Teini pilaa joulun käytöksellään! APUA teinien vanhemmat!
Eli otsikossa oleellinen. Viime jouluna oli vielä aivan ihana ja ihmisiksi, mutta nyt neiti 16vee on jotain aivan muuta. Koppavaa ja itsekästä käytöstä on ollut pitkin syksyä, ja nyt tilanne on äitynyt koettelemaan sietokykyäni tosissaan. Tuntuu, että omat voimat tässä hupenee katsellessa koko ajan yrmyä naamaa sen hetken, kun teini suvaitsee huoneestaan poistua kavereille tai hakemaan sapuskaa. Tyttö vaatii koko ajan jotain, ja yleensä se jotain on kallista. Nyt on saanut jo oikeastaan joululahjansa etukäteen (useita satoja maksoi lahja), mutta mikään ei vaan riitä. Elikkä nyt kun ei saa kalliita luxustuotteita, matkoja ym. lisäksi, niin ei ilmeisesti halua mitään. Varaa meillä ei ole satojen eurojen kelloihin ym, mutta mikään vaatimattomampi ei luonnollisesti kelpaa.
Tuolla murjottaa nytkin huoneessaan. Älkää sanoko, että sillä on paha olla. Minulla tässä on paha olla. Teini kuitenkin hengaa ja harrastaa kavereidensa kanssa ja on niille tietysti normaali. Ja sukulaisille normaali, mutta isälleen ja varsinkin minua kohtaan käytös on suorastaan halveksivaa. Ja älkää ehdottako puhumista, sillä yksinään on hankala puhua tai sitten saa kuunnella pelkkää tiuskimista ja v*ttuilua.
Joo, kasvatuksessa meni kai jotain pieleen, en sitä kiellä. Yhtäkaikki, pitäisikö teinin vaan antaa hapantua omissa liemissään? Pitäisikö yrittää ostaa jotain joululahjaa kuitenkin vai antaa vaan yksinkertaisesti olla?
Kommentit (83)
Minun iiiihana pikkusisko 15-v on aivan samanlainen. Viimeksi eilen vinkui jostain aivan turhasta (mikään ei kelpaa, haluaa jotain ihan järjettömän kalliita juttuja joululahjaksi, vittuilee ja vinkuu). Äite ei saa siskoa ruotuun, joten minä karjuin siskolle naama punaisena. Aikuismaista, järkevää, tiedän, mutta sisko on itse Saatana tällä hetkellä.
Ilmoitin siskolle, että hän omassa pikkupillun saatanallisessa arvossaan saa murjottaa vaikka koko vitun joulun yksin omassa saatanan huoneessaan ja haukkua minut ja äidin Snapchatissa kaikille seuraajilleen vaikka ties miksi, mutta muiden joulufiilistä hän ei pilaa :) :) :)
Ei arvostanut. Ei meidän tarvitse pilata meidän muiden joulua yhden kiukuttelevan pikkuteinin takia. Huoh.
N17
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa kyllä lellityltä prinsessalta. Miksi pitää hemmotella? Jotain täytyy myös tehdä lahjojen yms eteen. Ei siten, että ne putkahtavat kun pyydetään.
Meillä 14 v poika on kovapäinen, mutta ymmärtää ettei kaikkea voi saada. Kaikki pojat samanlaisia.
Lellitty on, en kiellä. Mutta meilläkin on samanikäinen poikakin kuin teillä, ja hän ei vaadi materiaa, kuin korkeintaan jonkun pelin tai tietokonejutun joskus. En sitten tiedä, että ovatko pojat näissä asioissa vähemmän vaativia...siis materian haluamisessa, tarkoitan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En osaa muuta sanoa kuin että voimia. Oma teinini lintsaa koulusta päivittäin. Useimpina päivinä menee kuitenkin pariksi tunniksi erityisopettajan kanssa tekemään tehtäviä. Arvosanat on nelosia, vitosia. Tyhmä ei ole, mutta patalaiska eikä ymmärrä omaa parastaan. Saisi varmasti osasta aineista kiitettäviä, jos viitsisi tehdä jotain.
Kotona tietysti riidellään jatkuvasti. Koulunkäynnistä tai paremminkin käymättömyydestä, kotitöistä, säähän sopimattomasta pukeutumisesta,muiden tavaroiden viemisestä, tavaroiden paiskomisesta ja rikkomisesta. Elämä on yhtä riitelyä, huutamista ja tiuskimista. Tänään otin puhelimen pois huonon käytöksen (mm. töni minua, viskoi tavaroita) ja lintsaamisen takia. Siitä suivaantuneena ryntäsi ulos ulko-ovesta ilman kenkiä. Annoin rauhoittua hetken aikaa ja kävin sitten hakemassa takaisin. En tajua miten tähän on tultu. Ollaan ihan tavallinen perhe, on rajoja ja rakkautta. Tilanne on äärimmäisen väsyttävä.
Kaikesta huolimatta kyseessä on oma rakas lapseni. Yritän aina sopia riidat. Kun teini on rauhoittunut, keskustelukin saattaa onnistua. Tänään käytiin sitten myöhemmin yhdessä jouluruokia ostamassa. En pysty itse nostelemaan kasseja ja tarvitsin teinin avuksi. Hirveän väännön takanahan se oli, että suostui mukaan lähtemään, mutta tuli sitten lopulta. On tuolla jotain lahjojakin odottamassa, en tiedä osaako arvostaa, tuskin puolta tuntia kauempaa ainakaan.
ADHD - tai persoonallisuushäiriö.
Siskolla diagnosoitiin rajatilapersoona. Murrosiässä anoreksia, epävakautta, törppöä puhetta jne.
Kannattaisi viedä kunnon psykologisiin testeihin.
Vierailija kirjoitti:
Minun iiiihana pikkusisko 15-v on aivan samanlainen. Viimeksi eilen vinkui jostain aivan turhasta (mikään ei kelpaa, haluaa jotain ihan järjettömän kalliita juttuja joululahjaksi, vittuilee ja vinkuu). Äite ei saa siskoa ruotuun, joten minä karjuin siskolle naama punaisena. Aikuismaista, järkevää, tiedän, mutta sisko on itse Saatana tällä hetkellä.
Ilmoitin siskolle, että hän omassa pikkupillun saatanallisessa arvossaan saa murjottaa vaikka koko vitun joulun yksin omassa saatanan huoneessaan ja haukkua minut ja äidin Snapchatissa kaikille seuraajilleen vaikka ties miksi, mutta muiden joulufiilistä hän ei pilaa :) :) :)
Ei arvostanut. Ei meidän tarvitse pilata meidän muiden joulua yhden kiukuttelevan pikkuteinin takia. Huoh.
N17
Toivottavasti meilläkin tyttö jo kohta järkiintyisi. Hän nimittäin on puolen vuoden kuluttua 17v.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa kyllä lellityltä prinsessalta. Miksi pitää hemmotella? Jotain täytyy myös tehdä lahjojen yms eteen. Ei siten, että ne putkahtavat kun pyydetään.
Meillä 14 v poika on kovapäinen, mutta ymmärtää ettei kaikkea voi saada. Kaikki pojat samanlaisia.
Lellitty on, en kiellä. Mutta meilläkin on samanikäinen poikakin kuin teillä, ja hän ei vaadi materiaa, kuin korkeintaan jonkun pelin tai tietokonejutun joskus. En sitten tiedä, että ovatko pojat näissä asioissa vähemmän vaativia...siis materian haluamisessa, tarkoitan.
Ap
No teillä on sitten tytär perheen päällikkö. Miten ihmeessä äidit jaksavat huonoa käytöstä. Rakkaus on rajoja. Kyllä meidänkin 14 v poika yrittää ylittää rajat. Välillä on niin raivo, että vähän kyllä hirvittää kun joutuu ottelemaan. Kyllä tässä saisi olla ostamassa tunnun välein jotain härpäkettä. Välillä varmaan olen se veemäinen äiti. Isäänsä poika yrittää pyörittää kyllä, mutta onneksi vanhemmat päättää. Onneksi murrosikä kohta helpottaa.
Yrittäkää neuvotella ja yritä saada tytär tekemään kotitöitä ennenkuin hankitte mitään isompaa. Tee ostoksista vastikkeellisia. Meillä ainakin joutuu itse maksamaan osan isoista pelihankinnoista yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun iiiihana pikkusisko 15-v on aivan samanlainen. Viimeksi eilen vinkui jostain aivan turhasta (mikään ei kelpaa, haluaa jotain ihan järjettömän kalliita juttuja joululahjaksi, vittuilee ja vinkuu). Äite ei saa siskoa ruotuun, joten minä karjuin siskolle naama punaisena. Aikuismaista, järkevää, tiedän, mutta sisko on itse Saatana tällä hetkellä.
Ilmoitin siskolle, että hän omassa pikkupillun saatanallisessa arvossaan saa murjottaa vaikka koko vitun joulun yksin omassa saatanan huoneessaan ja haukkua minut ja äidin Snapchatissa kaikille seuraajilleen vaikka ties miksi, mutta muiden joulufiilistä hän ei pilaa :) :) :)
Ei arvostanut. Ei meidän tarvitse pilata meidän muiden joulua yhden kiukuttelevan pikkuteinin takia. Huoh.
N17
Toivottavasti meilläkin tyttö jo kohta järkiintyisi. Hän nimittäin on puolen vuoden kuluttua 17v.
Ap
Toteuttakaa noi. Voi olla, että kaipaavatkin just noita rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että opiskelee, menee töihin ja hankkii jatkossa luxustavaransa ja matkansa ihan itse.
Ja tätäkin on sanottu jo ties kuinka usein. Kumpa se menisi vielä jakeluun.
Ap
Ei ihme ettei mene jakeluun, kun tietää teidän kuitenkin kustantavan kaiken uhkauksista huolimatta
Vauvat on söpöjä. Teinit on hirveitä. Anna lapsesi vaikka huostaan ennen joulua ja ota se kotiin sitten kun se taas kelpaa eli kolmekymppisenä menystyvänä aikuisena. Jatkossa käytä miehesi kanssa kortsua jos ei ole varaa laita muovi pussi!
Laita se huostaan jonnekkin perheeseen ja sano että saa olla siellä siihen asti kun on aikuinen ja tienaa hyvin!!! Ens kerralla käytä kortsua jos ei lapset kelpaa!
Mä olin niin erilainen teininä.. Äiti kun kysyi että mitä haluat lahjaksi niin vastaus oli tyyliin "en tarvitse mitään". En vaan kehdannut pyytää.. tuntui niin väärältä jotenkin "vaatia". Mutta kyllä se vähän otti päähän saada uusi sähköhammasharja kolmena vuotena peräkkäin :D aina se osti niitä lahjoja, kaikki kelpasi.
Emmä ole ikinä mitään viikkorahaakaan tai rahaa saanut. Piti olla järjettömän hyvä peruste miksi tarvitsen rahaa, niin en sitä lopulta edes pyytänyt. Vaati menemään töihin 15 vuotiaana. En oppinut säästämään kovin hyvin mutta ymmärsin kyllä rahan arvon.
Vieläkin kysyy mitä haluaisit.. empä mittään. Käsintehdyt villasukat on ihan parhaat.
Ap: älä anna periksi. Kuria kehiin tai pistä hakemaan töitä
Vierailija kirjoitti:
Olikohan tämä kommentti tarkoitettu minulle? Olen 33. En ala avautumaan enempää, mutta tämä asia on otettu huomioon. Huoli on suuri, mutta keinot vaan niin kovin vähissä. Jos siis pystyt kertomaan, miten estämme tilanteen jatkumisen, niin olisin kiitollinen. Kontaktoitu on jo psykiatrit, psykologit, kuraattorit, sosiaalityöntekijät ym. Eivät ne osanneet auttaa.
Juu teille, ei Ap:lle.
Vaatikaa lähete nuortenpsykiatriselle poliklinikalle, sitä kautta kunnon tutkimukset lapselle. Onko kyseessä tunne-elämän häiriö, vai onko taustalla esim. aistisäätelyongelmaa tms. Vai onko kyseessä mahdollisesti puhkeamassa oleva bipolaari, tai pahimmassa tapauksessa psykoosi.
Jos oireilu on jo näin pahaa, vähintään masennuslääkitys olisi aloitettava. Mahdollisesti muutkin lääkkeet, esim. Ketipinor aggressiivisuuteen.
🇺🇦🇮🇱
Älä ainakaan alennu teinin tasolle.
Toivottavasti teillä ei ole omia lapsia,jotka haukuitte kusipäiseksi h*oraksi,pikkupil*uksi ja ties miksi.
Tuollainen(kin) käytös on teineille ihan ominaista,ette voi vaatia teiniltä aikuisen käytöstä.
Aikuisen tehtävä on olla AIKUINEN joka nielee oman kiukkunsa ja kertoo teinille asiallisesti miten asiat ovat.
Keskusteluyhteys ja teinin kunnioitus on kaiken a ja o.
Tehkää selväksi että teini on tervetullut juhlimaan joulua kanssanne ja ikävää jos ei osallistu joulun viettoon,mutta jos käytös on tuota niin saa odottaa omassa huoneessaan että rauhoittuu.
Asiallisesti,haukkumatta herkässä iässä olevaa ja psyykeltään haurasta teiniä!
En oo teinin vanhempi vaan isosisko, mutta pikkusiskon perseilyyn menee hermo. Oon ollut nyt maanantaista asti kotona ja tänään meni hermo ja sanoin tuolle prinsessalle sen mitä vanhemmat ei viitsi. Tuntui, että se heräsi jopa vähän ajattelemaan asioita, kun kysyin ymmärtääkö se parin vuoden päästä aikuinen ihminen kuinka lapsellista ja yksinkertaisesti törkeää sen käytös on ja että ei meidän vanhemmilla oo varaa ostaa sille läppäriä, järkkäriä ja uutta iPhonea. Sanoin myös, että sais hävetä omaa käytöstään ja heittää odottamasta palvelua kuin hotellissa, kun meidän vanhemmat tekee sen eteen niin paljon ja maksaa kahta harrastusta jotka maksaa kumpikin enemmän mitä mun harrastukset heille maksoi yhteensä ja silti vaan valittaa kun ikinä ei saa mitään kivaa Täytti just tiskikoneen käskemättä niin joku siellä päässä ehkä liikahti.
-N22
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olikohan tämä kommentti tarkoitettu minulle? Olen 33. En ala avautumaan enempää, mutta tämä asia on otettu huomioon. Huoli on suuri, mutta keinot vaan niin kovin vähissä. Jos siis pystyt kertomaan, miten estämme tilanteen jatkumisen, niin olisin kiitollinen. Kontaktoitu on jo psykiatrit, psykologit, kuraattorit, sosiaalityöntekijät ym. Eivät ne osanneet auttaa.
Juu teille, ei Ap:lle.
Vaatikaa lähete nuortenpsykiatriselle poliklinikalle, sitä kautta kunnon tutkimukset lapselle. Onko kyseessä tunne-elämän häiriö, vai onko taustalla esim. aistisäätelyongelmaa tms. Vai onko kyseessä mahdollisesti puhkeamassa oleva bipolaari, tai pahimmassa tapauksessa psykoosi.
Jos oireilu on jo näin pahaa, vähintään masennuslääkitys olisi aloitettava. Mahdollisesti muutkin lääkkeet, esim. Ketipinor aggressiivisuuteen.
Sehän tekeekin hyvää nuoren vasta kehittymässä oleville aivoille alkaa syöttää mielialalääkkeitä ja antipsykootteja.
Huhhuh että on vastuutonta tekstiä.
Olen pahoillani teidän kaikkien puolesta jotka teinien kanssa joutuvat tappelemaan. En itsekkään ollut enkä vieläkään ole unelma lapsi. En ollut kyllä noin vaativaa ja kiukkuava tms, mutta minulla todettiin jo 12v keskivaikea masennus. Ei se vieläkään ole helpottanut. Tai no parempia kausia on, ja viimeksi kun olen psykologilla käynyt 18 vuotiaana niin mietittiin kaksisuuntaistamielialahäiriötä. Olen vasta 20, mutta kyllä se maailmankuva on jo muuttunut, olen ollut alkumurrosiän ja murrosiän hyvin sulkeutunut, en vieläkään osaa vanhenpiani halata, äidin kanssa välit olivat huonot, isä kuvioissa kun ryyppäämiseltä kerkeää. Kun muutin pois kotoa niin äitini ja minun välini paranivat hyvin paljon. Nykyään hän on minulle se äiti, hyvä ystävä, ihminen johon voin tukeutua ja luottaa. Olen onnellinen että asia kääntyi näin. Hän on ihana, viisas, rohkea ja kaunis nainen, ja olen onnellinen että hän on äitini. Tätä tekstiä kirjoittaessa itkettää, koska näitä asioita en ikinään ole hänelle pystynyt sanomaan. Mietin että yritän kirjoittaa hänelle kirjeen jouluna. Ehkä sillain osaisin asian ilmaista. Jos lapsesi on enpaattinen, hän ymmärtää myöhemmin mitä olet hänen vuokseen tehnyt, ja kuinka paljon häntä rakastat. Toivottavasti kaikki kääntyy hyvin. Onnellista joulua kaikille :)
Voi, ymmärrän ap tunteesi... Meillä on täällä 13-v. poika, joka linnoittautuu huoneeseensa pelaamaan tietokoneella. Siellä höpöttää iloisesti kavereilleen ja on ihan ok peli mitä pelaa, mutta kun mikään muu ei kiinnosta. Kaverit haluaisivat pelata aina illalla, eikä niitä pelejä voi keskeyttää. Olen jonkin vuoden taistellut noita pelejä vastaan, mutta ei se mitään auta. Siis ei todellakaan vain mökötä hetkeä, vaan jumittuu täysin ajatukseen pelaamisesta. Pojalla on Aspergerin syndrooma eli se selittää asiaa ja periaatteessa hänelle tekee hyvää todella uppoutua kiinnostuksenkohteisiinsa. Onneksi nyt sentään menee pyörällä kouluun, mutta muuten liikunta on nolla ainakin koulupäivinä. Kaikki yritykset puhua hänen kanssaan ovat tuhoon tuomittuja, niin minun, neurologin tai kenen vaan. Poika vain näyttää hapanta naamaa ja odottaa, että toinen lopettaisi löpötyksen. Mitään uutta ajatusta ei sinne nuppiin saa. Suhtautuu todella ylimielisesti. Juu, ja sama tenava on ihan hyvä koulussa, wilmassa on positiivisia merkintöjä ja kavereitakin on.
Olen monta vuotta murehtinut hänen asioitaan (elämä Aspergerin kanssa kun ei ole ihan iisiä ennen murrosikääkään) ja tuntuu kuin oma elämä valuisi ihan hukkaan. Siis jos mietinnöistäni ja erilaisista yrityksistäni olisi jotain hyötyä, jatkaisin niitä, mutta kun ei ole. Pelkään, että oma mielenterveys menee joskus ja ennen kaikkea pikkuveli kärsii, kun hän on ns. tavis ja asiat pyörivät tuon isomman ympärillä. Nyt päätin, että lykkään murkulle ruoat naaman eteen muutaman kerran päivässä ja aamukymmeneltä alkaa lomallakin musiikki soimaan ja teinin huoneen ovi aukeaa, eli en anna unirytmin hajota täysin. Muuten keskityn viettämään joulua ja nauttimaan toisen lapsen seurasta. Ehkä teinilläkin joskus alkaa päässä raksuttaa, että muut saattavat tehdä täällä jotain kivaakin, eikä häntä aina edes pyydetä mukaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan (tai no ei sentään yhtä pahasti, en ala teinille murisemaan ja naamaani vääntelemään, mutta kuitenkin). En minä ainakaan enää jaksa olla mikään lapsen pahan mielen säiliö vai miten vanhempia nykyisin ohjeistetaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Sehän tekeekin hyvää nuoren vasta kehittymässä oleville aivoille alkaa syöttää mielialalääkkeitä ja antipsykootteja.
Huhhuh että on vastuutonta tekstiä.
Jos vaihtoehtona on se, että nuori on itsetuhoinen eikä pysty käymään koulua, niin kyllä silloin mielestäni asianmukainen lääkitys on pienempi paha. Psykiatriset sairaudet eivät ikävä kyllä parane itsestään, vaikka moni niin näyttää luulevan :(
🇺🇦🇮🇱
olin itse tuollainen teini, (ja olisin ollut psykiatrisen avun tarpeessa, vanhemmat ei sitä vihaltani nähneet enkä minä osannut pyytää apua). nyt vasta myöhemmällä iällä päässyt hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa muuta sanoa kuin että voimia. Oma teinini lintsaa koulusta päivittäin. Useimpina päivinä menee kuitenkin pariksi tunniksi erityisopettajan kanssa tekemään tehtäviä. Arvosanat on nelosia, vitosia. Tyhmä ei ole, mutta patalaiska eikä ymmärrä omaa parastaan. Saisi varmasti osasta aineista kiitettäviä, jos viitsisi tehdä jotain.
Kotona tietysti riidellään jatkuvasti. Koulunkäynnistä tai paremminkin käymättömyydestä, kotitöistä, säähän sopimattomasta pukeutumisesta,muiden tavaroiden viemisestä, tavaroiden paiskomisesta ja rikkomisesta. Elämä on yhtä riitelyä, huutamista ja tiuskimista. Tänään otin puhelimen pois huonon käytöksen (mm. töni minua, viskoi tavaroita) ja lintsaamisen takia. Siitä suivaantuneena ryntäsi ulos ulko-ovesta ilman kenkiä. Annoin rauhoittua hetken aikaa ja kävin sitten hakemassa takaisin. En tajua miten tähän on tultu. Ollaan ihan tavallinen perhe, on rajoja ja rakkautta. Tilanne on äärimmäisen väsyttävä.
Kaikesta huolimatta kyseessä on oma rakas lapseni. Yritän aina sopia riidat. Kun teini on rauhoittunut, keskustelukin saattaa onnistua. Tänään käytiin sitten myöhemmin yhdessä jouluruokia ostamassa. En pysty itse nostelemaan kasseja ja tarvitsin teinin avuksi. Hirveän väännön takanahan se oli, että suostui mukaan lähtemään, mutta tuli sitten lopulta. On tuolla jotain lahjojakin odottamassa, en tiedä osaako arvostaa, tuskin puolta tuntia kauempaa ainakaan.
ADHD - tai persoonallisuushäiriö.
Siskolla diagnosoitiin rajatilapersoona. Murrosiässä anoreksia, epävakautta, törppöä puhetta jne.
Kannattaisi viedä kunnon psykologisiin testeihin.
Sanoin, etten avaudu enempää, mutta siis kyllä on tutkittu ja perusteellisesti. Ja joitain diagnoosejakin on. Mutta ei ne diagnoosit asiaa miksikään muuta. Ei niihin mitään parantavia hoitoja ole olemassa. Hankalaa on elämä, mutta autetaan teiniä kaikin keinoin. Raskasta se vaan on, kun vastassa on yleensä pelkkää haistattelua. Vanhemmillehan mitään muuta kuin keskusteluapua tähän tilanteeseen ei ole tarjolla.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille teinien vanhemmille! Koitetaan kestää ja toivoitaan, että lapset kasvaessaan tulevat järkiinsä.
Vaikuttaa kyllä lellityltä prinsessalta. Miksi pitää hemmotella? Jotain täytyy myös tehdä lahjojen yms eteen. Ei siten, että ne putkahtavat kun pyydetään.
Meillä 14 v poika on kovapäinen, mutta ymmärtää ettei kaikkea voi saada. Kaikki pojat samanlaisia.