Lue keskustelun säännöt.
Mikä on hyvä syy jäädä lapsettomaksi? Tavallaan tekisi mieli kokea vanhemmuus, mutta en koe siihen polttavaa tarvetta
23.12.2016 |
Olen ns. aidallaistuja. Minulla ei ole mitään erityistä paloa vanhemmaksi, mutta ajattelen, että se voisi olla tosi antoisa ja ainutlaatuinen (joskin hyvin vaativa) kokemus. Toisaalta vanhemmuudessa on paljon negatiivisiakin puolia – valvomista, huolta, rahanmenoa, vapauden kaventumista jne. jne. – ja varmaan onnistun elämään hyvän elämän lapsettomanakin. Olen parisuhteessa, jossa puolisoni on samalla mielellä, taloudellinen tilanne on hyvä. Persoonaltamme olemme molemmat aika mukavuudenhaluisia ja vapaudenkaipuisia mutta myös rauhallisia ja sopeutumiskykyisiä.
Kerro omasta kokemuksestasi: mikä on hyvä syy yrittää lasta tai tehdä päätös lapsettomaksi jäämisestä?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Kuulut juuri siihen joukkoon, jonka aiemmin mainitsin, siis siihen, joka haluaa vaientaa ja mitätöidä lapsia hankkineiden ihmisten omat kokemukset ja puhua niiden kokemusten yli. Miksi, se on vaikea ymmärtää!
Ei minulla ole mitään tarvetta koettaa mitätöidä ihmisten subjektiivisia kokemuksia. Miten siihen pystyisinkään? Sen, että omista kokemuksista yritetään johtaa yleispäteviä totuuksia tai ennusteita, jotka menevät todellista tutkimustietoa vastaan, kyllä mitätöin. Minulla on tutkijan koulutus, ja siksi siedän aika huonosti sellaista, että anekdooteilla yritään tehdä tyhjäksi dataa.
Tässä olisi nyt sinulle tilaisuus avata vähän sitä kokemustasi ja kirjoittaa auki, miksi sinusta vanhemmuus on antoisaa ja mitä hyvää siitä on sinulle seurannut. Estradi on sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säästyy murkkuikäisen haistattelulta. Terveisin väsynyt
Paitsi jos opettaa sellaisia työkseen. Toisaalta kotona saa ainakin olla rauhassa. Loma on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Viimeeksi tänäaamuna mietin, miten onnekas olenkaan, kun minulla on tuo ihana mies ja ihana tytär. Minä olen onnellisempi kuin koskaan. Olin toki tyytyväinen elämääni ja onnellinen jo ennen lasta. En odottanut lapsen edes tuovan tällaista onnea. Minulle on ollut yllätys kuinka paljon lapsi lisäsi tätä onnellisuutta. Itsekin pelkäsin sen vain tuovan stressiä ja ahdistusta. Mutta sanoisin, että ainakin meidän onnellisen perhe-elämän salaisuus on tasavertainen vanhemmuus, jossa isä tekee vähintään puolet sekä yksilapsisuus. Useamman lapsen en usko enää lisäävän onnellisuutta. Ainakaan omalla kohdallani.
Ihmiset ovat tyytyväisiä, kun heidän elämänsä vastaa heidän omia toiveitaan ja arvojaan. Vapaaehtoisesti lapseton on vastaavalla tavalla onnellinen siitä, että hän saa olla vapaa vanhemmuuden pakkopaidasta. Kimurantiksi tilanne muodostuu silloin, kun ei ole ihan varma, minkälaista elämää haluaa elää, vanhemman vai lapsettoman. Pahimmassa tapauksessa vasta lapsen hankinnan jälkeen selviää, että joo, oikeasti arvostinkin sitä vapautta ja omaa aikaa tosi paljon eikä lapsen kasvattaminen olekaan uhrausten arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä valtaosa onnellisuustutkimuksista toteaa yksiselitteisesti sen, että onnellisuus muuttuu eri elämänvaiheiden myötä.
Eri elämänvaiheilla on vaikutus. Niin on myös elämänvalinnoilla. Lasten hankinnalla se vaikutus on neutraali tai negatiivinen verrattuna lapsettomiin ikätovereihin.
Mutta se, mikä on mun mielestä ikävää, on se, että tällä palstalla lapsettomat (luulen tosin, että näitä joista puhun, on vain kourallinen) haluavat kiistää sen, että lapsia hankkineet osaavat ehkä kertoa lapsiin liittyvistä tunteista ja kokemuksista hieman paremmin kuin ne ihmiset, jotka lapsia eivät ole hankkineet. He eivät halua lapsia, mutta ovat ikään kuin mustasukkaisia siitä, jos joku toinen kertoo kokemuksista, joita heillä ei ole. EN ymmärrä tätä.
Voit ihan vapaasti kertoa omista kokemuksistasi. Sitähän aloittaja nimenomaan pyysi. Minuakin kiinnostaa kuulla, miten erilaisia valintoja tehneet ihmiset oman elämänsä kokevat. Mutta eivät sinun anekdoottisi kumoa sitä, mitä lasten hankinnan onnellisuusvaikutuksista ihan oikeasti tiedetään.
No ihan oikeasti tiedetään vaikkapa se, että lapsettomat ovat tuon mainitsemani suomalaistutkimuksen mukaan onnettomampia kuin lapsia saaneet 40-50-vuotiaat parit. Eivätkä sinunkaan anekdoottisi kumoa sitä.
Ohiksena en tiedä mikä tutkimus on kyseessä, mutta onhan tossa monia muuttujia. Voi olla tahattomasti lapseton, tällöin kärsii. Vapaaehtoisesti lapseton onnellinen. Sinkku saattaa kärsiä enemmän kuin parisuhteessa oleva lapseton, voivat olla hyvinkin onnellisia. Yksinhuoltaja eronnut hyvinkin onneton ehkä, parisuhteessa lapsellinen ehkä onnellinen. Aika laaja täytyy otannan olla.
En oikein ymmärrä kysymystä. Ei kai kumpaankaan suuntaan mitään syytä tarvita, tämähän on ihan vapaavalintainen asia.
Viimeeksi tänäaamuna mietin, miten onnekas olenkaan, kun minulla on tuo ihana mies ja ihana tytär. Minä olen onnellisempi kuin koskaan. Olin toki tyytyväinen elämääni ja onnellinen jo ennen lasta. En odottanut lapsen edes tuovan tällaista onnea. Minulle on ollut yllätys kuinka paljon lapsi lisäsi tätä onnellisuutta. Itsekin pelkäsin sen vain tuovan stressiä ja ahdistusta. Mutta sanoisin, että ainakin meidän onnellisen perhe-elämän salaisuus on tasavertainen vanhemmuus, jossa isä tekee vähintään puolet sekä yksilapsisuus. Useamman lapsen en usko enää lisäävän onnellisuutta. Ainakaan omalla kohdallani.