Miksi lapset erotellaan keskenään uusperheissä?
Aina pitää luokitella, että X on miehen lapsi, Y on oma lapseni ja P on meidän yhteinen lapsi. Kaikista oudointa tämä on tilanteissa, joissa ollaan menty yhteen, kun molempien lapset aiemmista liitoista ovat olleet alle alakouluikäisiä ja ne yhteiset lapset tehty heti perään. Eikö ne jo sen kymmenen vuoden jälkeen tunnu omilta lapsilta? Minusta tuollainen luokittelu on luokkaavaa. Lapsista varmaan tosi kiva, kun ne parin yhteiset lapset ovat eniten rakastettuja...
Kommentit (31)
Onko asia pohdinnassa ap vai miksi kyselet?
Mieti ikää toiseenkin suuntaan. Omia vanhempiasi voisit varmaan hoitaa ilmaiseksi vanhuksina monta tuntia joka päivä ja syöttää ja vaihtaa vaippoja, jos olisi pakko, mutta tuskin jonkun toisen ihmisen vanhempia...
No ihan sama kuka sen lastin on luukulla pursuttanut , pääasia että itää ja kaikkihan me ollaan maailman lapsia .. Eikä värillä ole mitään väliä kunhan vain maksaja löytyy
Ei niitä "erotella" mutta ei salaillakaan tilannetta. Lapset tapaavat kuitenkin sitä muualla asuvaa vanhempaa ja sen puolen isovanhempia. Kaikille helpompaa, kun voi ihan reippaasti sanoa, että x lähtee viikonlopuksi isälleen.
Uusperhekuvio on lapselle raskas. Jännitteitä ja kateutta. Meillä äitini kohteli velipuoltani törkeästi ja isäni suosi tätä velipuolta.
Isän kuoltua perinnönjako täydellistä hornaa, minunkin välini katkesivat velipuoleen, vaikka lapsina olimmekin läheisiä. Samalla meni äidin välit koko isän sukuun ja nyt olemmekin sitten edelleen ns suvuttomia.
Kukaan ns aikuisista ei osannut ajaltella asiaa lainkaan lasten kannalta. Ainoastaan se oma lyhytnäköinen intressi kiinnosti.
Olen kyllä siihen tyytyväinen että meillä on vain perhe missä kaikilla lapsilla sama äiti ja isä. Ha jos eroaisim en koskaan uutta miestä haluaisi ennen kuin lapset pois kotoa. Ihme säätöä ihmiset kehittää elämäänsä ja lastensa elämään.
En ole itse äitipuoli, mutta jotenkin sydämettömiltä tuntuvat monien puolivanhempien kommentit. Itselleni on kovin rakkaita lasteni kaverit, naapurin lapset jne. Miten lapsipuolesta ei tule rakas?
Vierailija kirjoitti:
Isän kuoltua perinnönjako täydellistä hornaa, minunkin välini katkesivat velipuoleen, vaikka lapsina olimmekin läheisiä. Samalla meni äidin välit koko isän sukuun ja nyt olemmekin sitten edelleen ns suvuttomia..
Näitä ahneita on maailma täynnä. Mummu katkaisi välit osaan miehensä sukulaisista miehen kuoleman jälkeen. Heilläkin uusioperhe jossa tuffa oli adoptoinut (tai mitä se nyt sitten on nimeltään) äitini 40-luvulla. Miehen sisko oli soitellut ja kysellyt tuffan ja äitini 'väleistä' ja mummu sanonut vain, että hyvät välithän niillä oli. Niin kuin olikin, tuffa oli 9-lapsisesta perheestä ja sillä oli kastemadon hermot. Siskon kysymys olikin tarkoittanut, että periikö he puolet omaisuudesta kun isovanhemmilla ei ollut yhteisiä lapsia.
Ja vielä pitää kertoa, mitä 5-vuotias tyttöni sanoi uusioperhessä kun puhuimme hänen velipuolesta: mulla ei ole mitään puolikasta.
Tämän herätti meidätkin ja sen jälkeen ei puhuttu puolikkaista. Jos muuten ei saatu kierryttä niin sanottiin etunimellä.
Kumma juttu, meillä on minun esikoinen ja sitten yhteiset lapset. Esikoinen näkee isäänsä mutta SILTI kutsuu myös isäpuoltaan isäksi :-)
Ai niin, esikoinen on jo 20v ja mieheni ollut elämässä mukana 15v joten ei ihmekkään.
Mieheni myös kohtelee KAIKKIA lapsia tasapuolisesti, ja kertoo että meillä on 3 lasta.
Ehkä miehet vaan osaa paremmin tuon homman kuin naiset, tai sitten mä olen saanut miehekseni sen poikkeuksen...
En todellakaan usko, että miehesi kersat ovat sinulle tärkeitä. En usko vaikka asian huutaisit ja toistelisit sitä loputtomiin. Mietipä vaikka tulipalotilannetta. Ehdit pelastaa tulipalosta omasi tai miehen lapset, et kaikkia - mitä teet? :) Helppo kysymys aivan varmasti, omat lapsesi sieltä kainaloosi koppaisit ja turvaan saattelisit.