Mikä pilasi sinun joulusi 2016?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ehkä rennon joulun perusta se, että mistään ei stressata, eikä mennä tiukan aikataulun mukaan, vaan ihan fiilispohjalta. Syödään kun on nälkä ja lahjat avataan, kun huvittaa yhdessä. Nukkua saa niin paljon kuin jaksaa.

Kuinka monta joulunviettäjää teillä on ? Lämmittääkö jokainen jouluruokansa erikseen mikrossa silloin kun nälkä sattuu olemaan muiden nukkuessa ja kenen toiveen mukaan lahjat avataan yhdessä jos yksi nukkuu ja toinen syö mikroateriaansa ? t. perheenäiti

Ihan yhdessä pohdiskellaan, milloin on riittävä nälkä kullakin ja sitten pöytään yhdessä. Ei ole mitään kello kuuden ateriaa siis. Samoin jos joku nukahtaa päiväunille ruoan jälkeen, niin lahjat voi avata hyvin puolilta öinkin. Nyt tosin ei ole lapsia paikalla.

Manteliäidille: Opeta niille lapsille, että niiden vaan tulee kohdata pettymyksiä elämässä. Se on sinun tehtäväsi kasvattajana. Koska niitähän riittä ja roppakaupalla. Tärkeämpää on, miten niistä sitten selviää. Mantelista ja lahjoista on hyvä aloittaa. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Pyysin anopin meille joulupäivänä. Toi kasan pyykkiä mukanaan, nää varmaan voi pestä täällä ettei tarvi pesutupa käyttää kotona. Juuh.......

Jouduitko pesemään ne nyrkkiä apua käyttäen ?

Meillä on ainakin pesukone, jonne pyykit laitetaan, painetaan nappia, lisätään pesuainetta ja kuivausrumpu on vieressä. Isoon säkilliseen menee aikaa alle 3 min.

Jos tämä helpottaa jonkun elämää, mitä silloin itse häviää ?

Jouluaattona noussut kuume ja kurkkukipu hieman latisti tunnelmaa. Onneksi otiin vanhempieni luona, niin äiti hoiti ruokapuolen, enkä joutunut itse ruuan kanssa hässäämään kipeänä.

Ai että olen kiitollinen vanhemmilleni, kun opettivat lapsesta alkaen, ettei kaikkea voi saada. Olisihan siellä lelukuvastossa ollut vaikka mitä kivaa, mutta samalla opetettiin rahan arvo. Olen taipuvainen välillä tuhlaamaan johonkin ylimääräiseen, mutta talous on aina balanssissa.

Nuorin korkeassa kuumeessa.

Flunssakausi näköjään jyllää edelleen perinteiseen malliin. Itselläkin tuntuu kurkku ikävän karhealta.

Hyvää viihdettä lukea tätä ketjua, todella alkaa arvostamaan omaa rauhallista elämää!

Minun jouluani ei pilannut kerrassaan mikään. Loistavaa seksiä heti aattoaamuna ja taas uudestaan illalla. Siivoaminen jäi hieman puolitiehen, mutta eipä se onneksi ketään häirinnyt. Pari sukulaisvierailua sujui hyvin, jopa lapsenlapsi käyttäytyi mainiosti. Glögiä juotiin ja kukaan ei ollut humalassa. Jouluruuat maistuivat, ja jopa aikaisemmin parjattu Alkon "kuraglögi" sekä Prismasta ostettu kotikalja. Vaimolle ostamani iPhone 7 taisi olla mieluisin joululahja.

Sääkin oli mitä mainioin, toivomani +5 ja vesisadetta aattona melkein toteutui, jäätiin vain asteen päähän. Kerrassaan mainio joulu 2016!

Vierailija kirjoitti:

Kihlattuni on vankilassa, ikävä on hirveä ja korostuu näin jouluna.

Siis mitä?! Aika purkaa kihlat ja selvittää varuiksi, miten haetaan lähestymiskielto.

Ei seksiä ollenkaan. En tiedä mikä miestä vaivaa, mutta seksiä en ole saanut juhannuksen jälkeen. Tietenkin toivoin että edes kaksi kertaa vuodessa, juuri juhannuksena ja jouluna saisi. En tiedä jaksanko oikeasti olla parisuhteessa missä ei ole seksiä. Eikä ole mitään hellyyttä tai kosketusta eikä tukea. Olen itsenäinen ihminen enkä juuri apua kaipaa mutta kyllä seksiä kaipaan ihan hirveän paljon ja tuo torjunta alkaa syödä minua sisältä eli murentaa itsetuntoni. Kaksi vuotta sitten seksi oli joka päiväistä ja ei, en ole lihonut, olen saman painoinen kuin kaksi vuotta sitten.

Tapailemani mies vei nyt kyllä joulufiiliksen. Viikko sitten vielä kyseli, milloin tavataan ja sanoin, että katsellaan joulun ja uudenvuoden jälkeen. Eilen lähetin hänelle hyvän joulun toivotukset ja hän vastasi siihen ihan normaalisti. Illalla huomasin, että hän on poistanut minut fb-kaverilistaltaan. Nyt oikeasti sattuu. :(

Ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen en olisi ollut koko joulua yksin -ja sitten aattoaamuna iski todella ärhäkkä vatsatauti. Oksennusta lattioilta en ole jaksanut siivota vieläkään. Pari vuorokautta siis vain nukkunut. Hyvä ettei sentään kissa ole nälkään kuollut tällä välillä (ne pirjot peitin sentään sanomalehdillä kun kylppäristä hoiputtuani liukastuin siihen, joten ei kissalle hengenpidintä siitäkään..)

Joulupäivän pilasi aurallinen migreeni; oksensin 18-00.00 välisen ajan ja siihen päälle ensi- ja jälkioireet.

Olo on aika kevyt, jopa euforinen pari päivää kohtausten jälkeen, kun on luullut edellisen vuorokauden ajan kuolevansa..

Jouluni pilasi taas Joulupäivä, niin on käynyt pikkulapsesta saakka. Jouluaatto on aina sellainen jotenkin taianomainen, vaikka olen jo keski-iässä. Kuusen koristelu aamulla ja sen ihastelu sitten pitkin päivää, hyasinttien tuoksu, joulupuuron syöminen Lumiukkoa katsellessa. (kyllä, se on aina pakko katsoa, mieskin sen meillä katsoo!)

Mutta aatto kuluu nopeasti, ja Joulupäivänä sitä ajattelee jo, että tulisi pian taas arki.

Sukupuolidysforia. Vituttaa kun ei ole vielä ulkona kaapista ja piti vetää sitä samaa roolia, esittää että kaikki on hyvin. Sitten vessaan ahdistumaan, kun ei kestä omaa peilikuvaansa. Pilasin oman jouluni omalla mielisairaudellani, jes.

Missasin lapseni ensimmäisen joulun.

Se kun joulupäivänä, tultuamme sukulaisten luota olimme miehen kanssa puhuneet että vietettäisiin iltaa kahden kun lapset on saatu nukkumaan, ja mies ilmoittikin että ei aio saunoa kanssani tms vaan haluaa urheilla. Sain saunoa ja syödä yksin joulupäivän iltana. 

Tämä tuntuu erityisen pahalta, koska mies on "kriiseillyt" kohta kaksi vuotta, lapsemme syntymästä asti ja kohdellut minua todella huonosti koko sen ajan. Mies on käyttäytynyt todella kylmästi, mm. lopetti seksin melkein vuodeksi, ei ole halunnut tehdä mitään yhdessä, kaikki aika kotona menee pelatessa jne. Ja kun tästä on tullut riitaa niin se on yleensä aina päättynyt miehen silmittömään raivokohtaukseen jonka aikana ilmoittaa haluavansa erota, käskee painua v.....n, uhkailee väkivallalla ja lemmikkini satuttamisella ym.

Olen ollut tekemässä eroa monen monta kertaa mutta eroaminen on pelottanut mm. siksi että työtilanteeni hoitovapaan jälkeen on todella epävarma, ja on todennäköistä että minulla ei ole töitä kun hoitovapaa loppuu. Ja ennen kaikkea tietysti olen halunnut uskoa että tilanne muuttuu (miehellä on selkeitä ongelmia joiden vuoksi on aloittanut lääkityksen ja terapian). Viime viikolla mittani tuli taas yhden riidan ja raivokohtauksen jälkeen todella täyteen ja sanoin lähteväni. Minulle oli myös tarjoutunut asumiseen liittyvä tilaisuus joka olisi  helpottanut eron jälkeistä tilannettani aika lailla. Mies oli (toisin kuin yleensä) todella pahoillaan ja lupasi ja vannoi ymmärtävänsä virheensä ja että kaikki muuttuisi jne. Olen idiootti, uskoin ja annoin tilaisuuden mennä ohi. Ja nyt sitten taas tuli huomattua että eipä ole mikään muuttumassa. 

sama juttu täällä. todella onneton olo. Katsotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan, tällaista joulua ei toista tule...

Vatsatauti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiset puhuu kuolemasta ja syövästä, yskivät ruokaan ja ovat koko ajan lähdössä vaikkei lahjojakaan ole avattu.

Tämä on ihan paras.  Rutisee sukulaisita ja itse päivystää täällä :D

Onkos tämä joku keskustelijoiden moitiskelu-palsta. On täällä lupa avautua ja purkaa mieltään, tuskin nuo sukulaiset arvaavat kuka kirjoitti (eivätkä varmaan palstaa luekaan).