Lue keskustelun säännöt.
Millaista köyhien elämä on?
21.12.2016 |
Oon aina saannu kaiken mitä oon halunnu ja päättää minne matkustetaan. Kaikki huonekalutkin on laatukamaa ja kaikki on täydellistä. Nyt mietinkin ekaa kertaa miten paskaa köyhill ihmisill on. Ne ei saa mitää mitä ne haluaa eikä saa matkustaa minnee tavaratalon on hankittu jostain kiinalaisesta nettikaupasta......
Köyhät kertokaa vaan vapaasti millaista elämänne on??????? Itsellään ei yhtään tietoa.
Kommentit (14)
Nii-i, mieti oikeesti. Ne ihmiset elää köyhinä joka päivä!
Ei tsiisus!
Oikeesti...
Mahtaa olla...köyhää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se köyhän elämä on tuollaista, kuin sinun elämäsi, et koskaan ole joutunut/saanut miettiä asioita ja viisastua siitä.
Tuota, miten se vaikuttaa ihmisen elämään että on aina uudet huonekalut ja merkkivaatteet? Saahan niihin ylimääräisen rahan upotettua mutta ei ne nyt niin erikoisilta kuulosta.
Olen "köyhä opiskelija" ja elän mielestäni ihan normaalia elämää. Teen töitä opiskelujen ohessa. Koen olevani onnellinen. Ei minulla ole koskaan rahaa ollut mihinkään ylimääräiseen. Nautin pienistä asioista. Jos minulla rahaa olisi enemmän, en oikeastaan edes tiedä miten sen käyttäisin. En pidä matkustelusta tai muusta "rikkaiden hömpötyksistä" kuten merkkivaatteista.
Tuntemani köyhät/pienituloiset eivät tilaa tavaroita kiinalaisesta nettikaupasta. Haluavat tietää mihin senttinsä laittavat ja nähdä tuotteen etukäteen. Eivät uskaltaisi tilata kun ei voi palauttaa ja vähät rahat saattaa mennä hukkaan, maksavat mieluummin vähän enemmän turvallisuuden tunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kovin monipuolista. Syödään halpaa ruokaa, asutaan halvassa vuokra-asunnossa ns. huonolla alueella jota vanhempani haukkuvat "proleksi" (proletariaatti), ei ole varaa harrastamiseen, matkoihin jne. Työssä käymistä ja nukkumista lähinnä.
A) Se, että voi tilata matkan taikkuihin tai että kämpässä on Artekin huonelelut ei tee kestään rikasta.
B) Köyhillä ei välttämättä ole tylsä elämä.
PS. En ole köyhä, mutta tilaan siti Kiinasta aikaslailla kamaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein on vaille jäämisen tunne. Kun kuulee, lukee ja näkee mitä tutut ja ystävät ovat kokeneet ja ostaneet, tekisi itsekin mieli tehdä samoin, mutta ei ole varaa.
Ei kannata luoda edes haaveita, esim. haaveen syödä kesällä jäätelötötteröä useammin kuin kerran, voi haudata. Matkoista ei voi haaveilla. Uusista vaatteista, huonekaluista jne. ei kannata haaveilla. Taide-elämyksistä ei kannata haaveilla.
Työkyvyttömyyseläkkeellä 3-kymppisestä lähtien (fyysinen vammautuminen): kuukausitulot 700 euron korvilla. Siitä menee vielä osa vuokraan, vaikka on asumistukeakin. Lääkkeisiin menee vuodessa n. yhden kuukauden tulot. Kännykkä- ja tietsikamaksuihin melkein yhtä paljon. Sitten ruoka, hygieniatarpeet, vaatteet (suurimman osan saan ystäviltä), mutta kengät pitää ostaa, siihen lohkeaa helposti 15% kuukausitulosta. Vaikka esim. talvikenkiä on vain kaksi paria: toiset ulkoiluun ja kaikkeen, toiset hameen kanssa. Yms.
Väsyttää koko elämä.
Ei kummempaa, matkustan kaksi kertaa vuodessa ulkomailla, omistan kunnon laitteet ja syön ulkona silloin tällöin. Ostan vaatteeni fb-kirppareilta ja jos ostan kaupasta, niin säästän laadukkaaseen tuotteeseen jota tulen käyttämään vuosikausia. Ei tietenkään mitään kallista harrastusta, ihan vaan kuntosalilla käymistä joka kustantaa 10e kuukausi. Käteen jää se 500e ja sillä sitten mennään kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet köyhät ainakin osaavat kirjoittaa kunnolla. Ei tarvitse suoltaa tuollaista ihmeellistä teinitekstiä jota ap kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsätä tuli mieleen, olen aina elänyt toimeentulotuella, välillä jopa karenssilla (-20%, olen 25v) ja nyt olen saanut ensimmäisen työpaikkani. Käteen jää käyttörahaa 1200e kuukaudessa. Nyt on varaa hankkia itselleen kaikkea mitä on aikaisemmin halunnut, tosin kyllä toimeentulotuellakin (480e tai karenssilla 380e) sai ostettua kaikkea ylimääräistä ja jäi rahaa harrastaa. Jos olisin aina saanut paljon palkkaa en olisi ehkä oppinut käyttämään rahaa viisaasti ja niin että jää ylimääräistä. Mutta joo, kyllä toimeentulotuellakin on varaa harrastaa ja elää elämää ellei ole päihdeongelmainen.
Hyvin on tottunut. Välillä tulee katkeria hetkiä, kun säästää kaikessa että saa pienen puskurirahaston ja sitten meneekin rahaa.
Esimerkki ex on töissä firmassa, jossa mm käy tekemässä vikan tarkastuksen toimistotilaan, kun yritys muuttaa. Hyvin usein siellä on huonekaluja ja hän tuo ne minulle ja minä myyn ne. Käytetyistä huonekaluista ei montaa euroa saa.
Kerran oli tullut koko ajan huonekaluja ja muutamasta oli tullut ihan pari kymppiäkin rahaa ja lisäksi olin myynyt tyttäreni synttäreiltä jääneet koristeet ja mitä muuta.
Yhtäkkiä tajusin mulla on 600 euroa rahaa ja sitten tuli vuosittaisen hammaslääkärin vuoro. Juurihoidettu hammas, lääkäri sanoi jos tähän ei tehdä kruunua, hammas menee poikki. Kruunu maksoi 600 e.
No, huonekaluja myin yli 1/2 v, eli hyvä että sain hoidettua hampaan, vaikea on rahaksi muuttua nopeasti.
Ja sitä varten puskurirahasto on että sitä voi käyttää kun tarve tulee.
Esim työkaverit eivät enää pyydä osallistumaan keräyksiin ja koti on aina siisti, kun kaikki tarpeeton on myyty.
Hyvä ystäväni sanoi minä olen tehnyt kierrättämisen helpoksi. Kun tarpeetonta on kertynyt, hän vain ilmoittaa minulle ja noudan. Ja olen aina iloinen kaikesta mitä saan.
Se on sitä, kun rahaa ei ole laittaa uuteen deodoranttiin/saippuaan ja joutuu säännöstelemään sitä jäljellä olevaa siten että missä tilanteessa haittaa vähiten jos haiskahtaa... Säästää sitten niille päiville kun on tärkeää tuoksua hyvältä.