Lue keskustelun säännöt.
Rakastatko sä omaa kehoasi?
21.12.2016 |
Törmäsin Vaakakapina-nimiseen laihdutusjuttuun netissä, ja siinä kirjoitettiin, et "Omaa kehoa voi ja saa rakastaa, olipa se millainen tahansa. " Aloin miettiä, et mä en kyllä rakasta omaa kehoani. Ylipainoa on ehkä +5 kg eli ei kauheesti, mut silti :(
https://m.facebook.com/vaakakapina/
Kommentit (20)
Kyllä mää rakastan. Se on ketterä, notkea, toimii hyvin ja jaksaa. Tunnen kuinka sydän pumppaa menemään, keuhkot imee ilmaa, veri kiertää. Musta tää kaikki on aika siistii. Olen tyytyväinen että mulla on ruumis. Se on hyvä käyttöliittymä, vaikka vähän vanhanaikainen, mutta ei niin vanhanaikainen kuin vaikka krokotiileillä. Jos vaikka sitä miettii että kuinka kauan krokotiilejä on ollut ja kuinka kauan ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin toki olla laiha ja hyväkroppainen että voisin olla ylpeä kehostani, mutta rakastan kyllä sitä että olen terve, pystyn liikkumaan ja tekemään asioita ilman rajoituksia.
Mahtava asenne! Kunpa osaisi itsekin katsoa asiaa tuosta näkökulmasta. Sitä miettii vaan asioita ulkoisista lähtökohdista. Kelpaamisesta ja sen sellaisesta... ap
Vastasin siis tuossa aiemmin 2/5:lle joka näki kroppansa toimivana systeeminä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En rakasta. Haluaisin olla selvästi hoikempi. Pidän kyllä kehostani noin niinkuin toiminnallisesti, olen vahva ja jaksan paljon asioita, en kärsi (*kopkop*) mistään vakavista tai kroonisista vaivoista, kuten selkä- tai polvikivuista, mutta kehoni ulkonäköön en ole tyytyväinen. Ihan sama, mitä siitä pitäisi ajatella, jokainen kokee oman vartalonsa niin hyvänä tai huonona kuin mitä oma pää sanoo.
ei läskis vikaa oo vaan atoopikko on keskivaikea tulehdustauti.yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta en eakasta kenenkään muunkaan kehoa.
No enpä rakasta kehoani. Myönnän, että tykkään joistain kohdista itsessäni, mutta kokonaisuus on nim berseestä että. Meikäläisen kroppa on vähän sellainen lapsen tekemä palapeli, kun käyttää voimaa niin ne väärätkin palat sopii siihen palapeliin ihan mukavasti. Olisihan se tietty ihan kiva jos olisi 5/5 kroppa, mutta en suoraan sanottuna jaksa tehdä niin hirveästi hommia sen eteen.
Terveisin Naispelko23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli kaiken. Hyväilen sitä joka päivä.
Kyllä rakastan,pidän kehoni naisellisista muodoista ja nautin nuorekkaasta olemuksesta,viihdyn kehossani ja se näkyy ulospäinkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen enemmän kun aloin liikkua ja laihdutin ylipainon pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä sanoma meille kaikille, jotka jojoilemme ja kärsimme vartalomme kans.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/19/jennyn-manifesti-ihmisen-arvoa-…
Rakastan. Mahassa on vähän läskiä, mutta mitäpä tuosta, mulla ei ole mitään velvollisuuksia ketään kohtaan.
No jaa. Kyllä ja en. Ihan hyvä kroppa mulla on, mutta en oo siihen aina tyytyväinen (alkanu vähä plösöttää) ja pahoinpitelen itseäni huonolla ruokavaliolla ja joskus myös kiukunpuuskissa lyön itseäni jopa mustelmille, tosin se johtuu ihan korvienvälisistä ongelmista eikä vartalostani...
Mutta toisaalta olen kaunis ja melko hyväkuntoinenkin kun olen sentään jonkin verran jaksanut liikkua, sekä terve. Normaali! Että en tosiaankaan vihaa.
Miten teidän kumppanit suhtautuu epätäydellisiin kroppiinne? Tuleeko sieltä painostusta näyttää muulta vai tuleeko tarve omasta päästä?
Itellä tarve tulee varmaan isoimmaksi osaksi omasta päästä, vaikka huonoina hetkinä sitä toki miettii, miten paljon tyytyväisempi mies olis timmin mimmin kans.
Kyllä meillä on rakkaussuhde. Tokihan voisi tätä kroppaa kiinteyttää vähän, mutta mielestäni on aika jees, että kaksi raskautta ja imetykset eivät muuttaneet mua juuri lainkaan.
Haluan keholleni hyvää.
En rakasta, enkä vihaa kroppaani, ja olen tähän tilanteeseen erittäin tyytyväinen. Suhtaudun vartalooni kuin mihin tahansa apuvälineeseen. Se saa iän, käytön, huollon ja elämäntilanteen mukaan muuttua ja kulua. Pääasia on, että se toimii. Ja onhan se kiva, kun se toimii. Jos painoa tulee sen verran, että se alkaa johonkin toimintoon vaikuttamaan, sitten vain vähän viilataan elämäntapoja. Pieniä muutoksia vain - ei se ole mikään elämänkriisin paikka.
En henkilökohtaisesti pidä minkäänlaista ääriajattelua hirveän terveenä lähtökohtana. Mielestäni tällainen "rakasta kroppaasi"-meno putoaa tähän settiin. Jos kirjaimellisesti rakastaisin vartaloani, pitäisin itseäni aika pintakeskeisenä. Eiköhän se pääasia ole, miltä sen vartalon sisällä tuntuu elää. Vähempikin riittää kuin rakkaus. "Ihan jees" on juuri sopiva minulle. :D
Tavallaan miellän, että tämä "rakasta"-meininki on siis vähän harhaanjohtavaa, ikään kuin vähempi tunnepitoisuus ei olisi riittävää. Koen, että tässä fanaattisuudessa mennään taas vähän metsään sen itsensä hyväksymisen kanssa. Elämässä on muutakin kuin se paino ja ulkonäkö ylipäätään. Tämä rummutus ei vie huomiota siitä ulkonäkökeskeisyydestä pois - päinvastoin.
Mjuu.