Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun on tosi vaikea hyväksyä oma biseksuaalisuus?
22.12.2016 |
Ja ei tarvitse tulla tähän ketjuun vittuilemaan. Olen ihan hajalla. En oikein osaa muotoilla tätä asiaa niin, että se kuulostaisi järkevältä, anteeksi sekavuus.
Olen 25v nainen ja olen tiennyt olevani bi jo tosi nuoresta asti, kuitenkin aina tietoisesti tukahduttaen kaikki ihastumiset samaan sukupuoleen. Sukulaiset ja tuttavat ovat erittäin ahdasmielisiä, ja pitävät kaikkia muita kuin heteroita pervoina ja syntisinä. Olen kasvanut perheessä, jossa homous on yksinkertaisesti oksettavaa, kuvottavaa ja väärin. Äitini on verrannut sitä mm. murhaan, pitää sitä siis yhtä suurena syntinä. Mitään sijaa sille, että olisin voinut avoimesti kertoa ihastuneeni tyttöön tai edes seurustella tytön kanssa, ei ole ollut.
Olen pitkässä parisuhteessa miehen kanssa. Rakastan häntä aidosti ja meillä on kaikki hyvin. Molempien toivomus on olla loppuelämä yhdessä. Meidän välillämme seksuaalinen suuntautumiseni ei ole mikään ongelma eikä tabu. Ongelma on siis se, että minulla on itselläni hirveän vaikea olla itseni kanssa. Aina jos tunnen vetoa tai ihastusta naisiin, tuntuu kuin tukehtuisin, koska päässäni huutaa vain "pervo,syntinen,vääränlainen". Kaikki se, mikä minuun on lapsesta asti iskostettu. Miehen kanssa voidaan puhua näistä avoimesti, koska hän tietää etten ole lähdössä mihinkään ja että olen erittäin uskollinen. Voimme puhua kaikesta ja olen siitä tosi onnellinen.
Kukaan tuttu tai ystävä ei tiedä, etten ole hetero, mutta en voi sitä heille kertoakaan. He puhuvat seksuaalivähemmistöön kuuluvista ihmisistä hyvin ilkeästi ja halveksuvasti, eivät varmasti ymmärtäisi minua ollenkaan. Jos tulisin kaapista, voisin kuvitella heidän kyseenalaistavan parisuhteeni ja luulevan, että haluan erota miehestäni. Mitä en missään nimessä halua. Heillä on myös taipumus pitää kaikkia muita kuin heteroita jotenkin yliseksuaalisina ja pervoina. Kuvottaa ajatuskin, että he leimaisivat minut sellaiseksi.
Minua ahdistaa ja välillä ihan masentaakin, kun tiedän, että lähipiiri ei hyväksy minua sellaisena ihmisenä, kuin oikeasti olen. Tiedän että välit kylmenisivät heti moneen rakkaaseen ihmiseen, jos he tietäisivät tästä. Ajatuskin ahdistaa hirveästi. Kuitenkin minulla on hirveä tarve jo lopettaa asian salailu. En jaksa enää esittää. Äitini kommentoi viimeaikoina, että "onneksi ainakin minun lapsistani on tullut täysipäisiä heteroita" johonkin homouutiseen. Se oli olla viimeinen niitti. Olin niin lähellä paljastaa asian, etten ikinä ole ollut. Mutta sitten en kuitenkaan uskaltanut.
Mitä oikein teen? Ymmärtääkö tästä mitään? Miten oikein voisin hyväksyä sen, että biseksuaalisuus ei olekaan hirveän väärin? Ehkä eniten minua jäytää se ajatus, että itselleni tärkeät ihmiset eivät hyväksyisi minua ja parisuhdettani, jos mieheni olisikin nainen. Ei se auta ajatella, että onneksi sattuu olemaan mies. Ajatus kalvaa minua silti. Älkää olko ilkeitä, melkein itken jo tämän kirjoittamisesta.
Kommentit (40)
Miksi läheistesi tarvitsisi tietää juuri nyt biseksuaalisuudestasi? Olet miehen kanssa ja voit olla hänen kanssaan ehkä koko ikäsi. Mielestäni stressaat asiasta turhaan tässä tilanteessa. Eri asia jos joskus eroatte ja seuraava kumppanisi olisikin samaa sukupuolta. Ymmärrän kyllä pointin, että koet ahdistavaksi sen että jos sinua ei hyväksyttäisikään kun tietäisivät totuuden. Miksi mietit tällaisia, oletko epävarma miehesi kanssa tai haluaisitko ehkä kuitenkin olla joskus naisen kanssa ja mietit siksi asiaa jo nyt, ehkäpä alitajuntaisesti? En kuitenkaan usko että kukaan sinua halveksuisi vaikka asian heille joskus ilmi toisitkin.
Itse olen myös bi, tai tunnen seksuaalista vetoa myös naisiin. Mutta en ole kertonut asiasta kenellekään, koska en koe sitä tarpeelliseksi. Haluan kuitenkin elää elämäni miehen kanssa ja perustaa perheen. Aion nauttia biseksuaalisuudestani fantasioimalla tai ehkäpä joskus jopa harrastamalla seksiä toisen naisen kanssa, mutta en koe tarpeelliseksi kertoa asiasta kenellekään koska naiset kiinnostavat vain seksuaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi muuttaa toisia mutta itseäsi ehkä voit. Sinua häiritsee ajatus siitä, että et kelpaa mutta oikeasti et voi tietää kelpaisitko kuitenkin. Mistä voit tietää hylkäisivätkö ystäväsi sinua, vaikka kertoisit. Ja oikeasti, jos joku päättää ystävyyden sen vuoksi, että ei hyväksy häntä sellaisena kuin on, eivät he mitään todellisia ystäviä olleetkaan. Jos lähipiirisi ajatusmaailma tuottaa sinulle tuskaa niin miksi ihmeessä et hakeudu toisenlaiseen seuraan? Ja kyllä mäkin suosittelen terapeuttia, koska ongelma on selvästi enimmäkseen sinun pääsi sisällä. Jos juttelisit jonkun kanssa, saisit ehkä uusia näkökulmia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi läheistesi tarvitsisi tietää juuri nyt biseksuaalisuudestasi? Olet miehen kanssa ja voit olla hänen kanssaan ehkä koko ikäsi. Mielestäni stressaat asiasta turhaan tässä tilanteessa. Eri asia jos joskus eroatte ja seuraava kumppanisi olisikin samaa sukupuolta. Ymmärrän kyllä pointin, että koet ahdistavaksi sen että jos sinua ei hyväksyttäisikään kun tietäisivät totuuden. Miksi mietit tällaisia, oletko epävarma miehesi kanssa tai haluaisitko ehkä kuitenkin olla joskus naisen kanssa ja mietit siksi asiaa jo nyt, ehkäpä alitajuntaisesti? En kuitenkaan usko että kukaan sinua halveksuisi vaikka asian heille joskus ilmi toisitkin.
Itse olen myös bi, tai tunnen seksuaalista vetoa myös naisiin. Mutta en ole kertonut asiasta kenellekään, koska en koe sitä tarpeelliseksi. Haluan kuitenkin elää elämäni miehen kanssa ja perustaa perheen. Aion nauttia biseksuaalisuudestani fantasioimalla tai ehkäpä joskus jopa harrastamalla seksiä toisen naisen kanssa, mutta en koe tarpeelliseksi kertoa asiasta kenellekään koska naiset kiinnostavat vain seksuaalisesti.
Et oikein ymmärrä. Mutta en syytä sinua, koska en osaa selittää. En ole yhtään epävarma mieheni kanssa. Tahdon, että lähipiiri suhtautuisi minuun kuten nytkin suhtautuu, jos mieheni olisi nainen. Et tiedä, kuinka homofobisia ihmisiä he ovat, kun väität etteivät he halveksuisi. He halveksuvat avoimesti kaikkia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, ja pariin on mennyt välit poikki, kun asia on heille paljastunut. Äiti mm. hylkäsi itselleen aiemmin tosi rakkaan kummipojan, kun paljastui että tällä on poikaystävä. Isä on sulkenut minut ulos pakkaseen, kun juttelin liian pitkään puhelimessa kaverin kanssa, joka oli tyttö. Paljastivat myöhemmin, että luulivat minun olevan ihastunut häneen. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Tämä ei varmasti olisi minulle näin vaikea asia, jos olisin kasvanut hyväksyvässä ilmapiirissä. Kipuilen sitä, että _tiedän_ ettei minua oikeasti hyväksytä. En osaa sen tarkemmin tätä selventää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Et voi muuttaa toisia mutta itseäsi ehkä voit. Sinua häiritsee ajatus siitä, että et kelpaa mutta oikeasti et voi tietää kelpaisitko kuitenkin. Mistä voit tietää hylkäisivätkö ystäväsi sinua, vaikka kertoisit. Ja oikeasti, jos joku päättää ystävyyden sen vuoksi, että ei hyväksy häntä sellaisena kuin on, eivät he mitään todellisia ystäviä olleetkaan. Jos lähipiirisi ajatusmaailma tuottaa sinulle tuskaa niin miksi ihmeessä et hakeudu toisenlaiseen seuraan? Ja kyllä mäkin suosittelen terapeuttia, koska ongelma on selvästi enimmäkseen sinun pääsi sisällä. Jos juttelisit jonkun kanssa, saisit ehkä uusia näkökulmia.
Kyllä voin tietää, etten kelpaa. Kerroin aiemmassa viestissä pari esimerkkiä. Se on totta, että he eivät ole todellisia ystäviä. Sanoinkin, että välirikko on liian tuskallista ainakin vielä kestettäväksi. Miten ongelma on pään sisällä? Ettekö oikeasti ymmärrä mitä tarkoitan? Olen kasvanut sellaisessa ilmapiirissä, jossa isä on uhannut veljeäni, ettei hän ole enää hänen poikansa, jos paljastuu joskus homoksi. Veljellä ei ole ollut koskaan tyttöystävää ja on nyt 28-vuotias, ja siitä tämä uhkailu. Kaikilla muillakin meistä on samanlainen suhtautuminen, koska ovat syvästi kristillistä porukkaa. Myös ystävät. Huonoa tuuriahan tämä on, että on vain tällaisia ihmisiä kerääntynyt lähelle. Ei lähipiiriä niin vain vaihdeta. Ap
Ap, sympatiani....tuo on varmasti kamalaa. Mutta konkreettisena neuvona minullekin tulee mieleen vain se, että yrittäisit laajentaa tuttavapiiriäsi ja etsisit myös avarakatseisempia ystäviä, ja sitten terapia, joka voisi auttaa sinua hyväksymään tai kestämään sen ajatuksen, että ystäväsi ja perheesi tuomitsisivat/hylkäisivät sinut jos tietäisivät. Ehkä tuli myös mieleen, että entä jos kertoisit heille. Kamalaa jos hylkäisivät, mutta nyt vaikutat elävän tosi tuskallisessa välitilassa. Kertominen pakottaisi muutokseen ja voisi tuoda rauhan...no oikeasti en tiedä. Vain ulkopuolisen näkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sympatiani....tuo on varmasti kamalaa. Mutta konkreettisena neuvona minullekin tulee mieleen vain se, että yrittäisit laajentaa tuttavapiiriäsi ja etsisit myös avarakatseisempia ystäviä, ja sitten terapia, joka voisi auttaa sinua hyväksymään tai kestämään sen ajatuksen, että ystäväsi ja perheesi tuomitsisivat/hylkäisivät sinut jos tietäisivät. Ehkä tuli myös mieleen, että entä jos kertoisit heille. Kamalaa jos hylkäisivät, mutta nyt vaikutat elävän tosi tuskallisessa välitilassa. Kertominen pakottaisi muutokseen ja voisi tuoda rauhan...no oikeasti en tiedä. Vain ulkopuolisen näkökulma.
Kiitos. Tuntuu siltä, että kerrottava vain on, tai ainakin jossain vaiheessa tämä tulee jotenkin ilmi. Kuten kerroin siitä äitini "onneksi kaikki lapseni ovat täyspäisiä heteroita"-kommentista. Jos vastaava tilanne tulee vielä eteen, niin tuskin pystyn olemaan enää hiljaa. Varsinkin se on tosi tuskallista, kun tietää että vanhemmat eivät hyväksy. Vaikka homous tai mikä tahansa muu seksuaalivähemmistö ei ole enää valtaosalle mikään juttu, onneksi, niin silti löytyy vielä heitä, keille se on pahempi asia kuin rikollisuus. Lähipiirini on juuri sellaisia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan vielä, jos jollekin tulee jotain ajatuksia. Olisi myös kiva kuulla, jos jollain on vastaavanlaisesta tilanteesta kokemuksia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmillinen juttu. Toisaalta en näe mitään syytä, että miksi sinun pitäisi tulla "kaapista ulos" jos haluat olla miehesi kanssa loppuelämän. En minäkään kerro vanhemmilleni, että olen ihastunut tai joskus kiinnostunut vieraista naisista, vaikka naimisissa olenkin (olen siis mies).
Ymmärrän, että sinua vaivaa ajatus, että läheiset eivät hyväksyisi sinua sellaisena kuin olet. Vaikka tällä sinäänsä mitään käytännön merkitystä ei sinulle olekkaan (viittaan siihen ettei sinulla ole tarvetta tulla kaapista ulos).
Tsjaa empä osaa sanoa, ehkä voisit ruveta vähän kerrassaan "pehmentämään" läheisiäsi aiheelle. Siis aina vähän kerrassaan ohimennen.
www.cosmopolitan.fi/artikkeli/suhteet/tutkimukset-osoittavat-etta-naist…
http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seks…
"vuonna 2015 noin 35 prosenttia alle 30-vuotiaista naisista raportoi seksuaalisesta kiinnostuksestaan miesten lisäksi myös naisiin. " tässähän voisi olla hyvä heittää jollekkin läheisellesi, että "etpä tosiaan tiennyt, että joka kolmas nainen on pervo hullu murhamies :D
Niin kun tämä on paljon isompi juttu kuin se, että "on kiinnostunut joskus vieraista naisista". Kysymys on identiteetistä ja itselle rakkaiden ihmisten hyväksynnästä siihen, millainen on. Siitä, että he pitävät minua iljettävänä pervona ja epäkelpona ihmisenä, jos tietäisivät että olen bi. Mieti, jos itselläsi olisi joku juttu josta et voi kertoa, koska se pilaa suunnilleen kaikki ihmissuhteet ympäriltäsi, vaikka siinä jutussa ei olisi itsessään mitään pahaa. Ei minulla ole tarvetta sille, että he tietäisivät minun tuntevan vetoa myös naisiin, vaan sille, että he hyväksyisivät minut kokonaan omana itsenäni. Nyt he hyväksyvät minut vain osittain, koska luulevat heteroksi. En vain oikein osaa selittää tätä. Ei tälle ole kunnollisia sanoja.
Kiitos vinkeistä kuitenkin. Minua turhauttaa kamalasti, kun en osaa selittää tätä asiaa. Ap
Ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat. Toisaalta tällä ei ole käytännön merkitystä. Toisaalta sinua inhottaa, ettei sinua hyväksyttäisi sellaisena kuin olet... Toisaalta mistäs sitä, tietää että he lopulta kuitenkin hyväksyisivät sinut jos sinä heille rakkaana ihmisenä tulisitkin kaapista ulos... Ihan vain näin ajatusleikkinä.
Yksi näkökulma voisi olla se, että vika ei ole sinussa vaan heissä. Älä tunne itse syyllisyyttä vaan yritä mielessäsi sääliä läheisiäsi, sillä hehän oikeastaan niitä reppanoita ovat, koska ovat niin pihalla todellisuudesta. T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmillinen juttu. Toisaalta en näe mitään syytä, että miksi sinun pitäisi tulla "kaapista ulos" jos haluat olla miehesi kanssa loppuelämän. En minäkään kerro vanhemmilleni, että olen ihastunut tai joskus kiinnostunut vieraista naisista, vaikka naimisissa olenkin (olen siis mies).
Ymmärrän, että sinua vaivaa ajatus, että läheiset eivät hyväksyisi sinua sellaisena kuin olet. Vaikka tällä sinäänsä mitään käytännön merkitystä ei sinulle olekkaan (viittaan siihen ettei sinulla ole tarvetta tulla kaapista ulos).
Tsjaa empä osaa sanoa, ehkä voisit ruveta vähän kerrassaan "pehmentämään" läheisiäsi aiheelle. Siis aina vähän kerrassaan ohimennen.
www.cosmopolitan.fi/artikkeli/suhteet/tutkimukset-osoittavat-etta-naist…
http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seks…
"vuonna 2015 noin 35 prosenttia alle 30-vuotiaista naisista raportoi seksuaalisesta kiinnostuksestaan miesten lisäksi myös naisiin. " tässähän voisi olla hyvä heittää jollekkin läheisellesi, että "etpä tosiaan tiennyt, että joka kolmas nainen on pervo hullu murhamies :D
Niin kun tämä on paljon isompi juttu kuin se, että "on kiinnostunut joskus vieraista naisista". Kysymys on identiteetistä ja itselle rakkaiden ihmisten hyväksynnästä siihen, millainen on. Siitä, että he pitävät minua iljettävänä pervona ja epäkelpona ihmisenä, jos tietäisivät että olen bi. Mieti, jos itselläsi olisi joku juttu josta et voi kertoa, koska se pilaa suunnilleen kaikki ihmissuhteet ympäriltäsi, vaikka siinä jutussa ei olisi itsessään mitään pahaa. Ei minulla ole tarvetta sille, että he tietäisivät minun tuntevan vetoa myös naisiin, vaan sille, että he hyväksyisivät minut kokonaan omana itsenäni. Nyt he hyväksyvät minut vain osittain, koska luulevat heteroksi. En vain oikein osaa selittää tätä. Ei tälle ole kunnollisia sanoja.
Kiitos vinkeistä kuitenkin. Minua turhauttaa kamalasti, kun en osaa selittää tätä asiaa. Ap
Ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat. Toisaalta tällä ei ole käytännön merkitystä. Toisaalta sinua inhottaa, ettei sinua hyväksyttäisi sellaisena kuin olet... Toisaalta mistäs sitä, tietää että he lopulta kuitenkin hyväksyisivät sinut jos sinä heille rakkaana ihmisenä tulisitkin kaapista ulos... Ihan vain näin ajatusleikkinä.
Yksi näkökulma voisi olla se, että vika ei ole sinussa vaan heissä. Älä tunne itse syyllisyyttä vaan yritä mielessäsi sääliä läheisiäsi, sillä hehän oikeastaan niitä reppanoita ovat, koska ovat niin pihalla todellisuudesta. T. Mies
Fakta kuitenkin on, että he eivät tule asiaa hyväksymään. Jossain vaiheessa tämä tulee varmaan ilmi kuitenkin, jossain keskustelutilanteessa tms. On vain kerättävä voimia sen kestämiseen. Olen kuitenkin tosi onnellinen, ettei tämä ole miehelleni mikään ongelma. Kiitos, sain kommentistasi ihmeen paljon voimaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmillinen juttu. Toisaalta en näe mitään syytä, että miksi sinun pitäisi tulla "kaapista ulos" jos haluat olla miehesi kanssa loppuelämän. En minäkään kerro vanhemmilleni, että olen ihastunut tai joskus kiinnostunut vieraista naisista, vaikka naimisissa olenkin (olen siis mies).
Ymmärrän, että sinua vaivaa ajatus, että läheiset eivät hyväksyisi sinua sellaisena kuin olet. Vaikka tällä sinäänsä mitään käytännön merkitystä ei sinulle olekkaan (viittaan siihen ettei sinulla ole tarvetta tulla kaapista ulos).
Tsjaa empä osaa sanoa, ehkä voisit ruveta vähän kerrassaan "pehmentämään" läheisiäsi aiheelle. Siis aina vähän kerrassaan ohimennen.
www.cosmopolitan.fi/artikkeli/suhteet/tutkimukset-osoittavat-etta-naist…
http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seks…
"vuonna 2015 noin 35 prosenttia alle 30-vuotiaista naisista raportoi seksuaalisesta kiinnostuksestaan miesten lisäksi myös naisiin. " tässähän voisi olla hyvä heittää jollekkin läheisellesi, että "etpä tosiaan tiennyt, että joka kolmas nainen on pervo hullu murhamies :D
Niin kun tämä on paljon isompi juttu kuin se, että "on kiinnostunut joskus vieraista naisista". Kysymys on identiteetistä ja itselle rakkaiden ihmisten hyväksynnästä siihen, millainen on. Siitä, että he pitävät minua iljettävänä pervona ja epäkelpona ihmisenä, jos tietäisivät että olen bi. Mieti, jos itselläsi olisi joku juttu josta et voi kertoa, koska se pilaa suunnilleen kaikki ihmissuhteet ympäriltäsi, vaikka siinä jutussa ei olisi itsessään mitään pahaa. Ei minulla ole tarvetta sille, että he tietäisivät minun tuntevan vetoa myös naisiin, vaan sille, että he hyväksyisivät minut kokonaan omana itsenäni. Nyt he hyväksyvät minut vain osittain, koska luulevat heteroksi. En vain oikein osaa selittää tätä. Ei tälle ole kunnollisia sanoja.
Kiitos vinkeistä kuitenkin. Minua turhauttaa kamalasti, kun en osaa selittää tätä asiaa. Ap
Ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat. Toisaalta tällä ei ole käytännön merkitystä. Toisaalta sinua inhottaa, ettei sinua hyväksyttäisi sellaisena kuin olet... Toisaalta mistäs sitä, tietää että he lopulta kuitenkin hyväksyisivät sinut jos sinä heille rakkaana ihmisenä tulisitkin kaapista ulos... Ihan vain näin ajatusleikkinä.
Yksi näkökulma voisi olla se, että vika ei ole sinussa vaan heissä. Älä tunne itse syyllisyyttä vaan yritä mielessäsi sääliä läheisiäsi, sillä hehän oikeastaan niitä reppanoita ovat, koska ovat niin pihalla todellisuudesta. T. Mies
Fakta kuitenkin on, että he eivät tule asiaa hyväksymään. Jossain vaiheessa tämä tulee varmaan ilmi kuitenkin, jossain keskustelutilanteessa tms. On vain kerättävä voimia sen kestämiseen. Olen kuitenkin tosi onnellinen, ettei tämä ole miehelleni mikään ongelma. Kiitos, sain kommentistasi ihmeen paljon voimaa. Ap
Sinä tunnet omat lähesesi paremmin, enkä ala väittelemään, mutta pakko kuitenkin sanoa, että oletko varma? ok heidän ilmaisunsa voivat olla jyrkkiä, mutta mitä sitten kun omasta läheisestäänsä paljastuukin tällainen. Onko tuo fobia todella heissä niin syvällä, että he hylkäisivät tms. sinut... Varmaan jossain onkin, mutta aika hurjalta kuulostaa..
Minä en oikeastaan muuta osaa sanoa, mutta tätä aihetta on varmasti moni joutunut pohtimaan. Jos haluat saada vertaistukea, niin voisit käydä kirjoittelemassa noihin seksuaalivähemistöjen (Jotenkin alkoi muuten naurattamaan tuo vähemmistö :D Siis viittaan siihen aiemmin linkaamaan tutkimukseeni 35 %) Mitä niiitä nyt on lepakkolaakso? Qruiser.com.
Todella hienoa, että miehesi hyväksyy asian ja voit hänen kanssaan myös asiasta keskustella.
Itsekin olen nuorempana ollut homo fobinen (siis miesten homo/bi seksuaalisuuteen), ihan vaan "äidin maidosta" opittuna. Nyt kun ikää on tullut lisää ja on vähän kerrassaan ruvennut ajattelemaan omilla aivoillaan, niin minusta homo, lesbo ja bi seksuaalisten tuomitseminen tuntuu todella vastenmielisieltä, koska se ei PERUSTU YHTÄÄN MIHINKÄÄN. Minusta kaikki sellainen on hyväksyttyä, jossa ei vaihngoiteta toista, joten minusta tuohon ei pitäisi olla kenelläkään mitään sanottavaa.
Sain todella hyvän mielen, että ajatuksistani oli sinulle apua. Toivotan sinulle ja miehellesi oikein hyvää joulua ja vielä parempaa uutta vuotta! T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmillinen juttu. Toisaalta en näe mitään syytä, että miksi sinun pitäisi tulla "kaapista ulos" jos haluat olla miehesi kanssa loppuelämän. En minäkään kerro vanhemmilleni, että olen ihastunut tai joskus kiinnostunut vieraista naisista, vaikka naimisissa olenkin (olen siis mies).
Ymmärrän, että sinua vaivaa ajatus, että läheiset eivät hyväksyisi sinua sellaisena kuin olet. Vaikka tällä sinäänsä mitään käytännön merkitystä ei sinulle olekkaan (viittaan siihen ettei sinulla ole tarvetta tulla kaapista ulos).
Tsjaa empä osaa sanoa, ehkä voisit ruveta vähän kerrassaan "pehmentämään" läheisiäsi aiheelle. Siis aina vähän kerrassaan ohimennen.
www.cosmopolitan.fi/artikkeli/suhteet/tutkimukset-osoittavat-etta-naist…
http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seks…
"vuonna 2015 noin 35 prosenttia alle 30-vuotiaista naisista raportoi seksuaalisesta kiinnostuksestaan miesten lisäksi myös naisiin. " tässähän voisi olla hyvä heittää jollekkin läheisellesi, että "etpä tosiaan tiennyt, että joka kolmas nainen on pervo hullu murhamies :D
Niin kun tämä on paljon isompi juttu kuin se, että "on kiinnostunut joskus vieraista naisista". Kysymys on identiteetistä ja itselle rakkaiden ihmisten hyväksynnästä siihen, millainen on. Siitä, että he pitävät minua iljettävänä pervona ja epäkelpona ihmisenä, jos tietäisivät että olen bi. Mieti, jos itselläsi olisi joku juttu josta et voi kertoa, koska se pilaa suunnilleen kaikki ihmissuhteet ympäriltäsi, vaikka siinä jutussa ei olisi itsessään mitään pahaa. Ei minulla ole tarvetta sille, että he tietäisivät minun tuntevan vetoa myös naisiin, vaan sille, että he hyväksyisivät minut kokonaan omana itsenäni. Nyt he hyväksyvät minut vain osittain, koska luulevat heteroksi. En vain oikein osaa selittää tätä. Ei tälle ole kunnollisia sanoja.
Kiitos vinkeistä kuitenkin. Minua turhauttaa kamalasti, kun en osaa selittää tätä asiaa. Ap
Ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat. Toisaalta tällä ei ole käytännön merkitystä. Toisaalta sinua inhottaa, ettei sinua hyväksyttäisi sellaisena kuin olet... Toisaalta mistäs sitä, tietää että he lopulta kuitenkin hyväksyisivät sinut jos sinä heille rakkaana ihmisenä tulisitkin kaapista ulos... Ihan vain näin ajatusleikkinä.
Yksi näkökulma voisi olla se, että vika ei ole sinussa vaan heissä. Älä tunne itse syyllisyyttä vaan yritä mielessäsi sääliä läheisiäsi, sillä hehän oikeastaan niitä reppanoita ovat, koska ovat niin pihalla todellisuudesta. T. Mies
Fakta kuitenkin on, että he eivät tule asiaa hyväksymään. Jossain vaiheessa tämä tulee varmaan ilmi kuitenkin, jossain keskustelutilanteessa tms. On vain kerättävä voimia sen kestämiseen. Olen kuitenkin tosi onnellinen, ettei tämä ole miehelleni mikään ongelma. Kiitos, sain kommentistasi ihmeen paljon voimaa. Ap
Sinä tunnet omat lähesesi paremmin, enkä ala väittelemään, mutta pakko kuitenkin sanoa, että oletko varma? ok heidän ilmaisunsa voivat olla jyrkkiä, mutta mitä sitten kun omasta läheisestäänsä paljastuukin tällainen. Onko tuo fobia todella heissä niin syvällä, että he hylkäisivät tms. sinut... Varmaan jossain onkin, mutta aika hurjalta kuulostaa..
Minä en oikeastaan muuta osaa sanoa, mutta tätä aihetta on varmasti moni joutunut pohtimaan. Jos haluat saada vertaistukea, niin voisit käydä kirjoittelemassa noihin seksuaalivähemistöjen (Jotenkin alkoi muuten naurattamaan tuo vähemmistö :D Siis viittaan siihen aiemmin linkaamaan tutkimukseeni 35 %) Mitä niiitä nyt on lepakkolaakso? Qruiser.com.
Todella hienoa, että miehesi hyväksyy asian ja voit hänen kanssaan myös asiasta keskustella.
Itsekin olen nuorempana ollut homo fobinen (siis miesten homo/bi seksuaalisuuteen), ihan vaan "äidin maidosta" opittuna. Nyt kun ikää on tullut lisää ja on vähän kerrassaan ruvennut ajattelemaan omilla aivoillaan, niin minusta homo, lesbo ja bi seksuaalisten tuomitseminen tuntuu todella vastenmielisieltä, koska se ei PERUSTU YHTÄÄN MIHINKÄÄN. Minusta kaikki sellainen on hyväksyttyä, jossa ei vaihngoiteta toista, joten minusta tuohon ei pitäisi olla kenelläkään mitään sanottavaa.
Sain todella hyvän mielen, että ajatuksistani oli sinulle apua. Toivotan sinulle ja miehellesi oikein hyvää joulua ja vielä parempaa uutta vuotta! T. Mies
Olen varma, valitettavasti. Ainakin tällä hetkellä, en tiedä mikä tilanne on vaikka 10 vuoden päästä. Kuten kerroin aiemmin veljen uhkailusta ja kummipojan hylkäämisestä. Vastaavanlaisia tapauksia on paljon, mutta en viitsi enempää kertoa ettei tunnisteta. Täytyy toivoa, että ajan kanssa alkaisivat ymmärtää asian paremmin. Ehkä heillä on myös se uskontonsa aiheuttama paine niin kova, ettei uskalleta tai haluta ajatella itse. Kaikki synniksi luokiteltava on ehdoton ei, ja siitä ei saa edes keskustella. Ihmettelen kyllä tätä asennetta, kun kuitenkin muuten ovat ihan fiksuja ihmisiä.
Hienoa että olet alkanut ajatella eri tavalla. Kuulostat järkevältä ja mukavalta ihmiseltä. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta myös sinulle! <3 Ap
Täällä yksi sekä miehistä että naisista tykkäävä myös, olen 20-vuotias nainen. Tiedostin seksuaalisen suuntautumiseni ekan kerran joskus 11-12-vuotiaana ja olen myöhemmin päättänyt vakaasti että ryhdyn parisuhteeseen vain miesten kanssa koska omatuntoni sanoo ettei naisen kuulu olla naisen kanssa.
Neuvoisin että jos haluat olla sinut suuntautumisesi kanssa niin ei kannata antaa sen määritellä sua eikä kannata tehdä siitä mitään identiteettijuttua. Ei kannata edes käyttää sanaa biseksuaali vaan mieluummin vain todeta että tykkäät molemmista sukupuolista ja that's it. Niin mä olen pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Sinä haluaist että lähipiirisi muuttuisi. Mutta kun toisia ihmisiä ei voi muuttaa. Muuttaa voi vain itseään. Eli sikäli terapia voidi olla hyvä ratkaisu, että kestäisit paremmin sen ettei lähipiirisi tule muuttumaan. Ei siksi, että sinussa olisi jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi läheistesi tarvitsisi tietää juuri nyt biseksuaalisuudestasi? Olet miehen kanssa ja voit olla hänen kanssaan ehkä koko ikäsi. Mielestäni stressaat asiasta turhaan tässä tilanteessa. Eri asia jos joskus eroatte ja seuraava kumppanisi olisikin samaa sukupuolta. Ymmärrän kyllä pointin, että koet ahdistavaksi sen että jos sinua ei hyväksyttäisikään kun tietäisivät totuuden. Miksi mietit tällaisia, oletko epävarma miehesi kanssa tai haluaisitko ehkä kuitenkin olla joskus naisen kanssa ja mietit siksi asiaa jo nyt, ehkäpä alitajuntaisesti? En kuitenkaan usko että kukaan sinua halveksuisi vaikka asian heille joskus ilmi toisitkin.
Itse olen myös bi, tai tunnen seksuaalista vetoa myös naisiin. Mutta en ole kertonut asiasta kenellekään, koska en koe sitä tarpeelliseksi. Haluan kuitenkin elää elämäni miehen kanssa ja perustaa perheen. Aion nauttia biseksuaalisuudestani fantasioimalla tai ehkäpä joskus jopa harrastamalla seksiä toisen naisen kanssa, mutta en koe tarpeelliseksi kertoa asiasta kenellekään koska naiset kiinnostavat vain seksuaalisesti.
Et oikein ymmärrä. Mutta en syytä sinua, koska en osaa selittää. En ole yhtään epävarma mieheni kanssa. *Tahdon, että lähipiiri suhtautuisi minuun kuten nytkin suhtautuu, jos mieheni olisi nainen.* Et tiedä, kuinka homofobisia ihmisiä he ovat, kun väität etteivät he halveksuisi. He halveksuvat avoimesti kaikkia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, ja pariin on mennyt välit poikki, kun asia on heille paljastunut. Äiti mm. hylkäsi itselleen aiemmin tosi rakkaan kummipojan, kun paljastui että tällä on poikaystävä. Isä on sulkenut minut ulos pakkaseen, kun juttelin liian pitkään puhelimessa kaverin kanssa, joka oli tyttö. Paljastivat myöhemmin, että luulivat minun olevan ihastunut häneen. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Tämä ei varmasti olisi minulle näin vaikea asia, jos olisin kasvanut hyväksyvässä ilmapiirissä. Kipuilen sitä, että _tiedän_ ettei minua oikeasti hyväksytä. En osaa sen tarkemmin tätä selventää. Ap
Kun toisten suhtautuminen ei ole sinun tahtosi alainen asia. Yhtä pöljää kuin jos sukulaisesi tahtovat sinun olevan hetero. Sinä et voi heitä tahtomalla muuttaa. He muuttuvat, jos ovat muuttuakseen. Sinä voit vain opetella tulemaan toimeen itsesi kanssa niin et tarvitse niin kovasti kaikkien varauksetonta hyväksyntää.
Tunnistan sun tarinasta tuon jonkinlaisen ulkopuolisuudeen tunteen, salailun ja hyväksynnän tarpeen painostavan ahdistavuuden ja kuinka vaativa se tunne voi olla jotenkin jatkuvasti. Ja tämä vaikka omassa perheessäni olosuhteet ovat "täysin" vapaat uskonnollisesta painolastista.
Sinuna käsittelisin bi asian terapeutilla,se on osa sinua enkä näe mitään syytä miksi häpeät sitä,sinä olet sinä,arvokas juuri tuollaisena ja olisi hyvin tärkeää että tulisit hyväksytyksi myös lähipiirissä,itsekkin olen bi,ollut kolmesti naisen kanssa,mutta erittäin onnellisesti,25v ollut yhdessä mieheni kanssa,ystäväni ja äitini tietää että olen bi kuten miehenikin,ja heille se on ok.
Ap, täällä kohtalotoveri, joskin sinua paljon vanhempi (45). Olen myös äärivanhoillisista piireistä kotoisin oleva bi, ja siksi uskon ymmärtäväni sinua aika hyvin. Olen ollut hyvin "vanhaksi" kokonaan kaapissa, ja muistan elävästi, miten hienolta tuntui, kun olin ensimmäistä kertaa naisten tapahtumassa, jossa minut nähtiin sellaisena, joka olen, ja hyväksyttiin osaksi joukkoa.
Uskoisin, että suurimmalle osalle ihmisistä (heteroina) on vaikea käsittää sitä, miten olennainen osa myös tämän puolen esiin tuominen ja hyväksyminen on. Kyse ei tosiaan ole vain seksistä, mitä täälläkin ehdoteltiin. Seksiin typistäminen on on ikävä kyllä juuri sitä sekuaalivähemmistöjen leimaamista pervoiksi/yliseksuaalisiksi. Ikään kuin typistetään se, keneen voin rakastua siihen, kenen kanssa haluan seksiä ja seksi nostetaan minulta kysymättä tärkeimmäksi asiaksi. Silloinkin, kun ihminen hyväksyy bisset, hän aika usein luulee, että seksi on tässä se olennainen asia.
Omat vanhempani eivät tiedä vieläkään, etten ole hetero ja epäilen, tulevatko tietämäänkään. Oma ratkaisuni oli muuttaa ympäristöön, jossa läheiseni, vuosien varrella matkaan tarttuneet, eivät pidä biseksuaalisuutta kummempana asiana kuin hiusten väriä. He tuntevat myös naiskumppanini, jonka kanssa elän ihan normaalia elämää.
Minulla ei ole tosiaan esittää mitään win-win -ratkaisua, ainoa toimiva tapa omalla kohdallani oli jättää elämästäni ne ihmiset etäämmälle, joilla oli liian erilainen tapa ajatella. Onhan se ikävää, että välit vanhempiin ovat pinnalliset, mutta he eivät toisaalta kiihkeinä herätysliikeuskovaisina muutenkaan hyväksy elämääni tai minua sellaisena kuin olen, niin bisseys on vain pieni murunen siinä kokonaisuudessa.
Tsemppiä ap, et ole yksin! Minä täällä virtuaalisesti näen sinut kokonaisena, olen tällainen av-isosisko/vertaistuki. :)
Vierailija kirjoitti:
Ap, täällä kohtalotoveri, joskin sinua paljon vanhempi (45). Olen myös äärivanhoillisista piireistä kotoisin oleva bi, ja siksi uskon ymmärtäväni sinua aika hyvin. Olen ollut hyvin "vanhaksi" kokonaan kaapissa, ja muistan elävästi, miten hienolta tuntui, kun olin ensimmäistä kertaa naisten tapahtumassa, jossa minut nähtiin sellaisena, joka olen, ja hyväksyttiin osaksi joukkoa.
Uskoisin, että suurimmalle osalle ihmisistä (heteroina) on vaikea käsittää sitä, miten olennainen osa myös tämän puolen esiin tuominen ja hyväksyminen on. Kyse ei tosiaan ole vain seksistä, mitä täälläkin ehdoteltiin. Seksiin typistäminen on on ikävä kyllä juuri sitä sekuaalivähemmistöjen leimaamista pervoiksi/yliseksuaalisiksi. Ikään kuin typistetään se, keneen voin rakastua siihen, kenen kanssa haluan seksiä ja seksi nostetaan minulta kysymättä tärkeimmäksi asiaksi. Silloinkin, kun ihminen hyväksyy bisset, hän aika usein luulee, että seksi on tässä se olennainen asia.
Omat vanhempani eivät tiedä vieläkään, etten ole hetero ja epäilen, tulevatko tietämäänkään. Oma ratkaisuni oli muuttaa ympäristöön, jossa läheiseni, vuosien varrella matkaan tarttuneet, eivät pidä biseksuaalisuutta kummempana asiana kuin hiusten väriä. He tuntevat myös naiskumppanini, jonka kanssa elän ihan normaalia elämää.
Minulla ei ole tosiaan esittää mitään win-win -ratkaisua, ainoa toimiva tapa omalla kohdallani oli jättää elämästäni ne ihmiset etäämmälle, joilla oli liian erilainen tapa ajatella. Onhan se ikävää, että välit vanhempiin ovat pinnalliset, mutta he eivät toisaalta kiihkeinä herätysliikeuskovaisina muutenkaan hyväksy elämääni tai minua sellaisena kuin olen, niin bisseys on vain pieni murunen siinä kokonaisuudessa.
Tsemppiä ap, et ole yksin! Minä täällä virtuaalisesti näen sinut kokonaisena, olen tällainen av-isosisko/vertaistuki. :)
Kiitos sinulle ❤️ Ymmärsit täydellisesti mitä tarkoitan, ei olisi voinut ymmärtää paremmin. Luin tämän viestin eilen ja aloin itkeä, kun tuntui niin hienolta että joku tuntematon ihminen täällä näki asiani ja vaivautui vielä vastaamaankin. Ehkä tätä ei voi kunnolla ymmärtää kuin vain toinen samassa tilanteessa ollut/oleva. Kiitos ja hyvää joulunaikaa sinulle ❤️ Ap
Ei tietenkään. Seksuaalinen suuntautuminen on ihan eri asia kuin pelkkä seksi. Ap