Millaista KIRJAA et pysty sietämään?

Don quijote. Hullun jorinoita.

Siedän lähes kaikkia kirjoja ja kirjoitusmuotoja, kunhan saan lukea ne oikeasta, kovakantisesta kirjasta. Ei ruudulta, ikinä.

Liian kuvaileva kieli, liikaa (peitellysti kuvailtuja) seksikohtauksia, liian monta kertojaa ja aikatasoa. Siis sellaisia kuin hyvin suuri osa nykykirjoista on...

Rahastussapluunalla tehty ruotsalainen dekkari, jossa päähenkilö on eronnut poliisi. Aamulla aseman kahvihuoneessa pomo jakaa tehtävät väärin tai on muuten ymmärtämätön. Henkirikoksen uhrin kotona käydään, jossa uhrin vanha äiti haluaa tarjota monensorttista kahvileipää ja silittää ahavoituneella kädellään kerniliinaa ennen kuin purskahtaa itkuun. Jossain vaiheessa dekkaria päähenkilön lapset ovat hukassa tai niistä on exän kanssa riita - on siis kovaa olla perheellinen poliisi. Vielä ripaus yhteiskuntakritiikkiä sekaan, tällaiseksi on entinen kansankoti muuttunut, ei hyvä, poliisina olokin tuntuu niin turhalta. Myös vähintään yksi liian pitkäksi mennyt ilta ja seuraavan aamun krapulakuvaus kuuluu dekkarisapluunaan, samoin kuin uusi ihastus.

Ei jaksa enää yhtään bulkkidekkaria.

Vierailija kirjoitti:

Liian kuvaileva kieli

Tämä se on mullakin. Monta varmasti muuten hyvää tarinaa jäänyt lukematta tämän takia.

Kirja melkeinä vain repliikkejä, ei tunnelman tai tunteiden kuvailuja, ei kerrota hekilöistä tai paikoista mitään. 

Huonosti kirjoitettua, sellaista niin tökeröä, että lukeminen saa vääntelehtimään vaivautuneesti ja kokemaan myötähäpeää. Ei vaan pysty.

Keski-ikäinen minäkertoja on hukassa elämänsä kanssa (imperfekti). Toinen keski-ikäinen minäkertoja on hukassa elämänsä kanssa (imperfekti). Välillä ensimmäisen minäkertojan isoisä panee Viipurilaisessa varastossa komppanianpäällikkönsä kanssa (preesens), joka sattuu olemaan toisen minäkertojan isoisä. Puolivälissä mukana vilahtaa parin luvun verran kolmas minäkertoja (preesens), joka on kiusannut ensimmäistä minäkertojaa seurakunnan päiväkerhossa. Kolmas keski-ikäinen minäkertoja iskee ensimmäisen minäkertojan baarissa ja sitten ei panna koska miehellä ei seiso (imperfekti).

Huonosti kirjoitettua kirjaa ei pysty lukemaan. Tönkköä kieltä, liian lyhyitä/pitkiä lauseita, turhia sanoja, liikaa yrittämistä jne. K

Jo ihan parilta ekalta käy ilmi pystyykö kirjaa lukemaan vai ei. En nykyään tuhlaa aikaani omasta mielestäni huonoon tekstiin.

Tietokirjoissa mua ärsyttää se, jos kirjoittaja oikein alleviivaamalla alleviivaa omaa asennettaan asiaa kohtaan. Esim. jos jostain (kiistatta) pahaa aikaan saaneesta historian henkilöstä pitää aina löytää se tulokulma, että asiat, joita tämä henkilö on tehnyt lapsena/nuorena, ovat jotenkin osoitus hänen kammottavasta luonteestaan ja myöhemmästä pahuudestaan. Toki lapsuuden teot voivat esim. viitata henkilön persoonallisuushäiriöön (narsistiset häiriöt), mutta vähättely tai ilkeily on tarpeetonta. Karl Ove Knausgård kirjoittaa tässä Taisteluni 6:ssa, joka sisältää hienon Hitler-elämäkerran. Kershaw'n Hitler-elämäkerrassa, joka taitaa olla ehkä laajin Hitleristä kirjoitettu elämäkerta, syyllistytään juuri tähän. 

Kaunokirjallisuudessa... No, en siedä sellaista kirjaa, josta en tykkää :) Jos kirja ei liiku mihinkään, vaan samaan palataan taitamattomasti. Huom! Rakastan jaarittelevaa kirjallisuutta, joten siitä ei ole kyse. Sen jaarittelun pitää vain olla laadukasta ja siinä pitää olla sisältöä (esim. Waltari, Knausgård). Sykliset asiat toimivat mulle, mutta se pitää tehdä taidolla!  Mua ehkä hieman ärsyttää suomalaisessa nykykirjallisuudessa se, että romaaniin ei ehdi uppoutua, kun se jo loppuu. Amerikkalainen kirjallisuus on siitä jees, että siellä ei kaihdeta venyttää tarinaa, no sir.

Vierailija kirjoitti:

Rahastussapluunalla tehty ruotsalainen dekkari, jossa päähenkilö on eronnut poliisi. Aamulla aseman kahvihuoneessa pomo jakaa tehtävät väärin tai on muuten ymmärtämätön. Henkirikoksen uhrin kotona käydään, jossa uhrin vanha äiti haluaa tarjota monensorttista kahvileipää ja silittää ahavoituneella kädellään kerniliinaa ennen kuin purskahtaa itkuun. Jossain vaiheessa dekkaria päähenkilön lapset ovat hukassa tai niistä on exän kanssa riita - on siis kovaa olla perheellinen poliisi. Vielä ripaus yhteiskuntakritiikkiä sekaan, tällaiseksi on entinen kansankoti muuttunut, ei hyvä, poliisina olokin tuntuu niin turhalta. Myös vähintään yksi liian pitkäksi mennyt ilta ja seuraavan aamun krapulakuvaus kuuluu dekkarisapluunaan, samoin kuin uusi ihastus.

Ei jaksa enää yhtään bulkkidekkaria.

Hahaha, loistavasti kuvailtu! Sinulla on selkeästi sana hallussa, oletko ajatellut kirjailijan uraa? :)

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen minäkertoja on hukassa elämänsä kanssa (imperfekti). Toinen keski-ikäinen minäkertoja on hukassa elämänsä kanssa (imperfekti). Välillä ensimmäisen minäkertojan isoisä panee Viipurilaisessa varastossa komppanianpäällikkönsä kanssa (preesens), joka sattuu olemaan toisen minäkertojan isoisä. Puolivälissä mukana vilahtaa parin luvun verran kolmas minäkertoja (preesens), joka on kiusannut ensimmäistä minäkertojaa seurakunnan päiväkerhossa. Kolmas keski-ikäinen minäkertoja iskee ensimmäisen minäkertojan baarissa ja sitten ei panna koska miehellä ei seiso (imperfekti).

Hahaa, hienosti tiivistetty! Mua ei kyllä haittaa. Just luin jostain, että moniäänisyys on nyt se juttu, kaikkitietävä kertoja taas on ihan passé.

10

Kaikki romanttinen roska"kirjall isuus".

Liian taiteellinen tai käsittämättömiä metaforia täynnä oleva teksti. Vaikkapa Alastalon salissa, Dostojevskin teokset yms. Toisaalta taas Kafkan teokset viehättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen minäkertoja on hukassa elämänsä kanssa (imperfekti). Toinen keski-ikäinen minäkertoja on hukassa elämänsä kanssa (imperfekti). Välillä ensimmäisen minäkertojan isoisä panee Viipurilaisessa varastossa komppanianpäällikkönsä kanssa (preesens), joka sattuu olemaan toisen minäkertojan isoisä. Puolivälissä mukana vilahtaa parin luvun verran kolmas minäkertoja (preesens), joka on kiusannut ensimmäistä minäkertojaa seurakunnan päiväkerhossa. Kolmas keski-ikäinen minäkertoja iskee ensimmäisen minäkertojan baarissa ja sitten ei panna koska miehellä ei seiso (imperfekti).

Hahaa, hienosti tiivistetty! Mua ei kyllä haittaa. Just luin jostain, että moniäänisyys on nyt se juttu, kaikkitietävä kertoja taas on ihan passé.

10

Moniäänisyys on ihan ok, mutta tuntuu että sitä käytetään nykyään liikaa. Ja kun sen lisäksi nykyään pitää eri aikatasoja, kuten 3 mainitsi, usein kaiken lisäksi juuri siten että nykyhetkestä kirjoitetaan imperfektissä ja menneestä preesensissä. Ja vielä kolmantena trendinä jotain mahdollisimman raakaa tai ns. jalustalta pudottavaa sota-ajan kuvausta... Tylsäksi käy, kun joka toisesta kirjasta löytyy sama setti.

8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen minäkertoja on hukassa elämänsä kanssa (imperfekti). Toinen keski-ikäinen minäkertoja on hukassa elämänsä kanssa (imperfekti). Välillä ensimmäisen minäkertojan isoisä panee Viipurilaisessa varastossa komppanianpäällikkönsä kanssa (preesens), joka sattuu olemaan toisen minäkertojan isoisä. Puolivälissä mukana vilahtaa parin luvun verran kolmas minäkertoja (preesens), joka on kiusannut ensimmäistä minäkertojaa seurakunnan päiväkerhossa. Kolmas keski-ikäinen minäkertoja iskee ensimmäisen minäkertojan baarissa ja sitten ei panna koska miehellä ei seiso (imperfekti).

Hahaa, hienosti tiivistetty! Mua ei kyllä haittaa. Just luin jostain, että moniäänisyys on nyt se juttu, kaikkitietävä kertoja taas on ihan passé.

10

Moniäänisyys on ihan ok, mutta tuntuu että sitä käytetään nykyään liikaa. Ja kun sen lisäksi nykyään pitää eri aikatasoja, kuten 3 mainitsi, usein kaiken lisäksi juuri siten että nykyhetkestä kirjoitetaan imperfektissä ja menneestä preesensissä. Ja vielä kolmantena trendinä jotain mahdollisimman raakaa tai ns. jalustalta pudottavaa sota-ajan kuvausta... Tylsäksi käy, kun joka toisesta kirjasta löytyy sama setti.

8

Trendihän se on, mutta kertoo kyllä jotain mielenkiintoista ajastamme – ehkä. Ymmärrän kyllä ärsytyksesi :)

10

Kuka enää lukee jotain kirjoja? Puhelimeen saa e-kirjoja eikä kerry romua nurkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka enää lukee jotain kirjoja? Puhelimeen saa e-kirjoja eikä kerry romua nurkkiin.

Ääh, ei jaksais näitä.

Monimutkaisesti kuvailevaa tekotaiteellista elämäntuskaa sisältävää esikoisromaania

En pysty sietämään jos koko kirjan teksti on sellaista, että lyhyitä lauseita on koottu allekkain.

-Hei.

-No hei!

-Mitäs sä haluut?

Pitää enemmän kuvailla asioita. Myös liiallinen puhekieli ärsyttää.

Seksistäkään en haluaisi lukea. Pahinta on jos seksuaalisesta kohtauksesta on yritetty tehdä hauska. "Ohhoh! Taisi mies olla hyvä kun noin hehkut onnesta. Mäkin voisin kokeilla sitä."

Vierailija kirjoitti:

Kuka enää lukee jotain kirjoja? Puhelimeen saa e-kirjoja eikä kerry romua nurkkiin.

Itse en ainakaan edes pysty lukemaan e-kirjoja. Paperinen on se paras.