Mikä pilasi sinun joulusi 2016?

Katsoin Frozenia, niin mies alkoi hyväilemään pimpsaani justiin kun oli jännä kohta.

Se että olen vielä elossa.

Ei muuteta yhteen, ei kirjoitti:

Olin odottanut viikkoja, että kotona voitaisiin puida yhteenmuuttoa. Asun opiskelujen vuoksi toisella paikkakunnalla ja olen alaikäinen vielä hetken (miksiköhän olen vauva.fi-sivustolla...). Hartain toiveeni oli saada yhteenmuutto tulevan puolisoni kanssa ja olla onnellisempi kuin koko syksynä. Toisin kävi. Vanhemmat omahyväisen näköisinä päättivät kieltää tämän. Unelma murskana. Harmitusta lisää se, että muilta tahoilta (kuten tulevilta appivanhemmilta) lupa oli saatu ja olivat erittäin myönteisiä muuttoa kohtaan.

Et tarvitse siihen vanhempiesi lupaa. Haet kelalta tukia ja otat lainaa opiskelujen aikana niin sillä pärjää ihan hyvin. Lainankin maksaa nopeasti takaisin kun töihin menee. Toki vanhempien tuki asiassa auttaiso, mutta jos oikeasti haluat poikaystäväsi kanssa yhteen muuttaa niin et siihen lupaa tarvitse

Voi numero 31... sun tarina oli kuin minun omani. Olen sinua paljon vanhempi, mutta tuskaiset muistot väkivaltaisista jouluista eivät unohdu koskaan. Jos yhtään lohduttaa, niin meitä kaltaisiasi on valitettavasti paljon. Tiedän tuon pahan olon!

Se, että puhelimeni meni rikki ja menetin valtavasti kuvia ja muita muistoja sen mukana. Tyhmänä olin viivyttänyt kuvien varmuuskopioimista, joten kaikki meni. Olo on tyhjä ja surullinen. Muuten oli ihana joulu, mutta tämä pilasi hyvän mielen.

huonot välit miehen kanssa, pakko oli silti jaksaa anoppilassa kaksi yötä. avioliitto siis kriisissä miehen tunteiden muuttumisen takia, ei tiedä mitä haluaa, ei tunne mua kohtaan niinkuin ennen. kaksi pientä lasta ja talolaina, eipä tässä terapeutin suosittelema asumusero niin vaan onnistu. eli umpikujassa ollaan. ennen jouluna aina käyty illalla ajelulla kahdestaan, saunassa jne kun appivanhemmat jääneet valvomaan lasten unta, nyt kaikki nämä perinteet jäi... ehkä siis paskin joulu ikinä!

Yksinäisyys muiden keskellä ja se, että luulin, että tapahtuu jotain suurta. Niin oli annettu olettaa. Se, että en saanut olla rakkaimpani kanssa syystä, jota itse en tiedä. Onneksi se on ohi, tosin vieläkin olen surullinen. Ja ensi viikolla on uusi vuosi, senkin vietän luultavasti yksin ilman rakkaintani 😔

Pahaa lanttulaatikkoa oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Manteliäidille: Opeta niille lapsille, että niiden vaan tulee kohdata pettymyksiä elämässä. Se on sinun tehtäväsi kasvattajana. Koska niitähän riittä ja roppakaupalla. Tärkeämpää on, miten niistä sitten selviää. Mantelista ja lahjoista on hyvä aloittaa. Tsemppiä!

Minusta lapset kestävät pettymyksia ihan normaalisti, mutta sisaruskateus on mahdotonta. Esimerkiksi saattavat tulla kertomaan, että kaveri on saanut jonkun hienon lelun tai jotain, miksei meillä ole. Sanon, että ei ole varaa ostaa, ja hyväksyvät sen. Eivätkä koskaan ole jääneet raivoamaan kaupassa lelu- tai karkkihyllyn luo, vaikka sanon, että nyt ei osteta. Mutta jos sisko saa jotain, niin se on maailmanloppu.

Hyvän ystäväni täti on ystäväni siskon kummitäti. Kaikilla näillä lapsilla on jo omia lapsia, ystävällänikin on ja tämä täti muistaa vain kummityttöään, vaikka kummityttö on yli 30 v.

Ikinä ei ole antanut mitään oman siskonsa muille lapsille, viime vuonna sai upean Balmuirin huivin, joka oli maksanut yli 100 e. Sama jatkui alusta asti.

Ystäväni kummit eivät asuneet edes samassa maassa, ikinä eivät ole yhtään lahjaa, ehkä ristiäislahja, ei mitään muuta.

Siinä täti on ollut vailla pelisilmää, kuten myös vanhemmat.

Pakostakin kyrsii moinen.

Viiltely ja masennus

Vierailija kirjoitti:

Ei muuteta yhteen, ei kirjoitti:

Olin odottanut viikkoja, että kotona voitaisiin puida yhteenmuuttoa. Asun opiskelujen vuoksi toisella paikkakunnalla ja olen alaikäinen vielä hetken (miksiköhän olen vauva.fi-sivustolla...). Hartain toiveeni oli saada yhteenmuutto tulevan puolisoni kanssa ja olla onnellisempi kuin koko syksynä. Toisin kävi. Vanhemmat omahyväisen näköisinä päättivät kieltää tämän. Unelma murskana. Harmitusta lisää se, että muilta tahoilta (kuten tulevilta appivanhemmilta) lupa oli saatu ja olivat erittäin myönteisiä muuttoa kohtaan.

Et tarvitse siihen vanhempiesi lupaa. Haet kelalta tukia ja otat lainaa opiskelujen aikana niin sillä pärjää ihan hyvin. Lainankin maksaa nopeasti takaisin kun töihin menee. Toki vanhempien tuki asiassa auttaiso, mutta jos oikeasti haluat poikaystäväsi kanssa yhteen muuttaa niin et siihen lupaa tarvitse

Kiitos tsempistä! Ongelma on vaan se, että kun olen 17v. ja vanhemmilla on niin suuret tulot, etten Kelalta mitään tukia saa. Lukion ohessa tehdyt työt ovat epävarmoja; niitä tulee, jos työvuoroon tarvitaan tuuraajaa, joten olen hyvin riippuvainen vanhempieni rahoista. Lapsilisääkään en saa. Halusinpa sitä kuinka paljon tahansa, sillä ei ole merkitystä. Ja niin, erotun ehkä tämän sivuston "oletuslukijoista", olen miespuolinen ja tyttöystäväni kanssa haluaisin muuttaa yhteen. Mutta kiitos kumminkin neuvoista! :)

Vierailija kirjoitti:

Aatonaaton iltana tullut viesti vanhemmiltani, että ovat kipeänä ja joulu heillä on peruttu. Meillä kotona jääkaappi aamupalaa vaille tyhjänä, kun useampi päivä piti olla reissussa.

Saimme sovittua itsemme aatoksi ja joulupäiväksi anoppilaan, mutta lähtövalmisteluja hoitaessani suutuin miehelle suunnattomasti kun ei voinut tippaakaan auttaa ja nostaa persettään sohvalta. Pyysin siivoamaan kissan vessan ja täyttämään kissan kupit, ei niihin paljoa aikaa kulu ellei taapero sohella koko ajan mukana (eli onnistuisi mieheltä tuhat kertaa nopeammin). Ei sitten voinut asiaa hoitaa.

No, tässä nyt edelleen tehdään sitä lähtöä anoppilaan, jota aloitettiin jo yhdeksältä aamulla. Ei paljoa hymyilytä.

Miten voi olla noin vaikeeta lähtee yhden lapsen kanssa? Olisit laittanu sen taaperon miehen kanssa katsomaan lastenohjelmia ja hoitanut ne lähtövalmistelut itse. Kai teillä oli jo laukut pakattu ym kun kerta meinasitte olla muutenkin poissa kotoa niin miten se lähtö monta tuntia vie?

Olen etsinyt myynnin ammattitutkinnon työssäoppimispaikkaa ja hakenut sitä Alkosta. Koordinaattoriksi siellä itseään tituleeraava ämmä oli ollut puolestani soittaneelle kouluttajalle kuulemma kovinkin positiivinen ja pyytänyt pika-pikaa minua laittamaan hänelle tietoa itsestäni ja koulutuksesta sekä hakemuksen rekrysivujen kautta. Minä olen odottanut viikkokausia, lähes 3,5 viikkoa, niin nyt sitten 2 päivää ennen jouluaattoa ämmä suvaitsee viimein ilmoittaa minulle. Ja ilmoittaa mitä?? Että "ei me nyt kyllä sitten voida ottaa". Kyllä jumalauta meni joulu pilalle: odotat ensin viikkotolkulla ja ämmä juuri joulun ja pitkien pyhien alla pamauttaa tuollaisen viestin sitten! Olisi ajoissa ilmoittanut, että olisin vielä tämän vuoden puolella ehtinyt etsiä toista paikkaa, nyt homma menee pitkälle ensi vuoteen. 

No eipä siinä, minulla keitti yli tasan sen verran hyvin, että latasin ämmälle täylaidallisen takaisin, kiitin tästä joululahjasta ja jouluni pilaamisesta. 

On jumalauta joillakin pokkaa, ei voi todellakaan muuta sanoa! Tuntuu ihan siltä, että kun ämmälle valkeni kyseessä olevan pitkäaikaistyötön, jolla on hyvin repaleinen työ- ja koulutushistoria, niin sellainen ei valtion monopoliliikkeeseen kelpaa edes työharjoitteluun. 

Joulu on ollut pilalla, univelkaa valvomisesta ja migreeniä sitten seurauksena. Tuo musta maa ja tumma taivas on oikein kruunanneet tämän paskan fiiliksen. 

 Ei minulla mikään, ehken oltiin miehen kanssa kahden, Aina ollut lapsia perheineen!!

Lompakko varastettiin päivää ennen joulua, siinä kiva si joulun aikana sulkea kortteja ja tehdä rikosilmotusta. Eniten vituttaa itse lompakko joka on mieheltä äitienpäivälahjaksi saatu vähän kalliimman puoleinen lompakko, eikä edes se sen rahallinen arvo vaan tunnearvo.

Ei nyt ehkä mennyt joulu pilalle tämän takia mutta kyllä se siihen sellasen sivuvitutuksen toi mukaan.

Mies on ollut pahalla tuulella koko joulun koska inhoaa joulua, jouduin käydä jouluaattona päivystyksessä kun oma koira puri käteen ja lisäksi ajettiin joulupäivänä turhaan 400 km matka kun saatiin kesken ajomatkan kuulla ettei voidakaan mennä anoppilaan kun siellä oli tarttuva keuhkokuume liikeellä ja meillä pienet lapset niin ei huvita ottaa mitään riskejä. Eikä tuo karsea sää myöskään piristänyt joulutunnelmaa...

Vituttaa kun kissa tiputtaa palloja kuusesta. :|

Vierailija kirjoitti:

Mulla vienyt muutaman vuoden osan jouluilosta se että nuorimmat lapset (alle kouluikäisiä) ei saa edes korttia mun vanhemmilta koska suuttuivat kännipäissään 4 vuotta sitten mun lasten isälle. Vanhemmat lapset saavat reilusti rahaa ja lahjoja isälleen toimitettuna (aika varkkaita ovat lisäksi). Kohta 3 täyttävää eivät ole tavanneet edes. Olen kumminkin heidän tyttärensä ja lapset siis heidän lapsenlapsia. Eskari alkanut kyselemään mun vanhemmista, miten selitän että mummu ja pappa asuu reilun sadan kilsan päässä mutta niitä ei kiinnosta...?

Nuorempien mummu (isin äiti) muisti myös mun edellisen liiton lapsia lahjakorteilla ja lahjoilla.

Jumalauta että ihmiset osaa olla tyhmiä...

Jouluaattona ruokapöydässä flunssaiset sukulaiset aivastelivat ja pärskivät ympäriinsä, ei siis edes nenäliinaan tai vaikka hihaansa. Sama juttu oli viimeksi pääsiäisaterialla. Nämä räkäiset paikalle saapujat ovat kuuskymppisiä miehiä, joilla ei mene kaaliin että pesisivät käsiänsä tai käyttäisivät nenäliinaa muuhunkin kuin otsan pyyhkimiseen. Pakkasin yli jääneet tarjottavat näille nuhanenille mukaan. Tuskin omista pöpöistään sairastuvat uudelleen.

Anoppi kumosi kaikki lapselleni asettamat kiellot, kuten astioita ei saa ottaa, laseihin ei saa koskea, pöydältä ei viedä tavaraa eikä toisten käsistä. Meillä kotona päteviä sääntöjä, perus käytöstapoja. Kyseessä siis 2 vuotias poika. Sain kuulla arvosteluja kasvatukstavoistani. Joululahjaksi en saanut mieheltä mitään, itse muistin miestä kyllä suht arvokkaalla toivomallaan lahjalla. Mies veti koomat ja ollut nyt jouluaatosta ällökännissä minun sietäessä sitä haisevaa känniääliö paskaa lapsen kanssa. Kaiken kruunasi se, että kutsui kännikaverinsa meille uudeksivuodeksi, eli ryyppäämistä tiedossa ensiviikonloppukin ja kaksi haisevaa ääliöpaskaa kotona yhden sijaan, onneksi lääniä sen verran, ettei lapsen tarvitse katsoa vierestä. Saanko jo pakata itseni ja lapsen ja lähteä helvattiin täältä?