Lue keskustelun säännöt.
Millaista KIRJAA et pysty sietämään?
17.12.2016 |
Minä-muodossa kirjoitettua? Liiallisia seksikohtauksia? Kielioppivirheitä täynnä olevaa?
Kommentit (77)
Murteella kirjoitettuja. Mitkä tahansa murteella kirjoitetut tekstit ovat hirveitä lukea, kokonainen kirja olisi painajainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista, mikä on minä-muodossa, huonosti kirjoitettu ja luokattomasti taitettu. Harmi kun en muista mikä se suomalainen heppu on joka noita suoltaa eri taiteilijanimillä- valitettavasti myös paikallinen kirjasto haksahti noihin teoksiin.
Sellaiset antiikin aikaan/muinaiseen Jerusalemiin tms. sijoittuvat kilometriromaanit, jotka on erittäin raskaalla kielellä kirjoitettu ja puolessa välissä urakkaa huomaat ettei kirjassa ole vieläkään tapahtunut yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä ja liian vähän kuvia
Gaston löysi AV:n :D
Tuoreemmasta kirjallisuudesta Katja Ketun Kätilö oli hirveä. Kuka semmoista jaksaa lukea? Aihepiirinä mua kiinnostava, koska luen mielelläni menneestä ajasta, sota-ajasta ja mitä vaan historiaa, mutta tuo kirja oli vaan yksiselitteisen huono. Kai siinä oli haettu jotain hienoa ja uutta sillä kielellä, mutta se oli vain raskasta ja ärsyttävää lukea. Olis kirjoittanut saman luettavammalla kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia joissa väännetään rautalangasta kaikki yksityiskohdat; missä kukin istuu, millaiset ilmeet ja eleet, katsekontaktit - etenkin jos tämä yhdistyy minämuotoiseen kerrontaan, eli päähenkilö on joku kaikkinäkevä supertarkkailija ja puuduttaa lukijan havainnoillaan.
Sellaisia joissa hekumoidaan päähenkilön täydellisyydellä, tapahtuu ehkä useimmin kun tämä on nainen. Laajat kuvaukset hiusten paksuudesta, vyötärön ohuudesta, täydellisestä figuurista, kypsyydestä ja viisaudesta ja tilannehuomioita tyyliin "kaikki jäivät katsomaan hänen määrätietoista ja ylevää kulkuaan". :D
Vierailija kirjoitti:
Tekotaiteelliset tuotokset, jotka muuten aika usein saavat jonkun suuren kirjallisuuspalkinnon.
jES! Tekotaiteellisuus mainittu. Ketjun voi lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luetteko mielummin minä- vai hän-kertojalla kirjoitettua kirjaa?
Vierailija kirjoitti:
Luetteko mielummin minä- vai hän-kertojalla kirjoitettua kirjaa?
Se on vain tekniikkaa, eikä sillä ei ole minulle merkitystä, vain laadulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylpeys ja ennakkoluulo on kyllä tylsin lukemani kirja, joka oli vieläpä pakollinen luettava jollekin lukion kurssille. Vieläkin kauhulla muistellen sen puuduttavan kirjaesitelmän tekoa...
Sisäinen sankari vai mikä olikaaan. Ärsyttävää amerikkalaista selfhelp-huuhaata. Jäi tosin kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki, mitkä on kirjoitettu puhekielellä.
Mä en voi sietää Leena Lehtolaisen Maria Kallio- kirjojen minä-kertojaa.. Olen yrittänyt kolmea kirjaa aloittaa ja tyssää siihen myötähäpeään kertojaa kohtaan.. En käsitä, miten ne kirjat voi olla suosittuja, ketkä niitä lukee??
En muista kirjan nimeä, mutta jonkun kirjan alussa Maria oli lähdössä johonkin juhliin ja puki päälleen vihreän mekon, ja totesi jotenkin tyyliin: Mekko paljasti bodatut hauikseni. Kirjoissa on paljon tuollaisia vaivaannuttavia itsekehuja.
Kallion hahmo vaikuttaa omahyväiseltä ja jotenkin epäuskottavalta. Tv-sarjassa Kalliota näytellyt Haapkylä vahvisti kyllä ärsytystä entisestään.
Ylipäätään kirjat joissa on minäkertoja onnistuvat Suomessa harvoin, hirmu helposti välittyy sellainen omahyväinen kuva, etenkin kun kuvaavat itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ärsyttää laskelmointi, toiseksi eniten huono kieli.
Vierailija kirjoitti:
Luetteko mielummin minä- vai hän-kertojalla kirjoitettua kirjaa?
Ehdottomasti hän-muodossa.
Ehkä huonoin lukemani kirja, sekä sisällön että kielen kannalta (myös huonon suomennoksen!) on Madonnan veljen kirja Siskoni Madonna.
Se on kuin ylipitkä juorulehden juttu.
Huonosti kirjoitettu, huonosti suomennettu ja huonosti peitelty motiivi (raha).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian kuvaileva kieli
Tämä se on mullakin. Monta varmasti muuten hyvää tarinaa jäänyt lukematta tämän takia.
Mä hyppelen ihan pokkana nämä yli. Just jotkut maisemakuvaukset, tai jonkun talon /huoneen yksityiskohtainen sisustus.
MURHALESKEN MUISTELMIA EN VOI SIETÄÄ!
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi sietää Leena Lehtolaisen Maria Kallio- kirjojen minä-kertojaa.. Olen yrittänyt kolmea kirjaa aloittaa ja tyssää siihen myötähäpeään kertojaa kohtaan.. En käsitä, miten ne kirjat voi olla suosittuja, ketkä niitä lukee??
En muista kirjan nimeä, mutta jonkun kirjan alussa Maria oli lähdössä johonkin juhliin ja puki päälleen vihreän mekon, ja totesi jotenkin tyyliin: Mekko paljasti bodatut hauikseni. Kirjoissa on paljon tuollaisia vaivaannuttavia itsekehuja.
Kallion hahmo vaikuttaa omahyväiseltä ja jotenkin epäuskottavalta. Tv-sarjassa Kalliota näytellyt Haapkylä vahvisti kyllä ärsytystä entisestään.
Ylipäätään kirjat joissa on minäkertoja onnistuvat Suomessa harvoin, hirmu helposti välittyy sellainen omahyväinen kuva, etenkin kun kuvaavat itseään.
Samaa mieltä olen.
Punk -jutut aiheuttaa myötähäpeää.
Uskomatonta että se on niin suosittu?
Liian perinpohjainen kerronta, joka junnaa paikallaan. Liian suuri henkilögalleria, jota on vaikea hahmottaa. Näistä parhaina esimerkkeinä ovat monet maailmankirjallisuuden helmet, siis vanhat venäläiset Tolstojn ja Dostojevskin romaanit. Ei vaan jaksa.Tekotaiteelliset tuotokset, jotka muuten aika usein saavat jonkun suuren kirjallisuuspalkinnon. Lienenkö jaksanut lukea yhtään Finlandia-palkittua romaania kokonaan. Myös episodimainen rakenne rassaa välillä. En esim. jaksanut Kinnusen Neljäntienristeystä kuin ehkä noin puoliväliin. Huono kieli on myös hyvä syy jättää kirja kesken, siis joko suomenkielinen tai suomennettu kirja. Joskus muuten täysverinen hömppä on kirjoitettu todella sujuvalla kielellä, joten välipalana sellaisen voin hotkaista, kun aivot voi heittää narikkaan.