Antakaa puolueeton mielipide onko mies outo vai ei??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää itse tiedä mitä ajatella...sanokaa te.

Taustana että olen tutustunut mieheen ja muutimme tosi nopeasti yhteen. Nyt miehestä on paljastunut piirre jota kummeksun.

Hän neuvoo minua kotitöissä, koko ajan. Hän osaa tehdä kaiken paremmin ( olen asunut kyllä omillani ja hyvin toimeen tullut tavoillani). Ruuanlaittoa hän on koko ajan kommentoimassa, tiskikonetta en osaa täyttää oikein enkä varsinkaan tyhjentää. Kuulemma kun en osaa niin parempi jättää pöydälle niin hän osaavampana tekee ( kyse siis siitä missä järjestyksessä pinosin astiat kaappiin). Tuloksena että en enää "saa" tehdä keittiössä mitään..

Lisäksi aina jos "mokailen" eli esim lipsahtaa käsistä hedelmä niin kiinnittää suurta huomiota siihen. Jos samalla lailla kommentoin hänelle niin hän tuntuu suuttuvan.

Vaatteista saattaa joistakin sanoa että ompa "kaunis " paita, mutta tarkoittaa siis että ihan hirveä. Viimeksi en välittänyt ja huomautteli koko päivän niin kauan kumnes vaihdoin sen muuhun paitaan. Toki hänen vaatteitaan ei saa kommentoida. Tosin kehuu myös oikeasti vaatteita ja minua, eli en tiedä olenko liian herkkä ja tuo käytös on normaalia?

Narsisti aloittaa tuolla lailla kontrolloinnin ja itsetunnon lyttäämisen. Juokse ja lujaa eli etsi uusi kämppä, mutta älä ota miestä mukaan muuttotavaroihin.

Eli 99.3% suomalaisista naisista on narsisteja? Niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku muukin jo sanoin niin vaatteiden kommentointi kuulostaa oudolta.

Muuten mun mies oli samanlainen. Sanoin heti suhteen alkuaikoina hänelle, että joko hän hyväksyy minun tapani tehdä asiat ja lakkaa kommentoimasta mokiani tai tekemisiäni tai lähtee. Piste. Hän lakkasi puuttumasta ja kommentoimasta ja nyt olemme onnellisesti naimisissa.

Toimit oikein, jokaisen tulee vetää rajat suhteessa. Mitä varhemmin sen tekee, sitä helpommalla pääsee. Jos on itse takertuvaa ja hylkäämistä pelkäävää laatua (kuten ap?), on tiukka paikka päättää suhde, mutta ainoa vaihtoehto on kärsiä vuosikaudet toisen pahenevasta käytöksestä. Joskus paras valinta on se vaikein.

Selkärankaa, itsekunnioitusta, mammat. Siitä seuraa onnellinen liitto, myös sille puolisolle. kaikki  voittaa.

Eksäni oli vähän samanlainen. Jos tiskasin, niin hän tuli taakse opettamaan kuin pientä lasta. Jos ripustin pyykkiä narulle, niin hän laittoi ne uusiksi. Olin silloin noin 25-vuotias eli kokemusta noista kotitöistä kyllä löytyi, enkä todellakaan usko, että olisin tehnyt ne ihan täysin väärin. Ja kyllähän nyt jonkun pyykin ripustamisessa voi olla aika monia tapoja. Jos pyykit säilyvät hyvinä ja kuivuvat normaalisti, niin mikä on ongelma? Lopputulos on sama. Meille tuli sitten ero jonkin ajan päästä. Ei johtunut pelkästään noista pyykeistä ja tiskeistä, mutta ne kuvastavat aika hyvin sitä, miten mies suhtautui kaikkeen. Hän kritisoi melkein kaikkea mitä tein ja jotenkin tuntui yrittävän lannistaa minua tai painaa minut maahan. Iso osa tuosta käytöksestä meni kai nuoruuden piikkiin (hän oli minua joitain vuosia nuorempi, eikä kai osannut ajatella käytöksensä seurauksia), mutta inhottavaa se oli silti ja olin tosi ahdistunut silloin. Edelleenkin vähän puistattaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ollut seksiä? Ajattelin vain että oletko aivan varma että hän on mies?

Aika peruskäytöstä naiseksi.

Joo, näinhän se on. Naisessa on aina kaikki vika, mies on täydellinen. Miehen ainut vika on se, että joutuu kuuntelemaan kun akka pomottaa liikaa. Ai niin, sehän olikin naisen vika - sekin. Mies siis on täydellinen. Ilman vikoja.

Miehesi vaikuttaa narsistiselta luonteelta. Vuosien saatossa huomaat, että olet täysin alistettu hänen tahtoonsa.

Kärjistetysti sinun käsittelysi etenee seuraavasti: Hänen mukaansa sinulla on vääränlaisia ystäviä, huonoja sukulaisia ja epäilyttäviä työkavereita. Pian et tapaa vapaa-ajallasi ketään ja pikkujoulut jää väliin.

Miten tulette toimeen yhteisten ystävien ja tuttujen seurassa? Arvosteleeko mies sinua heidän aikanaan? Puhuuko hän sinulle tärkeistä ihmisistä ikävästi? Ovatko hänen ystävänsä ja sukulaiset parempia?

Mieti näitä kysymyksiä. Narsistit harvoin parantuvat terapiassa. He löytävät aina ne heikoimmat ja muokattavissa olevat ihmiset ympärilleen ja kasvavat vain "suuremmiksi" ja pahemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi vaikuttaa narsistiselta luonteelta. Vuosien saatossa huomaat, että olet täysin alistettu hänen tahtoonsa.

Kärjistetysti sinun käsittelysi etenee seuraavasti: Hänen mukaansa sinulla on vääränlaisia ystäviä, huonoja sukulaisia ja epäilyttäviä työkavereita. Pian et tapaa vapaa-ajallasi ketään ja pikkujoulut jää väliin.

Miten tulette toimeen yhteisten ystävien ja tuttujen seurassa? Arvosteleeko mies sinua heidän aikanaan? Puhuuko hän sinulle tärkeistä ihmisistä ikävästi? Ovatko hänen ystävänsä ja sukulaiset parempia?

Mieti näitä kysymyksiä. Narsistit harvoin parantuvat terapiassa. He löytävät aina ne heikoimmat ja muokattavissa olevat ihmiset ympärilleen ja kasvavat vain "suuremmiksi" ja pahemmiksi.

Kuvailit juuri tyypillisen suomalaisen naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku muukin jo sanoin niin vaatteiden kommentointi kuulostaa oudolta.

Muuten mun mies oli samanlainen. Sanoin heti suhteen alkuaikoina hänelle, että joko hän hyväksyy minun tapani tehdä asiat ja lakkaa kommentoimasta mokiani tai tekemisiäni tai lähtee. Piste. Hän lakkasi puuttumasta ja kommentoimasta ja nyt olemme onnellisesti naimisissa.

Toimit oikein, jokaisen tulee vetää rajat suhteessa. Mitä varhemmin sen tekee, sitä helpommalla pääsee. Jos on itse takertuvaa ja hylkäämistä pelkäävää laatua (kuten ap?), on tiukka paikka päättää suhde, mutta ainoa vaihtoehto on kärsiä vuosikaudet toisen pahenevasta käytöksestä. Joskus paras valinta on se vaikein.

Selkärankaa, itsekunnioitusta, mammat. Siitä seuraa onnellinen liitto, myös sille puolisolle. kaikki  voittaa.

Ihmettelen, mistä näitä ihmisiä riittää, joille pitää "laittaa rajat", joille pitää "olla vastusta", jotka skitsoilevat, kunnes heille jotenkin näytetään paikkansa? Kuulostaa ihan joltain koiran kouluttamiselta. Kyllähän pitkämielinenkin ihminen lopulta ärähtää, että nyt loppuu tuo, mutta kuinka siinä enää voisi olla kunnioitusta tällaista "kumppania" kohtaan? Mikseivät aikuiset ihmiset muka itse voi päättää omista rajoistaan, miten hyvin tai huonosti sitä suhteessa aikoo käyttäytyä? Eikö suurimmalla osalla ihmisistä ole mitään periaatteita? Mikä vika on asioista sopimisessa?