Mikä on hyvä syy jäädä lapsettomaksi? Tavallaan tekisi mieli kokea vanhemmuus, mutta en koe siihen polttavaa tarvetta

Ihmiskunta on tuhoon tuomittu. Turhaa tuoda lisää kärsijöitä tähän kurjuuteen ja vihamieliseen maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Juuri eilen tuttavani kertoi, että tuntuu että kaikki muut ovat saavuttaneet elämässä jotakin...ja hän on kasvattanut lapsia.

Taitaa tulla hänellä tyhjä olo kun lapset lähtee pois kotoa

Lakkaavatko ne lapset sitten olemasta, kun ne lähtevät pois kotoa?

Juuri tänään oli Hesarissa että poliisi ei Ruotsissa hallitse enää tilannetta tietyillä alueilla.

Välimeren tuolla puolen tilanne ei monessa kaupungissa ole hallinnassa.

Tällaiseen maailmaan ei kannata lapsia tehdä

Ei,mutta lapset ovat täyttäneet kaiken ajan ja yhtäkkiä ei. EIKÄ ole uraa mitä jatkaa

Lapsettomuus on ekoteko

Mulla on itsellä ihan samanlaisia ajatuksia! Toisaalta uskoisin olevani hyvin rakastava äiti, mutta sitten taas se oma aika ja rauha on tosi tärkeää. Mies on aika lailla samoilla linjoilla ja tämä helpottaa kyllä mua suunnattomasti. Taidan jättää äitiyden väliin ainakin näillä näkymin, ihan vain koska tuntuu siltä. Ei siihen kovin kummoisia syitä tarvitse :)

Kyllä monella äidillä on tyhjän kodin syndroma, kun elämä on pyörinyt liikaa lasten ympärillä ja sitten koti tyhjenee. Nykylapsista tulee myös usein narsisteja, koska heidät on nostettu jalustalle ja heidän ympärillä hössötetään ihan liikaa. Osa taas on heitteillä, kun vastuuttomat hunsvotit ei osaa ehkäistä.

En hankkisi lapsia, jos ei ole voimakasta halua saada lasta.

Ihmisiä on maailmassa ihan liikaa. Ihmiskunta tuhoaa itse itsensä, jos lisääntyminen ei vähene.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä valtaosa onnellisuustutkimuksista toteaa yksiselitteisesti sen, että onnellisuus muuttuu eri elämänvaiheiden myötä.

Eri elämänvaiheilla on vaikutus. Niin on myös elämänvalinnoilla. Lasten hankinnalla se vaikutus on neutraali tai negatiivinen verrattuna lapsettomiin ikätovereihin.

Mutta se, mikä on mun mielestä ikävää, on se, että tällä palstalla lapsettomat (luulen tosin, että näitä joista puhun, on vain kourallinen) haluavat kiistää sen, että lapsia hankkineet osaavat ehkä kertoa lapsiin liittyvistä tunteista ja kokemuksista hieman paremmin kuin ne ihmiset, jotka lapsia eivät ole hankkineet. He eivät halua lapsia, mutta ovat ikään kuin mustasukkaisia siitä, jos joku toinen kertoo kokemuksista, joita heillä ei ole. EN ymmärrä tätä.

Voit ihan vapaasti kertoa omista kokemuksistasi. Sitähän aloittaja nimenomaan pyysi. Minuakin kiinnostaa kuulla, miten erilaisia valintoja tehneet ihmiset oman elämänsä kokevat. Mutta eivät sinun anekdoottisi kumoa sitä, mitä lasten hankinnan onnellisuusvaikutuksista ihan oikeasti tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Ei,mutta lapset ovat täyttäneet kaiken ajan ja yhtäkkiä ei. EIKÄ ole uraa mitä jatkaa

No, etpä voi kuitenkaan tietää, mitä hän asiasta ajattelee. Tutustuin juuri erääseen monen lapsen äitiin. He olivat tehneet miehensä kanssa sellaisen päätöksen, että mies käy töissä (vakaat tulot, työ virka-aikana) ja vaimon on kotona ison lapsikatraan kanssa. Nyt, kun lapsia on jo vähemmän kotona, vaimo on muuntanut harrastuksensa osa-aikaiseksi työksi. Hän myös hoitaa säännöllisesti lastenlastaan, jonka äiti työskentelee isänsä kanssa. Kaikenlaisia valintoja ja elämäntapoja on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä valtaosa onnellisuustutkimuksista toteaa yksiselitteisesti sen, että onnellisuus muuttuu eri elämänvaiheiden myötä.

Eri elämänvaiheilla on vaikutus. Niin on myös elämänvalinnoilla. Lasten hankinnalla se vaikutus on neutraali tai negatiivinen verrattuna lapsettomiin ikätovereihin.

Mutta se, mikä on mun mielestä ikävää, on se, että tällä palstalla lapsettomat (luulen tosin, että näitä joista puhun, on vain kourallinen) haluavat kiistää sen, että lapsia hankkineet osaavat ehkä kertoa lapsiin liittyvistä tunteista ja kokemuksista hieman paremmin kuin ne ihmiset, jotka lapsia eivät ole hankkineet. He eivät halua lapsia, mutta ovat ikään kuin mustasukkaisia siitä, jos joku toinen kertoo kokemuksista, joita heillä ei ole. EN ymmärrä tätä.

Voit ihan vapaasti kertoa omista kokemuksistasi. Sitähän aloittaja nimenomaan pyysi. Minuakin kiinnostaa kuulla, miten erilaisia valintoja tehneet ihmiset oman elämänsä kokevat. Mutta eivät sinun anekdoottisi kumoa sitä, mitä lasten hankinnan onnellisuusvaikutuksista ihan oikeasti tiedetään.

No ihan oikeasti tiedetään vaikkapa se, että lapsettomat ovat tuon mainitsemani suomalaistutkimuksen mukaan onnettomampia kuin lapsia saaneet 40-50-vuotiaat parit. Eivätkä sinunkaan anekdoottisi kumoa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä monella äidillä on tyhjän kodin syndroma, kun elämä on pyörinyt liikaa lasten ympärillä ja sitten koti tyhjenee. Nykylapsista tulee myös usein narsisteja, koska heidät on nostettu jalustalle ja heidän ympärillä hössötetään ihan liikaa. Osa taas on heitteillä, kun vastuuttomat hunsvotit ei osaa ehkäistä.

En hankkisi lapsia, jos ei ole voimakasta halua saada lasta.

Ihmiselle kehittyy narsistinen persoonallisuushäiriö, jos varhainen vuorovaikutus on todella pielessä ja lapsen ensisijainen hoitaja (tai hoitajat) eivät vastaa hänen tarpeisiinsa ja tunteisiinsa.

Niin, ja tässä linkki siihen, miten vanhemmiten vanhemmuus on onnellisempaa: http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-02-15_007.html?s=0#3

Minulla on kolme lasta, kaikki jo opiskelijaikäisiä. Nuorena en halunnut lapsia, mutta tavattuani mieheni oli selvää, että halusimme molemmat lapsia. Kaikkien vuosien jälkeen voin sanoa, että heistä on ollut ja on valtavan paljon iloa ja he ovat tuoneet paljon enemmän sisältöä elämään kuin mikään harrastus tai edes elämänura töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä valtaosa onnellisuustutkimuksista toteaa yksiselitteisesti sen, että onnellisuus muuttuu eri elämänvaiheiden myötä.

Eri elämänvaiheilla on vaikutus. Niin on myös elämänvalinnoilla. Lasten hankinnalla se vaikutus on neutraali tai negatiivinen verrattuna lapsettomiin ikätovereihin.

Mutta se, mikä on mun mielestä ikävää, on se, että tällä palstalla lapsettomat (luulen tosin, että näitä joista puhun, on vain kourallinen) haluavat kiistää sen, että lapsia hankkineet osaavat ehkä kertoa lapsiin liittyvistä tunteista ja kokemuksista hieman paremmin kuin ne ihmiset, jotka lapsia eivät ole hankkineet. He eivät halua lapsia, mutta ovat ikään kuin mustasukkaisia siitä, jos joku toinen kertoo kokemuksista, joita heillä ei ole. EN ymmärrä tätä.

Voit ihan vapaasti kertoa omista kokemuksistasi. Sitähän aloittaja nimenomaan pyysi. Minuakin kiinnostaa kuulla, miten erilaisia valintoja tehneet ihmiset oman elämänsä kokevat. Mutta eivät sinun anekdoottisi kumoa sitä, mitä lasten hankinnan onnellisuusvaikutuksista ihan oikeasti tiedetään.

No ihan oikeasti tiedetään vaikkapa se, että lapsettomat ovat tuon mainitsemani suomalaistutkimuksen mukaan onnettomampia kuin lapsia saaneet 40-50-vuotiaat parit. Eivätkä sinunkaan anekdoottisi kumoa sitä.

Edelleen: kun tarkastellaan satojen onnellisuustutkimusten kokonaisotosta, ja saadaan näin luotettavin mahdollinen kuva tilanteesta, selviää se, ettei lasten hankinnalla ole onnellisuutta lisäävää vaikutusta. Takerrut nyt yksittäiseen tutkimukseen, koska se on eräs harvoja, joissa tällainen vaikutus löydettiin, eivätkö tutkijat siinäkään erotelleet vapaaehtoista lapsettomuutta vastentahtoisesta lapsettomuudesta.

Miten minulle tulee nyt sellainen olo, ettet tiedä, miten tiede toimii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heipähei, tämä aihe saa aikaan voimakkaita reaktioita palstalaisissa. Myös itsessäni, lasten puolesta.

Meillä on reilu 3 vuotias poika. En voisi kuvitella elämää ilman häntä. Pojan myötä olemme oppineet laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, mitä on olla lähimmäinen toiselle joka ei pysty huolehtimaan itsestään (ihan vastasyntynyt vauva), miten leikitään, miten innostutaan niin että se tarttuu muihin.

Lisääntyminen on perustavanlaatuinen tarve. Jos tarvetta ei tunne, ehkä ei kannata hankkia lapsia. Tutkimuksissa kuitenkin on todistettu että ensimmäisen lapsen syntymä nostaa onnellisuutta. Seuraavat lapset eivät nosta sitä suhteessa yhtä paljon.

No minkään onnellisuusbuustin takia ei lapsia kannata hankkia. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että se mahdollinen kohonnut onnellisuus katoaa vuoden sisällä: http://www.dailymail.co.uk/health/article-4025692/Having-children-DOESN…

Linkitä nyt sitten tähän vielä se tutkimus, jonka mukaan pikkulapsiaikana helposti koetaan onnettomuutta, mutta lasten kasvaessa onnellisuus lisääntyy. Suomalainen tutkimus. Ei se onnellisuus ole vakio, se muuttuu elämäntilanteiden myötä. Ja lasten myötä voi kokea myös sellaisia onnentunteita, joita ilman lapsia ei voi kokea, nimittäin niihin lapsiin liittyviä. Lapsettomat alapeukuttaa, totta kai, mutta ihminen, joka on kokenut sekä elämän ilman lapsia että lasten kanssa, tietää jotain siitä, mistä puhun. Aloittajan kysymykseen minulla ei ole vastausta, kyseessä on henkilökohtainen valinta, enkä osaa neuvoa ketään suuntaan taikka toiseen siin-

Valtaosa onnellisuustutkimuksista toteaa yksiselitteisesti, että lasten hankinta ei lisää onnellisuutta.

Mun mielestä valtaosa onnellisuustutkimuksista toteaa yksiselitteisesti sen, että onnellisuus muuttuu eri elämänvaiheiden myötä. Mutta se, mikä on mun mielestä ikävää, on se, että tällä palstalla lapsettomat (luulen tosin, että näitä joista puhun, on vain kourallinen) haluavat kiistää sen, että lapsia hankkineet osaavat ehkä kertoa lapsiin liittyvistä tunteista ja kokemuksista hieman paremmin kuin ne ihmiset, jotka lapsia eivät ole hankkineet. He eivät halua lapsia, mutta ovat ikään kuin mustasukkaisia siitä, jos joku toinen kertoo kokemuksista, joita heillä ei ole. EN ymmärrä tätä.

Pitäisi sitten tuoda selkeästi esille, että on ollut Ap:n kaltaisessa tilanteessa aikaisemmin. Ei lapsia toiveesta hankkineiden ajatuksilla ole tässä tapauksessa merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta, kaikki jo opiskelijaikäisiä. Nuorena en halunnut lapsia, mutta tavattuani mieheni oli selvää, että halusimme molemmat lapsia.

Kerro tästä vähän lisää. Miten mielesi muuttu? Minulla ei tullut tuollaista tunnetta, vaan olin päättämätön ennen parsuhteen alkamista ja myös sen jälkeen. -ap

Mulla syy on mielialahäiriö, jonka vuoksi en jaksaisi lapsia/lasta. Simple as that. Muut katsoo nenänvartta, itsekäs jne. Eivät tiedä diagnoosiani ja kateellisena kuolaavat kauniita vaatteitani ym. Vapauteni, rahani (pienet kulut) kadehdituttaa. Siinähän kadehtivat.

Säästyy murkkuikäisen haistattelulta. Terveisin väsynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä valtaosa onnellisuustutkimuksista toteaa yksiselitteisesti sen, että onnellisuus muuttuu eri elämänvaiheiden myötä.

Eri elämänvaiheilla on vaikutus. Niin on myös elämänvalinnoilla. Lasten hankinnalla se vaikutus on neutraali tai negatiivinen verrattuna lapsettomiin ikätovereihin.

Mutta se, mikä on mun mielestä ikävää, on se, että tällä palstalla lapsettomat (luulen tosin, että näitä joista puhun, on vain kourallinen) haluavat kiistää sen, että lapsia hankkineet osaavat ehkä kertoa lapsiin liittyvistä tunteista ja kokemuksista hieman paremmin kuin ne ihmiset, jotka lapsia eivät ole hankkineet. He eivät halua lapsia, mutta ovat ikään kuin mustasukkaisia siitä, jos joku toinen kertoo kokemuksista, joita heillä ei ole. EN ymmärrä tätä.

Voit ihan vapaasti kertoa omista kokemuksistasi. Sitähän aloittaja nimenomaan pyysi. Minuakin kiinnostaa kuulla, miten erilaisia valintoja tehneet ihmiset oman elämänsä kokevat. Mutta eivät sinun anekdoottisi kumoa sitä, mitä lasten hankinnan onnellisuusvaikutuksista ihan oikeasti tiedetään.

No ihan oikeasti tiedetään vaikkapa se, että lapsettomat ovat tuon mainitsemani suomalaistutkimuksen mukaan onnettomampia kuin lapsia saaneet 40-50-vuotiaat parit. Eivätkä sinunkaan anekdoottisi kumoa sitä.

Edelleen: kun tarkastellaan satojen onnellisuustutkimusten kokonaisotosta, ja saadaan näin luotettavin mahdollinen kuva tilanteesta, selviää se, ettei lasten hankinnalla ole onnellisuutta lisäävää vaikutusta. Takerrut nyt yksittäiseen tutkimukseen, koska se on eräs harvoja, joissa tällainen vaikutus löydettiin, eivätkö tutkijat siinäkään erotelleet vapaaehtoista lapsettomuutta vastentahtoisesta lapsettomuudesta.

Miten minulle tulee nyt sellainen olo, ettet tiedä, miten tiede toimii?

Sinulle tuli nyt sellainen olo, mutta se voi johtua myös siitä, että suhtaudut asiaan niin suurella tunteella tähän asiaan. Sanotko siis, että tutkimus on mitätön, koska siinä on nyt tuotu esille asia, joka ei ole joissain muissa tutkimuksissa tullut esille? Tiede on tiedon kumuloitumista, se korjaa itseään. Varmasti sinäkin tiedät, että tieteessä tulee usein esille sellaisia tuloksia, jotka eivät ole aikaisemmin tulleet esille, eikä se suinkaan ole merkki siitä, että ne ovat vääriä.

Musta muuten tuntuu, että olen useinkin lukenut juuri sinun kirjoituksiasi tällä palstalla liittyen lapsettomuuteen. Kuulut juuri siihen joukkoon, jonka aiemmin mainitsin, siis siihen, joka haluaa vaientaa ja mitätöidä lapsia hankkineiden ihmisten omat kokemukset ja puhua niiden kokemusten yli. Miksi, se on vaikea ymmärtää!