Joulu anoppilassa ja miehen sisko (hieman hankala ihminen)

Vierailija kirjoitti:

Tulen erittäin hyvin toimeen miehen perheen kanssa tämän siskoa lukuunottamatta. Muuten kyseessä ihan mukava ja kiinnotuksenkohteiltaan hyvin samanhenkinen ihminen, mutta muutama piirre tekee hänestä toisinaan täysin sietämättömän. Ensinnäkin hän tietää kaikesta kaiken omasta mielestään, ja usein kertoo, kuinka teen asian X väärin, ja kuinka hän sen tekisi - joskus toki osaa oikeastikin neuvoa, mikä ei haittaisi, ellei tekisi sitä pilkkaavasti naureskellen, mutta usein ei oikeasti tiedä paremmin (esimerkiksi ammattiini liittyviä asioita, joista itselläni vuosien kokemus). Lisäksi pilkkaa usein "vitsillä" luonnettani, sillä olen introvertti ja minulla on pieni ystäväpiiri. Sosiaalisissa taidoissani ei ole puutteita, en ole ujo hissukka ja osaan kyllä ilmaista itseäni keskusteluissa. Silti hän on ottanut sen asenteen, että olen "yksinäinen ressukka, joka ei oikein pärjää". On joskus vääntänyt tästä pilkaten vitsiä Facebook-päivityksessään, mikä oli minusta todella käsittämättömän tökeröä. Kolmas minua häiritsevä asia on hänen tapansa kommentoida muka yleisellä tasolla erästä pitkäaikaissairautta, jota sairastan, mutta tekee tätä niin usein ja hyökkäävästi seurassani, että otan sen jo henkilökohtaisesti. Kerran mieheni suuttui tästä käytöksestä ja piti sitä todella törkeänä, mutta muutosta ei ole tapahtunut.

Tilanne on nyt se, että joulun aikaan täytyisi viettää pidempi aika tämän ihmisen kanssa. Pelkään, että menetän hermoni. Myös mies on kyllästynyt siskonsa käytökseen. Emme tiedä, kuinka selviäisimme joulusta ilman draamaa, sillä jos tämän ottaa puheeksi ko. henkilön kanssa, on käynnissä taatusti kaikkien aikojen sukusota. Näin on käynyt kerran ennenkin, ei tosin minuun liittyen. Mutta toisaalta en jaksa jatkuvaa arvostelua, naljailua ja pilkkaamista. Olisi kuitenkin kurjaa pilata mahdollisesti anopin ja apen joulu, jos tästä joku typerä draama kehkeytyisikin. Olisi pitänyt ottaa aiemmin tämä puheeksi ja työn alle, mutta emme juurikaan tapaa, joten asia ei ole ollut ajankohtainen, ja tilanteissa on selvitty hammasta purren suuremman mielipahan välttämiseksi. :/

Tsemppiä. Mulla on tuollainen sisko.

Selviän tilanteista nousemalla niiden yläpuolelle. Hymyilen ja puhun vain positiivisia asioita. Esim kun hän ottaa esille oman pitkäaikaissairauteni, vähän kuin muistuttaakseen että enhän vain nyt ole unohtanut että sairastan, niin vastaan hänelle hymyillen jotain positiivista sairaudesta. Esim "olen käynyt nyt hienossa tukiryhmässä ja tavannut mahtavia ihmisiä". Vaikka se ei sinänsä vastaisi siihen mitä hän sanoo. Jos hän kommentoi hapsuttavia hiuksiani, sanon että "jännä, musta on ihana kun mun tukka on viimein näin tuuhea, tykkään uudesta shampoostani".

Tämmöinen passiivisagressiivinen (?) lähestymistapa toimii meillä. En jaksanut enää aina pahoittaa mieltä, eikä ihminen muutu ja lopeta, joten kehitin tämän keinon. Hieron siis heikkouksianikin positiivisesti tämän ihmisen naamaan. Luulen että hän ei ole sinut itsensä kanssa, ja uskon että häntä vituttaa se, että minä olen niin ylitsevuotavan positiivisen sinut itseni kanssa (vaikka toki todellisuus on, että kipuilen asioiden kanssa. Hänelle sitä ei kannata kertoa, käyttää sitä vain minua vastaan).

Kokeile tänä jouluna tätä lähestymistapaa! Ihan pokkana vaan! Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan syytä anoppia tästä, ei ole mikään hänen jatkeensa. Anoppi on älykäs, lämmin ja ystävällinen, ja kasvattanut minulle hyvän miehen pojastaan.

Ap

Voi ap, en osaa neuvoa kuinka tuon kälyn kanssa pitäisi menetellä. Itseltäni varmaan palaisi hermo ja antaisin samalla mitalla takaisin, mutta en tiedä onko se oikea tapa toimia. Mutta nämä rivit lainasin, kun kirjoitit anopista niin kauniisti. Tuo on todella hieno asia, että olet saanut itsellesi noin ihanan anopin! Tilanne olisi monin verroin ikävämpi, jos anoppi olisi tämä vittuilija. Nyt sinulla on kuitenkin sekä anopin ymmärrys että ihana mies, joka seisoo rinnallasi ja tukee sinua. Jos tuo käly ei opi tavoille, häneen ei tarvitse pitää mitään yhteyttä. Anopista tulee kuitenkin ihana isoäiti teidän tuleville lapsille ja muutenkin hyvässä lykyssä ihana aikuinen ystävä sinulle. Toivottavasti saat siitä jotain lohtua.

Mä en lähtisi selvittelemään tuollaisen ihmisen kanssa asioita. Vaikuttaisi ap:n miehen siskokin oikein haastavan riitaa. Olisin itse tyynen kohtelias ja antaisin paskan valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toki hänen käytöksensä on loukkaavaa ja häiritsevää, mutten näyttäisi sitä. Juttelisin jostain neutraaleista asioista hänen kanssaan ja toki tästä miehen siskosta itsestään, vaikeat ihmiset lähes aina haluavat puhua itsestään, menestyksestään, paremmuudestaan jne. Jos sen antaa tapahtua niin helpommalla pääsee. Hymyilet ja nyökkäilet, että "juu, olipas muuten hienosti tehty/oivallettu/saavutettu", "joo, totta, tosi hyvä pointti" jne. Pohjimmiltasi pidät henkisen etäisyyden häneen ja yrität olla välinpitämätön. Menet jo sillä asenteella joulunviettoon että "sieltä saattaa tulla ihan mitä vaan" etkä hätkähdä mistään. Pysy itse järkevänä ihmisenä kasvosi säilyttäen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan syytä anoppia tästä, ei ole mikään hänen jatkeensa. Anoppi on älykäs, lämmin ja ystävällinen, ja kasvattanut minulle hyvän miehen pojastaan.

Ap

Voi ap, en osaa neuvoa kuinka tuon kälyn kanssa pitäisi menetellä. Itseltäni varmaan palaisi hermo ja antaisin samalla mitalla takaisin, mutta en tiedä onko se oikea tapa toimia. Mutta nämä rivit lainasin, kun kirjoitit anopista niin kauniisti. Tuo on todella hieno asia, että olet saanut itsellesi noin ihanan anopin! Tilanne olisi monin verroin ikävämpi, jos anoppi olisi tämä vittuilija. Nyt sinulla on kuitenkin sekä anopin ymmärrys että ihana mies, joka seisoo rinnallasi ja tukee sinua. Jos tuo käly ei opi tavoille, häneen ei tarvitse pitää mitään yhteyttä. Anopista tulee kuitenkin ihana isoäiti teidän tuleville lapsille ja muutenkin hyvässä lykyssä ihana aikuinen ystävä sinulle. Toivottavasti saat siitä jotain lohtua.

Mahtavaa kun sinulla ap on anopin tuki tässä asiassa! Itselläni on puolestaan se tilanne, että anoppi on (ollut) se v****ija ja käly on hyvä ystäväni. Kestin sitä vuosien ajan, kunnes hermot paloi totaalisesti, myös miehellä. Anoppi otti marttyyriasenteen ja kirjaimellisesti itki koko suvulle, kuinka kamala miniä hänellä on. Muut olivat sitten puun ja kuoren välissä kun anopin v****u kohdistui vain minuun. Muille hän on aina niin sydämellinen ja suosi kälyä ihan avoimesti. Myöhemmin kuitenkin sovimme näennäisesti anopin kanssa niin, että yritämme sietää toisiamme mieheni/hänen poikansa sekä meidän yhteisten lastemme/hänen lapsenlasten takia, muttei meistä mitään ystäviä tule. Sen jälkeen hän ei ole v***ut edes piilosti, joten tilanne parani huomattavasti. Sinuna yrittäisin sinnitellä joulun yli ja sen jälkeen antaisin palaa. Tsemppiä ap ja ihanaa joulua kaikesta huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sä sitä siskoa senverra tunnet, että voit lyödä henkisesti takaisin siihen mikä sattuu eniten? Ei tollaset urpot muuten opi paitsi saamalla takaisin sitä mitä itse muille antavat. Draamaa tuosta kyllä seuraa, mutta jos vaihtoehtoina on olla kiusattavana tai jättää kokonaan menemättä niin mikä on sit se paras ratkaisu?

En usko, että veljensä kanssa alkaa riitaa haastaa. Vai otanko itse suoraan, kun tapaamme jouluna?

Ap

Paljastuit juuri provoksi. Siltä se alusta asti kuulostikin, takaisin harjottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sä sitä siskoa senverra tunnet, että voit lyödä henkisesti takaisin siihen mikä sattuu eniten? Ei tollaset urpot muuten opi paitsi saamalla takaisin sitä mitä itse muille antavat. Draamaa tuosta kyllä seuraa, mutta jos vaihtoehtoina on olla kiusattavana tai jättää kokonaan menemättä niin mikä on sit se paras ratkaisu?

En usko, että veljensä kanssa alkaa riitaa haastaa. Vai otanko itse suoraan, kun tapaamme jouluna?

Ap

Paljastuit juuri provoksi. Siltä se alusta asti kuulostikin, takaisin harjoittelemaan.

Pönttö provotulkinta. Tarkoittaa siis ettei riivinrauta sisko ala veljensä = ap:n mies kanssa riitaa haastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulen erittäin hyvin toimeen miehen perheen kanssa tämän siskoa lukuunottamatta. Muuten kyseessä ihan mukava ja kiinnotuksenkohteiltaan hyvin samanhenkinen ihminen, mutta muutama piirre tekee hänestä toisinaan täysin sietämättömän. Ensinnäkin hän tietää kaikesta kaiken omasta mielestään, ja usein kertoo, kuinka teen asian X väärin, ja kuinka hän sen tekisi - joskus toki osaa oikeastikin neuvoa, mikä ei haittaisi, ellei tekisi sitä pilkkaavasti naureskellen, mutta usein ei oikeasti tiedä paremmin (esimerkiksi ammattiini liittyviä asioita, joista itselläni vuosien kokemus). Lisäksi pilkkaa usein "vitsillä" luonnettani, sillä olen introvertti ja minulla on pieni ystäväpiiri. Sosiaalisissa taidoissani ei ole puutteita, en ole ujo hissukka ja osaan kyllä ilmaista itseäni keskusteluissa. Silti hän on ottanut sen asenteen, että olen "yksinäinen ressukka, joka ei oikein pärjää". On joskus vääntänyt tästä pilkaten vitsiä Facebook-päivityksessään, mikä oli minusta todella käsittämättömän tökeröä. Kolmas minua häiritsevä asia on hänen tapansa kommentoida muka yleisellä tasolla erästä pitkäaikaissairautta, jota sairastan, mutta tekee tätä niin usein ja hyökkäävästi seurassani, että otan sen jo henkilökohtaisesti. Kerran mieheni suuttui tästä käytöksestä ja piti sitä todella törkeänä, mutta muutosta ei ole tapahtunut.

Tilanne on nyt se, että joulun aikaan täytyisi viettää pidempi aika tämän ihmisen kanssa. Pelkään, että menetän hermoni. Myös mies on kyllästynyt siskonsa käytökseen. Emme tiedä, kuinka selviäisimme joulusta ilman draamaa, sillä jos tämän ottaa puheeksi ko. henkilön kanssa, on käynnissä taatusti kaikkien aikojen sukusota. Näin on käynyt kerran ennenkin, ei tosin minuun liittyen. Mutta toisaalta en jaksa jatkuvaa arvostelua, naljailua ja pilkkaamista. Olisi kuitenkin kurjaa pilata mahdollisesti anopin ja apen joulu, jos tästä joku typerä draama kehkeytyisikin. Olisi pitänyt ottaa aiemmin tämä puheeksi ja työn alle, mutta emme juurikaan tapaa, joten asia ei ole ollut ajankohtainen, ja tilanteissa on selvitty hammasta purren suuremman mielipahan välttämiseksi. :/[/

Ignoraa

Vierailija kirjoitti:

Kai sä sitä siskoa senverra tunnet, että voit lyödä henkisesti takaisin siihen mikä sattuu eniten? Ei tollaset urpot muuten opi paitsi saamalla takaisin sitä mitä itse muille antavat. Draamaa tuosta kyllä seuraa, mutta jos vaihtoehtoina on olla kiusattavana tai jättää kokonaan menemättä niin mikä on sit se paras ratkaisu?

Tämä. Olen itsekin introvertti ja muutaman kerran joku on erehtynyt tulkitsemaan sen niin, että minuun voi purkaa pahaa oloaan nälvimällä. Osaan kuitenkin tarvittaessa olla erittäin vittumainen ja sivaltaa sanan säilällä kipeään kohtaan, jollainen löytyy jokaiselta.

Tämä ei tarkoita sitä, että tavallisessa debatissa lähdetään tuolle linjalle, vaan se koskee niitä tapauksia, joissa selkeästi kyseessä on vastapuolelta tuleva alistusyritys. Valitettavasti tuollaisia ihmisiä on. Heillä on usein itsetunto-ongelma, josta heidän käytöksensäkin mahdollisesti kumpuaa. Ikävää, mutta se hyvä puoli siinä on, että tuollaiselle kun antaa kylmänviileästi omaa lääkettään, niin aika äkkiä se ymmärtää yskän.

Kateus, väsymys,masennus, kiukku.

Up

Tulevat joulut:älkää menkö sinne.Problem solved.

No!

Selvisitkö hengissä?

Jaa oli ylläpidon provo keksintö koko keissi. Olisihan tuo pitänyt tajuta.

Up