:tä jonka sain...

Ensi joulun vietän yksin keskenäni.. En vaan enää jaksa.

Mies ja anoppi veti yhdessä änkuräperseet ja loppuyön lauloivat joululauluja youtubesta anoppi itkua ulisten ja mieheni kaulassa roikkuen.

Jäi sitten kahdenvälinen aattoyö viettämättä ja kauralyhde seuraavana päivänä mökille viemättä.

Vierailija kirjoitti:

Kirkon dogmin mukaan kummin ensisijainen tehtävä olisi huolehtia lapsen hengellisestä kasvusta ja opetuksesta.Eli tässä on kummit toimineet juuri kuten heidän tehtävä virallisesti on.Siis ei vaan epämääräisten pakkolahjojen osto.

Nykyaikana mielestäni kummin tehtävä käytännössä on olla vanhempien tukena ja lapsen "tukihenkilönä" ja ilona. Tietysti, jos kummi on oikein uskovainen, niin hän haluaa korostaa tuota hengellistä puolta. Mutta kai kummi voisi hengellisen CD:n tuoda joskus muulloin, eikä nimenomaan joululahjaksi. Kun varmasti tietää, että se ei ole joka pojan toivelahja (tuskin edes joka toisen). Nykyään voi hengellistäkin musiikkia kuunnella ilmaiseksi YouTube:lta. Itse kuuntelen mielelläni Elviksen laulamia.

Lahjaa valitessaan kannattaisi ajatella ensi sijassa lahjan saajaa ja tämän ilahduttamista. Itselleen voi sitten

ostaa sellaista, joka itselle on mieluisinta.

se että päätin olla selvinpäin ja olen edelleen, kaljaa olisi 18 kpl kaapissa mutta päätin etten juokaan

on tylsää mutta uusi elämä on alettava

Enterorokko neljällä viidestä perheessämme ja itsellä niin kivuliaat oireet ja rakot että kaksi yötä mennyt valvoessa. Jouluruoat eivät maistu ja kaikki vieraat ja vierailut peruttu pidemmäksi aikaa. Järkyttävä tauti aikuiselle.

Sanotaan et joulu ei mennyt tavallaan piloille kokonaan mutta, eropaperit meni tän vuoden aikana ja ensi vuonna tulee toinen vaihe. jäin pojan kanssa kahdestaan. elämä romahti ja tämä oli eka joulu 16 vuoteen ilman toista........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Manteliäidille: Opeta niille lapsille, että niiden vaan tulee kohdata pettymyksiä elämässä. Se on sinun tehtäväsi kasvattajana. Koska niitähän riittä ja roppakaupalla. Tärkeämpää on, miten niistä sitten selviää. Mantelista ja lahjoista on hyvä aloittaa. Tsemppiä!

Minusta lapset kestävät pettymyksia ihan normaalisti, mutta sisaruskateus on mahdotonta. Esimerkiksi saattavat tulla kertomaan, että kaveri on saanut jonkun hienon lelun tai jotain, miksei meillä ole. Sanon, että ei ole varaa ostaa, ja hyväksyvät sen. Eivätkä koskaan ole jääneet raivoamaan kaupassa lelu- tai karkkihyllyn luo, vaikka sanon, että nyt ei osteta. Mutta jos sisko saa jotain, niin se on maailmanloppu.

Hankala tilanne. Mutta senkin kanssa vaan pitää  oppia elämään.

Olin odottanut viikkoja, että kotona voitaisiin puida yhteenmuuttoa. Asun opiskelujen vuoksi toisella paikkakunnalla ja olen alaikäinen vielä hetken (miksiköhän olen vauva.fi-sivustolla...). Hartain toiveeni oli saada yhteenmuutto tulevan puolisoni kanssa ja olla onnellisempi kuin koko syksynä. Toisin kävi. Vanhemmat omahyväisen näköisinä päättivät kieltää tämän. Unelma murskana. Harmitusta lisää se, että muilta tahoilta (kuten tulevilta appivanhemmilta) lupa oli saatu ja olivat erittäin myönteisiä muuttoa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tapailemani mies. Emme ole siis virallisesti edes suhteessa mutta kyllä meinas aattona palaa kiinni itselläni kun mies lähetti viestin aattona että voisinko tulla käymää kotonani että voisimme panna ja sitte takasin joulun viettoon, kun hän ei kuulemma myöhemmin ehtisi, olin vanhemmillani koko aaton ja en todellakaa lähde kesken kaiken kotiin panolle ja taas takaisin, suutuin todella, olemme sentää nähneet useampia kuukausia, käyneet syömässä jne. ja hän kohtelee minua kuin jotain h...raa, mitään muuta tekemistä mies ei ehdottanu, pano olisi vain pitäny saada ja sitte palata joulun viettoon, sanoin etten tule ja piste. Eipä ole miehestä kuulunu aaton jälkee mutta minulta meni maku koko mieheen. Hän ei selvästikään ole kiinnostunu kunnon suhteesta kanssani, vain panosta ja aattona tuo minulle valkeni, hävytöntä kuvitella että joku pano olisi niin tärkeä että lähden kesken kaiken kun hän ei pääse myöhemmin(kun hänen mielestä kaikessa on aina kyse vain hänestä), selvästikään ei arvosta minua tippaakaa mutta nyt tuokin onneksi selvisi. Hakekoot panonsaki muualta.

Itse tapailin vuosia sitten miestä, joka oikein maireasti kysyi, voiko tuodan mulle joululahjansa. Ilahduin, että tämäpä on ystävällinen ja odottamaton ele. Tiedustelin, mikä mahtaa olla kyseessä. Hänen munansa. En vastannut sen jälkeen enää yhteydenottoihin. Kuinka itseään täynnä pitää olla, että toinen joulukiireiden keskellä ilahtuu siitä, että toista panettaa?

Parikymppinen huithapeli lapsi (tyttö), joka tuli vähän aikaa sitten reppureissusta, on bailannut pari kuukautta kotikaupungissa vanhempien rahoilla ja nyt jouluna ilmoitti lähtevänsä taas reissuun. Ei tee mieli järjestääkään enää joulua!