Olen mustasukkainen lapsenlapsistani

Kuullostaa tutulta. Munkin oletettiin ajavn 400 km, imettävän j vielä perillä auttavan ruoanlaitossa, sekä siivoamisessa sekä imettävän että juoksevan 2 v perässä. Myös ainoa jolla kortti sekä auto.

Tuli kuulkaa ero aika äkkiä. Että hyi helkkari. Ja ihan kirkkain silmin. Vielä mummeli kehtas alkaa itkemään kun lähdettiin ilman hänelle riittämättömiä hyvästejä. Mummelin miniä jaksoi muistuttaa että musitakaa sitten tehdä suursiivous kun kerran täällä olette. 

Että tota, en tiemä mitä vittua ne oikein ajatteli, mutta eipä ole ollut ikävä. Siivotkoon keskenään. Oli aivan törkeyden huippu. Ja äijä senkun makaa kun kylässä ja istuu auton kyydissä :D  Ei saatana. Voin kertoa että ymmärrän täysin miniää. Ihn törkeyden huippu olettaa että vielä kaiken muun päälle kuljettaa perhettään sun takia ympäri kyliä jouluna, mahtaa olla muutama muukin homma. Hoida nyt helövetin äkkiä honmma kuntoon ja ilmoita että itse kyläilet heillä joulun jälkeen kokonaisen viikonlopun JA AUTAT, kerro samalla etteit arvitse käydä teillä aattona, mitä helvettiä sä siitä hyödyt että se äiti väsyneenä velvollisuudentunteesta ajaa sinne ja pahimmassa tapauksesas vielä kolarin matkalla kun ei enää jaksa. 

T. monet joulut kuule itketty väsymystä tälläisen saman paskan takia. Nyt ryhdistäydy ja ajattele heitä, älä itseäs!!!

Vierailija kirjoitti:

Arvelinkin että saisin syyttelyä mutta ei se mitään.

Olen puhunut asiasta poikani ja miniäni kanssa. Poikani itsekin on sanonut, että haluaisi viettää enemmän aikaan minun ja sisarusten luona. Mutta koska miniä on suhteessa se ajokortillinen, hän päättää useimmiten asiasta. Ja lisäksi olen kuullut, että miniäni isä on esim. Kiristänyt ottavansa tyttäreltään auton pois, jos eivät tule kyläilemään säännöllisesti. Että siinäkin on osa syy tähän vierailuihin. Lisäksi käyn kyllä itse heidän luonaan aina kun saan vaan kyydin ja heille sopii. Ja TOTTAKAI olen kiitollinen jokaisesta minuutista jonka he luonamme viettävät.

No nyt alkaa kyllä lipsua Porvoon puolelle. Miniän isä kiristää autolla my ass.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei lapsen kanssa yövytä kuin toisten isovanhempien luona, syy suoraan se että he ovat omasta halustaan hankkineet kotiinsa sellaista tarpeellista tavaraa ettei kaikkea tarvitse kuljettaa mukana, löytyy rattaat, astioita (lapsi nyt 1v3kk, harjoittelee itse syömistä joten lusikan tulee mahtua hyvin suuhun ja astiat lentää välillä eli muovisia), leluja, turvaistuin, vaatteita, vaippoja yms. mutta tärkein, ovat järjestäneet vierashuoneen uudelleen niin että siellä on turvallista yöpyä lapsen kanssa (perhepetissä nukutaan, kahdella reunalla seinä ja kolmannella lipasto) vaikka olisi vain 1 vanhempi mukana. Joskus laskin että jos yöpyisimme yhden yön toisessa mummolassa, tulisi mukaan ottaa reilut 50 tavaraa enemmän (pelkästään lapselle) kuin ensimmäisessä, lisäksi nukkuminen kahdestaan lapsen kanssa mahdotonta turvallisuusnäkökulmasta (ei ole mahdollista saada kuin toinen pääty sängystä seinää vasten, muuten täynnä kirjahyllyjä tai ovia/ikkunoita seinät).

Lisäksi tämä toinen mummo ja ukki eivät kunnioita valintojamme ja arvojamme vanhempina. Eivät myöskään usko että tavat ja tieto ja suositukset muuttuneet heidän lastensa ajoista (olen mm. saanut heidät kiinni tukistamasta lasta). Kaikki muuttuneet asiat (esim ei 2kk vanhalle mehua) pitää vääntää ratakiskosta ja siltikin tekevät kuten haluavat jos selän kääntää.

Siksi eivät ole hoitaneet tai tule koskaan hoitamaan meidän lasta.

Myös aito kiinnostus puuttuu, muut lapsenlapset näkyvät "sisustuksessa", valokuvina, mutta meidän lapsesta heille annettuja kuvia ei näy missään, oppimisesta tai kasvusta ei kysellä paitsi negatiiviseen sävyyn "eikö se vieläkään puhu?".

Kaikenkaikkiaan tämä vaikuttaa siihen vierailuintoon meillä, kyllä siellä käydään pari kertaa kuukaudessa. Ensimmäisessä taas vähintään kerran viikossa.

Molemmille yhtä pitkä (lyhyt) matka.

Ja ovathan nämä "hyvät"isovanhemmat nimenomaan äidin vanhemmat :)

Itseasiassa isän isä uuden vaimonsa kanssa, meillä ei ole biologisia mummoja hengissä vaan molemmilla vaareilla uudet puolisot (10 ja 13 vuotta sitten kuolleet äidit), arvasin kyllä että tätä väitetään mutta halusin kirjoittaa niin ettei olisi tartuttu että "onpa poikkeuksellista kun isän vanhemmat on läheisemmät" tms.

T. Tuo jota lainasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvelinkin että saisin syyttelyä mutta ei se mitään.

Olen puhunut asiasta poikani ja miniäni kanssa. Poikani itsekin on sanonut, että haluaisi viettää enemmän aikaan minun ja sisarusten luona. Mutta koska miniä on suhteessa se ajokortillinen, hän päättää useimmiten asiasta. Ja lisäksi olen kuullut, että miniäni isä on esim. Kiristänyt ottavansa tyttäreltään auton pois, jos eivät tule kyläilemään säännöllisesti. Että siinäkin on osa syy tähän vierailuihin. Lisäksi käyn kyllä itse heidän luonaan aina kun saan vaan kyydin ja heille sopii. Ja TOTTAKAI olen kiitollinen jokaisesta minuutista jonka he luonamme viettävät.

No nyt alkaa kyllä lipsua Porvoon puolelle. Miniän isä kiristää autolla my ass.

Tai sitten vaan on helpompi keksiä tuollainen jännä tarina, jotta ei tarvitse peiliin kurkata miksi seura ei kelpaa. Meilläkin anoppi on sen verran kauniilla ja rohkeilla höystänyt mielikuvitusta, että voisi tuollaisen stoorin keksiä (jos meillä olisi tuollainen tilanne) vain toteamuksesta "Mennään viikonloppuna kylään Kirsin vanhemmille, kun isänsä auttaa vähän tuon auton huollossa." Sitä on normaaleja ihmisiä, ja sitten on niitä jotka kehittää draaman sinne minne haluaa. Voi toki olla provokin.

Tuli muuten sekin mieleen, että pahinta seuraa imeväisikäisen äidille on lapsenlapsistaan omistushaluinen anoppi, joka kuvittelee että lapset on tehty hälle lahjaksi kuin nukkekodin nuket konsanaan. Voi olla ihan sellaisessakin syy, miksi joku välttelee pienten lasten kanssa anoppiaan. Ei kukaan jaksa loputtomiin kuunnella "mummon kultaa" "Annappa minulle se vauva" "Tule äidin, hups, eiku siis mummon syliin" "Ei kerrota äidille että annoin sinulle tämän/tätä" "Onko rääkänneet sinua taas, tule tänne äitin, eiku HUPS, mummon syliin. Mummo rakastaa sinua eniten."

Nimimerkillä kokemusta on. Joskus jos oma serua ei tunnu kelpaavan, niin kannattaa ensin etsiä itsestä syytä, ja jos korjattavaa ei löydy niin sitten voi osoittaa syyttävää sormea muihin.

Jotenkin ikävää että suurin osa kommenteista mitä sain on noin syyttäviä :( ja vai että olisin keksinyt koko tarinan, hah. Miniäni on perheen ainoa lapsi, joten siinä on varmaan osa syy miksi hänen vanhempansa ovat niin omistushaluisia. Ja kyllä, itse käyn tapaamassa heitä aina kun vain saan kyydin sinnepäin ja se on heille ok. Olen myös hoitanut heidän esikoistaan, että he saisivat vapaa aikaa. Nyt kun olen tarjonnut apua toisen lapsen synnyttyä, he eivät halua lähteä minnekään. Että jos tosiaan luulette, että oletan että kaikki tanssivat minun pillini mukaan, niin asia ei todellakaan ole niin. Mutta täytyy olla onnellinen, että nään lapsenlapsia edes sen kerran kuussa ja on ihanaa että saan heidät jouluna edes muutamaksi tunniksi luoksemme. Hyvää joulunaikaa kaikille!

Ainiin ja lisäyksenä se, että minä ja perheeni asumme samalla paikkakunnalla, kuin miniäni vanhemmat. Tosin he asuvat syrjäkylällä, n.25km päässä. Että ei ole siitäkään käynnit kiinni, ettei jaksaisi miniä tänne ajaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Ihankuin lukisin anoppini tekstiä - lasten iät vaan eivät täsmää.

Katkaise jo napanuora ja ole onnellinen että näät lapsia jopa kerran kuussa. Toiset isovanhemmat ei nää senkään vertaa.

Sylettää tommonen minä minä minä. Pojallasi on nyt oma perhe ja he eivät varmasti tahalleen halua sinua loukata.

Eikös aapee kirjoittanut, että kyläilyt siirtyneet enemmän miniän vanhemmille..? Eli miten toiset isovanhemmat eivät näe senkään vertaa? Yleensähän tuo menee monesti noin, että kun lapsia tulee, niin läheisimmäksi tulee äidin vanhemmat, koska monessa perheessä on usein se nainen, joka määrää lasten hoidosta ja haluaa tukeutua äitiinsä. Ja se anoppi on monesta se asioihin sekaantuva ja riippuvainen mummo, jonka ei niin usein tarvitse lastenlapsia nähdäkään.. Jos molemmilta puolilta isovanhemmat ovat täyspäisiä, niin kurjaa, että toista syrjitään. Matkahan tuo ei aapeen tapauksessa ole pitkä vanhempien ajella lapsineen. Ajokortittomalle ja julkisten kulkuyhteyden puuttumiselle matka taas on pitkä. Jos joku työtön kirjoittaisi täällä, että 50 km päästä tarjottiin töitä ja matka liian pitkä, niin voi pojat, mitkä haukut saisi..kun tuohan ei ole matka eikä mikään. Mutta voi voi, jos nyt joku perhe joutuisi ajamaan sen vaikka 2xkuukaudessa anoppilaan, on se aivan kauhea. Taitaa täällä vain suurin osa mammoista olla sitä mieltä, että anoopi on aina se kakkosmummo.

Meillä oli suunnilleen samoin. Kun pojan perheeseen syntyi toinen lapsi, vierailut harvenivat ja samalla tehtiin selväksi, että meidän ei toivottu kyläilevän heillä entiseen tapaan noin kerran kuukaudessa. Olen töissä samassa kaupungissa, missä poika perheineen asuu, joten periaatteessa voisin piipahtaa töiden jälkeen, mutta näin en ole kertaakaan tehnyt sen jälkeen, kun lapset syntyivät.

Ensin olin surullinen, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että minulla on oikeus tunteisiini ja pojan perheellä omanlaiseensa elämään. Jos me isovanhemmat olemme elämässään liikaa, niin ryhdytään hankkimaan omaa elämää.

En ole nähnyt lapsenlapsia (nyt 1v ja 3v) kesän jälkeen. En soittele heille, en kysele kuulumisia enkä ole esimerkiksi ostanut mitään lahjoja. Vastaavasti poika ei ole ollut yhteyksissä eikä ole kyselty, tulemmeko jouluna käymään. Annamme pojan perheelle rauhan, emme tuppaudu mukaan.

Miniän äitiä näin kaupungilla viime viikolla ja hän oli hyvin tuohtunut siitä, että joutuu olemaan lastenhoitajana lähes joka viikonloppu. Minunkin pitäisi joskus olla vähemmän itsekäs ja hoitaa pieniä. Totesin tähän, että minulla on hyvä osa, ei tarvitse juosta apuna, joten nautitaan nyt molemmat isoäitiydestä sillä tavalla, minkä lapsemme perheineen meille sallivat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli suunnilleen samoin. Kun pojan perheeseen syntyi toinen lapsi, vierailut harvenivat ja samalla tehtiin selväksi, että meidän ei toivottu kyläilevän heillä entiseen tapaan noin kerran kuukaudessa. Olen töissä samassa kaupungissa, missä poika perheineen asuu, joten periaatteessa voisin piipahtaa töiden jälkeen, mutta näin en ole kertaakaan tehnyt sen jälkeen, kun lapset syntyivät.

Ensin olin surullinen, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että minulla on oikeus tunteisiini ja pojan perheellä omanlaiseensa elämään. Jos me isovanhemmat olemme elämässään liikaa, niin ryhdytään hankkimaan omaa elämää.

En ole nähnyt lapsenlapsia (nyt 1v ja 3v) kesän jälkeen. En soittele heille, en kysele kuulumisia enkä ole esimerkiksi ostanut mitään lahjoja. Vastaavasti poika ei ole ollut yhteyksissä eikä ole kyselty, tulemmeko jouluna käymään. Annamme pojan perheelle rauhan, emme tuppaudu mukaan.

Miniän äitiä näin kaupungilla viime viikolla ja hän oli hyvin tuohtunut siitä, että joutuu olemaan lastenhoitajana lähes joka viikonloppu. Minunkin pitäisi joskus olla vähemmän itsekäs ja hoitaa pieniä. Totesin tähän, että minulla on hyvä osa, ei tarvitse juosta apuna, joten nautitaan nyt molemmat isoäitiydestä sillä tavalla, minkä lapsemme perheineen meille sallivat.

No eihän tuo mikään ongelma olekaan, jos sinusta tuntuu hyvältä tuo systeemi. Entä silloin, jos toinen kaipaa kipeästi lapsenlapsiaan ja lastaan? Minusta nykyajan miehet ovat nyssyköitä, jos tekevät aina naisen tahdon mukaan. Jos aapeen poikakin on sanonut, että tahtoisi tavata useammin omia vanhempiaan, niin pitäisi puolensa.

Anteeksi ap, mutta mielestäni miniäsi on pyhimys, jos ajaa kerran kuussa tuon ikäisten kanssa sinun luoksesi vaikka sinä et itse käy koskaan heidän luonaan. Mä vihaan lasten kanssa ajamista ja olen yleisestikin sitä mieltä että kahden pienen lapsen kanssa ei tarvitse siirtyä, vaan heidän luonaan kyläillään. Ei se sinun liikkumisvaikeutesi poista sitä, että poikasi perheelle kyläily sinun luona on rasittavaa. Ja kun mulla on ollut vauva ja taapero, niin viikonloppuisin olen halunnut rentoutua omassa kodissani. Ja hehän olivat sinun luonasi viime joulun, nythän on miniän perheen vuoro! Ja tulevat vielä käymään aattona kuitenkin. Tunteilleen ei voi mitään mutta mieti kuitenkin kannattaako sinun olla mustasukkainen vai tarkistaa asenteesi.

Kuulostaa hullulta. Meillähän kävi juurikin noin, että isoäidit olivat mustasukkaisia toisilleen. Laskevat aikoja, mitä toinen viettää lastenlastensa kanssa ja lahjoja mitä kukin ostelee. Asuvat vielä samassa rapussa, että kyttääminen on helppoa! Vaikka meille se on helpotus, että asuvat lähekkäin nykyään. Samalla köröttelyllä hoitaa molemmat mummelit...

Joulun vietämme kotona, olen kutsunut heidät kumppaneineen meille. Tästäkin on nyt oma soppansa keitetty. Laitoin viestiä, että tappelkaa keskenänne, mutta meille te ette tule kiukkusina. Alan olla todella loppu aikuisten naisten toistensa kyräilyyn.

Vierailija kirjoitti:

tulipa surullinen olo ap:n viestistä.

ja saamistaan vastauksista.

    Tiina

p.s. itselläni on vain poikia, ja mietin jo, miten tulevaisuudessa en mahdollisia lapsenlapsiani tule ehkä näkemään kovin usein, koska anopin/isän puoleisiin isovanhempiin on tyypillisesti kaukaisemmat välit kuin äidin puoleisiin isovanhempiin.

No se on kyllä aivan ihmisistä itsestään ja tilanteista kiinni, ei siitä onko kyseessä äidin vai isän vanhemmat. Mun miehen vanhemmat ovat läheisempiä lapsillemme kuin minun - mutta he ovat molemmat olleet eläkkeellä koko sen ajan (8v) kun meillä on lapsia ollut. Mun äiti sen sijaan on vieläkin työelämässä. Joten miehen vanhemmilla on enemmän aikaa hoitaa. He myös soittavat ja pyytävät saada lapset luokseen, tai viedä heitä jonnekin, tai tulla meille hoitamaan, tai pyytävät kylään. Mun äiti hoitaa lähes aina kun pyydän, mutta ei KOSKAAN ehdota itse mitään tuollaista. Yritän olla tasapuolinen mutta koska tiedän että äitini on kiireinen ja hänellä on muitakin lapsenlapsia niin minulla on kynnys pyytää häntä. Lisäksi lapsista on tullut läheisempiä miehen vanhemmille joten heille on helpompi jättää.