Lue keskustelun säännöt.
Miltä tämä mystinen 'joulumieli' tuntuu?
22.12.2016 |
Eli minulle joulu on aina ollut vain yhtä ressiä. Lapsena raahattiin mummolaan jossa mummo ja pappa ryyppäsi aamusta iltaan ja haukku kaikki pystyyn. Aikuisena onkin kaikki painostanut ramppaamaan joka paikan läpi ja loukkaantuu ku käydään vain pikasesti. Joka paikassa ois pitäny olla koko päivä, mut sukulaisia kun on paljon joiden luona pitäisi olla.
Tänä jouluna suututettiin sitte kaikki ja sanottii ettemme poistu kotoa koko jouluna. Ressiä ei ole ollut mutten silti koe mitään joulumieltä, jännitystä, iloa sun muuta.
Eli miltä joulumieli edes tuntuu?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Ei miltään. Paitsi että huomenna eessä lähtö lumettomaan pääkaupunkiseudulle, jota mun siellä asuvat sukulaiset pitää vähän ylivertaisena muuhun Suomeen nähden. Vaikka oikeasti se paikka ei ees oo sitä.
T: 22-vuotias nuori mies/poika
Surullista kuulla ettet siekää ole joulumieltä kokenut. Mietityttää vain kun joka paikassa puhutaan joulumielestä mutta sitä ei kukaan ainakaan minulle ole koskaan määritelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulumieli on markkinamiesten hypetystä.
Mulle tulee se mieli hetkittäin, vaikka kauneimmissa joululauluissa, tai illalla myöhään kun katselen kuusta ja juon glogiä. Mulle se on sellainen rauhallinen tunne, välillä kaiken hössötyksen keskellä.
Joulumieli tuntuu järjestään puuttuvan sellaisilta, joilla on ollut taustalla ja etenkin lapsuudessa pilalle menneitä ja ahdistavia jouluja. Jotenkin kummallista, että siitä ei sitten päästä koskaan eroon, ei edes sitten kun on oma perhe ja saa rakentaa oman joulunsa sisällön itse juuri sellaiseksi kuin haluaa. Kaipa se sitten vaatii niitä lapsuuden "kultaisia" jouluja, jotta niistä jää päälle jonkinlainen kaipaus takaisin. Jos on saanut osakseen pelkkää ahdistusta, voi olla toisaan koko joulumielen käsite ihan hukassa.
Vaikea kuvailla sitä tunnetta. Lapsena se tietysti on ihan maagista aikaa ja etenkin pukkia ja lahjoja odotetaan ihan täpinöissään. Jotenkin siitä perheen touhuamisesta ja samojen asioiden toistamisesta tulee sellainen turvallinen olo. Yhteenkuuluvuuden tunne.
Kun lapsuus muuttui nuoruudeksi ja aikuisuudeksi, minultakin jotenkin katosi se tunne moneksi vuodeksi. Sitten se palasi, joulunvietto muutti muotoaan kun ei enää oltu lapsia mutta muodostettiin uusia perinteitä ja erilainen tapa viettää aattoa. Sitten kun tuli itselle jälkikasvua niin alkoi tavallaan elää sitä magiaa uudestaan heidän kauttaan.
En tiedä, joulu on sellainen rauhallinen "keidas" keskellä pimeintä vuodenaikaa ja työkiireitä. Kokoonnutaan lähimpien ihmisten kesken ja syödään, saunotaan, pelataan, vähän ryypiskellään, keskustellaan, nauretaan, annetaan lahjoja ja joku on pukkina, koska se on aikuistenkin mielestä hauskaa.
Ehkä meillä joulun merkitys korostuu siksikin, että muuten ei juurikaan vietetä aikaa vanhempien ja sisarusten kesken, kaikki vain kääriytyvät arkisiin askareihinsa ja yhteydenpito on suhteellisen vähäistä. Jouluna sitten tavallaan tiivistetään rivejä ja käydään vuotta ja kuulumisia läpi.
Mulla joulumieli lähtee myös noista lapsuuden maagisuuden kokemuksista. Jouluvalojen tunnelmasta ja siitä, että sai valvoa myöhään. Muuten joulumme eivät olleet erityisen mukavia, mutta silti aina odotin nimenomaan tuota jouluyötä, kun sain kerrankin lukea kirjoja yömyöhään joulutähden valossa.
Itsellänikin joulumieli katosi vuosiksi, koska aiemmassa suhteessani joulunaika oli juuri tuota stressintäytteistä kun miehelle piti olla kaikki täydellistä ja hänen sukuaan piti passata. Joulut olivat lähinnä pokkurointia ahdistavissa juhlavaatteissa hirveän siivous- ja kokkausrutistuksen jälkeen. Nykyisen miehen kanssa nautimme samoista asioista, eli juuri pitkään nukkumisesta ja myöhään valvomisesta, kynttilänvalosta, yhdessäolosta ilman mitään pokkurointia. Emme juurikaan siivoa tai stressaa joulun eteen, vaan päinvastoin aloitamme rennosti ottamisen jo monta päivää ennen joulua.
Joulumieli tulee myös ihan tuntemattomien ihmisten seurassa - huomaan että olen itse onnellisempi ja rentoutuneempi joulun aikaan, ja samalla myös ystävällisempi muille vaikka toki ystävällisyyteen pyrin muulloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sen joulumielen ehkä tuo se että saa tauon normaalista arjesta. Koti saa uuden ilmeen, itse tykkään erilaisilla koristevaloilla ja kynttilöillä tehdä sellaisen pehmeän ja lämpöisen tunnelman. Haluan ja tykkään tehdä jouluruokia, koristeita, kortteja itse mutta en ota stressiä jouluvalmisteluista, teen sen minkä ehdin. Lumettomat joulut kyllä latistaa sitä "joulun taikaa". Aattoiltana kun on syönyt ja saa sohvalle istahtaa kahvi tai glögi kädessä mulle tulee sellainen rauhallinen olo. Mulla tavallaan vuosi päättyy siihen aattoiltaan ja saa todeta että tästäkin vuodesta taas selvittiin.
Stressi ja syyllisyys on usein joulussa läsnä. Johtuu siitä että ihmiset kasaavat itselleen kaikenlaisia omia keksimiään velvollisuuksia ja tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen mulla alkoi sellainen todella ahdistava, painostava tunne joka liittyy jouluun. Se on henkinen ilmapiiri, josta en pidä yhtään. Viime jouluna se oli lievempi mutta nyt paljon voimakkaampi. Paha henki?
Vierailija kirjoitti:
Eilen mulla alkoi sellainen todella ahdistava, painostava tunne joka liittyy jouluun. Se on henkinen ilmapiiri, josta en pidä yhtään. Viime jouluna se oli lievempi mutta nyt paljon voimakkaampi. Paha henki?
Eilenhän oli talvipäivän seisaus, suuri wiccajuhla ja monien muidenkin pakanoiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulumieli oli lapsena tunne kun pakkasi pikkulahjoja ihmisille ja askarteli koristeita kuuseen.
Aattona vanhemmat ryyppäsivät ja tappelivat, eli se siitä. Nykyään skippaan koko joulun.
Minulla oli kyllä oikein kivat joulut lapsena, sellaiset tosi perinteiset ja aina samanlaisena toistuvat. Hauskaa oli, ei mitään ryyppäystä tai riitaa. En kyllä silti tavoita mitään erityistä joulumieltä näin aikuisena. Joulu on vain viikonloppu muiden joukossa, joskus pidennetty. Vähän niin kuin pääsiäinen. Kyllä vähän naureskelen keski-ikäistä naista, joka intoilee joulusta kuin pikkulapsi. Ei siinä mitään, kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole joulumieltä eikä tule. Joulu ei merkitse mulle yhtikäs mitään. En enää edes osta lahjoja. Viime vuonna ostin ja nyt loppui. Ruokiakaan en laita. En yhtikäs mitään. Antaa olla.
Lapsuudessa ihanat joulut - silti nykyään jotenkin vaan ahdistaa joulu ... ajoittainen hetkellinen hyvän olon tunne tulee just kun vaikka lukee ja on siistiä kotona ja rauhallista ... en tiedä siit joulumielestö sitten ..
Minusta ihana nähdä jouluna ihmisiä siispä sukulaisiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siltä, että saa tavallista paremmalla omallatunnolla ryypätä ja syöpötellä.
gdfgdsfgfg kirjoitti:
Joulumieli tuntuu järjestään puuttuvan sellaisilta, joilla on ollut taustalla ja etenkin lapsuudessa pilalle menneitä ja ahdistavia jouluja. Jotenkin kummallista, että siitä ei sitten päästä koskaan eroon, ei edes sitten kun on oma perhe ja saa rakentaa oman joulunsa sisällön itse juuri sellaiseksi kuin haluaa. Kaipa se sitten vaatii niitä lapsuuden "kultaisia" jouluja, jotta niistä jää päälle jonkinlainen kaipaus takaisin. Jos on saanut osakseen pelkkää ahdistusta, voi olla toisaan koko joulumielen käsite ihan hukassa.
Vaikea kuvailla sitä tunnetta. Lapsena se tietysti on ihan maagista aikaa ja etenkin pukkia ja lahjoja odotetaan ihan täpinöissään. Jotenkin siitä perheen touhuamisesta ja samojen asioiden toistamisesta tulee sellainen turvallinen olo. Yhteenkuuluvuuden tunne.
Kun lapsuus muuttui nuoruudeksi ja aikuisuudeksi, minultakin jotenkin katosi se tunne moneksi vuodeksi. Sitten se palasi, joulunvietto muutti muotoaan kun ei enää oltu lapsia mutta muodostettiin uusia perinteitä ja erilainen tapa viettää aattoa. Sitten kun tuli itselle jälkikasvua niin alkoi tavallaan elää sitä magiaa uudestaan heidän kauttaan.
En tiedä, joulu on sellainen rauhallinen "keidas" keskellä pimeintä vuodenaikaa ja työkiireitä. Kokoonnutaan lähimpien ihmisten kesken ja syödään, saunotaan, pelataan, vähän ryypiskellään, keskustellaan, nauretaan, annetaan lahjoja ja joku on pukkina, koska se on aikuistenkin mielestä hauskaa.
Ehkä meillä joulun merkitys korostuu siksikin, että muuten ei juurikaan vietetä aikaa vanhempien ja sisarusten kesken, kaikki vain kääriytyvät arkisiin askareihinsa ja yhteydenpito on suhteellisen vähäistä. Jouluna sitten tavallaan tiivistetään rivejä ja käydään vuotta ja kuulumisia läpi.
Ehkä juuri onkin se syynä miksen joulumieltä ole koskana kokenut kun joulut on lapsesta asti ollut ikäviä kokemuksia. Ainoa pieni hetki kun oli mukavaa niin se kun pukki tuli ja jakoi lahjoja. Sisarusten ja serkuksen kanssa oltiin innoissamme ja koitettiin sivuuttaa kännisen mummon painostukset laulamaan pukille. Mutta sitten sekin pieni fiilis katosi hetkessä kun lahjoja avattiin ja sisko oli aina nyrpeänä eikä koskaan mikään lahja kelvannut. Mökötti ja itki kokoajan ja aikuiset alkoi valittamaan hänen kiittämättömyydestään ja mummo ja pappa rupesi syyttämään meitä kaikkia lapsia kiittämättömyydestä. Me muut osasimme sentään käyttäytyä ja jos joku lahja ei ollutkaan mieluinen, esitettiin että olisi ja tutkittiinkin hetki sitä kohteliaisuudesta.
No yhen asian ainaki olen oppinut lapsuuden joulusta. Nimittäin se että aikuisten juominen pilaa lasten joulun. Itsellä on nyt pieni poika enkä tahdo pilata hänen joulua känneillä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole joulumieltä eikä tule. Joulu ei merkitse mulle yhtikäs mitään. En enää edes osta lahjoja. Viime vuonna ostin ja nyt loppui. Ruokiakaan en laita. En yhtikäs mitään. Antaa olla.
Ai niin, lisään vielä. Ennen se ns. joulumieli tuli siitä, kun toteutin joka joulu jonkun tuntemattoman lapsen toiveen. Ostin lahjoja muille, raadoin keittiössä. Nyt olen todennut koko homman täysin turhaksi ja lopetin joulun vieton. Mies saa järjestää joulun miten parhaaksi näkee.
Itselläkin joulumieli ollut jo vuosia kateissa, nautin kyllä lasten ilosta, mutten sen kummallisemmin kuin esim synttäreinä. Ainoan joulumielen pilkahduksen olen itse asiassa saanut, nyt joulun alla, kirkossa lasten joulutapahtumassa, jännä juttu, sillä en ole mitenkään uskonnollinen ihminen.
Eiköhän se huomenna taas tule, kun saadaan loput ruuat valmiiksi ja seimi paikoilleen.
Välillä oli vuosia kateissa, onneksi lopulta löysi tien takaisin.
tonttuli kirjoitti:
Siltä, että saa tavallista paremmalla omallatunnolla ryypätä ja syöpötellä.
No ehkä tämän takia ei ole joulumieltä, kun minä en pode syömisestä tai juomisesta muutenkaan huonoa omatuntoa.
Ei miltään. Paitsi että huomenna eessä lähtö lumettomaan pääkaupunkiseudulle, jota mun siellä asuvat sukulaiset pitää vähän ylivertaisena muuhun Suomeen nähden. Vaikka oikeasti se paikka ei ees oo sitä.
T: 22-vuotias nuori mies/poika