Useimmilla naisilla olisi hyvä vartalo, jos he vain olisivat normaalipainoisia ja harrastaisivat liikuntaa 3-4 kertaa viikossa

Herään klo 5 töihin.

Töiden jälkeen teen pari tuntia läksyjä ja menen kouluun.

Kotona olen 21.30.

Siinä vaiheessa en ala enää kuntoilemaan, koska en muuten saisi unta.

Pari viikkoa vuodessa pitää herätä töihin jo 3.30 aamuyöstä.

Ainoa vapaapäivä on sunnuntai, mutta silloin teen läksyjä.

Mulla ei ole pyykinpesukonetta eikä tiskikonetta, joten nuo askareet vie oman aikansa.

Mulla ei ole aikaa tehdä edes ruokaa.

Pahinta mitä ihminen voi elämässään kohdata, on asennevamma ja kuvitelma halu muuttaa läheisensä.

Liikunta ja treenattu kroppa on ihan ok. mutta on viisautta, antaa muille vapautta kokea heidän elämässään muita asioita, jotka lisäävät elämän nautintoja ja elämyksiä ja käyttää vapaa-aikansa muihin kuin liikuntaan esim. musiikki, teatteri, lukunautinnot, toisten auttaminen, löhöily, kotityöt jne. jotka lisäävät onnellisuutta ja tasapainoa.

Ja yleensä ihmissuhteet toimivat onnellisen ja tasapainoisen ihmisen kanssa sata kertaa paremmin, kuin asenneongelmaisen, joka vahtii sairaalloisesti toisen painoa tai liikkumattomuutta ja tyytymättömyys paistaa kasvoilta jo kilometrien päähän ja tekee vastenmielisen ja ruman ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttais urheilla veren maku suussa. Onneksi on hyvät geenit peritty niin riittää hyötyliikunta ja voin syödä mitä haluan. Tosin en niin välitä makeasta. Hyvä työ, matkustan paljon työssä ja vapaa-ajalla, hyvä kumppani, mukava asunto ja lapsia ei ole nyt vielä harkittu. Mitäs vielä, ai niin, saan kämnenet kiinni maahan polvet suorina.

Toimii varmaan vielä parikymppisellä. Kolmekymmentä kun tulee sullakin mittariin niin ei riitä enää hyötyliikunta.

Minulla on ikää 56 ja hyötyliikuntaakin aika vähän tulee harrastetuksi ja äiti on ylipainoinen että se niistä geeneistä. Silti olen hoikka koska en syö kaikkea minkä näen.

56 vuotias ihminen, joka ei harrasta edes hyötyliikuntaa, ei ole terve. Eikä pysy toimintakuntoisena enää kovin montaa vuotta. Eikö teitä oikeasti pelota miten pärjäätte 60+ iässä, jos kehossa ei ole ollenkaan lihasta ja kunto on nollaluokkaa? Ei siinä hoikkuus auta mitään, jos ei pääse tyyliin sängystä ylös!

Miksi yhä luullaan automaattisesti että treenaava ihminen on hoikka? Oletteko koskaan nähneet esim. kuulantyöntäjiä?

Itse teen joka päivä tunnin (kävely)lenkin. Lisäksi käyn salilla, pyöräilen, hiihdän, uin, You name it. Olen aina ollut urheiluhullu.

Olen silti lähes 100kg painava, nainen. Minulla on nk. diabetes-ruokavalio ja yritän olla herkuttelematta. Ihmiset ihmettelevät syönkö koskaan mitään / miten syön niin vähän. Vastaus on kortisoni. Minulla on vakava sairaus jonka lääkitys turvottaa. Minua inhottaa tämä teidän pinnallisuus :/ Minulle on hyvä päivä jos ei ole paljoa kipuja.

Voi luoja näitä juttuja taas, molemmin puolin.

Kannattaa etsiä oma mieluisa laji tai pari ja harrastaa sitä ihan vain oman nautinnon vuoksi. Itselleni toimii esim metsässä hölkkäily, pallopelit, hiihto, pilates ja kamppailulajit. En todellakaan juokse enkä käy salilla, koska en saa niistä mielihyvää. En missään tapauksessa lähtisi viideltä kotoa JUOKSEMAAN jotta olisin seitsemältä töissä, en voisi tyhmempää juttua keksiä. Tai että treenaisin 6-10x viikossa salilla, juoksemassa tms niin etten ehtisi viettää aikaa lapseni kanssa.

Silti liikunnan terveysvaikutukset on kiistattomat ja jokaisen kannattaisi kyllä liikkua. Unen laatu, stressinsietokyky, mieliala paranevat jo ihan yhdenkin liikuntakerran jälkeen.

Ei kai mulla mitään oikeaa sanottavaa ollut :D

P.s. Minulle imetys ja yövalvominen teki laihtumisen täysin mahdottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttais urheilla veren maku suussa. Onneksi on hyvät geenit peritty niin riittää hyötyliikunta ja voin syödä mitä haluan. Tosin en niin välitä makeasta. Hyvä työ, matkustan paljon työssä ja vapaa-ajalla, hyvä kumppani, mukava asunto ja lapsia ei ole nyt vielä harkittu. Mitäs vielä, ai niin, saan kämnenet kiinni maahan polvet suorina.

Toimii varmaan vielä parikymppisellä. Kolmekymmentä kun tulee sullakin mittariin niin ei riitä enää hyötyliikunta.

Minulla on ikää 56 ja hyötyliikuntaakin aika vähän tulee harrastetuksi ja äiti on ylipainoinen että se niistä geeneistä. Silti olen hoikka koska en syö kaikkea minkä näen.

56 vuotias ihminen, joka ei harrasta edes hyötyliikuntaa, ei ole terve. Eikä pysy toimintakuntoisena enää kovin montaa vuotta. Eikö teitä oikeasti pelota miten pärjäätte 60+ iässä, jos kehossa ei ole ollenkaan lihasta ja kunto on nollaluokkaa? Ei siinä hoikkuus auta mitään, jos ei pääse tyyliin sängystä ylös!

Minä olen terve, se on todettu lääkärintarkastuksessa. Tunnen itseäni 10 vuotta nuorempia jotka kävelevät laahustamalla ylipainon vuoksi, enemmän olisin huolestunut pääsevätkö he minun iässään sängystä ylös. Tunnen myös hoikkia eläkeikäisiä jotka ovat täysin toimintakykyisiä.

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käyt töissä mun puolest nii voin alkaa harrastaa liikuntaa ja pitää timmin kroppani kunnossa

Käyn jo töissä ja sen lisäksi 3 kertaa viikossa kuntosalilla ja 1-2 kertaa viikossa lenkillä. Mikä on sinun tekosyysi?

10-11h työpäivät, 4 salitreeniä, 6 pk-lenkkiä, 14 x 8-10km koiranulkoilutusta viikossa ja ihan normaali perhe-elämä siihen päälle. Toki pystyn upottamaan salitreenit ja osan noista pk-lenkeistä työaikaan, mutta en nyt ihan purematta niele että joku 8-16 työläinen "ei ehdi" huolehtimaan itsestään.

Millä ihmeen ajalla sä vietät laatuaikaa läheisesi ja ystäviesi seurassa, nautit kirjojen lukuelämyksistä, musiikista, teatterista, taiteesta, omasta luovuudesta ja tekemisen ilosta, löhöilystä, kotitöistä, toisen auttamisesta, jos työ ja liikunta/oma kroppa vaatii valveilla oloajasta noin paljon aikaa ja huomiota.

Minä en kyllä ymmärrä, miksi ketään kiinnostaa vieraiden ihmisten ulkonäkö? Jos joku nainen nyt toisella puolen Suomea alkaa harrastamaan saleilua ja bikinifitnessiä, niin miten se vaikuttaa tämän kyselijän elämään? Mikä on aloittajan motiivi tälle ketjulle? Mitä ihmettä minä tekisin hyvällä vartalolla, miksi minä aktiivisesti käyttäisin aikaa sellaisen ylläpitämiseen, jos itseäni ei kiinnosta pätkääkään miltä kukakin ihminen näyttää? Miksi vain naiset, eikö tuo päde kaikille ihmisille?

Se, että vaadit tuntemattomilta ihmisiltä yhtään mitään, on liikaa. Naisilla ei ole mitään kollektiivista velvollisuutta näyttää hyvältä ulkopuolisten silmissä.

Minä olin pitkään, yli 30-vuotiaaksi, ap:n kuvauksen kaltainen nainen, olin normaalipainoinen ja harrastin hyötyliikunnan (työmatkapyöräily) lisäksi 3-5 kertaa viikossa liikuntaa. Ap:n mielestä kroppani oli varmaan ihan hyvä.

Pari vuotta sitten tutustuin ja ihastuin lievästi ylipainoiseen mieheen, ja kun aloimme seurustella, pääsin minäkin sitten lihomaan. Emme ole mitään sipsin ja einesten mussuttajia vaan hyviä ja innokkaita kokkeja molemmat, ja aika paljon tulee hemmoteltua toista hyvällä kotiruoalla. Olen nyt muutaman kilon ylipainon puolella. Myös liikunta on seurustelusuhteen myötä vähentynyt, pyöräilen tosin edelleen töihin.

Olen kuitenkin nyt onnellisempi kuin aiemmin. Aiemmin luulin, että ylipainoista väistämättä hävettää olla alasti kumppanin edessä ja että seksistä ei tulisi mitään. Kumppanini ei kuitenkaan ole koskaan osoittanut millään tavalla inhoavansa kroppaani, eikä hänellä oikein ole varaakaan, kuten sanottua, hän on itse saman verran ylipainoinen kuin minä.

Ehkä jossain vaiheessa aloitamme kuntokuurin. Ymmärrän ylipainoon liittyvät terveysriskit, vaikka olenkin toistaiseksi ollut hyvin energinen ja terve. Mikäli laihdutan kertyneet kilot vielä pois ja aloitan uudelleen säännöllisen liikuntaharrastuksen, tapahtuu se vain minun oman hyvinvointini vuoksi, ei siksi, että ap:n olisi kivempi katsella minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttais urheilla veren maku suussa. Onneksi on hyvät geenit peritty niin riittää hyötyliikunta ja voin syödä mitä haluan. Tosin en niin välitä makeasta. Hyvä työ, matkustan paljon työssä ja vapaa-ajalla, hyvä kumppani, mukava asunto ja lapsia ei ole nyt vielä harkittu. Mitäs vielä, ai niin, saan kämnenet kiinni maahan polvet suorina.

Toimii varmaan vielä parikymppisellä. Kolmekymmentä kun tulee sullakin mittariin niin ei riitä enää hyötyliikunta.

Minulla on ikää 56 ja hyötyliikuntaakin aika vähän tulee harrastetuksi ja äiti on ylipainoinen että se niistä geeneistä. Silti olen hoikka koska en syö kaikkea minkä näen.

56 vuotias ihminen, joka ei harrasta edes hyötyliikuntaa, ei ole terve. Eikä pysy toimintakuntoisena enää kovin montaa vuotta. Eikö teitä oikeasti pelota miten pärjäätte 60+ iässä, jos kehossa ei ole ollenkaan lihasta ja kunto on nollaluokkaa? Ei siinä hoikkuus auta mitään, jos ei pääse tyyliin sängystä ylös!

Siinä sitä onkin ihmettelemistä, miten ihmiset ennen selvisivät, sillä kaikki eivät tehneet ruumiillista työtä esim

virkamiehet, käsityöläiset jne. kun vielä 60-70-luvulle saakka lenkkipolut olivat tuntemattomia käsitteitä ja vielä 80-luvulle saakka, kuntosalit olivat vain painonnostajia varten.

Mummoni ei elämässään käynyt lenkillä, ei omistanut edes lenkkitossuja ja kuoli 96v. hyväkuntoisena ja liikuntakykyisenä. Ja piti liikuntaa ajanhukkauksena.

Itse tykkään liikkua, se antaa mielihyvää ja energiaa arkeen.

Minulla on jo isot lapset. Menen lähes joka päivä töiden jälkeen kuntosalin kautta. Kroppa pysyy hyvinkin tikissä, vaikka ikää olisi enemmän, jos jaksaa nähdä vaivaa. Kun lapset olivat pieniä, juoksin ja pyöräilin töihin sekä hyödynsin kuntokeskusten lapsiparkkeja. Töiden ohessa voi lankuttaa ja vaikka punnertaa. Jos haluaa, pystyy. Kaikki ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Onko liikaa vaadittu?

Miksi pitäisi olla hyvä vartalo? En minä  halua miehiltä huomiota eikä sen saaminen kiinnosta, päin vastoin. Mene muualle trollamaan, ei mun tehtävänäni ole miellyttää miesten silmää eika treenata kuin omaksi ilokseni jos sattuu huvittamaan. Ja salille mua ei saa kirveelläkään koska ulkona liikkuminen on ilmaista

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen olisi onnellisempi ja voisi henkisesti paremmin, jos lakkaisi miellyttämästä muita ja ajattelemasta mitä muut hänen kropastaan mahdollisesti ajattelevat.

Siitä huolimatta kannattaisi olla normaalipainoinen ja liikkua 3-4 kertaa viikossa, jos ei satu olemaan harvinainen luonnonoikku. 95% ihmisistä voi paremmin liikuntakykyisenä (eli vapaana tekemään mitä haluaa ilman fyysisiä rajoitteita) terveenä ja kivuttomana. Tuntemani ylipainoiset ihmiset valittelevat usein vaivojaan, paitsi jotkut jotkat liikkuvat paljon ja ovat hyvässä kunnossa kiloista huolimatta. Suurin osa harmittelee myös ulkomuotoaan eikä todellakaan ole tyytyväisiä "kurveihinsa", silloin kannattaisi kokeilla välillä muuttaa tapojaan. Sitä paitsi, monikon tästäkin ketjusta nimenomaan miellyttää muita sillä ettei kehtaa pyytää sitä omaa aikaa itselleen, vaan hoitaa vaan muita, isä viipottaa sitten peleissään?

Aloittajan kanssa olen kyllä erimieltä myös, geenien ansiosta mulla on lättäpylly, jenkkikset ja pienet tissit vaikka olenkin normaalipainoinen ja liikkuva. Plus, ulkonäön vuoksi ei kannata elintavoistaan stressata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käyt töissä mun puolest nii voin alkaa harrastaa liikuntaa ja pitää timmin kroppani kunnossa

Eikö töiden jälkeen ehdi 20 minuutin intervallitreenejä vetää?

Tunge ne intervallis sinne minne ei päivä paista. Kaikki eivät ole urheiluhulluja.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinne töihin voi juosta? 4 kertaa viikossa 40 min - 2 h kerrallaan ei ole mikään mahdottomuus. Meillä molemmat treenaa kuutena päivänä viikossa, ja yksi päivä viikossa on lepopäivä. Joskus tulee 2 treeniä päivässä. Lisäksi toki muut hyötyliikunnat. Hyvässä kunnossa ollaan. Jos asiat järjestelee, ei mikään mahdottomuus urheilullinen elämäntapa. Ruokavalio nyt on helppo laittaa kuntoon.

Mä harrastan liikuntaa 2x viikossa ja sekin tekee tiukkaa, normaalipainoinen olen kuitenkin ja ruokavalio terveellinen. Töihin en lähtisi juoksemaan, ei meillä ole siellä suihkua! Voisi etoa työkavereitakin, kun haisisin hieltä. Lisäksi olen atoopikko, eli mun täytyy peseytyä heti hikoilun jälkeen, muuten saan ihottumaa.

Elämäntilanteet ihmisillä on kovin erilaisia. Minä opiskelen AMK:ssa aikuispuolella (monimuoto) ja teen lyhennettyä työviikkoa, 30h/vko. Ja ihan kiitettävästi joutuu kuluttaa opiskeluun aikaa ja perheenkin kanssa pitää olla. Vuorokaudessa on rajoitetusti tunteja ja joskus pitää nukkuakin.

Jospa käyttäisit aikasi muuhun kuin muiden ihmisten kilojen vahtaamiseen. Edes 3-4 kertaa viikossa.

Hyvä vartalo mihin?

Jotenkin koomista selitellä av:lla olevansa niin kiireinen, että aikaa ei jää liikunnalle edes paria tuntia per viikko. Palstailuun aikaa kyllä riittää, liikuntaan ei.

Kannattaa pitää paino kurissa ihan itsensä takia. Ei tarvitse raahata ylimääräistä painoa joka paikkaan, hikoilla pienemmästäkin ja hengästyä portaissa. Työkin on varmasti stressaavampaa huonokuntoiselle.

Miksi joku näkee vaivaa muiden kropista?