Kuinka te vanhana esikoisen saaneet oikein jaksatte?

Luin tutkimuksen, jossa todettiin että vanhana lapsensa saaneiden keho on ikäistään nuoremmassa kunnossa ja he myös elävät pidempään. Naiset, jotka hankkivat lapsia vanhempana ovat siis vankempaa tekoa ja vanhenevat hitaammin, joten kestävät myös vauvavuoden paremmin vanhana kuin ap, jonka keho ilmeisesti vanhenee nopeammin.

21,23,26 ja 29. Näyttää siltä että on jaksanu hyvin.

Jaa. Oikein hyvin, kiitos vaan. Sain esikoiseni 33-vuotiaana ja kuopukseni paria päivää vaille 35-vuotiaana.

Kaipa siinä on kyse monesta asiasta. Ensinnäkin motivaatiosta. Olen akateeminen uraihminen, mutta silti sitä mieltä, että lapset ja heidän kotihoitonsa ovat arvokkaita, omat lapset minulle maailman arvokkaimpia. En kokenut kotona oloa ahdistavaksi, ja otin monet asiat aika rennosti. Mahtava irtiotto urasta, olla kotona lasten kanssa! Ja juu, meillä hoidettiin lapsia kotona siihen asti kunnes esikoinen oli 4,5-vuotias ja kuopus 2,5-vuotias (mieskin oli melkein vuoden hoitovapaalla ja minä töissä lasten välissä).

Toinen on puoliso. Jos puoliso kokee, että lapset ovat vaimon projekti, elämä käy aika raskaaksi. Kyllä lapsien hankkimisen pitää olla yhteinen päätös ja siihen pitää molempien sitoutua. Hoitovapaallakin olevalla äidillä pitää olla välillä omaa aikaa.

Kolmas seikka on rentous. Hittojako sekasotkusta! Mieluummin luin lapsille ääneen ja askartelin tai ulkoilin heidän kanssaan kuin stressasin siitä, että olohuoneessa oli keskeneräinen temppurata tai maja. Lapset ovat pieniä häviävän pienen ajan, tuossa tuo esikoiseni jo on teini-ikäinen lukiolainen ja niiskuttaa flunssaansa.

Neljä seikka on liikkuminen. Lasten kanssa, perheen kanssa, kaverien kanssa ja yksin. Lenkkiseuraa kannattaa hakea naapuruston äideistä, käydä juoksemassa tai sauvakävelemässä. Kun paino pysyy kohtuullisena ja mieli virkeänä, nukkuu paremmin ja jaksaa paremmin.

Viides seikka on terveydestään huolehtiminen. Sinulla on takuusti jotakin muuta nyt polvissa häikkänä, mikset tutkituta niitä? Minulla on lonkassa nivelrikko, seurauksena synnynnäisestä lonkkaviasta. Pysyy kivuttomana liikunnan ja glukosamiinin ansiosta. Sinunkin kannattaa nyt hakea apua polviin, eikä tyytyä luulottelemaan, että se on jotenkin jumalanantama raskauden sivuoire. Väsymyksesikään ei ihan kuulosta minusta normaalilta, kannattaisi tarkistuttaa kilpirauhasarvot, hemoglobiini ja miettiä sitäkin, voiko tuo olla masennusta.

Kuudes asia on, että totta kai kaikilla - iäkkäillä ja nuorilla äideillä - on väsymyksen ja tympiintymisen hetkiä. Niitä on kaikilla, lapsettomilla sinkuillakin. Ei kannata heittää pyyhettä kehään, se kuuluu elämään, että hyvät ja huonot päivät vuorottelevat.

Kukaan ei pakota hankkimaan lisää lapsia, ainakaan nyt. Uuden tietämyksen mukaan hedelmällisyys ei itseasiassa laskekaan vielä 35-vuotiaana, vaan vasta lähempänä 40 vuotta, joten mikään ei estä tekemästä sitten vielä iltatähteä, jos siltä tuntuu. Tai pysymästä nykyisessä lapsiluvussa.

Ainakaan ei kannata pelätä, että jaksaminen jotenkin romahtaa, kun täytät 30 vuotta.

23 etsi sinulle ap linkin siitä uudemmasta hedelmällisyystutkimuksesta. Eli luulo, että naisen hedelmällisyys romahtaa 35-vuotiaana perustuu 1600-1800-lukujen ranskalaisnaisten synnyttämistilastoihin. Jokainen ymmärtänee, että hiukan on niistä ajoista naisten terveys ja ravitsemustilanne muuttunut parempaan suuntaan!

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002699078.html