Sukulaislapset tekevät joulusta yhtä piinaa

Vierailija kirjoitti:

Pakko avautua tänne, kun en näistä tunnoista kehtaa kenellekään puhua. Tilanne on se, että olen kurkkuani myöten täynnä sekä omia että mieheni sukulaislapsia. Lapset ovat 3-10-vuotiaita, fiksuja ja lahjakkaita, mutta täysin kurittomia ja tulevat vuosi vuodelta huonotapaisemmiksi.

Nykyään kaikki perhetapahtumat ovat yhtä kaaosta ja sirkusta. Lapset riehuvat ja temmeltävät, vanhemmat huutavat ja komentavat. Mitään hyötyä komentamisesta ei ole ja tämän lapset näemmä hyvin tietävät. Isovanhemmat, tädit ja sedät kilpailevat lasten huomiosta ja tykkäämisestä, kukaan ei aseta mitään rajoja.

Minkäänlaisia käytästapoja lapsilta ei vaadita, ei tervehditä, hyvästellä, vastata kysymyksiin. Lahjasta hädintuskin mutistaan kiitos. Aikuisia lapset nimittelevät ja jopa lyövät, ja siihen suhtaudutaan väkinäisesti naureskellen ja huumorin varjolla toruen, mutta ikinä peliä ei laiteta poikki ja osoiteta lapsille, että noin ei kertakaikkiaan tehdä. Lapset ovat huomion keskipisteenä koko ajan, keskustelua mistään asiasta on turha edes yrittää.

Lasten vanhemmat (tässä kolme eri sisarusparvea) ovat minulle rakkaita ja fiksuina pitämiäni ihmisiä. En ymmärrä, miten joka perheessä kasvatus on mennyt näin mönkään. Kertokaa, onko kaikilla samanlaista, onhan vielä jossain kivojakin lapsia? Tuntemissani ei-suomalaisissa perheissä meininki on ihan eri: lapset kättelevät, eivät keskeytä aikuisia ja leikkivät lähinnä keskenään.

Kaipaan niin paljon lapsettomia jouluja, kun nautimme hyvistä keskusteluista, musiikista, ruoasta ja peleistä. Nykyään kaikilla on luultavasti sukutapaamisten jälkeen takki tyhjä ja paha mieli, vaikka urheina teekennelläänkin muuta.

Sinähän juuri kerroit, että kyseessä ovat omat ja miehesi sukulaislapset. Valitat siis omista lapsistasi.

Meet aattona suoraan syömään ja lähet aikaisemmin joulupäivänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko avautua tänne, kun en näistä tunnoista kehtaa kenellekään puhua. Tilanne on se, että olen kurkkuani myöten täynnä sekä omia että mieheni sukulaislapsia. Lapset ovat 3-10-vuotiaita, fiksuja ja lahjakkaita, mutta täysin kurittomia ja tulevat vuosi vuodelta huonotapaisemmiksi.

Nykyään kaikki perhetapahtumat ovat yhtä kaaosta ja sirkusta. Lapset riehuvat ja temmeltävät, vanhemmat huutavat ja komentavat. Mitään hyötyä komentamisesta ei ole ja tämän lapset näemmä hyvin tietävät. Isovanhemmat, tädit ja sedät kilpailevat lasten huomiosta ja tykkäämisestä, kukaan ei aseta mitään rajoja.

Minkäänlaisia käytästapoja lapsilta ei vaadita, ei tervehditä, hyvästellä, vastata kysymyksiin. Lahjasta hädintuskin mutistaan kiitos. Aikuisia lapset nimittelevät ja jopa lyövät, ja siihen suhtaudutaan väkinäisesti naureskellen ja huumorin varjolla toruen, mutta ikinä peliä ei laiteta poikki ja osoiteta lapsille, että noin ei kertakaikkiaan tehdä. Lapset ovat huomion keskipisteenä koko ajan, keskustelua mistään asiasta on turha edes yrittää.

Lasten vanhemmat (tässä kolme eri sisarusparvea) ovat minulle rakkaita ja fiksuina pitämiäni ihmisiä. En ymmärrä, miten joka perheessä kasvatus on mennyt näin mönkään. Kertokaa, onko kaikilla samanlaista, onhan vielä jossain kivojakin lapsia? Tuntemissani ei-suomalaisissa perheissä meininki on ihan eri: lapset kättelevät, eivät keskeytä aikuisia ja leikkivät lähinnä keskenään.

Kaipaan niin paljon lapsettomia jouluja, kun nautimme hyvistä keskusteluista, musiikista, ruoasta ja peleistä. Nykyään kaikilla on luultavasti sukutapaamisten jälkeen takki tyhjä ja paha mieli, vaikka urheina teekennelläänkin muuta.

Sinähän juuri kerroit, että kyseessä ovat omat ja miehesi sukulaislapset. Valitat siis omista lapsistasi.

Samaa ihmettelin. Jos ap:n omat lapset on siellä mukana riehumassa, niin olisi täysin luonnollista ap:n puuttua tilanteeseen paikan päällä ja lopettaa riehunta. Tai puhua jo etukäteen lapsilleen käyttäytymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Sinähän juuri kerroit, että kyseessä ovat omat ja miehesi sukulaislapset. Valitat siis omista lapsistasi.

Niin, omat sukulaislapseni ja mieheni sukulaislapset. Meidän molempien sisarusten lapset, kolme eri perhettä.

Viestistäsi päätellen lasten käytös on ok, ja minä vain valitan? Se tietysti selittäisi sen, että lapset saavat riehua, sotkea, huutaa, keskeyttää ja nimitellä aikuisia.

Ja siis todellakin toivon, etteivät nämä perheet edusta kaikkia. Sitä toivon sydämeni pohjasta.

Omassa ystäväpiirissä on vilkkaita, energisiä ja ehtiväisiä lapsia, mutta silti hyvin kasvatettuja. Vanhemmat edellyttävät, että vieraita esim. tervehditään kunnolla ja vaikkapa "Mitä kuuluu?" kysymykseen vastataan, ennen kuin saa mennä omiin leikkeihin. Nämä perheet eivät ole alunperin suomalaisia vaan mm. Etelä-Amerikasta, Saksasta ja Lähi-Idästä kotoisin.

Ihmettelenkin, onko Suomesta kadonnut taito kasvattaa lapsia? Halutaan olla niin lapsentahtisia, lapsen ehdoilla tekeviä ja lapselle hyvää kaveria, että rajoja ei uskalleta laittaa eikä osata käsitellä lapsen pettymystä ja negatiivisia tunteita. Samalla evätään lapselta perusturva ja oikeus oppia sosiaaliset taidot.

Ap

Minä en kutsu kotiini lapsia enkä osallistu juhliin, joissa juoksentelee lapsia.

Helppoa, tehokasta ja mukavaa.

Suosittelen omien rajojen vetämistä kaikille niin jouluna kuin muulloinkin. :)

Ympäristökin muuttaa tätä kauheasti, vanhempia paheksuntaan nykyään ihan kauheasti kaikesta ja vaaditaan mahdottomuuksia enemmän kuin koskaan. Esim jos et sitten aina jaksa jutella niiden lasten kanssa niin se on väärin, vaikka minusta on tosi hyvä, jos lapset tajuavat, ettei kaikkien tarvitse aina olla 100% kiinnostuneita heidän jutuistaan sillä sekunnilla ja sama myös niin päin, ettei kaikkia ihan oikeasti kiinnosta kuunnella hiljaa tuntitolkulla lapsettoman Mintun opintomatkasta jouluaattona. Kaikille sopivasti tilaa ja turha narista, jos joku komentaa niitä lapsia tai opettaa heille, etteivät he ole aina huomion keskipisteenä. Äiti älypuhelimella, äiti kehtasi sanoa että tekee nyt muuta uliuliuli. Äiti kehtasi komentaa, äiti sitä ja äiti tätä... samat ihmiset vielä valittaa ristiin rastiin näistä asioista. :D Täydellisyyttäkin moni ei-perheellinen vaatii, eli aika itsekkäitä ihmistä on tullut, jos se taaperon itku tai lasten kina pilaa heidän täydellisen hetkensä. Nämä on kuitenkin ihan normaaleita asioita jos menee paikkaan, jossa on pieniä lapsia. Ranskassakin... :D Oli miten oli, koskaan ei ole hyvä. Itse pyrin siihen, että kaikki saa huomiota ja kenenkään ei tarvitse olla jatkuvasti äänessä, lapset komennan leikkimään muualle jonkin ajan päästä jos huomaan, että mölyävät lahjoista innostuneena lähinnä keskenään. Sillon voi hyvin mennä hössöttämään muuallekin niin, että muutkin kuulevat keskustella. Meillä on varmaan ihan mukavaa, koska nytkin isojen lasten vanhemmat ja ne teinit haluaa tulla meille siksi, ettei joulu kuulemma tunnu joululta ilman pieniä lapsia! En ole varsinaisesti kutsunut ketään, mutta iso porukka tulossa innokkaana! :D

Vierailija kirjoitti:

Minä en kutsu kotiini lapsia enkä osallistu juhliin, joissa juoksentelee lapsia.

Helppoa, tehokasta ja mukavaa.

Suosittelen omien rajojen vetämistä kaikille niin jouluna kuin muulloinkin. :)

No, täss ei varsinaisesti ole rajojen vetämisestä kyse, kun haluaisin viettää joulua sukulaisten kanssa. Ilmeisesti en voi vain saada haluamaani mukavaa yhdessäoloa. Joulumme olivat ennen aivan ihania.

Täytyy ilmeisesti luopua yhteisistä jouluista ja alkaa viettää joulua kaksin. Harmi!

Aina kun ihmiset sanovat, kuinka joulu on lasten juhla ja vasta lasten ilo tekee joulun tunnelman, tekisi mieli sanoa vastaan. Luuletteko, että ihmiset loukkaantuisivat kovasti, jos sanoisi suoraan, että joulu on paljon mukavampi aikuisten kesken?

Ymmärrän harmistuksen huonosti käyttäytyvistä lapsista. 

Kuitenkin ihmettelen lapsettomien intoa tunkea mukaan lasten jouluun. Ihan voi viettää oman joulun pieruverkkareissa kissan kanssa. Tai lähteä vaikka Berliiniin. 

Mihin ne ihanimmat asiat jouluna häviäisivät? Olen käsittänyt täältä, että vapaa piereskely ja matkailu ovat lapsettomien ylintä onnea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kutsu kotiini lapsia enkä osallistu juhliin, joissa juoksentelee lapsia.

Helppoa, tehokasta ja mukavaa.

Suosittelen omien rajojen vetämistä kaikille niin jouluna kuin muulloinkin. :)

No, täss ei varsinaisesti ole rajojen vetämisestä kyse, kun haluaisin viettää joulua sukulaisten kanssa. Ilmeisesti en voi vain saada haluamaani mukavaa yhdessäoloa. Joulumme olivat ennen aivan ihania.

Täytyy ilmeisesti luopua yhteisistä jouluista ja alkaa viettää joulua kaksin. Harmi!

Aina kun ihmiset sanovat, kuinka joulu on lasten juhla ja vasta lasten ilo tekee joulun tunnelman, tekisi mieli sanoa vastaan. Luuletteko, että ihmiset loukkaantuisivat kovasti, jos sanoisi suoraan, että joulu on paljon mukavampi aikuisten kesken?

Joulu on kaikkien juhla ja minusta pienet lapset kyllä tuovat siihen paljon, enkä ole ainoa. Tietenkin saat olla vaikka sitä mieltä, että kissasi tekee joulun. Ihan sama minulle, mutta kannattaa vaan jäädä pois noista jos ne ovat niin kauheita. Ihan hölmöä mennä tahalleen kärsimään jos vihaa perheitä niin paljon. Täydellisyyttä kun on aivan turha odottaa, vaikka miten kasvattaisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kutsu kotiini lapsia enkä osallistu juhliin, joissa juoksentelee lapsia.

Helppoa, tehokasta ja mukavaa.

Suosittelen omien rajojen vetämistä kaikille niin jouluna kuin muulloinkin. :)

No, täss ei varsinaisesti ole rajojen vetämisestä kyse, kun haluaisin viettää joulua sukulaisten kanssa. Ilmeisesti en voi vain saada haluamaani mukavaa yhdessäoloa. Joulumme olivat ennen aivan ihania.

Täytyy ilmeisesti luopua yhteisistä jouluista ja alkaa viettää joulua kaksin. Harmi!

Aina kun ihmiset sanovat, kuinka joulu on lasten juhla ja vasta lasten ilo tekee joulun tunnelman, tekisi mieli sanoa vastaan. Luuletteko, että ihmiset loukkaantuisivat kovasti, jos sanoisi suoraan, että joulu on paljon mukavampi aikuisten kesken?

Minä en ainakaan loukkaantuisi, jos joku hapannaampa vanhapiika pysyisi poissa. 

Päinvastoin olisin iloinen. Eli tee se palvelus sukusi lapsiperheille.

Kuka oikeasti sinua siellä kaipaisi, kun elämäntilanne on täysin muuttunut. Itse haikailet jotain "aikuisten joulua".  Muut elävät nyt ihan muuta vaihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kutsu kotiini lapsia enkä osallistu juhliin, joissa juoksentelee lapsia.

Helppoa, tehokasta ja mukavaa.

Suosittelen omien rajojen vetämistä kaikille niin jouluna kuin muulloinkin. :)

No, täss ei varsinaisesti ole rajojen vetämisestä kyse, kun haluaisin viettää joulua sukulaisten kanssa. Ilmeisesti en voi vain saada haluamaani mukavaa yhdessäoloa. Joulumme olivat ennen aivan ihania.

Täytyy ilmeisesti luopua yhteisistä jouluista ja alkaa viettää joulua kaksin. Harmi!

Aina kun ihmiset sanovat, kuinka joulu on lasten juhla ja vasta lasten ilo tekee joulun tunnelman, tekisi mieli sanoa vastaan. Luuletteko, että ihmiset loukkaantuisivat kovasti, jos sanoisi suoraan, että joulu on paljon mukavampi aikuisten kesken?

Olet ymmärtänyt asian aivan oikein: muita et voi hallita, omia tekojasi voit.

Välillä ihmiset eivät voi antaa sinulle, mitä tarvitset. Läheisetkään ihmiset.

Oman näköinen joulu kaksin on AINA parempi kuin vaivoin siedetty sukulaisjoulu, jonka toivoisit olevan toisenlainen kuin se on.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän harmistuksen huonosti käyttäytyvistä lapsista. 

Kuitenkin ihmettelen lapsettomien intoa tunkea mukaan lasten jouluun. Ihan voi viettää oman joulun pieruverkkareissa kissan kanssa. Tai lähteä vaikka Berliiniin. 

Mihin ne ihanimmat asiat jouluna häviäisivät? Olen käsittänyt täältä, että vapaa piereskely ja matkailu ovat lapsettomien ylintä onnea. 

Kiitos ymmärryksestä.

Jos kuitenkin tarkkoja ollaan, ne lapset ovat tulleet myöhemmin minun jouluuni. Vietimme sukulaisten ja miehen sukulaisten kanssa vuosia yhteisiä jouluja, ennen kuin lapsia oli kellään. Lasten kanssa olisin tosi mielelläni, jos he eivät käyttäytyisi niin rumasti.

Lapsettomiakin on monenlaisia. Itse en välitä kissoista enkä verkkareista, mutta olen joulun ystävä. Berliinissä on kyllä ihanat joulutorit, mutta mielummin olisin jouluna suvun kesken.

- Tilaat joulupukin (mallia paha) kolkuttelemaan uhkaavasti ikkunan taakse, ehkä ovellekin.

- Otat mukulat käsittelyyn (esikuva Max ja Moritz) 1 kerrallaan ja kerrot leikkaavasi peukalot poikki, jos ei käyttäydy maltillisesti.

- Otat em. mallin mukaan heidän vanhempansa käsittelyyn.

- Kilistät lasia, saat kaikkien huomion ja kerrot, että pukki ei uskalla tulla ja lahjat jäävät jakamatta, jos ei vauhti hiljene.

- Järjestät ulkoiluretken, jossa tehdään vähintään 2 kilometrin kävelylenkki tms. mihin menee ainakin tunti - liikkumisen pitää olla sen verran rivakkaa, että osallistujat väsyvät. Ellei tämä auta, uhkaat ulkoiluretken toistolla.

Tai muulla tavoin otat ohjat käsiisi ja pakotat muut vanhemmat mukaan. Aikuiset voivat esim. etukäteen sovitusti vuorotella lasten viihdyttämisessä. Tuolla ikähaitarilla lasten yhteinen oleminen nimittäin on taatusti silkkaa remuamista ilman aikuisen ohjausta, oli sukujuhla tai ei.

- Järjestät siis yhteisiä seuraleikkejä, joihin kaikki tai ainakin suurin osa lapsistakin pystyy osallistumaan. Piilosilla olo, esineen piilotus, kortti- ym. pelit onnistuvat. Vaatii toki aikuisilta pienen panostuksen, mutta hyvä tarkoitus ja glögin voima auttavat. Ei ne kauan puolen yön jälkeen enää jaksa kukkua :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kutsu kotiini lapsia enkä osallistu juhliin, joissa juoksentelee lapsia.

Helppoa, tehokasta ja mukavaa.

Suosittelen omien rajojen vetämistä kaikille niin jouluna kuin muulloinkin. :)

No, täss ei varsinaisesti ole rajojen vetämisestä kyse, kun haluaisin viettää joulua sukulaisten kanssa. Ilmeisesti en voi vain saada haluamaani mukavaa yhdessäoloa. Joulumme olivat ennen aivan ihania.

Täytyy ilmeisesti luopua yhteisistä jouluista ja alkaa viettää joulua kaksin. Harmi!

Aina kun ihmiset sanovat, kuinka joulu on lasten juhla ja vasta lasten ilo tekee joulun tunnelman, tekisi mieli sanoa vastaan. Luuletteko, että ihmiset loukkaantuisivat kovasti, jos sanoisi suoraan, että joulu on paljon mukavampi aikuisten kesken?

Olet ymmärtänyt asian aivan oikein: muita et voi hallita, omia tekojasi voit.

Välillä ihmiset eivät voi antaa sinulle, mitä tarvitset. Läheisetkään ihmiset.

Oman näköinen joulu kaksin on AINA parempi kuin vaivoin siedetty sukulaisjoulu, jonka toivoisit olevan toisenlainen kuin se on.

Olet oikeassa ja tiedänhän tämän itsekin. Täytyi vain aloittaa tämä ketju omaksi henkiseksi varaventtiiliksi.

Vuotta myöhemin kaivoin tämän esiin, kun asia alkoi taas ahdistaa.

Toivoisin myös, että joku vanhempi lukisi tämän ja kiinnittäisi huomiota siihen, että lapsille voisi myös opettaa toisten huomioon ottamista.

Vierailija kirjoitti:

- Tilaat joulupukin (mallia paha) kolkuttelemaan uhkaavasti ikkunan taakse, ehkä ovellekin.

- Otat mukulat käsittelyyn (esikuva Max ja Moritz) 1 kerrallaan ja kerrot leikkaavasi peukalot poikki, jos ei käyttäydy maltillisesti.

- Otat em. mallin mukaan heidän vanhempansa käsittelyyn.

- Kilistät lasia, saat kaikkien huomion ja kerrot, että pukki ei uskalla tulla ja lahjat jäävät jakamatta, jos ei vauhti hiljene.

- Järjestät ulkoiluretken, jossa tehdään vähintään 2 kilometrin kävelylenkki tms. mihin menee ainakin tunti - liikkumisen pitää olla sen verran rivakkaa, että osallistujat väsyvät. Ellei tämä auta, uhkaat ulkoiluretken toistolla.

Tai muulla tavoin otat ohjat käsiisi ja pakotat muut vanhemmat mukaan. Aikuiset voivat esim. etukäteen sovitusti vuorotella lasten viihdyttämisessä. Tuolla ikähaitarilla lasten yhteinen oleminen nimittäin on taatusti silkkaa remuamista ilman aikuisen ohjausta, oli sukujuhla tai ei.

- Järjestät siis yhteisiä seuraleikkejä, joihin kaikki tai ainakin suurin osa lapsistakin pystyy osallistumaan. Piilosilla olo, esineen piilotus, kortti- ym. pelit onnistuvat. Vaatii toki aikuisilta pienen panostuksen, mutta hyvä tarkoitus ja glögin voima auttavat. Ei ne kauan puolen yön jälkeen enää jaksa kukkua :)

No huh huh: 

aika paljon kehdataan muilta pyytää. Taidat itse olla huonotapaisen lapsen vanhempi, kun ajattelet että lasten viihdytys kuuluu aikuiselle, ja mieluiten muille kuin vanhemmille?

Mitäs jos opettaisitte niille muksuille hyviä tapoja ja toisten huomioonottoa sen sijaan, että niitä täytyy harhauttaa, väsyttää, viiohdyttää ja miellytää?

Ap, sulla ei ole omia lapsia! Tää on niin lapsettoman ihmisen avautumista kuin olla ja voi.

Lyömistä tai nimittelyä en hyväksy ja sellaisen voi laskea huonoksi käyttäytymiseksi/kasvatuksesi, mutta mitään muuta tosta sun listaltasi ei voi.

Mietitäänpäs nyt heti. Viisi, kuusi serkusta, leikki-ikäisestä alakouluikäiseen. Tapaavat porukalla kerran vuodessa eli mummilassa jouluna. Varmaan jänskättää vähän joulun taika. Saavat luvan kanssa valvoa normaalia myöhempään, herkutella kunnolla, odotellaan pukkia ja vanhemmat lapset kertoo pienille, ettei se ole oikea pukki... Joku pienimmistä ei jaksa odottaa ja väsyy....

Ihan normaalia lasten elämää.

Kuule ap hyvä, se sun kuvasi, että lapset puhuvat vain puhutellessa ja vastaavat nätisti ja kuuluvalla äänellä, leikkivät hiljaa omissa oloissaan poissa aikuisten silmistä, syövät kiltisti omassa pöydässään ja antavat aikuisten keskustella aikuisten asioista niin - öö, olisiko sittenkin vikaa sun omissa mielikuvissasi?

Mutta hei, palaathan toki tänne kertomaan sitten, kun sulla on omia lapsia?

Hyvää joulua!

"Toivoisin myös, että joku vanhempi lukisi tämän ja kiinnittäisi huomiota siihen, että lapsille voisi myös opettaa toisten huomioon ottamista."

Joo, no nyt on luettu.

Se, että lapsille opetetaan toisten huomioon ottamista, ei tee niistä pieniä aikuisia, jotka käyttäytyvät niin kuin aikuiset. Se ei myöskään tarkoita sitä, että kaiken pitää pyöriä sinun napasi ympärillä.

Voit kiukutella vaikka kuinka mutta asia ei muutu. Ajatus siitä, että nämä lapset olisivat tulleet pilaamaan sinun joulusi, on sekä lapsellinen että itsekäs.

Ilmainen neuvo: älä mene sinne, jos noin ahdistaa. Se, että sinä menet sinne näyttämään hapanta naamaasi, tuhahtelemaan, pyörittelemään silmiäsi ja antamaan kaikin tavoin ymmärtää, että vanhemmat eivät ole kasvattaneet lapsiaan - se ei auta mitään mutta varmaan pilaa tunnelmaa.

Sanot niille, että te tulette seuraavan kerran, kun kaikki lapset on kasvaneet aikuisiksi. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sulla ei ole omia lapsia! Tää on niin lapsettoman ihmisen avautumista kuin olla ja voi.

Lyömistä tai nimittelyä en hyväksy ja sellaisen voi laskea huonoksi käyttäytymiseksi/kasvatuksesi, mutta mitään muuta tosta sun listaltasi ei voi.

Mietitäänpäs nyt heti. Viisi, kuusi serkusta, leikki-ikäisestä alakouluikäiseen. Tapaavat porukalla kerran vuodessa eli mummilassa jouluna. Varmaan jänskättää vähän joulun taika. Saavat luvan kanssa valvoa normaalia myöhempään, herkutella kunnolla, odotellaan pukkia ja vanhemmat lapset kertoo pienille, ettei se ole oikea pukki... Joku pienimmistä ei jaksa odottaa ja väsyy....

Ihan normaalia lasten elämää.

Kuule ap hyvä, se sun kuvasi, että lapset puhuvat vain puhutellessa ja vastaavat nätisti ja kuuluvalla äänellä, leikkivät hiljaa omissa oloissaan poissa aikuisten silmistä, syövät kiltisti omassa pöydässään ja antavat aikuisten keskustella aikuisten asioista niin - öö, olisiko sittenkin vikaa sun omissa mielikuvissasi?

Mutta hei, palaathan toki tänne kertomaan sitten, kun sulla on omia lapsia?

Hyvää joulua!

En ole ap, mutta pakko tarttua tähän. Olen niukin naukin nelikymppinen nainen. Minun lapsuudessani (ja sukujuhlissa) lapset puhuivat, jos aikuinen puhutteli. Aikuisten juttuja ei keskeytetty. Lapset odottivat, että suvun vanhimmat ottivat kahvipöydästä ensin. Sisällä ei juostu eikä riehuttu. Näin muutamia mainitakseni. Toki leikimme sisarusten ja serkkujen kesken, mutta aikuisten asettamilla rajoituksilla (juoksu/riehuminen/kiljuminen kielletty). Ja olenkin tänä päivänä tavat omaava aikuinen - joka myös hämmästelee usein nykyisten vanhempien kädettömyyttä ja lasten riekkumista... Olen omassa kodissani kieltänyt sukulaislapsen juoksemisen ja sain silmilleni erittäin närkästyneen lapsen äidin - lasta ei saa kieltää kuulema. No, olen eri mieltä edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän juuri kerroit, että kyseessä ovat omat ja miehesi sukulaislapset. Valitat siis omista lapsistasi.

Niin, omat sukulaislapseni ja mieheni sukulaislapset. Meidän molempien sisarusten lapset, kolme eri perhettä.

Viestistäsi päätellen lasten käytös on ok, ja minä vain valitan? Se tietysti selittäisi sen, että lapset saavat riehua, sotkea, huutaa, keskeyttää ja nimitellä aikuisia.

Ja siis todellakin toivon, etteivät nämä perheet edusta kaikkia. Sitä toivon sydämeni pohjasta.

Omassa ystäväpiirissä on vilkkaita, energisiä ja ehtiväisiä lapsia, mutta silti hyvin kasvatettuja. Vanhemmat edellyttävät, että vieraita esim. tervehditään kunnolla ja vaikkapa "Mitä kuuluu?" kysymykseen vastataan, ennen kuin saa mennä omiin leikkeihin. Nämä perheet eivät ole alunperin suomalaisia vaan mm. Etelä-Amerikasta, Saksasta ja Lähi-Idästä kotoisin.

Ihmettelenkin, onko Suomesta kadonnut taito kasvattaa lapsia? Halutaan olla niin lapsentahtisia, lapsen ehdoilla tekeviä ja lapselle hyvää kaveria, että rajoja ei uskalleta laittaa eikä osata käsitellä lapsen pettymystä ja negatiivisia tunteita. Samalla evätään lapselta perusturva ja oikeus oppia sosiaaliset taidot.

Ap

Kerros nyt hieman tarkemmin tuosta järjestelystä, jossa sekä sinun että miehesi sukulaislapset ovat kaikki yhdessä joulua viettämässä - kenen luona?

Ensimmäinen kerta kun olen kuullut että joulua vietettäisiin kuten häitä, ja siellä olisi molempien puolisoiden kaikki sukulaiset mukana. Jollette sitten itse ole kotiinne kutsuneet, ja siinä vaiheessa toisaalta vain joudut joko sietämään tai sitten vaan vahtimaan ja komentamaan niitä lapsukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Tilaat joulupukin (mallia paha) kolkuttelemaan uhkaavasti ikkunan taakse, ehkä ovellekin.

- Otat mukulat käsittelyyn (esikuva Max ja Moritz) 1 kerrallaan ja kerrot leikkaavasi peukalot poikki, jos ei käyttäydy maltillisesti.

- Otat em. mallin mukaan heidän vanhempansa käsittelyyn.

- Kilistät lasia, saat kaikkien huomion ja kerrot, että pukki ei uskalla tulla ja lahjat jäävät jakamatta, jos ei vauhti hiljene.

- Järjestät ulkoiluretken, jossa tehdään vähintään 2 kilometrin kävelylenkki tms. mihin menee ainakin tunti - liikkumisen pitää olla sen verran rivakkaa, että osallistujat väsyvät. Ellei tämä auta, uhkaat ulkoiluretken toistolla.

Tai muulla tavoin otat ohjat käsiisi ja pakotat muut vanhemmat mukaan. Aikuiset voivat esim. etukäteen sovitusti vuorotella lasten viihdyttämisessä. Tuolla ikähaitarilla lasten yhteinen oleminen nimittäin on taatusti silkkaa remuamista ilman aikuisen ohjausta, oli sukujuhla tai ei.

- Järjestät siis yhteisiä seuraleikkejä, joihin kaikki tai ainakin suurin osa lapsistakin pystyy osallistumaan. Piilosilla olo, esineen piilotus, kortti- ym. pelit onnistuvat. Vaatii toki aikuisilta pienen panostuksen, mutta hyvä tarkoitus ja glögin voima auttavat. Ei ne kauan puolen yön jälkeen enää jaksa kukkua :)

No huh huh: 

aika paljon kehdataan muilta pyytää. Taidat itse olla huonotapaisen lapsen vanhempi, kun ajattelet että lasten viihdytys kuuluu aikuiselle, ja mieluiten muille kuin vanhemmille?

Mitäs jos opettaisitte niille muksuille hyviä tapoja ja toisten huomioonottoa sen sijaan, että niitä täytyy harhauttaa, väsyttää, viiohdyttää ja miellytää?

Miten niin "muille kuin vanhemmille"? Ap:n kirjoituksesta ymmärsin, että paikalla on useampi lapsiperhe ja 3-10 vuoteen ikäisiä lapsia. Kokemukseni perusteella tiedän, että kun monta lasta on paikalla ja he ovat aika eri ikäisiä, eivät he itse keksi yhteistä kaikille sopivaa rauhallista tekemistä, joka takaisi läsnäoleville aikuisille "keskustelurauhan". 

Mutta lapset tekevät mielellään kivoja juttuja aikuisten ohjauksessa. Isomman joukon ollessa kysymyksessä vastuullinen aikuinen miettii tätä asiaa jo etukäteen ja järjestää jotain tai tyytyy "kärsimään" lasten vapaamuotoisesta rymyämisestä.

Mitä persoonaani tulee, olen usean kelpo veronmaksajan vanhempi ja usean lapsenlapsen isovanhempi. Parhaillaan suunnittelen ohjelmallista huomispäivää, kun muutama eri-ikäinen pienokainen pelmahtaa kotiimme aamusta alkaen joulunodotustäpinöissään. Uskon, että päivästämme tulee mukava, eikä kukaan - lapsi tai aikuinen - väsytä itseään tyhjänpäiväisellä riekkumisella.