Onko se yleinen pakote että lapsi jätettävä hoitoon isovanhemmille?
Meillä on 1,5 v lapsi. Meidän lapsen isovanhemmat asuvat ulkomailla. Näemme muutaman kerran vuodessa. Viimeksi tyttäremme oli alle vuoden ja oli ihan luonnollista että tällä ulkomaan visiitillä vauva oli kovinkin kiinni minussa ja rinnassani :D
Nyt joulureissu tuloillaan ja anoppi suunnittelee jo minne kaikkialle lähtevät tytön kanssa kahdestaan kun tulemme kylään että minä ja mieheni saadaan olla kahdestaan rauhassa. Kovin mielellään en jättäisi tyttöäni "vieraan" huomiin joka puhuu vierasta kieltäkin. Eihän mummi hänelle voeras ole mutta kun vaan pari kertaa vuodessa nähdään niin ei sinällään ole tuttu hänelle.
Mielestäni olisi kaikille miellyttävintä jos kaikki yhdessä viettäisimme aikaa. Minä ja mieheni kyllä saadaan kaksinkeskistä aikaa Suomessakin, kun tuttu hoitaja (kummi)tulee katsomaan tytärtä illaksi.
Olenko törkeä jos en nyt anna anopin lähteä kiertelemään kyliä lapsemme kanssa ihan kahdestaan?
Kommentit (10)
Ei todellakaan ole pakko jättää. Ei mielestäni tuon ikäistä oikein edes voi jättää käytännössä vieraalle ihmiselle (jos kyseessä olisi mummo joka olisi ollut paljon tekemisissä lapsen kanssa niin pitäisin sinua hieman ylivarovaisena, mutta tämä on ihan eri tilanne). 1.5-vuotiaat ovat todella kiinni vanhemmissaan. Pidä kiinni päätöksestäsi, vaikka se varmaan saa osakseen vastustusta. Jos mummo loukkaantuu, sun täytyy vain kestää se.
Onneksi miehenikin on samalla sivulla mielipiteeni kanssa ja hänkin yrittänyt äidilleen sanoa, että eikö olisi kivaa olla koko perhe yhdessä joulun päivät kun niin harvoin nähdään. Mutta ensiksi anoppi vetosi kovin siihen että minä ja miejeni tarvitsemme vapaa-aikaa yhdessä. Kun sanoimme että saamme kyllä tällaisia hetkiä arjessa tarpeeksi ja nyg joulunpyhät haluamme olla yhdessä perheenä niin tämän jälkeen anoppi vetosi siihen, että on annettava lapsi isoäidille että se on isoäidi oikeus ja muuten hänen ja tytön välinen suhde ei voi kehittyä.
Ap
Taitaa olla ensimmäinen lapsenlapsi kyseessä?
Meilläkin isovanhemmat (mieheni äiti ja isä) hinkuivat tyttöämme hoitoonsa jo vauvana ja "loukkaantuivat", jos tämä vierasti heitä nähdessään. Heidän oli vaikea uskoa, ettei vauvaa saatu ikinä juomaan tuttipullosta, vaan rintaruokinta oli ainut tapa (olin yrittänyt pulloa kyllä tarjota). Noh, jätimme hieman nihkeästi 6 kk vauvan heille hoitoon, kunnes soittivat muutaman tunnin päästä, että hän vain huutaa, taitaa olla nälkä muttei huoli pullosta. Haimme hänet hoidosta pois ja minua suretti, että lapsemme edes joutui toimimaan isovanhempien koekanina.
Hoitointo kuitenkin lopahti, kun lapsi oli isompi (3 v.) ja olisi kyllä pärjännyt isovanhempien hoteissa. Hieman harmittikin, sillä olisi ollut hoidon tarvetta joskus todella, mutta koska uusi serkku-vauva todellakin oli heillä jatkuvasti, ei meidän tyttömme enää kiinnostanut. Ajattelin, että samapa tuo.
Isoäiti voi ihan hyvin, tai oikeastaan paremmin, kehittää suhdetta lapseen kun olette kaikki yhdessä. Ei teidän todellakaan tarvitse antaa lasta isoäidille hoitoon vieraassa maassa, vieraalla kielellä. Muistaakseni omani reagoivat vieraskieliseen ympäristöön aika voimakkaasti tuon ikäisinä. Kun oma puheen opettelu oli täydessä vauhdissa, niin lapsista oli "sietämätöntä" kun eivät ymmärtäneetkään mitä ympärillä puhutaan.
1,5 v on vielä ihan vauva, ei oikein osaa ilmaista itseään edes äidinkielellään. Ehkä mummo ei muista, miten pieniä tuon ikäiset ovat. Lapsihan ei mitään erityistä ohjelmaa tarvitse, vieraassa paikassa päivärutiinien suorittamisessa on ihan tarpeeksi ja jaksamisen mukaan vähän ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi miehenikin on samalla sivulla mielipiteeni kanssa ja hänkin yrittänyt äidilleen sanoa, että eikö olisi kivaa olla koko perhe yhdessä joulun päivät kun niin harvoin nähdään. Mutta ensiksi anoppi vetosi kovin siihen että minä ja miejeni tarvitsemme vapaa-aikaa yhdessä. Kun sanoimme että saamme kyllä tällaisia hetkiä arjessa tarpeeksi ja nyg joulunpyhät haluamme olla yhdessä perheenä niin tämän jälkeen anoppi vetosi siihen, että on annettava lapsi isoäidille että se on isoäidi oikeus ja muuten hänen ja tytön välinen suhde ei voi kehittyä.
Ap
Voisiko kompromissina toimia, että isoäiti viettää aikaa lapsesi JA miehesi kanssa kolmistaan? Jos näette niin harvoin, hän voi kokea ettei kykene olemaan täysin oma itsensä sinun seurassasi eikä siten voi kunnolla saada yhteyttä lapsenlapseensa. Voisiko tällainen olla toimiva vaihtoehto?
Joo on eka lapsenlapsi.
Omat vahempani myös asuvat aika kaukana, nähdään parin kuukauden välein mutta he eivät ole kinunneet lasta hoidettavaksi niin ei ole heidän kanssa onneksi tarvinnut tästä vääntää.
Ärsyttää vähän nyt kyllä tuo anoppi. Olisi iloinen että tulemme perheenä käymään ja lapsen kanssa kyllä voi viettää mukavaa aikaa vaikkei ihan kahdestaan olisikaan.
Ehkä he sitten kokevat että side lapseen jöä niin heikoksi kun asuvat ulkomailla. Mieheni kyllä yrittää puhua äidinkieltään tytöllemme mutta aika heikosti hän on muistanut sitä puhua joten en usko että oppii isänsä äidinkieltä niin kovin sujuvaksi.
Ap
Älkää jättäkö. Puolitoistavuotias muistaa ihmiset vain päivän, pari. Mummo on siten hänelle käytännössä vieras ihminen.
Ja tunneside mummoon syntyy tosiaan parhaiten siten, että turvalliset lähivanhemmat ovat läsnä.
Sanokaa vain suoraan. Paras, jos saat miehesi sanomaan, ettet näyttäydy ikävänä miniänä.
Että "kiitos ajatuksesta, on huomaavaista, että ajattelet antaa meille omaa aikaa, mutta saamme sitä kotimaassakin riittävästi, ja tosiasia on, että meidän XX on niin pieni vielä, että koska näemme harvoin, hänelle te olette vielä ikään kuin vieraita, emmekä halua, että hän säikähtää tilannetta, jossa vieras ihminen, vieraalla kielellä häntä hoitaa. Sitten myöhemmin, kun hän on isompi, voidaan kokeillakin."
5 vielä jatkaa
että omalla, samassa kaupungissa asuvalla, anopilla oli myös vaikeuksia ymmärtää, että lapset eivät tarvitse hyvän suhteen kehittämiseen mitään muuta kuin yhdessä vietettyä aikaa. Lahjat, retket ja kivat puuhastelut voi säästää myöhemmälle iälle. Alle 4-vuotiaalle riittää ohjelmaksi, kun mennään johonkin muuhun kuin lähipuistoon.
Lapset oppivat mallista. Kun vietätte aikaa yhdessä, ja lapsi näkee, että teillä ja isoäidillä on läheinen suhde, hän oppii luottamaan isoäitiin. Eihän lapsi tiedä, että isoäiti on läheinen, jos hänet vain lähetetään viettämään yhteistä aikaa.
MInäpä luulen, että lapsenne vierastaa isovanhempiaan sen verran, ettei tuosta kaupunkiretkestä isoäidin kanssa taida tulla mitään... Sanokaa jo etukäteen, ettei kannata odottaa mitään retkeilyä, että tyttö on sen verran kiinni vanhemmissaan vielä ja itkisi ja retki voisi olla tukala molemmille. Näin mummille jää aikaa sopeutua ajatukseen. Sittenhän voi "kompromissina" sanoa vaikka että isähän voisi lähteä mummin ja tytön mukaan kaupungille.
Kamala tunne, tiedän. Minuakin ahdisti jotenkin tuo isovanhempien omiva asenne.
Nro 4
No ei ole "pakote" eikä ole pakko eikä velvollisuutta jättää lasta kenenkään sellaisen hoiviin johon ei luota.