Lihava nainen sanoo: Ihmisen arvoa ei mitata puntarilla

Yllättäen palstamammat kilpaa selittämässä miksi ylipainoinen EI ole ihmisarvoinen siinä missä muutkin. Menettääkö se hoikkakin ihmisarvonsa jos suvussa on vaikka korkeaa verenpainetta tai kakkostyypin diabetesta?

Miksi nämä jutut tajutaan aina niin että jotenkin kannustettaisiin lihavuuteen? Siitä ei ole kysymys, vaan siitä että lihavuudesta huolimatta ihminen on arvokas siinä missä muutkin ja saa rakastaa itseään. Lihavuus itsessään ei tuo mitään lisäarvoa kuten täällä halutaan asia kääntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan mitata puntarilla. Kyllä mä esim. itse lievästi ylipainoisena suht hyvätuloisena veroni maksavana velvollisuuteni hoitavana kansalaisena koen olevani yhteiskunnalle arvokkaampi kuin vaikka joku hoikka rikoksia tehtaileva ja tuilla elävä narkkari tai juoppo. Samaten lievästi ylipainoisenakin olen parempi puoliso kuin joku hoikka narsistinen patologisesti valehteleva kusipää jne.

Miksi hoikka on heti narsistinen patologinen valehteleva kusipää? Entäs jos he ovatkin toiseen täydellisesti huomioon ottava rakastava puoliso, joka arvostaa itseään ja puolioonsa ja osaa pitää parisuhteen hyvässä tasapainossa? 

Sun painolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, oletko hyvä puoliso. 

Tässä on varmaan ollut tarkoitus verrata sitä kuinka paljon hyväksyttävämpää on esim. olla laiha ja varasteleva narkki, kuin ylipainoinen sellainen. Eli edellinen jopa hyväksytään, kunhan et ole lihava.

Samoin hyväksyttävämpää on olla laiha puoliso, vaikka vaan makoilisit päivät kotona, kuin lihava vaimo, joka käy töissä ja hoitaa kodin. Mä ainakin tiedän tapauksia, joissa "kaveripiiri" ei ole moksiskaan, jos vaimo nyt vähän juoksee baareissa ja tissuttelee ja koti on paskassa, kunhan on isotissinen ja hyväkroppainen. Jos lihoisi, lentäisi nopeasti ovesta ulos.

Tämä vihaava suhtautuminen lihavia ihmisiä kohtaan on jotain aivan uskomatonta, he ovat läskejä ja ääliöitä, kun taas juopot ovat alkoholisteja ja narkit päihteiden väärinkäyttäjiä. Rosvokin vain "lainaa" nykyään jotain, eikä ole kai edes syyllinen, vaan häntä "epäillään" jostain, vaikka kotoaan löytyisi varastettu saalis. Ja kuitenkin lihava (ei siis 200 kiloinen) pystyy työnsä, lapsensa  ja itsensä hoitamaan, kun taas näiltä muilta on mennyt kaikki. Lihavatkin siis usein ovat näille maksumiehinä!

Ei ylipaino hyvä ja puolusteltava  asia ole, ja tälle lihomisilmiölle pitäisi tehdä stoppi, mutta eipä se paljon auta haukkua ja v'ttuilla ylipainoiselle. Ja jos v'ttilla pitää, siksi ettei pysty itseään hallitsemaan (heikkouden ja typeryyden merkki) niin v'ttuilkaa sitten kaikille ongelmaryhmille. Fiksuinta olisi ehkä kuitenkin  asiallinen suhtautuminen?

Vierailija kirjoitti:

Yllättäen palstamammat kilpaa selittämässä miksi ylipainoinen EI ole ihmisarvoinen siinä missä muutkin. Menettääkö se hoikkakin ihmisarvonsa jos suvussa on vaikka korkeaa verenpainetta tai kakkostyypin diabetesta?

Miksi nämä jutut tajutaan aina niin että jotenkin kannustettaisiin lihavuuteen? Siitä ei ole kysymys, vaan siitä että lihavuudesta huolimatta ihminen on arvokas siinä missä muutkin ja saa rakastaa itseään. Lihavuus itsessään ei tuo mitään lisäarvoa kuten täällä halutaan asia kääntää.

Edelleenkin kyse on siitä, että halutaan merkittävästi vähentää riskejä, mitä lihavuus aiheuttaa. Siksi kannustetaan syömään kulutuksen mukaisesti ja liikkumaan. 

Lihava nainen on oikeassa. Ihmisen paino mitataan puntarilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan mitata puntarilla. Kyllä mä esim. itse lievästi ylipainoisena suht hyvätuloisena veroni maksavana velvollisuuteni hoitavana kansalaisena koen olevani yhteiskunnalle arvokkaampi kuin vaikka joku hoikka rikoksia tehtaileva ja tuilla elävä narkkari tai juoppo. Samaten lievästi ylipainoisenakin olen parempi puoliso kuin joku hoikka narsistinen patologisesti valehteleva kusipää jne.

Niin, ja hoikka veronsa maksava velvollisuutensa hoitava kansalainen on yhteiskunnalle arvokkaampi kuin lievästi ylipainoinen rikoksia tehtaileva ja tuilla elävä narkkari tai juoppo jne.

Niin? Se juuri oli pointtina että muut ominaisuudet ovat paljon tärkeämpiä kuin paino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättäen palstamammat kilpaa selittämässä miksi ylipainoinen EI ole ihmisarvoinen siinä missä muutkin. Menettääkö se hoikkakin ihmisarvonsa jos suvussa on vaikka korkeaa verenpainetta tai kakkostyypin diabetesta?

Miksi nämä jutut tajutaan aina niin että jotenkin kannustettaisiin lihavuuteen? Siitä ei ole kysymys, vaan siitä että lihavuudesta huolimatta ihminen on arvokas siinä missä muutkin ja saa rakastaa itseään. Lihavuus itsessään ei tuo mitään lisäarvoa kuten täällä halutaan asia kääntää.

Edelleenkin kyse on siitä, että halutaan merkittävästi vähentää riskejä, mitä lihavuus aiheuttaa. Siksi kannustetaan syömään kulutuksen mukaisesti ja liikkumaan. 

Länkyti länkyti. Ei liity mitenkään aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättäen palstamammat kilpaa selittämässä miksi ylipainoinen EI ole ihmisarvoinen siinä missä muutkin. Menettääkö se hoikkakin ihmisarvonsa jos suvussa on vaikka korkeaa verenpainetta tai kakkostyypin diabetesta?

Miksi nämä jutut tajutaan aina niin että jotenkin kannustettaisiin lihavuuteen? Siitä ei ole kysymys, vaan siitä että lihavuudesta huolimatta ihminen on arvokas siinä missä muutkin ja saa rakastaa itseään. Lihavuus itsessään ei tuo mitään lisäarvoa kuten täällä halutaan asia kääntää.

Edelleenkin kyse on siitä, että halutaan merkittävästi vähentää riskejä, mitä lihavuus aiheuttaa. Siksi kannustetaan syömään kulutuksen mukaisesti ja liikkumaan. 

Nykyään on paljon tutkimusta myös siitä, että lievä ylipaino voikin olla lopulta terveellisempää kuin hoikkuus. Tähän vaikuttaa myös yksilölliset erot. Jonkun paino asettuu hyvin hoikkuuteen ja se voi olla hänelle paras ja luontevin paino. Joku muu taas saa tehdä koko ajan töitä hoikkuuden eteen, jolloin se ei enää olekaan niin terveellistä ja hän voisi paremmin vähän korkeammassa painossa. Yleisesti ylipainohysterian syynä ei olekaan huoli terveydestä vaan ihan puhtaat ulkonäkömieltymykset. Jotkut kun kuvittelevat että muilla on velvollisuus miellyttää heidän silmäänsä.

Bloggaaja värjää hiuksensa violetiksi, laittaa suun muodin mukaisesti auki, ottaa uhmakkaan provosoivan asennon. Valitsee huolella miljoonasta kuvasta juuri tämän. Minä olen pullukka, jonka varpaille ei astuta. Kuukaas, tajuatteko? Minun oikeudet! Minä! Minä!! Unohtaakseen, että kirjoitus on ihan kiva ja hellyyttävä lukion ainekirjoituksen puberteettikuohu, joka on eksynyt aikuisten julkaisuun.

Uuden ajan nainen, muista välillä olla ihan nainen vaan, heikkouksines. Media ei sua uhkaa, eikä miesten vapautusliike. Pullistelu ja merkitsevä katse on ihan söpöä. Pus, pus. Ja pitkää ikää.

Vaakakapina -> vaaka-apina. Päivän parhaat naurut!

Samainen tyyppi avautuu oikein huolella. Tilitystä klassiseen naistenlehtityyliin. Alkaen sanoilla...

"Olin pienestä saakka villi, vapaa ja HUOMIOHAKUINEN."

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tarinat/jenny-lehtinen-eron-jälkeen…

Haluaisin löytää lihavan naisen, jolla on pienet tissit.

T: ATM

Lihavuuteen on aina joku syy. Se, että hyväksyy itsensä sellaisena pullukkana kuin on, antaa tilaa näiden syiden käsittelyyn. Sitä kautta voi päästä tavoittelemaan normaalipainoa ja muuttaa ruokavaliota. Koska syyllistäminen ja syyllisyys sekä itseinho ruokkivat kierrettä joka lihavuuteen johti.

Mutta syyllistäkää toki ihmisiä, joiden itseinho on huipussaan. Senhän te täällä osaatte.

Lihavahan tuossa syyllisti koko kansakunnan lääkäreistä lähtien, jotka nyt vain yrittävät saada hyvää kierrettä aikaan. Ei saa sanoa laihdutas kuule, kannattais, kun pitää olla ajatustenlukija, ettei vaan kellekään tulis paha mieli.

Lihavat maksakoon omat hoitonsa. Tupakoitsijat ja huumeidenkäyttäjät voisivat tehdä samoin. Ja jos rahaa ei ole, ei tarvitse hoitoakaan - tai sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa vänisemisen.

Lienee mahdotonta täällä? kirjoitti:

Haluaisin löytää lihavan naisen, jolla on pienet tissit.

T: ATM

Ameriikassa tuo ATM tarkoittaa pankin raha-automaattia..

Ehkä täytyy olla ollut ylipainoinen, jotta ymmärtäisi, mitä bloggaaja haluaa sanoa. Minusta asian ydin on lopettaa sellainen "elämä alkaa, kun olen ihannepainossani"-ajattelu. Se on aika monelle ylipainoiselle tyypillistä, tunnistan sen ainakin itsessäni. Sitten kun alkaa nauttia elämästä nyt ja tässä, eikä kaikki pyöri laihdutuksen ympärillä, niin ehkä alkaa ihan luonnostaan laihtua. Minä käsitin blogin niin, että ydin on negatiivisesta ajattelusta irtautuminen ja muuhun kuin ihmisten, nimen omaan naisten, painon tarkkailuun keskittyminen, oli sitten kyse omasta tai muiden painosta.

On surullista, miten julmia jopa täydellisen kropan omaavat teinit voivat olla itselleen. Naiset kasvatetaan pienestä pitäen tarkkailemaan itseään esineenä. Tällainen ajattelu johtaa siihen, että koskaan ei oikeasti voi olla tyytyväinen, vaikka siihen ihannepainoon pääsisikin.  Aina on korjaamista ja parantamista.

Tämä aikaisempi tekstintekijä voisi ottaa blogistin paikan. Kiihkotonta analyysia ilman nykyajan vitsauksia. Suu auki ja tukka violetiksi. Ei kiitos. Asia päälimmäiseksi.

Kenenkään ihmisarvo ei määräydy (ei ainakaan pitäisi) sen mukaan, minkä näköinen tai kokoinen hän on. Mutta nyt ollaan huolestuttavasti menossa siihen suuntaan, että lihavuutta pidetään normaalina ja jopa terveenä asiana, mitä se ei todellakaan ole. Jokainen saa olla mitä haluaa, mutta kuka haluaa oikeasti olla läski? Ja sitä ei pidä koskaan pitää hyväksyttävänä asiana, että on syönyt itsensä sairaaksi tai on menossa sitä kohti.