Lue keskustelun säännöt.
Kateus jouluna - tabu aihe!
23.12.2016 |
Olin tuossa kaupassa käymässä, kotona odotti hirveesti tekemistä, viime hetken ostoksia olin tekemässä, mies kotona lasten kanssa, yrittää tehdä myös minkä kerkeää... minun vanhemmat tulossa aatoksi ja joulupäivänä sitten miehen vanhemmat. Ihan hirveesti vielä tekemättä ja laittamatta. Joulu menee keittiössä...
Näin kaverin, joka menossa äitinsä luo jouluna, kuten aina. Valmiiseen pöytään, saa ihan kaiken valmiina, niinkuin jo lähes 40 jouluna tätä ennen. Hän on ostanut karkkeja ja herkkuja itselleen ja jopa lahjoja itselleen, kun äitinsä ei kuulemma välitä lahjoista.
Mulle tuli ihan kamala olo. Mä menin viimeksi katettuun pöytään teini-iässä.
Eikö kukaan kehtaa avautua aiheesta kateus jouluna? Mä ainakin olin kateellinen kaverin huoletonta suklaarasioiden ostelua katsoessani...
Kommentit (44)
Minä olen joka joulu miehen perheen kanssa. Me ollaan usein koko aatto siellä ja yötäkin, ja sitten saatetaan vielä käydä miehen mummolla ja kummeilla ja vaikka missä. Lapset toki tykkää, mutta itse saatan pidätellä itkua.
Minulla ei ole sukulaista, kenen luo mennä. Tai on, mutta ei heidän luo niin vain mennä eikä kutsua ole tullut. Isä on äitipuolen kanssa, eivät koskaan kutsu jouluksi kylään. Äiti elää alkoholistin elämää jossakin, sinne ei edes tee mieli mennä. Sisaruksia ei ole, serkut on etäisiä. Isän tai äidin suku ei pidä yhteyttä kuten yllä kerroin.
Kaikkien ikävintä on ajatella, että mökki jossa vietin lapsuuteni kesät ja muutaman joulunkin, on nyt äidin siskon perheen omistuksessa. Minulla ei ole sinne mitään asiaa, eikä lapseni saa koskaan nähdä sitä mitä mummini ja pappani rakensivat. Eivät saa uida samassa rannassa eivätkä samoilla samoissa metsissä missä minä lapsena. Lapsuudenkotia minua ei enää ole, isä myi sen heti kun olin muuttanut pois kotoa. Mieheni on joskus vaikea ymmärtää, miksi olen jouluisin niin apea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei pakota tekemään ruokia itse. Se on jokaisen oma valinta viettää joulu keittiössä. Jos sun jouluun kuuluu itse tehty ruoka niin turhaan muita kadehdit joilla on valmiit ruuat pöydässä.
Jouluksi hotelliin: joku toinen valmistaa ruuat!
Niin helppo ratkaisu, että sitä ei muita kadehtiessaan edes huomaa.
Onpa outoa tehdä asioita, joista ei nauti. Mä olen tehnyt 10 joulua itse ja nauttinut joka hetkestä. En todellakaan suostuisi "kärsimään". Omia valintoja. Paskalla fiiliksellä tulee paska joulu. Ilon kautta! Ei marttyyriasennetta. Kiitosta turha odottaa asioista, jotka ei muille ole tärkeitä. Ja siis oikeasti, joulu on onnen juhla! Ei takakireiden pakkopullaemäntien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkö että kaupoista saa jouluruuat valmiina. Myös niitä ihan omatekoisen makuisia. Kinkun paisto ei paljoa vaadi. Siivota ei tarvitse sen kummemmin. Teillä on teidän näköinen joulu, jos se ei vieraille kelpaa niin sittepä ei kelpaa.
Sanoisin että tähän tottuu. Koen että lasten fiilikset ovat tärkeimmät. Teen joulua heille, en itselleni. Lisäksi teen riittävästi itse, mutta en aina ihan kaikkea alusta asti.
En enää kadehdi muita. Olen tottunut että vähemmän onnellisen lapsuuden jälkeen ihan turha odottaa sellaista apua vanhemmilta mitä muut saavat. Mutta tiedän että haluan kyllä auttaa aikanaan omia lapsiani ja he tulevat pääsemään helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tähän tottuu. Koen että lasten fiilikset ovat tärkeimmät. Teen joulua heille, en itselleni. Lisäksi teen riittävästi itse, mutta en aina ihan kaikkea alusta asti.
En enää kadehdi muita. Olen tottunut että vähemmän onnellisen lapsuuden jälkeen ihan turha odottaa sellaista apua vanhemmilta mitä muut saavat. Mutta tiedän että haluan kyllä auttaa aikanaan omia lapsiani ja he tulevat pääsemään helpommalla.
Mikä sulla on ongelmana?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joka joulu miehen perheen kanssa. Me ollaan usein koko aatto siellä ja yötäkin, ja sitten saatetaan vielä käydä miehen mummolla ja kummeilla ja vaikka missä. Lapset toki tykkää, mutta itse saatan pidätellä itkua.
Minulla ei ole sukulaista, kenen luo mennä. Tai on, mutta ei heidän luo niin vain mennä eikä kutsua ole tullut. Isä on äitipuolen kanssa, eivät koskaan kutsu jouluksi kylään. Äiti elää alkoholistin elämää jossakin, sinne ei edes tee mieli mennä. Sisaruksia ei ole, serkut on etäisiä. Isän tai äidin suku ei pidä yhteyttä kuten yllä kerroin.
Kaikkien ikävintä on ajatella, että mökki jossa vietin lapsuuteni kesät ja muutaman joulunkin, on nyt äidin siskon perheen omistuksessa. Minulla ei ole sinne mitään asiaa, eikä lapseni saa koskaan nähdä sitä mitä mummini ja pappani rakensivat. Eivät saa uida samassa rannassa eivätkä samoilla samoissa metsissä missä minä lapsena. Lapsuudenkotia minua ei enää ole, isä myi sen heti kun olin muuttanut pois kotoa. Mieheni on joskus vaikea ymmärtää, miksi olen jouluisin niin apea.
No eipä tuollaista itsesäälissä kieriskelyä kukaan ymmärräkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin menee joulu keittiössä, mutta mä nautin siitä. Lapset on jo aikuisia ja on pelkästään mukavaa tehdä välillä isommalle porukalle ruokaa. Ehkä kaverisi äitikin tykkää laittaa joulua? Varsinkin, jos - kuten aloituksestasi ymmärsin - hänellä ei ole puolisoa. Jouluruuista selviää aika helpolla ostamalla valmista tai ainakin puolivalmisteita, jos ei tykkää ruuanlaitosta. Joulu on just niin vaikea (tai helppo) kuin millaiseksi sen itse tekee.
Me paistetaan kinkku ja tortut. Muu ruoka tulee valmiina.
Muovikuusi ja oikeaa ei enää tule.
Mitä enemmän tehtävää niin sitä kireämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadehdi oikeastaan muuta kuin ettei ole sukua. Äitini kuoli 2 joulua sitten, ollaan oltu omalla porukalla siitä asti.
Miehelläkään ei ole sukua. Tai on äiti ja sisko mutta välit menneet ihan syystä.
Pahalta tuntuu lasten puolesta kun heillä ei ole kuin me. Ystävät ovat omien sukujen luona joulut ja muutkin juhlat. Muutoin aina menettelee mutta juhlapyhinä sitä huomaa miten yksin on.
Lapset saa paljon lahjoja, joulu ei ole koskaan ollut rahasta kiinni. Koti on kaunis ja siivottu, ruoat tehty huolella.
Kaikki on muutoin melkein täydellistä, ei vain ole läheisiä kenen kanssa sitä jakaa.
Eivätkö he voisi avautua, joilla on kateuden pisto sydämessään syystä tai toisesta, ei ne "nautin joka hetkestä"-superkokit? Eikö teille keittiön hengettäreille ole jo tarpeeksi ketjuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joka joulu miehen perheen kanssa. Me ollaan usein koko aatto siellä ja yötäkin, ja sitten saatetaan vielä käydä miehen mummolla ja kummeilla ja vaikka missä. Lapset toki tykkää, mutta itse saatan pidätellä itkua.
Minulla ei ole sukulaista, kenen luo mennä. Tai on, mutta ei heidän luo niin vain mennä eikä kutsua ole tullut. Isä on äitipuolen kanssa, eivät koskaan kutsu jouluksi kylään. Äiti elää alkoholistin elämää jossakin, sinne ei edes tee mieli mennä. Sisaruksia ei ole, serkut on etäisiä. Isän tai äidin suku ei pidä yhteyttä kuten yllä kerroin.
Kaikkien ikävintä on ajatella, että mökki jossa vietin lapsuuteni kesät ja muutaman joulunkin, on nyt äidin siskon perheen omistuksessa. Minulla ei ole sinne mitään asiaa, eikä lapseni saa koskaan nähdä sitä mitä mummini ja pappani rakensivat. Eivät saa uida samassa rannassa eivätkä samoilla samoissa metsissä missä minä lapsena. Lapsuudenkotia minua ei enää ole, isä myi sen heti kun olin muuttanut pois kotoa. Mieheni on joskus vaikea ymmärtää, miksi olen jouluisin niin apea.
Minunkin on vaikea ymmärtää, miksi olet jouluisin apea. Sinulla on perhe ja mitä ilmeisimmin miehen mukavat sukulaiset, kun kerran siellä viihdytte. Nauti elämästä ja jätä menneet murheet taaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö he voisi avautua, joilla on kateuden pisto sydämessään syystä tai toisesta, ei ne "nautin joka hetkestä"-superkokit? Eikö teille keittiön hengettäreille ole jo tarpeeksi ketjuja?
Mun pointtini oli, että joulusta voi tehdä itselleen just niin vaikean kuin haluaa. Aloittaja on kateellinen kaverilleen, joka pääsee jouluna helpommalla, mutta itse hän on päättänyt höösätä keittiössä koko joulun, vaikka ei olisi mikään pakko.
- Nro 11-
Elämässä tulee vastaan itsestä riippumattomia stressin aiheita, mutta jouluhönkötys on kyllä ihan itse valittu...ja sitten vielä kadehdit kaveria?
Elämä on hyvin pitkälti sellaista kuin siitä itse tekee.
Meillä on takana pari vastaavaa joulua. Vanhempani ja siskoni perheineen tulivat meille, koska asumme maalla isossa talossa. Olihan siinä oma tunnelmansa kun leivinuuni hohkaa aamusta iltaan joulun tuoksuja, tuoksuu kuusi, joululaulut soi, jäälyhdyt loistaa pihatiellä ja muuta ihqua idylliä. Ja pah, itse vietin ne joulut hikisenä keittiössä, väsyneenä ja tiuskimiseen taipuvaisena kun kiire kävi hermoille. Ensin se monen päivän kokkaus, sitten kattaus, tiskivuoret...argh.
Nyt asia on ratkaistu niin, että maksamme jouluaterian yhteisesti ja kaikki tehdään helpoimman kautta. Tilaamme jouluruoat pitopalvelusta, vieraat koukkaavat sitä kautta aattoaamuna, hakevat ruoat ja laitamme yhdessä ne esille. Ainoastaan muutamat lämmitystä vaativat jutut tilataan ja nekin hoituvat nopeasti kun yhdessä laitamme pöytää kuntoon. Menu on pääosin aina sama juhlava illallinen, mutta joka vuosi kokeilemme muutaman uuden jutun. Paljon alkupaloja, kaloja, mätiä, fiinimpää... juur sellaista mitä on ihana syödä, mutta raivostuttavaa itse näpertää ja pipertää kun ei voi edes etukäteen pakastaa tai valmistaa. Mielettömän hyvää ja miten pienellä vaivalla!
Otamme jopa astiat sieltä. Ne vaan pikaisesti huuhtaistaan, edes tiskata ei tarvitse. Kerätään ja palautetaan bokseissa joko paluumatkalla Tapanina tai ekana arkipäivänä. Ainoat tiskattavat on viinilasit ja nekin vain siksi, että on kiva juoda suvun perinteisistä laseista :)
Suosittelen todellakin kokeilemaan! Maksaa vain vähän enemmän kuin kaiken itse väsääminen, mutta maksaa myös itsensä takaisin leppoisana ilmapiirinä ja rentona jouluna :)!!!
Minulla on nyt juuri sellainen joulu, jonka haluan. En siis voi omakohtaisesti kertoa kadehtivani ketään tänä jouluna.
Mutta aikaisemmin olen kyllä joskus kadehtinut niitä, joiden ei tarvitse liikennöidä jouluna. Noina jouluina olen ollut se, joka ajelee valmiiseen pöytään, joko äidin, anopin tai kylpylän.
Minä mieluummin kokkaan ja teen vieraspetejä kuin kuljen. Mutta kyllä se itse joulu on aina ollut kiva.
Sain käsityksen, että kaverisi on sinkku, niin mitäpä jos hän onkin oikeasti kateellinen sinulle, jolla on jouluna oma perhe ympärillä? Sinulla on joku jolle laittaa joulua ja hän kenties vain esittää reipasta ja ostelee lahjoja itselleen piristykseksi?
Tietysti voi olla että hän on oikeasti tyytyväinen tilanteeseensa. Mutta näin itse yksinäisenä, etäisten vanhempien luokse "valmiiseen pöytään" jälleen kerran menevänä, sitä vain ajattelee, että tajuavatko kaikki perheelliset ja parisuhteelliset kuinka onnekkaita ovat? Jättäkää oikeasti se hössötys vähemmälle ja nauttikaa niistä ihmisistä ympärillänne! En halua väheksyä omia vanhempiani, meillä vain on melko etäiset välit, joten väkisinkin toivoo että olisi joku oikeasti rakastava ja läheinen ihminen kanssani viettämässä joulua. Aaton jälkeen olen taas aivan yksin, enkä varmasti ole ainoa.
Olen pohtinut samaa teemaa, kun puolikuolleena ja flunssaisena olen töitten jälkeen tehnyt ruokia, käynyt kaupoissa ja ostanut lahjoja. Kaikki on tehtävä itse, kukaan ei aattona kutsu valmiiseen pöytään. Lapselle ja miehelle tarjoan hyvän, perinteisen joulun. En kestä pitsalinjaa itsekään. Toisaalta aikoinaan lapsettomana reissasimme poikakaverin kanssa vanhemmille joulun viettoon ja siinä oli omat jännitteensä, kun aikuiset viettivät monta päivää yhdessä. Siis: mieluummin oma koti ja oma vapaus jouluna, kun toisten nurkissa pyöriminen ja muiden ehdoilla. Olen jo lähes 50, joten on täysin normaalia jo huolehtia itse juhlapyhien vietosta.