Vasta 21v ja nyt jo "elämä pilalla"

Toisaalta etsit duunin ja maksat pois velkaa ja saat luottotiedot aikoinaan takaisin ja alat käyttää järkeäsi jota sulla on

Vastoinkäymiset opettaa ja ne pärjää jotka ei heti luovuta.

Voiko veljesi auttaa sinua? Ikävä tilanne sinulla. Pystyisitkö puhumaan isovanhemmalle että sinulla on edelleen tavoitteet korkealla?

Tämä ei sinun tilannettasi helpota, mutta totean nyt kuitenkin: melkoinen kus*pää tuo isovanhempasi. Sinuna kertoisin hänelle suoraan millaiseen tilanteeseen olet ajautunut, vaikka hän ei siihen suoraan syyllinen olekkaan. Jos saisit edes vuokrarästeihin rahaa... luulisi hänenkin toivovan että lapsenlapsella on katto pään päällä koulumenestyksestä huolimatta?

Lakkaa rypemästä itsesäälissä.

No tuossaa nyt ei ole loppuiän velkavankeus tai muukaan "elämän pilaaminen" edes lähellä.

Sä olet tähän asti ollut etuoikeutettu, kun isovanhempasi on antanut rahaa. Tästä eteenmin sun pitää nyt alkaa kärvistellä samalla kuin muutkin ihmiset. Maksat ne vuokrat hetimmiten, elät kaurapuurolla ja annat muiden laskujen mennä ulosottoon. sitten makselet niitä maksusuunnitelman mukaan aikasi ja se ei muuten kestä loppuikää,vaan vain muutaman vuoden. Etsit töitä, luet pääsykokeisiin ja menet opiskelemaan jotain, mistä saat ammatin. Et tarvitse isovanhempasi rahoja, ei niitä muillakaan ole. Pärjäät ihan omillasi, kunhan nyt ryhdistäydyt ja vähän aikaa pihistelet.

Kaikki on hyvin.

Mun mielestä isovanhemmat eivät tee väärin. Sanoit itsekin vain shoppailleesi ja sait heiltä pitkään työttömäksi jäätyäsi tukia. Ok, olet saanut huonon mallin kotoa, mutta käytit typerästi rahaa huonossa tilanteessa. Velkaneuvonta auttaa.

Nyt vaan pää kylmänä, kyllä sä selviät. Pidät vaan huolen, että et anna velkoja tulla lisää. Olisko mahdollista saada esim. laina tältä isovanhemmalta? Rima vaan alas töiden suhteen, otat mitä vaan siivoushommaa yms. mitä saat, auttaa taloudellisestit, antaa sisältöä elämään ja näyttää CV:ssa hyvältä. Tämä on nyt väliaikanen tilanne, kun et anna sen pahentua. Tsemppiä ja ihanaa joulua!

Voi muru ei se elämä ole pilalla. Äläkä syytä itseäsi kaikesta, jos sulle ei ole kukaan rahan- ja elämänhallintaa opettanut niin ei voi olettaa että sitä osaisit, vaikka olisit kuinka hyvä koulussa.

Mulle kävi ihan samoin kun muutin kotoa omilleni, vaikka olen juuri päinvastaisesta, hyvästä ja varakkaasta perheestä, mutta missä ei myöskään koskaan opetettu rahan arvoa eikä käytännön elämistä. Tääkin kympin tyttö jätti koulun kesken ja tuhlasi monen tonnin pesämunarahat parissa vuodessa. Kyllä hävetti ja harmitti kun tajusin etten saa niitä summia koskaan takaisin. Myöhemmin äiti sanoi, että ne olisi kannattanut sijoittaa! Olisit neuvonut 18 vuotiasta...

Nyt oon jo 25 ja olen korjannut nuoruuden hölmöilyni, mitään vakavaa ei kuitenkaan päässyt sattumaan :)

Kyllä siitä suosta nousee vaikka tuossa iässä tuntuu, että kaikki on pilalla.

Vuokrarästit ja vippivelat on kyllä aika paha juttu, mutta kiva kun sait sentään vuokraan maksuaikaa. Nyt ehdit vielä juttelemaan sukulaistesi kanssa (isovanhempi, veli, vanhemmat) ja pyytämään pientä jouluavustusta. Jokaiselta vähän? Lupaat hankkia työpaikan ja hakea tosissasi yliopistoon keväällä.

Töitä ehdit vielä saada hyvällä tuurilla, nyt vaan hakemaan ja etsimään mitä vaan, että saat vuokran ja velkoja maksettua. Ettei ne luottotiedot menisi. Mutta ne luottotiedotkin vanhenee, eikö niin? Pidät vaan huolen että maksat vuokrasi, ettei mene nykyinen kämppä alta, koska uutta on sitten vaikea saada. Voit hakea myös kaupungin asuntoa, joka on halvempi eikä ole takuuvuokraa. (ainakin Helsingissä) Saisit samalla takuuvuokrasi takaisin säästöön, ja varjelet niitä huolella.

Voimia ja joulumieltä kuitenkin <3

Joskus pitää olla julma, jotta tekee rakkauden palveluksen. Kun tilanne selkeytyy (sinä selviät kyllä), meni siihen sitten vuosi tai 10 vuotta, kiität isovanhempaasi ainakin mielessäsi siitä ,että tarjosi sinulle tämän kasvun paikan. Tsemppiä kovasti <3

Ensin katsot rahatilanteen = mistä saat rahaa välttämättömimpään eli vuokraan  +rästit ja elämiseen.

Sovit vuokranantajan kassan maksuista. Sitten selvität velka ja vippitilanteen lasku laskulta ja  soitat / meilaat ja sovit maksuista budjetin mukaan tai ilmoitat tilanteen ja kerrot meneväsi velkaneuvojalle. Usein maksuaikaa on mahdollista saada. Selvitä myös, voitko saada "kaikki kerralla pois" lainan, koska on oikeasti hyvä vaihtoehto, jolla saat akuutit maksut nyt pois niskasta ja maksat sitten vaan piiitkää lainaa.

Tee omaehtoinen luottokielto, niin ei houkutukset saa pakkaa sekaisin.

Muistathan selvittää myös viranomaisvelvoitteet ym. eli jos olet työtön, niin työkkärin kuviot on oltava selvillä ettei kuviot kuivu totaalisesti käsiin. Myös asumistuki on tsekattava kelan laskurilla, jos et ole jo sitä hakenut.

Sit vaan tiukka kuuri ja kohti uusia kriisejä etkä jää vänöttämään.

Vierailija kirjoitti:

Joskus pitää olla julma, jotta tekee rakkauden palveluksen. Kun tilanne selkeytyy (sinä selviät kyllä), meni siihen sitten vuosi tai 10 vuotta, kiität isovanhempaasi ainakin mielessäsi siitä ,että tarjosi sinulle tämän kasvun paikan. Tsemppiä kovasti <3

Tämä. Ap on ollut typerä, kun on luottanut siihen että isovanhempi auttaa vaikka itse vaan perseilee.

Ap! Pelaamisen, juhlimisen ja shoppailun on loputtava NYT, KOKONAAN. Nuo ovat täysin turhaa rahanmenoa. Jatkossa myöskään osamaksuja ja vippejä EI OTETA ENÄÄ IKINÄ, YHTÄÄN. Jos sulla ei ole rahaa johonkin, sä säästät etukäteen ja ostat vasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sinun tilannettasi helpota, mutta totean nyt kuitenkin: melkoinen kus*pää tuo isovanhempasi. Sinuna kertoisin hänelle suoraan millaiseen tilanteeseen olet ajautunut, vaikka hän ei siihen suoraan syyllinen olekkaan. Jos saisit edes vuokrarästeihin rahaa... luulisi hänenkin toivovan että lapsenlapsella on katto pään päällä koulumenestyksestä huolimatta?

Öh.. joo kyĺläpäs on kusipää.. jakanut joka hemmetin kuukausi vastikkeetonta rahaa, jonka AIKUINEN ap on sitten pistänyt haisemaan.

Minusta olisikin vastuutonta ja kusipäistä jatkaa rahan lappamista elämänhallintansa menettäneelle AP:lle, joka sen avulla saisi itsensä vain pahempiin ongelmiin.

Tämä on nyt AP:lle kullanarvoinen opetus, että opettelee tulemaan omillaan toimeen, ihan niin kuin kaikki muutkin normaalit ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pitää olla julma, jotta tekee rakkauden palveluksen. Kun tilanne selkeytyy (sinä selviät kyllä), meni siihen sitten vuosi tai 10 vuotta, kiität isovanhempaasi ainakin mielessäsi siitä ,että tarjosi sinulle tämän kasvun paikan. Tsemppiä kovasti <3

Tämä. Ap on ollut typerä, kun on luottanut siihen että isovanhempi auttaa vaikka itse vaan perseilee.

Ap! Pelaamisen, juhlimisen ja shoppailun on loputtava NYT, KOKONAAN. Nuo ovat täysin turhaa rahanmenoa. Jatkossa myöskään osamaksuja ja vippejä EI OTETA ENÄÄ IKINÄ, YHTÄÄN. Jos sulla ei ole rahaa johonkin, sä säästät etukäteen ja ostat vasta sitten.

Tiedän olleeni typerä, todella. Tarkentaisin kuitenkin, että perseilyni kesti vain muutamia kuukausia ja oli suurilta osin verrattavissa muidenkin parikymppisten paljon juhlivien elämään. Ja pahin aika oli vasta taloudellisen tuen loppumisen jälkeen, kun kaikki oli "ihan sama". En olekkaan nyt pariin kuukauteen ostanut enää yhtään vaatetta, juhlinut hillitysti muutaman kerran, pelaamisen lopettanut oikeastaan kokonaan... Multa vaan lähti mopo vähäksi aikaa käsistä, en tajunnut sillä voivan olla näin kauaskantoiset seuraukset.

Suurkiitos kaikille kommentoineille.

Ap

Muista pyytää kaikkiin laskuihin maksuaikaa! Esim. vakuutusyhtiö antaa helposti 3 kk ja sinä aikana juoksee vain pienet korot. Voit lyhentää laskua vaikka 15 e per kk sen sijaan, että yrität maksaa 100 e kerralla.

Isovanhempi on halunnut kannustaa sinua ja siksi tukenut rahallisesti. Tuotit pettymyksen ja siitä syystä isovanhepi ei nyt halua syytää rahaa holtittomaan elämiseesi. Et voi kiukutella ja syyttää isovanhempaa (tai lapsuutta) omista virheistäsi. Jospa tämän jälkeen osaisit arvostaa aiemmin saamaasi tukea. Voi olla, että luottamus on hankala saada taksisin. Tsemppiä.

Et ole enää isovanhemman luottamuksen arvoinen. Tyhmää muutenkin tärvätä toisen rahoja eikä laittaa välttämättömimpään. Kai lahjaverot on hoidettu kun noin suuria summia säännöllisesti sait?

Jos sukulaiset pelastavat sinut taas, et opi läksyäsi. Kanna vastuu omista töppäilyistä niin voit kunnioittaa itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi on halunnut kannustaa sinua ja siksi tukenut rahallisesti. Tuotit pettymyksen ja siitä syystä isovanhepi ei nyt halua syytää rahaa holtittomaan elämiseesi. Et voi kiukutella ja syyttää isovanhempaa (tai lapsuutta) omista virheistäsi. Jospa tämän jälkeen osaisit arvostaa aiemmin saamaasi tukea. Voi olla, että luottamus on hankala saada taksisin. Tsemppiä.

Isovanhempani ei ole tietoinen elämäni holtittomuudesta vaan lopetti rahallisen avustuksen juurikin vain yliopistoon pääsemättömyyden vuoksi. Siihen, etten sisälle yliopistoon päässyt vaikuttivat sen aikainen masennuskausi, erosin poikaystävästäni reilu kuukausi ennen pääsykokeita ja viimeiset viikot ennen koetta etsin itselleni asuntoa ja olin aivan romuna. Erosin siis keväällä, rahallinen avustus loppui kesäkuussa ja holtittomasti elin sitten kesä-lokakuu. En tiedä kenen luottamuksen olen pettänyt? En ole kuitenkaan ikinä luvannut pääseväni yliopistoon tai saavani kymppejä kokeista tai olematta sössimättä raha-asioitani?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tästä saattaa tulla melkoinen romaani, jos joku jaksaa lukea ja kommentoida niin olen kiitollinen. Kaipaisin kipeästi tsemppiä ja neuvoja.

Olen siis 21v ja tällä hetkellä ollut työttömänä alle vuoden. Olen kuitenkin valmistunut ammattiin. Olen ns. huonosta perheestä, lapsuutta sävyttivät narkomaani-isä, joka on nykyään jo kuollut sekä alkoholisoitunut ja masentunut äiti. Olin kuitenkin aina kympin oppilas ja se kenestä suku odottaa jotain suurta, koska minussa olisi kuulemma sitä kuuluisaa potentiaalia vaikka mihin. En kotioloissani oppinut oikeastaan mitään taloudenpidosta tai yleisesti elämästä, ja sekin omalta osaltaan kostautuu nyt. Taustalla on myös paniikkihäiriötä, masennusta yms.

Noin vuosi sitten elämäni oli mallillaan, olin työsuhteessa (tosin määräaikaisena), vakaassa parisuhteessa ja tulin toimeen. Isovanhempani on aina auttanut minua taloudellisesti ja olenkin aina ollut ainakin hieman hänen taloudellisesta tuestaan riippuvainen, tätä tukea olen "ansainnut" mm. hyvällä koulumenestykselläni. Sitten erosin ja työt loppuivat, masennuin melko pahasti ja jouduin hunningolle. Säästöni jouduin käyttämään uuden asunnon takuuvuokraan ja yleiseen elämiseen ja kaiken muun mitä sitten työttömyyskorvausta sainkin pelasin, juhlin, shoppailin. Kuitenkin koko ajan toivoin ja odotin sitä parempaa huomista ja olin täysin varma löytäväni nopeasti uuden työpaikan ja minulla ei mitään hätää ollut tämän isovanhemman rahallisen tuen ansiosta. Nyt tämä kuukausittainen avustus kuitenkin loppui kesällä yllättäen, sillä en hänen mielestään käyttänyt kaikkea potentiaaliani ja muiden odotuksia ja päässyt yliopistoon ensimmäisellä yrittämälläni. Välimme ovat tällä hetkellä hyvin huonot ja koen alittaneeni kaikki odotukset mitä harteilleni on kasattu vuosien aikana. Minua ei esimerkiksi kutsuttu heille jouluna syömään, veljeni kyllä.

Nyt omasta luottavaisuudesta ja tyhmyydestä johtuen velkaa muutamia tuhansia, pikavippejä, osamaksuja jne. Kahden kuukauden vuokra rästissä, joista vuokranantaja tänään soittikin ja antoi tammikuun alkuun asti aikaa. Luottotiedot ovat vielä puhtaat, mitään ei ole mennyt perinnästä ulosottoon asti. En kuitenkaan enää todennäköisesti luottotietojani pysty pelastamaan mikäli en voita ensi viikolla lotossa tms. Olemme aina aiempina jouluina saaneet tältä isovanhemmalta huomattavat rahasummat joululahjaksi, ja siihen luotin vielä viime viikkoon asti. Tällä summalla olisin saanut kaikki velkani maksettua pois ja pelastettua tilanteen ja olisin vielä muutaman kuukauden sen jälkeenkin elänyt sillä summalla pelkästäänkin. Uskoin, että hänen mielestään kuukausittaisen avustamisen lopettaminen olisi tarpeeksi "rangaistusta", mutta ilmeisesti en saa euroakaan. Tämän tajuttuani romahdin totaalisesti ja tajusin olevani pulassa. Sen verran sain itsestäni revittyä irti, että varasin ajan velkaneuvontaan. Sinnekin on kuitenkin parin kuukauden jono. En enää tiedä mitä teen. Todennäköisesti olisin jo hypännyt junan alle jos en kokisi huonoa omaatuntoa veturinkuljettajan traumatisoimisesta. En ole pystynyt puhumaan ongelmastani aiemmin kenellekkään, niin nyt oli pakko avautua tänne. Pelkään jääväni loppuiäkseni velkavankeuteen parikymppisenä tehtyjen virhearviointien vuoksi ja jo pelkkä luottotietojen menetys on tällaiselle "kympin tytölle" aivan järkyttävä epäonnistuminen. :(

Ensin karsit kaikki turhat kulut ja alat elämään kuin ihminen: peru kaikki kuukausimaksulliset palvelut jos niitä on, esim. kanavapaketit, leikkaa itse hiuksesi ym. Tämän jälkeen otat käyttöön esim Pivo tai muun talouden seurantajärjestelmä jolla on helppo ennustaa ja budjetoida. 

Tulosta kaikki Kela päätökset, tilitiedot, laskut ja mene heti huomenna sossuun henkilökohtaisesti. Kerro tilanteesi sinne ja pyydä vähintään että maksavat vuokran ettet saa häätöä, niiden on pakko suostua tähän. Kerro että tämä on poikkeus ja kerro myös mitä olet sopinut vuokranantajan kanssa.

Ala selvittämään minkälaisia kursseja voit opiskella avoimesta yliopistosta ja listaat ne ylös, avoimessa kurssit ovat noin 10eur per opintopiste. Ota samoja kursseja mitä siinä ohjelmassa on mitä haluat hakea, voit siirtää ne kurssit myöhemmin siihen itse ohjelmaan jos sut hyväksytään opiskelemaan. Muista että pitää opiskella alle 5 opintopistettä per kuukausi ettei työttömyystuet mee.

Näytä tämä kurssilista isovanhemmille, ja kerro että vaikka et tänä vuonna päässyt yliopistoon, niin ajattelit silti opiskella näitä kursseja, ja pyydät rahallista avustusta heiltä tähän hommaan. Se että sulla on kursseja jo suoritettu nostaa mahdollisuutta päästä yliopistoon hakuvaiheessa.

Mikään ei kestä ikuisesti, eivät hyvät eivätkä huonot ajat! Tsemppiä ja hyvää joulua. Et ole ensimmäinen, etkä viimeinen nuori, jolle on käynyt "köpelösti".