Lue keskustelun säännöt.
Onko ystävät olleet teille enää tärkeitä sen jälkeen kuin saitte lapsia?
13.12.2016 |
Eli ovatko entiset ystävänne olleet teille enää samalla tavalla tärkeitä sen jälkeen kuin saitte lapsia? Ovatko lapsettomat ystävät olleet enää tärkeitä? Ovatko he korvautuneet kenties uusilla perheellisillä ystävillä? Onko puoliso muuttunut vähemmän tärkeäksi? Entä oma lapsuudenperhe ja sisarukset? Entä vain kaverit?
Kommentit (25)
Ovat he tärkeitä, jopa ihan uudella tavalla, kun päivät kuluvat kotona neljän seinän sisällä, ilman aikuiskontakteja muihin kuin illalla töistä väsyneenä tulevaan puolisoon.
Mutta AIKAA ja mahdollisuuksia lähteä kaverien kanssa ulos tai harrastaa on paljon vähemmän. Myös ajoittain energiaa olla heihin oma-aloitteisesti yhteydessä.
Ystävyyssuhteita on mahdollisuus hoitaa oikeastaan vain silloin, kun puoliso on kotona ja sittenkin se yhteinen vapaa-aika pitää jakaa ikäänkuin kolmeen osaan: yhteiseen perheaikaan, miehen aikaan kaveriensa ja harrastustensa kanssa ja vaimon aikaan kaverien ja harrastustensa kanssa. Ja jossain välissä pitäisi ehtiä ihan vaan levätäkin.
Lapsettomana kaikki tuöltä jäävä aika oli potentiaalista aikaa olla yhteydessä kavereihin tai harrastaa.
Tätä on monen lapsettoman vaikea ymmärtää. Kai se on vaikea asettua toisen asemaan sitten. Itse olen jättänyt yhden kaveruussuhteen, kun ystäväni ei millään halunnut ymmärtää, että en voi lähteä puolen tunnin varoitusajalla, kun mies ei ollut kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväthän ovat ihmiselle aina tärkeitä. Kulloisestakin elämäntilanteesta riippumatta.On vain osattava aina sovittaa ystävyys niihin. Oikeiden ystävien kesken se kyllä onnistuu, aina parhaalla mahdollisella ja sopivimmalla tavalla.
Jos ystävä on lapseton, yhteen sovittaminen tarkoittaa miltei aina käytännössä sitä, että lapseton sopeutuu tanssimaan perheellisen aikataulujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana kaikki tuöltä jäävä aika oli potentiaalista aikaa olla yhteydessä kavereihin tai harrastaa.
Tätä on monen lapsettoman vaikea ymmärtää. Kai se on vaikea asettua toisen asemaan sitten. Itse olen jättänyt yhden kaveruussuhteen, kun ystäväni ei millään halunnut ymmärtää, että en voi lähteä puolen tunnin varoitusajalla, kun mies ei ollut kotona.
Voihan lapseton tuon periaatteessa ymmärtää, mutta käytännössä haluta panostaa enemmän niihin ystäviin, jotka pystyvät antamaan ystävyydelle yhtä paljon kuin itse antaa.
Olen pitänyt ystäviin aina yhteyttä,myös lapsettomiin,välit todella läheiset myös mieheni kanssa.
Parin kaverin kanssa olen tullut läheisemmiksi kun ovat saaneet lapsia. Olen siis itse vielä lapseton eikä muutamaan vuoteen ole ajankohtaista. Ehkä näillä kavereillä on enemmän aikaa minulle kun on lapsia.