Mikä pilasi sinun joulusi 2016?

Molemmat vanhemmista kännissä. Taidanpa suosiolla jäädä kotiini yksin, vaikka kaikki jouluruuat ostin ja raahasin arkena vanhemmille. Sama juttu joka joulu, miten en vieläkään 25 vuoden jälkeen ole oppinut. No, onneksi on netflix.

Vierailija kirjoitti:

Se että ylipäätänsä on joku semmonen kuin joulu. Joka joulu samaa paskaa ja vitutusta. Se pilaa koko jutun, että pitää jollakin tavoin osallistua johonkin joulunviettoon, koska lapset. Unelmajouluni olisi saada olla yksin ihan omassa rauhassa.

Tämä! Onneksi meidän joulussa ei ole lapsia, mutta vanhempani vaativat, että kaikki aikuiset lapset osallistuvat heidän joulunviettoonsa ja leikkivät mukana heidän idylliperhejouluaan. Helvetinmoisen suku- ja perheriidan välttämiseksi kaikki osallistuvat ja yrittävät peittää vitutustaan. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

Oltiin sovittu miehen kanssa ettei tänä jouluna osteta toisillemme mitään, lapsille vaan. Se on kuitenkin ostanut mullekin jotain ja nyt mulla on vuoden paskin vaimo-fiilis koska pidin kiinni sopimuksesta enkä ostanut mitään.

Työt. Olen koko joulun töissä.

Kiitos numero 16. Hyvää joulua sinullekin! :)

Ripuli

Oman fiilikseni pilasi VESIsade. *ttu mitä paskaa nämä joulut etelässä nykyään! Ei tule joulufiilistä kun ei ole edes lunta *tana!

Keuhkokuume ja oksennustauti. Omalla kohdalla. Sahkot meni eli saa nahda mita saadaan poytaan. Mut ei se ihan pilalla, lapset on terveina ja joulupukki tulee kaymaan myohemmin!

Itse pilaan jouluni ja varmasti myös vien iloa avopuolisoni joulusta. Lapsuuteni joulut olivat täynnä surua ja kipua. Isän alkoholismi, perheväkivalta, jatkuva huutaminen ja riitely. Jouluna poliisit olivat useammin vieraana kuin joulupukki. Jo ennen joulua tiesin mitä pyhien aikana tulee tapahtumaan. Välillä isä vietiin putkaan, välillä lähdettiin äidin kanssa evakkoon sukulaisille kun isä jahtaa meitä takaa kirveen kanssa, välillä oltiin ensi avussa paikattavana kun minä ja äitini otettiin turpaan.

Perheen kasvojen säästämiseksi emme tietenkään ongelmia näyttäneet ulospäin ja lapsena hymyilin kauniisti kun muut puhuivat innoissaan joulusta. Lisäksi joulun jälkeen jouduin keksimään tarinoita onnellisesta joulusta ja saaduista lahjoista. Tai kertomaan kuinka olin kaatunut rappusissa ja siksi oli mustelmia... Olin todella katkea ja kateellinen ystävilleni, joille joulu oli maagista-aikaa. Itse pelkäsin, että kuinka paha joulusta tulee. 

Nyt kolmikymppisenä en voi sietää joulua. Ajatuskin joulusta tuntuu minusta vastenmieliseltä. Haluaisin vain skipata joulun ja tänä vuonna kerroin avopuolisolleni, että en aio lähteä sukuloimaan. Hän koitti kannustaa ja kertoi, että aikuisena pitää korvata huonot muistot uusilla. Kuitenkin nyt surffailen netissä, pelailen pelejä ja yritän unohtaa koko juhlan. Harmittaa, että en voi juhlia joulua avopuolisoni kanssa kuten hän haluaa, mutta ainakin toistaiseksi joulujen viettäminen tuntuu pahalta.

Muiden ihmisten innostus ja joulumieli vain korostaa omaa pahaa oloa. Nyt small talk siitä kuinka joulu on "niin maagista aikaa" ja "vuoden parasta aikaa" niin olo on kuin lapsuudessa. Joudun valehtelemaan ja puhumaan epätotta, että muiden joulumieli pysyy yllä. Tämä kierre vain tuntuu jatkuvan.

Syysmyrsky vesisateineen jouluna. Ainoa ohjelma koko aattona olisi ollut että päästään metsään pitkälle kävelylle koirien kanssa.

Kännijoulu tiedossa, pitkästä aikaa. Toivottavasti olisi viimeinen.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhemmista kännissä. Taidanpa suosiolla jäädä kotiini yksin, vaikka kaikki jouluruuat ostin ja raahasin arkena vanhemmille. Sama juttu joka joulu, miten en vieläkään 25 vuoden jälkeen ole oppinut. No, onneksi on netflix.

Hyvää aattoa kaikesta huolimatta! Käy vaikka huomenaamuna hakemassa sapuskat kun ovat vielä krapuloissaan.

Joulu anoppilassa on aina yhtä arvattava. Eli perseestä. Ihan sama, millä asenteella sinne mennään, lopputulos on aina sama, enemmän tai vähemmän kurja fiilis. Anoppi on enimmäkseen ihan jees, mutta appi pilaa tehokkaasti kaiken. Juo liikaa, haastaa riitaa, vaatii ihailua osakseen aivan kaikesta, ottaa kunnian itselleen asioista, joita ei ole tehnyt. Haluaa päättää miten minä ja mieheni elämme, mitä meidän pitäisi tehdä työksemme, eikä kestä, kun ei pysty minua komentelemaan, kuten omaa vaimoaan.

Välillä jaksan vaan ottaa huumorilla, että tolleen jotkut pariskunnat näköjään osaa ja haluaa elää yhdessä, en voisi itse moista kuvitellakkaan. Lisäksi heillä on ehkä maailman mukavimmat ja avuliaimmat naapurit, mutta kummasti heissä on aina jotain kamalasti vialla, että löytyy valitettavaa. Esimerkiksi yksi naapureista ei leikkaa nurmikkoaan heidän kriteereillään tarpeeksi usein ja kissakin heillä on. Tosin sisäkissa, mutta ilmeisesti näiden ihmisten on vaan keksittävä jotain vihattavaa. Toinen naapuri ei kuulemma pidä tarpeeksi huolta talostaan, en tiedä, mihin tämä ajatus perustuu, koska piha on aina siisti ja paikat vaikuttaa huolletuilta. Mutta jostain kuuluu repiä sitä negatiivisuutta, ihan sama vaikka oliskin keksittyä... Kolmannella on komposti ja puhuu perheestään. Komposti ei edes näy saati haise appivanhempien pihalle, mutta riittää, kun tietää sen olevan siellä. Niin ja lapsiaan ei kuulu arvostaa niin paljon kuin naapuri numero kolme arvostaa, ai kauheeta.

Kun ilta etenee, appiukko humaltuu enemmän ja haukkuu alaisensa, vaikka ovat mukavia ja ahkeria ihmisiä, tunnen heitä ihan henkilökohtaisesti, koska olen ollut muutaman kanssa ihan samassa työpaikassakin. (sama ala ja pieni maailma) jokainen on toisistaan tietämättä kertonut aika samanlaisia ja kammottavia juttuja appivanhemmista työnantajina, kiusantekoa, muista eristämistä, selän takana puhumisia jne kunnes ihminen itse tajuaa lopulta lähteä. Ruoho on todellakin vihreämpää muualla, jos erehdyt näille ihmisille töihin.

Appiukko vielä muistelee vanhoja ja luulee ilmeisesti, että poikiensa lapsuus oli jotenkin ihanaa, vaikka jutut on ihan kammottavia. Herra saattoi suuttua aivan yhtäkkiä, esim. jos lapsi kolautti leikin tiimellyksessä polvensa, niin leikki loppui siihen, kun eihän teidän itkupillein kanssa voi edes leikkiä. Ja sitten mykkäkoulua herra piti jopa viikon, jos piti lasta jostain rangaista. Yleensä aiheettomasti. Miehenikään ei sinne haluaisi mennä, mutta niinhän se menee, että kitisevää pyörää rasvataan eniten. Omat vanhempani eivät ole saneet meitä vuosiin jouluna tai muinakaan juhlapäivinä, koska siitä nousee tajuton helvetti, jos ei mennä. Ei auta kuin koittaa kestää ja toivoa, että se on taas pian ohi. Me vieläpä ollaan tänään kumpikin töissä, mutta molemmilla on aamuvuoro, joten se alibi ei oikein toimisi. Iltavuoro olis ollu hyvä pelastaja.

Ihme, mutta tänä vuonna ei toistaiseksi mikään!

Pääkaupunkiseudun lumettomuus. Onneksi ei tarvii asua täällä.:)

Viime yönä noussut kuume.

Hammassärky. Taitaa jäädä jouluherkut syömätä, niin paljon niitä odotin. ;( muut herkuttelee kinkulla, laatikoilla, suklaalla yms ja minä rouskin buranaa...

Mies mököttää, koska lähdin aamulla tunnin juoksulenkille. Pakko oli päästä, kun en useaan viikkoon ole saanut mennä. En ymmärrä mikä on ongelma, koska fiilistelin jo illalla aamulenkkiä.

Ei niin mikään. Ulkona ihana lämmin happirikas ulkoilusää.

Vierailija kirjoitti:

Hammassärky. Taitaa jäädä jouluherkut syömätä, niin paljon niitä odotin. ;( muut herkuttelee kinkulla, laatikoilla, suklaalla yms ja minä rouskin buranaa...

Älä koko joulua pode särkyä, päivystykseen soitto heti niin joulu menee mukavasti. :)