Mikä pilasi sinun joulusi 2016?

Sanoin just miehelle, että ensi vuonna me istutaan toisten valmiissa pöydissä. Joka vuosi koko show on meidän vastuulla. Täällä käy miehen aikuiset lapset kahteen kertaan syömässä (siis perheelliset aikuiset, jotka asuu perheasunnoissa), mun vanhemmat, mun sisko perheineen ja vielä miehen äiti. Tänäänkin vielä tulee tosiaan toinen miehen lapsista perheineen rääppiäisiin. Meillä on pukki, miellä on tajuton kinkku, laatikkokasat jne. Oikeasti tää alkaa olla ihan hirveä prässi. Kumpikin käydään töissä ja miehelle vielä oma yritys, josta pääsi perjantaina klo 19 joululomalle, joka päättyy huomenaamuna.

Ensi vuonna ilmoitamme mun vanhemmille, että tulemme heille syömään joulupäivänä ja jouluaattona saa miehen lapsista jompi kumpi tarjota meille aaton. Siskoni saa tarjota tapaninpäiväkahvit. Vanhemmat kyllä tarjoaa mielellään, mutta sisko voisi kerran edes tarjota meille. Tapa jäi päälle, kun oli opiskelija ja tottakai tuli meille poikakaverinsa kanssa. Nyt on kuitenkin jo yli 30-vuotias, iso ja komea omakotitalo ja pari lastakin. Olisi aika tarjota takaisin. Miehen äiti on sen verran vanha ja raihnainen, että hän voi tulla meidän mukana miehen lapsen luoksi aattona.

No, jos nyt ihan rehellisesti sanon, niin ei mun joulu pilalle mennyt, mut jos jostain pitää valittaa, niin FLUNSSA.

Jatkuva niska- ja hartiakipu, hellänä olevat puremalihakset, päänsärky. Osittain näistä johtuva unen puute. Ja lääkkeitä kyllä on, eivät vaan tehoa riittävästi. Kovin isoa annosta en uskalla ottaa.

Samaan aikaan helvetillinen kuukautiskipu. Endometrioosia on epäilty, koska pahimmillaan tähänkään ei oikein mikään lääke/yhdistelmä auta.

Lapsi vinkuu viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa vielä, että pitää päästä johonkin jukujukumaahan (samaa vinkunut joulunpyhät).

Vittuilevat yksinäiset mummot joiden yksinäisyys huokuu jouluna niin paljon ett on pakko purkaa se muihin arvostelemalla ja olemalla ehdointahdoin ilkeä.

Vietin joulun äidin ja hänen miehensä kanssa. Ihan kivaa oli aluksi mutta sitten äiti sai ensin aikaiseksi riidan minun kanssani (lähisuvussa on "tilanne päällä" ja asia on vaivannut molempia jo useamman kuukauden) eli ihan hyvässä hengessä alkanut tunteiden tuuletus menikin huutoitkuksi äidin miehen katsoessa silmät pyöreinä vierestä.

Tästä kun vähän (ainakin minä) rauhoituttiin niin äiti aloitti uuden riidan vaihteeksi miehensä kanssa ja minä sain olla katsojana.

Alkoholilla oli osuutta tapahtumiin ja absurdeinta oli että tämän tapauksen jälkeen äitini pyysi minulta henkoset polttamastani "sätkästä". Pyysi myöhemmin vielä lisää joten siinä sitten käärin äidin miehen huomaamatta(?) sätkää ja yhdessä ihmeteltiin parvekkeella voimakasta "tuoksukynttilää"...

Äiti on jo pidemmän aikaa ilmaissut huoltaan "harrastuksistani" kohtaan joten odotan mielenkiinnolla ottaako joskus tapahtuneen puheeksi :D

Pelko vakavasta sairaudesta

Kusipää avomies, vitun juoppo. Ens jouluna olen jossain ihan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaana enkä pysty syömään mitään, oksennan muuten. Mutta ei se joulu ihan täysin pilalla ole silti.

Sama täällä! Aattona päivällä nousi kuume, aattoillan makasin helvetillisessä päänsäryssä ja oksensin. Muu perhe pääsi onneksi juhlimaan aattoa anoppilaan, josta näin videolta lasten riemun pukista ja lahjoista. Joten ei joulu onneksi ihan pilalla ollut.

Nim. Edelleen kuumeessa.

Poikaystävä.

Hän on tosi ihana, mutta sehän se ongelma onkin. Vietimme joulun minun perheeni luona, ja paikalla oli paljon myös muita sukulaisiani. Poikaystävällä on tapana kerätä aina ihmisten huomio itseensä, ja koko sukuni oli taas ihan hurmioitunut hänestä. Eipä siinä mitään muuten, mutta silloin minusta tulee aina ihan sivuseikka. Aina kun olen poikaystävän kanssa, minua ei kuunnella eikä minulta kysellä mitään - kaikki keskittyvät aina vain häneen. Jään täysin hänen varjoonsa.

Ymmärrän tuon vielä, kun olemme HÄNEN sukunsa ja kavereidensa kanssa. Mutta omiini olen nyt kyllä aika pettynyt.

Raju oksennustauti jo toista päivää

tämä "pilasi".. muistin vasta tänään vaihtaa koneelle jouluisen taustakuvan ja näytönsäästäjän! Ja kohta pitää vaihtaa uusivuosi versioon..

Olen viisikymppinen vela. Menkkojen piti alkaa ennen joulua. Eivät ole vieläkään alkaneet. Kyllä, raskaus on mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen en olisi ollut koko joulua yksin -ja sitten aattoaamuna iski todella ärhäkkä vatsatauti. Oksennusta lattioilta en ole jaksanut siivota vieläkään. Pari vuorokautta siis vain nukkunut. Hyvä ettei sentään kissa ole nälkään kuollut tällä välillä (ne pirjot peitin sentään sanomalehdillä kun kylppäristä hoiputtuani liukastuin siihen, joten ei kissalle hengenpidintä siitäkään..)

Kerroitko juuri meille, että et ole huolehtinut kissastasi muutamaan päivään?! Se ei ole saanut vettä eikä ruokaa? Tiedätkö, että kissan elimistö on hyvin herkkä ja mm. yhden päivän virtsaamattomuus voi olla kissalle kuolemaksi.

Kun toivut taudista, etsi kissalle uusi ja parempi koti.

Erotilanne avosuhteessa. Koko paskaa en kehtaa edes vuodattaa tähän koska en kestä itsekään nähdä kaikkea mitä olen kestänyt muutaman viime vuoden aikana. Olen meinannut lähteä monta kertaa mutta aina jäänyt. Lähtö on kuitenkin ollut enempi vähempi mielessä koko ajan. Nyt lähtöpäätös pitää. Ainut vaan että saamme lapseni (15 v) kanssa asunnon vasta helmikuun alusta. Välillä Tämä on kestämätöntä, että yhä pitää olla saman katon alla. Miehen lapset eivät vielä tiedä, 3 on aikuisia ja omissa talouksissaan. Nuorin miehen lapsista on 15 ja asuu puoleksi meillä, hänkään ei tiedä mutta varmaan vaistoaa. En paljasta miehen lapsille ikinä kaikkea isästään, lapset ovat syyttömiä ja ansaitsevat pitää mielikuvansa isästään ehjänä. Lähtöpäätökseni aiheutui siitä, että mies järjesti riidan tyttäreni kanssa ja sen lopuksi kävi tyttöön käsiksi. Ei lyönyt tms mutta puristi kovaa ja esti tilanteesta poistumisen. Tyttö luonnollisesti säikähti ja itki, tuupertui lattialle myttynä itkemään. Joo, on mies katuva eikä usko itsekään omaa pahaa käytöstään mutta so what, tehty mikä tehty. En anna tilaisuutta toistumiseen. Ei ole hyvä puoliso muutenkaan, on alkoholisoitunutkin eikä myönnä sitä itse. Miksi kestin näin kauan?

Elämä itsessään 

ELÄMÄ ITSESSÄÄN

Mies kärähti toisesta naisesta.Toivotin vaan vitun hyvää joulunjatkoa kummallekin.Ja häivyin.

Aatonaattona noussut 40 asteen kuume. Vieläkin 38,5 mutta oon sentään toennut jo syömään ekaa kertaa perjantain jälkeen.

Tyttäreni teki itsemurhan jouluaattona.

Ei mikään. Ruoat syötiin, lahjat avattiin ja viinat juotiin.

Vierailija kirjoitti:

Manteliäidille: Opeta niille lapsille, että niiden vaan tulee kohdata pettymyksiä elämässä. Se on sinun tehtäväsi kasvattajana. Koska niitähän riittä ja roppakaupalla. Tärkeämpää on, miten niistä sitten selviää. Mantelista ja lahjoista on hyvä aloittaa. Tsemppiä!

Minusta lapset kestävät pettymyksia ihan normaalisti, mutta sisaruskateus on mahdotonta. Esimerkiksi saattavat tulla kertomaan, että kaveri on saanut jonkun hienon lelun tai jotain, miksei meillä ole. Sanon, että ei ole varaa ostaa, ja hyväksyvät sen. Eivätkä koskaan ole jääneet raivoamaan kaupassa lelu- tai karkkihyllyn luo, vaikka sanon, että nyt ei osteta. Mutta jos sisko saa jotain, niin se on maailmanloppu.