Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko koskaan niin, että yli 30-vuotiaiden parisuhdemarkkinoilla on enää "jämät jäljellä"?
22.12.2016 |
Eli kaikki parhaat ja tavoitelluimmat parisuhteeseen haluavat ja kykenevät yksilöt ovat jo löytäneet toisensa. Eli nopeimmat ovat syöneet hitaat.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin miehiä on tuossa ikäluokassa hyvin ihan vasta ekalla kierroksellakin vaikka millä mitalla. Toisaalta tasokkaimmat heistä voivat perustaa perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa, joten kolmekymppisille naisille voi syntyäkin harha ettei ole kuin jämät enää jäljellä.
Kuinka monta kolmekymppistä miestä tunnet, joka on perustanut perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa? En kysy nyt kuinka moni voisi perustaa tai haluaisi perustaa vaan haluan kuulla, kuinka yleinen tämä ilmiö sinun tuttavapiirissäsi on. Omassa tuttavapiirissäni en tiedä yhtään tuollaista paria.
Omalta ja muutaman kaverini osalta voin sanoa, että kiinnostukseni suuntautuu ennen kaikkea maksimissaan 30 vuotiaisiin naisiin. Heissä on vielä sellaista kivaa nuoruuden raikkautta jäljellä. Olen akateeminen, hyvin tienaava, omistusasunto, treenaan usein jne. ja minulla on varaa valita 25-30 vuotiaista. Myös kaverini valitsevat tuosta ikäryhmästä ja kaksi on mennyt naimisiin itseään juurikin 5 ja 10 vuotta nuorempien neitojen kanssa. Onnellisia ovat.
Ne taas taitavat olla niitä jämäneitoja jotka eivät oman ikäisilleen kelpaa. Itse en ainakaan tiedä omasta 20-28v kaveripiiristäni yhtään naista joka nimenomaan haluaisi kovin paljon vanhemman miehen. Muutama vuosi suuntaan tai toiseen vielä ok, mutta en kyllä itsekään mitään yli 2v itseä vanhempia edes katsellut, ja oma mies onkin vuoden nuorempi. Kun oli varaa valita ihan mistä ikäluokasta vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin miehiä on tuossa ikäluokassa hyvin ihan vasta ekalla kierroksellakin vaikka millä mitalla. Toisaalta tasokkaimmat heistä voivat perustaa perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa, joten kolmekymppisille naisille voi syntyäkin harha ettei ole kuin jämät enää jäljellä.
Kuinka monta kolmekymppistä miestä tunnet, joka on perustanut perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa? En kysy nyt kuinka moni voisi perustaa tai haluaisi perustaa vaan haluan kuulla, kuinka yleinen tämä ilmiö sinun tuttavapiirissäsi on. Omassa tuttavapiirissäni en tiedä yhtään tuollaista paria.
Omalta ja muutaman kaverini osalta voin sanoa, että kiinnostukseni suuntautuu ennen kaikkea maksimissaan 30 vuotiaisiin naisiin. Heissä on vielä sellaista kivaa nuoruuden raikkautta jäljellä. Olen akateeminen, hyvin tienaava, omistusasunto, treenaan usein jne. ja minulla on varaa valita 25-30 vuotiaista. Myös kaverini valitsevat tuosta ikäryhmästä ja kaksi on mennyt naimisiin itseään juurikin 5 ja 10 vuotta nuorempien neitojen kanssa. Onnellisia ovat.
Huh, onneks löysin parisuhteen 29-vuotiaana, ennen kuin totaalirupsahdus tapahtui! Se ois ollut sitten siinä.
Kyllä se näin vain valitettavasti pitkälti on.
Kaikki ihanat naiset on varattuja. Siis järjestään jokainen suht normaalipäinen, työssäkäyvä about 30v nainen on varattu.
Vapaina on toki vaikka minkälaisia, muttei niissä kenessäkään positiiviset ominaisuudet yhdisty "vaimo-komboksi". Yksittäisiä positiivisia ominaisuuksia voi löytää.
En toki väitä, että meissä miehissä asia sen kummemmin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin miehiä on tuossa ikäluokassa hyvin ihan vasta ekalla kierroksellakin vaikka millä mitalla. Toisaalta tasokkaimmat heistä voivat perustaa perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa, joten kolmekymppisille naisille voi syntyäkin harha ettei ole kuin jämät enää jäljellä.
Kuinka monta kolmekymppistä miestä tunnet, joka on perustanut perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa? En kysy nyt kuinka moni voisi perustaa tai haluaisi perustaa vaan haluan kuulla, kuinka yleinen tämä ilmiö sinun tuttavapiirissäsi on. Omassa tuttavapiirissäni en tiedä yhtään tuollaista paria.
Omalta ja muutaman kaverini osalta voin sanoa, että kiinnostukseni suuntautuu ennen kaikkea maksimissaan 30 vuotiaisiin naisiin. Heissä on vielä sellaista kivaa nuoruuden raikkautta jäljellä. Olen akateeminen, hyvin tienaava, omistusasunto, treenaan usein jne. ja minulla on varaa valita 25-30 vuotiaista. Myös kaverini valitsevat tuosta ikäryhmästä ja kaksi on mennyt naimisiin itseään juurikin 5 ja 10 vuotta nuorempien neitojen kanssa. Onnellisia ovat.
Huh, onneks löysin parisuhteen 29-vuotiaana, ennen kuin totaalirupsahdus tapahtui! Se ois ollut sitten siinä.
Ei kyse ole tuosta vaan siitä kuinka paljon miehen statukseen työ vaikuttaa. Valmistumisen jälkeen yhtäkkiä alkaakin olla mahdollisuuksia vapaisiin naisiin 25-40-v. ikähaitarilla. Se on iso muutos jos aiemmin tyttöystävän saaminenkin oli useimmiten kaukainen haave.
Olen kolmekymppinen jämänainen. En kelvannut kaksikymppisenä enkä kelpaa kolmekymppisenä.
Syynä on se että olen erittäin ruma ja ulkonöstä johtuva huono-osaisuus.
Ehkä jostain vielä löytyy samantasoinen jämämies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletteko tosiaan, että eronneet ovat joitain A-luokan ainesta?
Minutusta ero kertoo epäonnistumisesta ja siitä, että ihmisessä on jotain vialla. Eronnut ihminen on potentiaalinen uudelleen eroava ihminen.
Niitä eroaviahan on 2 henkilöä. Ja siis koska molemmat ovat eronneita, molemmissa on jotakin vikaa, näinhän se tuolla logiikalla menee. Entä jos vikaa onkin vain toisessa, sen "kunnollisenko" pitää vain katsella millaista käytöstä tahansa, koska lähtiessään huonosta suhteesta hänestä tulee eronnut = hänessä on jotakin vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen jämänainen. En kelvannut kaksikymppisenä enkä kelpaa kolmekymppisenä.
Syynä on se että olen erittäin ruma ja ulkonöstä johtuva huono-osaisuus.
Ehkä jostain vielä löytyy samantasoinen jämämies.
Mitä tarkoittaa ulkonäöstä johtuva huono-osaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin miehiä on tuossa ikäluokassa hyvin ihan vasta ekalla kierroksellakin vaikka millä mitalla. Toisaalta tasokkaimmat heistä voivat perustaa perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa, joten kolmekymppisille naisille voi syntyäkin harha ettei ole kuin jämät enää jäljellä.
Kuinka monta kolmekymppistä miestä tunnet, joka on perustanut perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa? En kysy nyt kuinka moni voisi perustaa tai haluaisi perustaa vaan haluan kuulla, kuinka yleinen tämä ilmiö sinun tuttavapiirissäsi on. Omassa tuttavapiirissäni en tiedä yhtään tuollaista paria.
Omalta ja muutaman kaverini osalta voin sanoa, että kiinnostukseni suuntautuu ennen kaikkea maksimissaan 30 vuotiaisiin naisiin. Heissä on vielä sellaista kivaa nuoruuden raikkautta jäljellä. Olen akateeminen, hyvin tienaava, omistusasunto, treenaan usein jne. ja minulla on varaa valita 25-30 vuotiaista. Myös kaverini valitsevat tuosta ikäryhmästä ja kaksi on mennyt naimisiin itseään juurikin 5 ja 10 vuotta nuorempien neitojen kanssa. Onnellisia ovat.
Valitset siis itsellesi vaimon, jossa on vielä noin 0-5 vuoden ajan kivaa nuoruuden raikkautta jäljellä. Mitäs sen jälkeen, kun se kiva nuoruuden raikkaus ehtyy ja parisuhdetta pitäisi jaksaa vielä loppuelämän verran? Vaihdat taas nuorempaan?
Itse valitsen kumppanini henkisten ominaisuuksien perusteella, joissa kehittyminen tulee sitä paremmin ilmi, mitä enemmän ikää ihmisellä on. Paljon itseäni vanhempaa en silti halua. Tästä syystä katselen oman ikäisiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ajatella niin. Minun pettäjävaimoni ja minä olemme kohta taas vapailla markkinoilla. Ainakin toinen meistä on laadukas parisuhteeseen haluava ja kykenevä.
Mihis sinä sit kykenet? Kaatamaan paskan seuraavan potentiaalisen niskaan? Juu ei kiitos.
Naiselle ei kelpaa mies joka on tullut petetyksi? Mutta pettäjäthän toisaalta kelpaavat. Jos eivät kelpaisi niin eivät pääsisi pettämäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tee hyvää lukea tätä ketjua pariutumattomana naisena.
Olen oman alan töissä oleva normaalipainoinen ja kaikin puolin terve nainen, joka ei tosin tietäisikään missä välissä ehtisi tapailla miehiä kun illat ja vkonloput täyttyvät harrastuksista. Hankalaksikaan en kuvaisi itseäni kun ystäviä löytyy ja useimmiten kuvaillaan iloiseksi ja helpoksi tulla toimeen. En biletä tai nettideittaile.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta olen silti jämä vain koska ei löydy miestä?
Miespuolisista alkaa vasta kolmenkympin jälkeen näkemään tuleeko heistä miehiä vai paskahousuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletteko tosiaan, että eronneet ovat joitain A-luokan ainesta?
Minutusta ero kertoo epäonnistumisesta ja siitä, että ihmisessä on jotain vialla. Eronnut ihminen on potentiaalinen uudelleen eroava ihminen.
Niitä eroaviahan on 2 henkilöä. Ja siis koska molemmat ovat eronneita, molemmissa on jotakin vikaa, näinhän se tuolla logiikalla menee. Entä jos vikaa onkin vain toisessa, sen "kunnollisenko" pitää vain katsella millaista käytöstä tahansa, koska lähtiessään huonosta suhteesta hänestä tulee eronnut = hänessä on jotakin vikaa?
Jep, ja sitten on olemassa sellainenkin vaihtoehto, että kummassakaan ei sinänsä ole suurempaa vikaa, mutta eivät vain sovi yhteen tai kasvavat vuosein aikana eri suuntiin. A ja B eivät toimi keskenään, mutta ovatkin oikein hyviä kumppaneita C:lle ja D:lle.
Eip ihme, että tässäkin maassa sitkutellaan väkisin rakkaudettomissa tai alkoholin tai väkivallan hallitsemissa suhteissa, jos eroamista pidetään jotenkin "epäonnistumisena".
Sun on pakko provoilla, mutta jokatapauksessa... avioliiton alussa voi molemmat olla aivan tavallisia kunnollisia ihmisiä. Sinäkö näet ihmisistä etukäteen kuka tulee alkoholisoitumaan ja kuka sairastumaan mielenterveydeltään? Sattuu kuule paremmissakin piireissä hyvinkin menestyneille ihmisille, sellaisille joista ei koskaan olisi uskonut.