Mikä pilasi sinun joulusi 2016?

Isä ja veli eivät vastaa puhelimeen :( Vietämme ensimmäistä kertaa joulua erillämme vanhempien eron jälkeen, eri puolilla Suomea.

Ei ole pilalla, mutta tunnelmaa latistaa terveysongelmat eli järkyttävä selkäkipu, huonovointisuus, heikotus, väsymys ja rytmihäiriöt. En edes tiedä mikä mua vaivaa.

Korvatulehdus, muutenkin koko vuosi ollut yhtä helvettiä niin sai arvoisensa päätöksen.

Minä itse pilaan jouluni kirjoitti:

Itse pilaan jouluni ja varmasti myös vien iloa avopuolisoni joulusta. Lapsuuteni joulut olivat täynnä surua ja kipua. Isän alkoholismi, perheväkivalta, jatkuva huutaminen ja riitely. Jouluna poliisit olivat useammin vieraana kuin joulupukki. Jo ennen joulua tiesin mitä pyhien aikana tulee tapahtumaan. Välillä isä vietiin putkaan, välillä lähdettiin äidin kanssa evakkoon sukulaisille kun isä jahtaa meitä takaa kirveen kanssa, välillä oltiin ensi avussa paikattavana kun minä ja äitini otettiin turpaan.

Perheen kasvojen säästämiseksi emme tietenkään ongelmia näyttäneet ulospäin ja lapsena hymyilin kauniisti kun muut puhuivat innoissaan joulusta. Lisäksi joulun jälkeen jouduin keksimään tarinoita onnellisesta joulusta ja saaduista lahjoista. Tai kertomaan kuinka olin kaatunut rappusissa ja siksi oli mustelmia... Olin todella katkea ja kateellinen ystävilleni, joille joulu oli maagista-aikaa. Itse pelkäsin, että kuinka paha joulusta tulee. 

Nyt kolmikymppisenä en voi sietää joulua. Ajatuskin joulusta tuntuu minusta vastenmieliseltä. Haluaisin vain skipata joulun ja tänä vuonna kerroin avopuolisolleni, että en aio lähteä sukuloimaan. Hän koitti kannustaa ja kertoi, että aikuisena pitää korvata huonot muistot uusilla. Kuitenkin nyt surffailen netissä, pelailen pelejä ja yritän unohtaa koko juhlan. Harmittaa, että en voi juhlia joulua avopuolisoni kanssa kuten hän haluaa, mutta ainakin toistaiseksi joulujen viettäminen tuntuu pahalta.

Muiden ihmisten innostus ja joulumieli vain korostaa omaa pahaa oloa. Nyt small talk siitä kuinka joulu on "niin maagista aikaa" ja "vuoden parasta aikaa" niin olo on kuin lapsuudessa. Joudun valehtelemaan ja puhumaan epätotta, että muiden joulumieli pysyy yllä. Tämä kierre vain tuntuu jatkuvan.

Mulle jäänyt samanlaiset fiilikset joulusta ex-miehen ryyppäämisestä. Siksi en tee jouluna mitään mitä hänen kanssaan tehtiin. En paista kinkkua, en syö perinneruokia, en halua joulukuusta. Olen vaan ja koetan selvitä joulun yli. Puhelimeen en enää vastaa, jos eksä soittaa kännissä joulupuhelunsa. Mun lapsi ei ymmärrä, miksi en nauti joulusta, enkä hössötä kuten kavereiden äidit. Onneksi erottiin, kun lapsi oli pieni niin sille ei näköjään jäänyt näitä joulutraumoja.

Jos auttaa, niin koeta luoda ihan erilaiset joulutraditiot kuin kotonasi oli. Juhli ikäänkuin aivan eri juhlaa.

Vesisade ja lahjojen vähäinen määrä.

Vierailija kirjoitti:

Avioero ja lahjat takaluukussa mitä ei saa auki.

Kääntyykö takapenkit? Autosta vissiin puhuit?

Ukko, joka jätti mut yksin jouluna. En minä yksinäisyydestä kärsi, mutta siitä kyllä, etten kelvannut jouluseuraksi omalle miehelleni!!!

21. päivä entinen esimies (yt:t) soitti ja sanoi heillä olevan mulle puoleksi vuodeksi töitä jos tulen seuraavana päivänä juttelemaan. Menin innoissani luullen kyseessä olevan vain tapaamisen esimiehen kanssa, mutta paikan päällä kävikin ilmi kyseessä olevan pitemmän kaavan työhaastattelu. Paikkaan vieläpä haastateltiin meidät kaikki irtisanotut.

En saanut paikkaa, minkä lisäksi nyt tiedän, etten ollut edes irtisanotuista se "paras" tyyppi pomojen silmissä työntekijänä. Eniten harmittaa kuitenkin se, että ehdin jo luulla taloushuolten olevan edes hetkeksi ohi.

Se, että sisar on terminaalivaiheessa kuolemaan syöpään, enkä voi lähteä Australiaan katsomaan. Varsikin, kun kela eväsi miehen sairaspäivärahat. Ei, ei ollut kysymyksessä masennus tms. 

Sain selville, että mies petti.

Olin suunitellut tekeväni pitkän kävelylenkin koirien kanssa, mutta tämä helvetin joulumyrsky sai minut toisiin aatoksiin. Tein vartin kävelylenkin koirien kanssa ja olin läpimärkä :( Nyt odottelen ja toivon että sade lakkaisi ennen kun täytyy ryhtyä ruuanlaittoon. 

Kuume joka ei millään parane...

On niin paha masennuskusi, etten jaksa tehdä muuta kuin maata sängyssä ja selata av:ta.

Kun ukki kuoli.

Ero, ja eka joulu ilman puolisoa.

Toi sää, ja se ettei mennä ehkä tänä vuonna haudalle eikä ole jouluruokia..

Koko kuuden hengen perhe ollut viikon ripulitaudissa. Minä en ehtinyt siitä vielä edes parantua kun pukkasi hitonmoisen flunssan vielä päälle. Eilen viideltä herätys aamuvuoroon ja sen jälkeen kotona jatkettiin puoleen yöhön miehen kanssa, koska ne hiton joulujärjestelyt oli enimmäkseen tekemättä oksutaudin takia. Tänään herätys taas viideltä, ja töihin aamuvuoroon. Vatsaan koskee edelleen. Ikinä aikaisemmin ennen joulua en ole syönyt näin vähän suklaata...

Ja kaiken tämän kärsimyksen jälkeen: se stanan paino ei edes putoa, vaikka viikon verran menty lähes syömättä! Arrggghhh!

Olisi joskus kiva päästä valmiiseen joulupöytään. Meille tulee koko lähisuku syömään vuosi toisensa jälkeen. Meillä ainoastaan iso asunto ja mahdollisuus järjestää isommalle porukalle jouluruokailu niin täällähän sitä jouluna ollaan aina. Ihan kivaa toki kun on lähisukua mutta joskus olisi kiva kun järjestelyt ei kaatuisi meille.

Katsotaan nyt, miten käy. Hieman on sellainen alkavan flunssan olo. Mittasin jo kerran kuumeenkin, mutta ihan normaalissa mennään. Kohta menen joka tapauksessa tuohon naapuriin sukulaisten luo myöhäiselle joululounaalle.

Vierailija kirjoitti:

No ei se vielä kokonaan pilalle ole ehtinyt mennä mutta fiilis lässähti eilen kun mies päätti yllättäen lähteä pelaamaan - melkein koko päiväksi. Me kun oltiin molemmat otettu aaton aatto vapaaksi ja jotenkin oletin että yhdessä valmisteltaisi joulujutut kuntoon, näin kun oltiin alun perin puhuttu.

Nyt tänään on sitten ravattu hirveellä kiireellä kaupoissa, siivottu jne. Harmittaa, ois ollut ihanaa jos kaikki ois ollut valmiina tänään. 

Kai sä lähdit sitten myös esim rentoutumaan leffaan tms. Ei ole sun velvollisuus tehdä joulua miehelle!