Lue keskustelun säännöt.
Joudun lopettamaan 10v kanini, tämä tuska ja suru varmaan tappaa myös mut
14.12.2016 |
Tänään eläinlääkäri sanoi, että mitään ei ole tehtävissä, paha purentavika ja kanin hampaat huonossa kunnossa. Muutenkin jo on vähän väsynyt taapertaja.
Kani on kuin lapsi minulle, en omista hirveesti ystäviä ja tämän kanssa olen pitkän matkan kulkenut, nukkuu vieressäni yms.
En voi lopettaa itkemistä mutta en halua tuottaa pikkuiselle mitään stressiä nyt viimeisille päiville. Eutanasia tapahtuu kotonani.
Miten pääsen tästä yli. Tuska on aivan järkyttävää, kun tuossa vieressä tuo pieni nuolee kättäni ja tiedän että ensi viikolla ei ole enää tässä. :'(
Kommentit (27)
Ensimmäinen lemmikki ja kani kuoli ollessaan 11-vuotias. Tiesin, että olisi ollut paljon parempi hänen kannaltaan lopettaa aiemmin, muttei siihen pystynyt. Kaduttaa jälkeen päin vieläkin miten oman heikkouden takia oli liikaa hankalia viikkoja ennen loppua. :'( Olin viikonlopun ollut kotoa poissa ja kun tulin kotiin, kanini makasi lattialla ja kuoli 10 min saapumiseni jälkeen syliini.
Kaikki edeltävät kanini ovat kuolleet syliini, jokainen kerta yhtä kamala (viimeisin alle vuosi sitten, yllättäen maailman ihanin nuori puputyttö), mutta sainpahan olla heidän kanssa viimeiseen asti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko pipi vai trolli? kirjoitti:
Miksi sen kanin lopettamien surettaa sinua, kun eläinkaupasta saa uusia tilalle varmasti melko kohtuulliseen hintaan?
Myös lapsia saa ostettua thaimaassa 50e loppuiäksi, muttei heitä silti täälläpäin arvoteta tuon hinnan mukaan.
Otan todella osaa tilanteeseesi.
Minulla oli niiiin rakas kissa, joka jouduttiin piikittämään 12-vuotiaana. Tästä on aikaa jo toistakymmentä vuotta, mutta muistot tulevat aina vaan uudelleen.
Kadun sitä, etten vienyt kisua toiselle eläinlääkärille! Kysynyt toista mielipidettä! Voisitko ajatella itse vieväsi pupusen toiselle lääkärille, ei ainakaan kaduttaisi jälkeenpäin?
Jos kuitenkin on pakko, niin on pakko. Vaikea sitä on hyväksyä, etkä koskaan unohda pupuasi, mutta silti on elettävä eteenpäin...
Voimia! Pidä pupua hyvänä viimeiset ajat!
Voi että.. halauksia sinulle ap. Minulla on tässä kainalossa puolitoistavuotias kissityttö ja ajtuskin siitä että toivottavasti vuosien vuosien päästä ollaan tuossa tilanteessa, itkettää ja ahistaa. Ja tämä rakas vasta nuori. Mites kymmenen vuoden päästä??
Äh aloin itkemään :( noi eläimet vaan on niin tärkeitä ja rakkaita!!! Tsemppiä sulle hurjasti ap, kani jää aina sydämeesi!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille kaikille ihanille viestin laittajille, teidän lämpimät sanat helpottivat oloani todella. Kiitos <3
Kävimme tänään toisella eläinlääkärillä. Hän ihmetteli suureen ääneen tämän edellisen lääkärin lausuntoa ja sitä, että hän oli jättänyt kanini täysin hoitamatta. Tänään lääkäri lyhensi heti hampaat ja antoi kipulääkettä piikillä, tämä olisi pitänyt tehdä jo eilen. Olin itse niin shokissa että en ymmärtänyt sitä edes vaatia.
Varasimme myös ajan rauhoitukseen ensi viikolle, ja silloin lääkäri tutkii poskihampaat ja tyhjentää kyynelkanavat. Hänen mukaansa kannattaa yrittää, vaikka kani on vanha mutta voi muuten hyvin.
Lääkärin jälkeen pikkuinen on selvästi pirteämpi. Hampaat eivät enää hierrä ja sai mahd. Kipuihin lääkettä.
Ehkä toivoa on , että vielä saisimme yhteisen joulun. <3
AP
Suru on luopuminen ja kaipaus: