Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko koskaan niin, että yli 30-vuotiaiden parisuhdemarkkinoilla on enää "jämät jäljellä"?
22.12.2016 |
Eli kaikki parhaat ja tavoitelluimmat parisuhteeseen haluavat ja kykenevät yksilöt ovat jo löytäneet toisensa. Eli nopeimmat ovat syöneet hitaat.
Kommentit (53)
Kyllä se valitettavasti on niin. Toisella kierroksella olevat kuuluvat samaan "jämäryhmään"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin miehiä on tuossa ikäluokassa hyvin ihan vasta ekalla kierroksellakin vaikka millä mitalla. Toisaalta tasokkaimmat heistä voivat perustaa perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa, joten kolmekymppisille naisille voi syntyäkin harha ettei ole kuin jämät enää jäljellä.
Kuinka monta kolmekymppistä miestä tunnet, joka on perustanut perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa? En kysy nyt kuinka moni voisi perustaa tai haluaisi perustaa vaan haluan kuulla, kuinka yleinen tämä ilmiö sinun tuttavapiirissäsi on. Omassa tuttavapiirissäni en tiedä yhtään tuollaista paria.
Eihän se ole yleinen ilmiö tuttavapiirissä, jos tuttavapiiri koostuu nuorista ydinperheistä jotka on olleet kavereita jostain fuksisyksystä saakka... Jos tuttavapiiri koostuu kolmekymppisistä sinkkumiehistä, se voi ollakin pian yleisempi.
Noo, itse olin 30+ leski ja nykyinen mieheni oli eronnut mielenterveysongelmaisesta vaimostaan. En katsoisi meidän olleen jämäpaloja kuitenkaan.
En pidä ainakaan itseäni mitenkään "jämänä". Olen 32-vuotias urallani menestyvä kaunis ja normaalipainoinen (168/60) lapseton nainen.
Toki olen jo ns. toisella kierroksella mikä ehkä laskee hieman markkina-arvoani. Olen siis eronnut, mutta ero tuli siitä syystä että mies olisikin halunnut lapsia ja minä en.
Oikeastaan oli aikamoinen shokki sinkkuuntua ja tajuta, miten kova vienti olisi jos haluaisi. Näköjään kaltaisiani ei ihan liikaa tässä ikäluokassa ainakaan pyöri. Lähinnä toi lapsettomuus on ehkä se, mikä minussa saattaa erityisesti houkutella. Mutta monesti se houkutus jääkin siihen kun kuulevat, että niitä lapsia ei sitten ole tulossa koskaan. Ja koska en myöskään huoli miestä, jolla jo on lapsia niin veikkaan, että sinkkuna saan vielä tovin pyöriä. Mutta mikäs tässä. On hyvä f-buddy ja haluan muutenkin keskittyä nyt työhöni täysillä.
Sanoisin että sekä miehistä että naisista sinkkuina olevat ovat ns. jämiä tässä ikäluokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. 3-kymppiset on jämiä tai muuten epäonnistuneita avioliitoissaan.
Olen Helsinkiläinen. Länsi-Helsingistä. Kaikki kaverini ovat ns. paremmista perheistä.
Oletko itse niin hienoista piireistä, ettei sinun tarvinnut välittää koulussa oikeinkirjoituksesta?
Vinhaa perää on aloituksessa. Tietyllä tavalla parittomat ovat "jämiä" ja ehkä vähemmistökin ikäluokassaan. Syy voi löytyä korvien tai lyhyiden ruokataukojen välistä. esimerkiksi. Tapaus ei ymmärrä vaikeuttaan henkilönä ja ikävä kyllä, vioilla on taipumus korostua ajan myötä. Myönnän, ei tämä ketään lohduta, mutta toivo viisastumisesta kai elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Yli kolmekymppisethän eroavat nykyään jo niin usein, että niitä hyviä yksilöitä vapautuu ihan koko ajan. He vaan ovat sitten markkinoilla usein vain lyhyen aikaa, eli pitää olla onnekas ehtiäkseen napata sellaisen.
Juurikin näin!
No oikeat alfamiehet ovat silloin taas vapaina. Ja muitakin jännämiehiä riittää. Elämä on elämistä, ei surkuttelua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinhaa perää on aloituksessa. Tietyllä tavalla parittomat ovat "jämiä" ja ehkä vähemmistökin ikäluokassaan. Syy voi löytyä korvien tai lyhyiden ruokataukojen välistä. esimerkiksi. Tapaus ei ymmärrä vaikeuttaan henkilönä ja ikävä kyllä, vioilla on taipumus korostua ajan myötä. Myönnän, ei tämä ketään lohduta, mutta toivo viisastumisesta kai elää?
Luulen itse että tässä on kyse itseään toteuttavasta ennusteesta. Parisuhteet alkaa (tai pitäisi alkaa) nuorena ja jos siitä junasta jää syystä tai toisesta pois, niin on vaikeaa päästä enää kyytiin ja toimia terveellä itsetunnolla vastakkaisen sukupuolen suuntaan. Tiedän useita ihan normaalin näköisiä ja normaalipainoisia miehiä jotka ovat käytännössä jääneet tai jättäytyneet suhteista pois ja tietyn ajan kulttua siitä on entistä vaikeampi päästä pois. Hieman kuin työttömyyden tai kouluun pääsemättömyyden kanssa..onnistuu sellaiselta jolta se on aina ennekin onnistunut ja toisilla juuri päinvastoin.
En tiedä. Minua harmittaa ainoastaan ajatus siitä että tulen joskus olemaan liian vanha parikymppisille naisille ja se sitten rajoittaa vaihtoehtoja. Pitää siirtyä kokonaan kokeneempiin ja kyynistyneempiin naisiin.
Tietysti paperilla näin on osittain jo nyt mutta eivät ne ikäasiat ensimmäiseksi yleensä puheeksi tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin miehiä on tuossa ikäluokassa hyvin ihan vasta ekalla kierroksellakin vaikka millä mitalla. Toisaalta tasokkaimmat heistä voivat perustaa perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa, joten kolmekymppisille naisille voi syntyäkin harha ettei ole kuin jämät enää jäljellä.
Kuinka monta kolmekymppistä miestä tunnet, joka on perustanut perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa? En kysy nyt kuinka moni voisi perustaa tai haluaisi perustaa vaan haluan kuulla, kuinka yleinen tämä ilmiö sinun tuttavapiirissäsi on. Omassa tuttavapiirissäni en tiedä yhtään tuollaista paria.
Omalta ja muutaman kaverini osalta voin sanoa, että kiinnostukseni suuntautuu ennen kaikkea maksimissaan 30 vuotiaisiin naisiin. Heissä on vielä sellaista kivaa nuoruuden raikkautta jäljellä. Olen akateeminen, hyvin tienaava, omistusasunto, treenaan usein jne. ja minulla on varaa valita 25-30 vuotiaista. Myös kaverini valitsevat tuosta ikäryhmästä ja kaksi on mennyt naimisiin itseään juurikin 5 ja 10 vuotta nuorempien neitojen kanssa. Onnellisia ovat.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä ole niin sanottu no-brainer. Mies tai nainen, joka haluaa parisuhteen ja on haluttu kumppani, luonnollisesti on löytänyt itselleen partnerin 30 ikävuoteen mennessä.
Jäljelle jääneet voidaan kategorisoida moneen luokkaan mutta tässä muutamia
- rumat
- mielenterveysongelmaiset
- mgtow:t
- parisuhdetraumatisoituneet
- hankalaluonteiset
- yh-äidit jotka eivät halua pettyä enää uudestaan ja elävät ilman miestä
- köyhät miehet
- lihavat naiset
Kaikkiin näihin löytyy poikkeuksia mutta pääsääntöisesti nämä ovat niitä, jotka jäävät ilman partneria.
Tässä ei voi verrata suoraan naisia ja miehiä. Miehen tasolla ei ole väliä jos mies ei ole terveellä tavalla itsekäs, rohkea ja sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Toki myös naisen menestykseen nuo asiat vaikuttavat, mutta eivät yhtä paljon, koska on aina olemassa miehiä, jotka ovat valmiita odottamaan ja yleensäkin kestämään naisen erilaisia puutteita ja oikkuja lähestymis- ja tutustumisvaiheessa. Miehet ovat optimisteja ja naiset pessimistejä ja pariutuminen perustuu siihen; nainen luovuttaa heti pienimmästä epäilyksestä ja mies taas kuvittelee liikoja jos nainen osoittaa edes vähän kiinnostusta...paitsi jos miehellä ei ole noita yllä mainittuja asioita eli tervettä itsekkyyttä, rohkeutta ja feminismitön seksuaalisuuskuva.
Tietysti jollain tavalla tuossa voidaan puhua myös mielenterveysongelmista tai jos niitä ei vielä ole, niin yksinäisyyden myötä varmasti tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletteko tosiaan, että eronneet ovat joitain A-luokan ainesta?
Minutusta ero kertoo epäonnistumisesta ja siitä, että ihmisessä on jotain vialla. Eronnut ihminen on potentiaalinen uudelleen eroava ihminen.
Avioliitossa on aina kaksi, onko molemmat aina myös syyllisiä eroon? Mun tuttavapiirissä on useita aivan ihania ihmisiä jotka ovat eronneet kun puoliso on alkoholisoitunut, pettänyt tai mieleltään pahasti sairastunut yms. Nämä jutut olisi tietenkin pitänyt nähdä jo etukäteen? Millä tavalla tämä kaikkensa avioliitossa antanut on viallinen ihminen?
En. Yli kolmikymppisten markkinoilla on niitä, jotka ovat tehneet paljon virheitä aikaisimmissa suhteissa.
Pettymysten ja mokien jälkeen moni on paljon kypsempi uuteen suhteeseen, eikä halua toistaa vanhoja virheitä. Itse olen löytänyt juuri sellaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+ ihmisistä löytyy kyllä ns. uussinkkuja. Ei kai se avioero ole mikään häpeä tai jämäyksilön merkki?
On, ja lisäksi syntiä. Jokainen joka nai eronneen syyllistyy myös itse aviorikokseen.
Helppoa niille joiden ei tarvitse tätä miettiä.
Suomen laki ei tunne aviorikosta ja synti on vain hihhuleiden harmina. Jos ei ole hihhuli, ei edes tee syntiä. Hähää.
Joo en minäkään uskossa ollut nuorena, ei näitä silloin tarvinut miettiä tai synnintunnossa jättää haluamiaan asioita tekemättä. Nyt on eriasia, enää ei pysty ja rajoittaa huomattavasti - mies valinnassa varsinkin 30- vuotiaana.
Suomenlaki tulee vasta toisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletteko tosiaan, että eronneet ovat joitain A-luokan ainesta?
Minutusta ero kertoo epäonnistumisesta ja siitä, että ihmisessä on jotain vialla. Eronnut ihminen on potentiaalinen uudelleen eroava ihminen.
Avioliitossa on aina kaksi, onko molemmat aina myös syyllisiä eroon? Mun tuttavapiirissä on useita aivan ihania ihmisiä jotka ovat eronneet kun puoliso on alkoholisoitunut, pettänyt tai mieleltään pahasti sairastunut yms. Nämä jutut olisi tietenkin pitänyt nähdä jo etukäteen? Millä tavalla tämä kaikkensa avioliitossa antanut on viallinen ihminen?
Aivan ihanan ihmisen ei koskaan tarvitse mennä naimisiin alkoholistin tai mt-ongelmaisen kanssa. Näissäkin tapauksissa vakka kantensa valitsi ja kaksi alkoholistia tai mt-ongelmaista löysivät toisensa. Nainen vain antoi nopeammin mahdottoman edessä periksi, mikä on varmaan ihan viisasta.
Jokatapauksessa tasokas nainen pystyy valitsemaan niin suuresta joukosta miehiä, ettei potentiaaleja alkkiksia tai muita omega-miehiä siihen ryhmää missään tapauksessa kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin miehiä on tuossa ikäluokassa hyvin ihan vasta ekalla kierroksellakin vaikka millä mitalla. Toisaalta tasokkaimmat heistä voivat perustaa perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa, joten kolmekymppisille naisille voi syntyäkin harha ettei ole kuin jämät enää jäljellä.
Kuinka monta kolmekymppistä miestä tunnet, joka on perustanut perheen 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa? En kysy nyt kuinka moni voisi perustaa tai haluaisi perustaa vaan haluan kuulla, kuinka yleinen tämä ilmiö sinun tuttavapiirissäsi on. Omassa tuttavapiirissäni en tiedä yhtään tuollaista paria.
Omalta ja muutaman kaverini osalta voin sanoa, että kiinnostukseni suuntautuu ennen kaikkea maksimissaan 30 vuotiaisiin naisiin. Heissä on vielä sellaista kivaa nuoruuden raikkautta jäljellä. Olen akateeminen, hyvin tienaava, omistusasunto, treenaan usein jne. ja minulla on varaa valita 25-30 vuotiaista. Myös kaverini valitsevat tuosta ikäryhmästä ja kaksi on mennyt naimisiin itseään juurikin 5 ja 10 vuotta nuorempien neitojen kanssa. Onnellisia ovat.
Että oikein on varaa valita nuoremmista naisista mutta joulunalusaikaa vietät mammapalstalla?
Milloin opitte, että se nyt vaan ei ole mahdollinen yhtälö? Mies voi olla joko naisten mieleen, menestyvä, MGTOW tai muuten normaali tapaus TAI hän viettää päivänsä mammojen kanssa vauvalehden palstalla.
Alle kolmikyppisenä parisuhteilin, kolmikyppisestä eteenpäin tein uraa ja tärkeimmät ja jännittävimmät ihmissuhteet löytyi töistä, työt vei energian totaalisesti eli oli vaan kiva ettei kotona illalla ollut ketään. En halunnut / kadehtinut perinteistä perhe-elämää yhtään. Nelikymppisenä alkoi omat vanhemmat sairastella vakavasti, omistauduin heidän auttamiseensa, siihen että heillä oli kaikki hyvin. Nyt viisikymppisenä ei ole mitään velvollisuuksia mihinkään suuntaan, olen taas parisuhteillut ahkerasti. Ehkä seuraavaksi teen taas uutta uraa täysillä? Ihan sama pitääkö joku minua jämänä, jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä.
Eli myöskään jos vaan seurustelee ja ei mee naimisii eroneen kans ni sillp ei tee syntiä? x)