Olen 44v enkä omista mitään
Kommentit (44)
En minäkään omista ja olen 40. Olen elänyt avoliitossa 20 vuotta ja kaikki omaisuus, mitä olen saanut tänä aikana kerättyä (½ asunto, auto ja vanha perintömökki), meni yritykseni konkurssissa. Nyt olen varaton, velkaa muutama kymmenentuhatta vielä. Mutta luottotiedot säilyi, siitä olen tyytyväinen. Tuskin tulen tämän elämäni aikana juuri minkäänlaista omaisuutta enää omistamaankaan.
Ja toki nyt omistan jotain vähäistä irtaimistoa ja vaatteita, mutta en mitään sellaista, jonka voisi oikeasti vaihtaa rahaksi. Ehkä jos kaiken myisi, voisin muutaman satasen saada.
30 vuotta aikaa hankkia omaisuutta. Ehkä enemmänkin. Tai vähemmän. Joka tapauksessa vielä ehtii jos haluaa.
Huoleton on hevoseton mies. Niin sanoo vanha sananlasku.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten jos mies heittää pihalle, asunnon saa ja asuntojonossa menee kärkeen, ellei pärjää niin asumistuki, toimeentulotuki, lapsilisät. Parempi ettei omista mitään. Miehiä löytyy aina. Moni fiksu mies on jo toisella kierroksella.
Nimenomaan fiksut miehet eivät ole toisella kierroksella. Jos joku tomppeli sattuukin eksymään toiselle kierrokselle, on yleensä oppinut ensimmäisestä avioliitostaan ainakin sen ettei enää avioidu, etenkään ilman avioehtoa tyhjätaskun kanssa.
Olen 36, en omista asuntoa, autoa, juurikaan rahaa (no tilillä on 1300 euroa), osakkeita tms.
En tule perimään mitään koskaan vanhemmiltani, koska he ovat alkoholisteja. Toinen on hoitokodissa.
Minulla on pieni vuokrakoti, jonka vaatimattomasta irtaimistosta omistan puolet. Velkaa ei ole yhtään. Minulla on hyvä avioliitto ja kaksi lasta. Minulla on rakkautta. Lisäksi minulla on sosiaalista ja kulttuurista pääomaa.
Olen onnellinen.
Mutta olen tajunnut kyllä, että vanhuutta varten olisi hyvä alkaa säästää. Asunto olisi hyvä omistaa joskus. Mutta pankki vaatii 30 000 euron alkupääoman... Voi kestää hieman saada se kasaan, kun palkkani on 2500 e/kk ja miehen huonompi. Asumme pk-seudulla. Eli lopputulema, tuskin tulen omistamaan koskaan mitään.
Suomessa ei kannata omistaa mitään, saa asunnon ja kaikki mahdolliset tuet, mistään ei ole puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne, tosin oon 31. Mutta en siis omista mitään vaikka kaikilla ikätovereilla on omaisuutta kertynyt jo vaikka kuinka.
Minulle on alkanut tulla jo lieviä ahdistuksia siitä, että kaikki ikäseni (olen 32) omistavat jo omat asuntonsa ja osa haikailee jo kesämökkiäkin enkä minä ole saanut vielä ensimmäistäkään asuntoa maksettua. Ja sitäkin maksan vielä vähintään kymmenen seuraavaa vuotta. Ovatko muut vain niin paljon parempia rahankäytössään vai mistä ihmeestä kolmekymppiset ovat ehtineet jo saada tarpeeksi rahaa talon, autojen ja mökin ostoon?
Vierailija kirjoitti:
Oletko vankilassa?
En.
Ammattivalittaja on taas aktivoitunut palstalla.
Haluaisitko omistaa jotain? Mitä?
Vierailija kirjoitti:
Samanikäinen, enkä omista mitään. Tai on mulla, vanha läppäri ja vaatteita. Oikeastaan tämä on helpottavaa, ei tarvitse murehtia omaisuudesta ja sen hoitamisesta.
Nauran vakuutus- ja muille turvapalvelumyyjille, kun ne huolehtii että entäs jos tapahtuu jotain. Entä jos tulee tulipalo ja menetät kaiken? Eikö olisi hyvä olla vakuutus, ihan kaiken varalta?
Nauran, koska en varsinaisesti omista mitään - kämpän kalustus on saatu kasaan lahjoituksina, kirppareilta, jätelavoilta... Sukulaiset hankki isomman telkkarin ja roudas vanhan meille. Tietty on kännykkä ja auto (jolla ei ole kovinkaan suurta jälleenmyyntiarvoa, käyttöarvoa on).
Tässä iässä vaan pitäisi olla omaisuutta edes puolikkaan kaksion verran. Vanhemmillani oli jo omakotitalo suurimmaksi osaksi maksettuna.
Mutta ne vakuutukset... Niitä ei ole. Jos on kerran kaiken menettänyt niin kaiken maallisen voi hankkia uudelleen. Ja ne korvaamattomat asiat, niitä ei saa takaisin jos ne menettää.
Mä ajattelin että tämän aloituksen piti olla positiivinen asia. Mäkään en omista mitään. No, on mulla puhelin ja tietokone ja vaatteita ja kaikkea muuta mitä arkielämässä tarvitsen. Mutta ei ole omistusasuntoa, autoa, kesämökkiä ym. Voisi olla jos haluaisin. Mutta kun en halua enkä tarvitse. Eikä toisaalta ole velkojakaan mihinkään suuntaan. Rahaa on tilillä riittävästi, luottotiedot tallessa, ihan hyvä virka. Koen että tilanteeni ei voisi paljon parempi ollakaan. Ei se siitä auton ja talon kanssa miksikään muuttuisi. Ja ikää on 35.
En minäkään omista asuntoa, enkä muuta kesämökkiä kuin teltan, en autoa enkä korttia. Omistan vähän kirjoja ja käsityötarvikkeita ja hyvän pään ja terveyttä. Ei huono arpa mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne, tosin oon 31. Mutta en siis omista mitään vaikka kaikilla ikätovereilla on omaisuutta kertynyt jo vaikka kuinka.
Minulle on alkanut tulla jo lieviä ahdistuksia siitä, että kaikki ikäseni (olen 32) omistavat jo omat asuntonsa ja osa haikailee jo kesämökkiäkin enkä minä ole saanut vielä ensimmäistäkään asuntoa maksettua. Ja sitäkin maksan vielä vähintään kymmenen seuraavaa vuotta. Ovatko muut vain niin paljon parempia rahankäytössään vai mistä ihmeestä kolmekymppiset ovat ehtineet jo saada tarpeeksi rahaa talon, autojen ja mökin ostoon?
He ovat joko ottaneet enemmän taloudellisia riskejä tai sitten he ovat saaneet varallisuutensa. Toki ihan taloudenpitokin vaikuttaa, mutta vasta pitkällä aikavälillä. Palkkatyöllä ei rikastu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko millaisilla valinnoilla tuohon pääsee? T: ikätoverisi.
Nuorena menetin kaiken omaisuuteni jännämiehen takia.
Tahtoisin kovasti kuulla lisää kyseisestä "jännämiehestä". Kuinka jännä täytyy miehen olla, jotta tämä "jännyys" vie sinulta kaiken?
Kun hyvinvointivaltiota puretaan olisi kyllä hyvä olla jotain pahan päivän varalle. Jos siis meinaa elää pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Kun hyvinvointivaltiota puretaan olisi kyllä hyvä olla jotain pahan päivän varalle. Jos siis meinaa elää pitkään.
Paha päivä oli jo, jospa se pysyis poissa.
Ai sä et omista mitään kodintavaroita jne?
Mitä sitten jos mies heittää pihalle, asunnon saa ja asuntojonossa menee kärkeen, ellei pärjää niin asumistuki, toimeentulotuki, lapsilisät. Parempi ettei omista mitään. Miehiä löytyy aina. Moni fiksu mies on jo toisella kierroksella.