Kateus jouluna - tabu aihe!

Ymmärrän kyllä ap:ta. Mä en jaksaisi tällä hetkellä järjestää joulua kuin omalle perheelle. Ihanaa että vanhemmat kutsuvat valmiiseen pöytään, mutta jos eivät kutsuisi, niin syötäisiin vaan hieman paremmin omalla perheellä. Sitten kun minulla ei ole enää pieniä lapsia, niin vuoro vaihtuu ja joulu järjestetään meillä, jos vanhemmille/appivanhemmille vaan käy. (Olen hienovaraisesti tai aika suoraankin antanut ymmärtää , että meitä varten ei tarvitse järjestää, mutta kuulemma ehdottamasti haluavat).

Ap, tee joku suunnitelma ensi vuodeksi. Sun ei todella tarvi kestitä, jos et jaksa!

Jännä huomata, että kateus menee moneen suuntaan. Minä olen perheetön ja lapseton, vietän huoletonta joulua ja menen valmiiseen pöytään ystäväperheen luo. En ole ikinä ajatellut, että joku kadehtisi minua vaan lähinnä olen kiusaantunut siitä että minua säälitään kun ei ole omaa perhettä. Itsekin olen aiempina vuosina säälinyt itseäni ja kadehtinut niitä jotka laittavat feissariin kuvia lämminhenkisistä perhejouluistaan, ajatellut että mielelläni minäkin laittaisin joulua jos olisi joku jolle laittaa.

Enää en jaksa kadehtia, minulla on nämä kortit ja jollakin jotkut toiset. Joulukuviakin on kiva katsella, oudolla tavalla niistä tulee jopa osallisuuden tunne kun on oppinut luopumaan kateudesta.

Tietenkin harmittaa niiden puolesta, joille joulu on pelkkää raatamista. Toivotan teille avuliaita perheenjäseniä ja rentouttavaa joulua kunhan pahin kiire on ohi.

Minäkin sinuna keskittyisin siihen että on niitä läheisiä kuitenkin. Muu stressi on pitkälti itse aiheutettua. Ne ruuat saa valmiina, kinkun paisto ei paljoa vaadi. Kotia ei tartte suursiivota joulun vuoksi. Kuusi voi olla vaikka pieni pöytäkuusi.

Ja oma juttunsa on siinä sukulaisilla reissaamisessakin. Me päästään valmiiseen pöytään pitkin joulua, joo, mutta paikkoja joissa käydään on viisi. Parina viime jouluna ollaan oltu vain kolmessa, ja paha mieli sitten aiheutettu. Mutta turha siitäkään on narista, jonain jouluna voidaan jättäytyä kaikesta huolimatta kotiin ja viettää kerrankin sellainen kiireetön perhejoulu kotona.

Vierailija kirjoitti:

Olin tuossa kaupassa käymässä, kotona odotti hirveesti tekemistä, viime hetken ostoksia olin tekemässä, mies kotona lasten kanssa, yrittää tehdä myös minkä kerkeää... minun vanhemmat tulossa aatoksi ja joulupäivänä sitten miehen vanhemmat. Ihan hirveesti vielä tekemättä ja laittamatta. Joulu menee keittiössä...

Näin kaverin, joka menossa äitinsä luo jouluna, kuten aina. Valmiiseen pöytään, saa ihan kaiken valmiina, niinkuin jo lähes 40 jouluna tätä ennen. Hän on ostanut karkkeja ja herkkuja itselleen ja jopa lahjoja itselleen, kun äitinsä ei kuulemma välitä lahjoista.

Mulle tuli ihan kamala olo. Mä menin viimeksi katettuun pöytään teini-iässä.

Eikö kukaan kehtaa avautua aiheesta kateus jouluna? Mä ainakin olin kateellinen kaverin huoletonta suklaarasioiden ostelua katsoessani...

Mitä te teette jouluna niin paljon? Ku mietin omaa jouluvalmisteluja niin yks ilta siivousta ja tänään viel viimeistely. Yks ilta tein laatikoita, meni pari tuntia joista suurin osa oli odottelua eli siivosin keittiös kaikkee ylimääräistä. Yks ilta lahjaostoksilla. Kinkku menee koht uuniin, mut ei siinäkään sen isompaa työtä ole.

Eli mitä te teette kun joulus on niin paljon hommaa?

Kadehdin ihmisiä jotka eivät jouluna tappele perheensä kanssa ja saa vaan paskaa niskaan. Tänäänkin jo itkenyt äitini kommenttien takia 2 tuntia. Joudun myös näkemään monia sukulaisia jotka ovat olleet ilkeitä ja joita en haluaisi nähdä koskaan. Onko muilla vastaavanlaista yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että tähän tottuu. Koen että lasten fiilikset ovat tärkeimmät. Teen joulua heille, en itselleni. Lisäksi teen riittävästi itse, mutta en aina ihan kaikkea alusta asti.

En enää kadehdi muita. Olen tottunut että vähemmän onnellisen lapsuuden jälkeen ihan turha odottaa sellaista apua vanhemmilta mitä muut saavat. Mutta tiedän että haluan kyllä auttaa aikanaan omia lapsiani ja he tulevat pääsemään helpommalla.

Mikä sulla on ongelmana?

Varmaankin vaivana se että olen aikuinen😃. Joulussa minulle ei ole tärkeintä minä itse, vaan koko perhe. En ryhdy marttyyriksi ja tee kaikkea niska limassa, mutta haluan silti tarjota lapsille normaalin perinteisen kulttuuriimme kuuluvan joulun. Saan itse lapsilta sen joulun ilon.

Vaikka kaikkea ei tekisi itse alusta asti niin joulussa on kuitenkin helposti ylimääräistä työtä. Jos tulee vielä vieraita niin kyllä sitä saa valmisteluiden lisäksi vielä pyhinäkin puuhastella ja emännöidä ihan samoin kuin missä tahansa muissakin juhlissa.

Tsemppiä ap. Tunteesi on inhimillisiä ja itse ainakin tunnistan ne. Kannattaisi kuitenkin yrittää päästä tuosta tunteesta yli - itselleni ainakin on auttanut se että toimin toisi kuin omat vanhempani ja lasteni ei tarvitse tuntea tuota kateuden tunnetta.

Mym kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tuossa kaupassa käymässä, kotona odotti hirveesti tekemistä, viime hetken ostoksia olin tekemässä, mies kotona lasten kanssa, yrittää tehdä myös minkä kerkeää... minun vanhemmat tulossa aatoksi ja joulupäivänä sitten miehen vanhemmat. Ihan hirveesti vielä tekemättä ja laittamatta. Joulu menee keittiössä...

Näin kaverin, joka menossa äitinsä luo jouluna, kuten aina. Valmiiseen pöytään, saa ihan kaiken valmiina, niinkuin jo lähes 40 jouluna tätä ennen. Hän on ostanut karkkeja ja herkkuja itselleen ja jopa lahjoja itselleen, kun äitinsä ei kuulemma välitä lahjoista.

Mulle tuli ihan kamala olo. Mä menin viimeksi katettuun pöytään teini-iässä.

Eikö kukaan kehtaa avautua aiheesta kateus jouluna? Mä ainakin olin kateellinen kaverin huoletonta suklaarasioiden ostelua katsoessani...

Mitä te teette jouluna niin paljon? Ku mietin omaa jouluvalmisteluja niin yks ilta siivousta ja tänään viel viimeistely. Yks ilta tein laatikoita, meni pari tuntia joista suurin osa oli odottelua eli siivosin keittiös kaikkee ylimääräistä. Yks ilta lahjaostoksilla. Kinkku menee koht uuniin, mut ei siinäkään sen isompaa työtä ole.

Eli mitä te teette kun joulus on niin paljon hommaa?

No itselläni menee ehkä se 3-4 iltaa painottuen lähemmäs joulupyhiä. Mutta kyllä se tuntuu työpäivien jälkeen kun tulee kaiken muun normielämän lisäksi.

Ei se kateus tässä ole tabu vaan tyytymättömyys itseensä ja omaan elämään. Moni kuvaa miten ei ole sovussa itsensä, menneisyyden ja nykyisyyden kanssa. Tabu - tätä ei kestä kohdata.

Kun sen kohtaa, voi tosiaan tehdä asiat itselleen sopivalla tavalla

Ikinä en oo järjestänyt kotona joulua. Menen sinnepäin missä juuret. Kaupasta käydään syötävät myös jouluna. Helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö he voisi avautua, joilla on kateuden pisto sydämessään syystä tai toisesta, ei ne "nautin joka hetkestä"-superkokit? Eikö teille keittiön hengettäreille ole jo tarpeeksi ketjuja?

Mun pointtini oli, että joulusta voi tehdä itselleen just niin vaikean kuin haluaa. Aloittaja on kateellinen kaverilleen, joka pääsee jouluna helpommalla, mutta itse hän on päättänyt höösätä keittiössä koko joulun, vaikka ei olisi mikään pakko. 

- Nro 11-

No keittiössä hääräämisen voi välttää kertomalla perheelle ja sukulaisille että ottavat itse astiat kaapista ja lämmittävät ruokansa, laittavat loput ruoat jääkaappiin ja tiskaavat astiansa😃. Jos haluavat kahvia niin keittävät itse, jälkiruoan ottavat pakkasesta tai kaivavat kaapeista. Tietenkin kaikki tämä oletuksella että ruoat on ostettu valmiina, niin ei ole tarvinnut häärätä keittiössä. Tosin kaupassa on joutunut käymään ja purkamaan kotona kauppakassit.

Eikös kuulostakin mukavalta yhteiseltä perhejoululta ilman stressiä😉?

En kadehdi kenenkään joulua, mutta kyllähän se työpaikan kahvipöydässä vähän nolottaa tunnustaa, että ostamme jouluruoat valmiina kaupasta. Se kuuluu ikään kuin kirjoittamattomiin sääntöihin, että kunnollinen nainen tekee kaikki jouluruoat itse alusta asti, siivottuaan tietysti ensin kodin, ja jouluiset kukka-asetelmatkin voi tehdä itse.

Minä vain en ole vuosiin jaksanut enkä viitsinyt. Perheelle kelpaa kaupasta ostettu valmisruoka. Miksi touhuaisin, kun syöjille se on samantekevää?

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateus tässä ole tabu vaan tyytymättömyys itseensä ja omaan elämään. Moni kuvaa miten ei ole sovussa itsensä, menneisyyden ja nykyisyyden kanssa. Tabu - tätä ei kestä kohdata.

Kun sen kohtaa, voi tosiaan tehdä asiat itselleen sopivalla tavalla

Näin yksilökeskeisessä ajattelutavassa voi Tottakai tehdä itselleen sopivalla tavalla ajattelematta muita. Perhe, suku ja perinteet ovat turhia kunhan yksilö on onnellinen. Joulu yksilökeskeisyyden juhla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateus tässä ole tabu vaan tyytymättömyys itseensä ja omaan elämään. Moni kuvaa miten ei ole sovussa itsensä, menneisyyden ja nykyisyyden kanssa. Tabu - tätä ei kestä kohdata.

Kun sen kohtaa, voi tosiaan tehdä asiat itselleen sopivalla tavalla

Näin yksilökeskeisessä ajattelutavassa voi Tottakai tehdä itselleen sopivalla tavalla ajattelematta muita. Perhe, suku ja perinteet ovat turhia kunhan yksilö on onnellinen. Joulu yksilökeskeisyyden juhla!

Höpö höpö. Yksilö, joka on itsensä kanssa tasapainossa, on sovussa myös perheen, suvun ja perinteiden kanssa. Niistä ei rakenneta suoritusta eikä ketään tarvitse kadehtia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateus tässä ole tabu vaan tyytymättömyys itseensä ja omaan elämään. Moni kuvaa miten ei ole sovussa itsensä, menneisyyden ja nykyisyyden kanssa. Tabu - tätä ei kestä kohdata.

Kun sen kohtaa, voi tosiaan tehdä asiat itselleen sopivalla tavalla

Näin yksilökeskeisessä ajattelutavassa voi Tottakai tehdä itselleen sopivalla tavalla ajattelematta muita. Perhe, suku ja perinteet ovat turhia kunhan yksilö on onnellinen. Joulu yksilökeskeisyyden juhla!

Höpö höpö. Yksilö, joka on itsensä kanssa tasapainossa, on sovussa myös perheen, suvun ja perinteiden kanssa. Niistä ei rakenneta suoritusta eikä ketään tarvitse kadehtia

Tämä kuuluu samaan argumentointiin kun 'jos äiti on onnellinen, niin lapsikin on onnellinen'. Jos ihminen on sovussa itsensä kanssa silloin kun ei tarvitse viettää joulua, niin kaikki muutkin perheestä ja suvusta ovat onnellisia. Höpö höpöä on mikään joulun vietto.

Mä taas olen kokenut noloutta siitä, että tykkään ja haluan tehdä jouluruoat itse. Monet paheksuu ja sanoo, että ei joulua tarvii suorittaa. Ei tarviikaan!! Mutta kun oikeasti tykkään siitä kokkaamisesta! Kuulostelen joululauluja ja rallattelen samalla. Valmistelut alkavat hyvissä ajoin, mut toki tänään menee keittiössä aikaa. Perhe pyörii ympärillä ja tunnelma on leppoisa. Illan edellä on ihana käydä notkuvaan pöytään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateus tässä ole tabu vaan tyytymättömyys itseensä ja omaan elämään. Moni kuvaa miten ei ole sovussa itsensä, menneisyyden ja nykyisyyden kanssa. Tabu - tätä ei kestä kohdata.

Kun sen kohtaa, voi tosiaan tehdä asiat itselleen sopivalla tavalla

Näin yksilökeskeisessä ajattelutavassa voi Tottakai tehdä itselleen sopivalla tavalla ajattelematta muita. Perhe, suku ja perinteet ovat turhia kunhan yksilö on onnellinen. Joulu yksilökeskeisyyden juhla!

Höpö höpö. Yksilö, joka on itsensä kanssa tasapainossa, on sovussa myös perheen, suvun ja perinteiden kanssa. Niistä ei rakenneta suoritusta eikä ketään tarvitse kadehtia

Sä olet varmaan mun miehen veljen vaimo. Hän on itsensä kanssa tasapainossa ja olettaa olevansa sovussa anopinkin kanssa, anoppi vaan on pahoittanut mielensä, mutta ei sitä kilttinä ja rauhantahtoisena ihmisenä ole sitä miniälleen kertonut. Miniä kutsui anopin heille jouluksi, mutta ei halunnut mitään joulustressiä valmisteluista, vaan pyysi muut tuomaan ruoat mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö he voisi avautua, joilla on kateuden pisto sydämessään syystä tai toisesta, ei ne "nautin joka hetkestä"-superkokit? Eikö teille keittiön hengettäreille ole jo tarpeeksi ketjuja?

Mun pointtini oli, että joulusta voi tehdä itselleen just niin vaikean kuin haluaa. Aloittaja on kateellinen kaverilleen, joka pääsee jouluna helpommalla, mutta itse hän on päättänyt höösätä keittiössä koko joulun, vaikka ei olisi mikään pakko. 

- Nro 11-

No keittiössä hääräämisen voi välttää kertomalla perheelle ja sukulaisille että ottavat itse astiat kaapista ja lämmittävät ruokansa, laittavat loput ruoat jääkaappiin ja tiskaavat astiansa😃. Jos haluavat kahvia niin keittävät itse, jälkiruoan ottavat pakkasesta tai kaivavat kaapeista. Tietenkin kaikki tämä oletuksella että ruoat on ostettu valmiina, niin ei ole tarvinnut häärätä keittiössä. Tosin kaupassa on joutunut käymään ja purkamaan kotona kauppakassit.

Eikös kuulostakin mukavalta yhteiseltä perhejoululta ilman stressiä😉?

No eikös se ole aika selvää, että perheenjäsenet voivat kattaa pöydän ja hoitaa tiskit? Kaupassa kai joutuu käymään silloinkin, kun ei ole joulu. Vai miten tällaisissa perheissä selvitään normaaleista viikonlopuista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateus tässä ole tabu vaan tyytymättömyys itseensä ja omaan elämään. Moni kuvaa miten ei ole sovussa itsensä, menneisyyden ja nykyisyyden kanssa. Tabu - tätä ei kestä kohdata.

Kun sen kohtaa, voi tosiaan tehdä asiat itselleen sopivalla tavalla

Näin yksilökeskeisessä ajattelutavassa voi Tottakai tehdä itselleen sopivalla tavalla ajattelematta muita. Perhe, suku ja perinteet ovat turhia kunhan yksilö on onnellinen. Joulu yksilökeskeisyyden juhla!

Höpö höpö. Yksilö, joka on itsensä kanssa tasapainossa, on sovussa myös perheen, suvun ja perinteiden kanssa. Niistä ei rakenneta suoritusta eikä ketään tarvitse kadehtia

Juuri näin. Suku ja perhe osallistuu joulun valmisteluun eikä yhden tarvitse tehdä kaikkea.

Minun yksi tädeistäni on todella ärsyttävä. Se kiertää sukulaiset joka joulu, muttei kutsu koskaan ketään luokseen. Päydässä sitten istuu tuntitolkulla ja vetää aivan älyttömiä määriä herkkuja naamaan (on lihava). Tulee kylään/joulupöytään aina juusi sopivasti ½h ennen, ettei hänen tarvitse auttaa missään. Vierailun päätteeksi on vielä pummimassa aina kyytiä kotiin, joka on ihan eri suunnalla, kuin muiden kodit. Hän pääsisi julkisilla kätevästi ja paljon nopeammin, mutta hänet pitäisi kyyditä ovelle asti. Kun hän menee tyttärensä luokse, niin sen koko loman (yleensä 2vko) aikana hän ei auta tytärtään siivoamisessa, lasten hoidossa, ruoanlaitossa tai missään muuallakaan. Viime kesänä kävin hänen tytön luona ja kyselin, että missäs täti on, niin serkku vastas, että nukkumassa. Kello oli 11 päivällä. No ei siinä mitään. Kävin asioilla ja tulin uudestaan n. 5 aikaan eli 6h päästä ja kysyin, että onko täti lähtenyt jonnekin, niin oli mennyt takaisin levolle. Täti oli sen 6h aikana käynyt syömässä aamupalaa, mennyt suihkuun laittanut hiuksensa ja meikannut. Oli niin uuvuksissa jo klo 17 aikaan, että piti ottaa pienet levot. Ja serkku sillä aikaa oli tehnyt perheelleen ruokaa, hoitanut 3 lastaan ja ehtinyt jopa käymään töissä pari tuntia. Kyullä minua kiukutti. Jos menen serkulle ilman omia teinejä, niin kyllä minä pidän sitä vähimmäisedellytyksenä, että autan parhaani mukaan. Autan ruoanlaitossa, tiskeissä ja lastenkaitsemisessa, eikä siitä koidu minulle mitään erityistä vaivaa. Ne hommat sujuu siinä turistessa mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että tähän tottuu. Koen että lasten fiilikset ovat tärkeimmät. Teen joulua heille, en itselleni. Lisäksi teen riittävästi itse, mutta en aina ihan kaikkea alusta asti.

En enää kadehdi muita. Olen tottunut että vähemmän onnellisen lapsuuden jälkeen ihan turha odottaa sellaista apua vanhemmilta mitä muut saavat. Mutta tiedän että haluan kyllä auttaa aikanaan omia lapsiani ja he tulevat pääsemään helpommalla.

Mikä sulla on ongelmana?

Varmaankin vaivana se että olen aikuinen😃. Joulussa minulle ei ole tärkeintä minä itse, vaan koko perhe. En ryhdy marttyyriksi ja tee kaikkea niska limassa, mutta haluan silti tarjota lapsille normaalin perinteisen kulttuuriimme kuuluvan joulun. Saan itse lapsilta sen joulun ilon.

Vaikka kaikkea ei tekisi itse alusta asti niin joulussa on kuitenkin helposti ylimääräistä työtä. Jos tulee vielä vieraita niin kyllä sitä saa valmisteluiden lisäksi vielä pyhinäkin puuhastella ja emännöidä ihan samoin kuin missä tahansa muissakin juhlissa.

Tsemppiä ap. Tunteesi on inhimillisiä ja itse ainakin tunnistan ne. Kannattaisi kuitenkin yrittää päästä tuosta tunteesta yli - itselleni ainakin on auttanut se että toimin toisi kuin omat vanhempani ja lasteni ei tarvitse tuntea tuota kateuden tunnetta.

Kirjoitit kuitenkin tekeväsi joulua lapsille, et itsellesi. Et koko perheelle, vaan lapsille. Mitä jos oikeasti tekisit sellaista joulua, josta itsekin nautit, etkä mitään vain pakosta ja "näin täytty olla"-ajatuksella.

Ja siis esim.minä en ole ikinä saanut mitään "jouluapua". Enkä ole ikinä tajunnut sitä kaivata tai pyytää. En siis yhtään ymmärrä, miksi sen kanssa pitäisi "oppia elämään". Jouluvalmistelut on kivoja. Nautin niistä. Toivottavasti omatkin lapset oppii mun ilosta niistä nauttimaan. Jos ei, niin heidän ei ole pakko joulua itselleen laittaa.