Ärsyttääkö muitakin masentuneet?
Ärsyttää kun ystävät/tuttavat yksi toisensa jälkeen sairastuvat masennukseen ja ovat ärsyttävän hankalia/aina pitää heitä ymmärtää ja ovat jatkuvasti poissa töistä muiden rasitteeksi. Miten tässä nykymaailmassa ja hyvinvointivaltiossamme, missä ihmisillä asiat on ainakin näennäisesti hyvin, ihmisen psyyke ei kestä? Mitä ihminen vielä tarvitsee, ollakseen tyytyväinen elämäänsä? Näillä masentuneilla jotka tunnen, ei asiat konkreettisesti ole mitenkään huonosti ja ihmissuhteetkin useammalla ihan hyvällä tolalla, mutta silti masentaa.
Kommentit (40)
Kyse on vain tunteista, joita ei tiedosteta, esim. menneisyyden tapahtumia, jotka haudattu mielen syviin sopukoihin. Kumpuavat sieltä sitten masennuksena, koska tunteet jätetty käsittelemättä.
Vierailija:
Kyse on vain tunteista, joita ei tiedosteta, esim. menneisyyden tapahtumia, jotka haudattu mielen syviin sopukoihin. Kumpuavat sieltä sitten masennuksena, koska tunteet jätetty käsittelemättä.
Ihan kuin kirjoittaja olisi kuollut tai tuuli puhaltanut tekstin kokoon ja samantien puhaltanut sen pois.
tällä viikolla ;( Nyt olen kuullut että hän on pitkään ollut masentunut,siis ihan niin ettei ole väliin sängystä ylöspäässyt ;(
Minusta se on todella surullista,melkein aistin hänen menneen ahdistuksensa,peläten että itse joskus tunnen saman ;(
Jos sairauksia täytyy valita;ottaisin itselleni ihan mitä vain muuta mutten mielen sairauksia :/
Lääkkeet eivät parannakkaan masennusta vaan siihen tarvitaan terapiaa myös. Lääkkeet turruttavat tunteet, etenkin rauhoittavat.
21
joskus (tarkalleen sanottuna noin 30% tapauksia) myös lääke voi auttaa. Eli se tekee oloa paremmaksi, jolloin paha olo voi helpottaa. Lääke ei kuitenkaan estä toistumista, eikä auta 70% tapauksia.
Oma mielenterveys häilyy välillä hitusen, sen verran, että itse tajuaa sen. Täytyy olla onnellinen, kun on säästynyt masennukselta.
Vierailija:
Lääkkeet eivät parannakkaan masennusta vaan siihen tarvitaan terapiaa myös. Lääkkeet turruttavat tunteet, etenkin rauhoittavat.21
Tunteita eivät turruttaneet, mutta se kärttyisyys ja paha mieli hellittivät ja viimeinkin osaan ILOITA elämän pienistä asioista -turrako? Ja ei, en ole käynyt terapiassa kertaakaan.
Tarkoita näitä " muotimasentuneita" joku koko ajan pielessä ja masentaa. En jaksa sympatiseerata näitä tyyppejä.
Lähipiirissä yksi oikeasti masennukseen sairastunut ja sitä kyllä jaksaa jeesata ja koettaa ymmärtää. Tuli se itsellekin selväksi tässä tapauksessa, miten se masentunut ihminen oikeasti oireelee.
Väsyneen tyypin masennus ulinat ei kyllä enää paljon hetkauta.
mutta tämmönen ihminen lähellä (pitkään masentuneena) voi olla hyvin rasittava ja imeä kaikki voimat.
Todennäköisesti lähes jokainen ihminen kokee jossain vaiheessa elämäänsä eri asteisen masennuskauden, vain joillakin näitä kausia on toistuvasti.
Monet masentuvat silloin, kun eivät osaakaan joustaa elämän muutosten edessä.
Masentuneella ihmisellä ei voimia ole ja tottakai auttaa, jos lähipiirissä on ihmisiä, joilta sitä voi imeä.
Itse olen sitkeää tyyppiä. Ajattelin kestäväni mitä vain, kun niin päätän. 10 kestin; mies oli töissä ja opiskeli iltaisin, viikonloppuisin rakensi taloamme, itse olin osa-aikatyössä. Tuona aikana meille syntyi 3 lasta, raskaudet olivat vaikeita ja lapset nukkuivat vauvana huonosti. Äitini sairastui vakavasti, mutta parantui onneksi. Isäni sen sijaan kuoli ja minulle erittäin läheinen ihminen teki itsemurhan. Lisäksi oli monenlaista pientä harmia, sairasteluita, rahapula, epäsopua naapurin kanssa, anopin sairaus...ja hermoja rassaava tilanpuute silloisessa kodissamme.
Hammasta purren jaksoin. Kun elämä sitten helpottui, talo valmistui, mies sai opiskelut päätökseen, lapsetkin olivat vähän isompia, minä romahdin kertaheitolla. Olin syvällä kuilussa, en jaksanut mitään. Puolessa vuodessa selvisin ja onneksi ilman lääkitystä. Nyt menee oikein hyvin, mutta en unohda kokemusta ja sen opetuksia.
Huvitttaa vain suuresti se, kun aina tällä palstalla tivataan " kumpaa puolta edustat - oletko nyt masentuneiden puolella vain ei-masentuneiden puolella" . Syyllistätkö vai et! Tunnusta väriä!
Yleensä kun tänne kirjoittaa yhdellä lauseella, se tulkitaan joka tapauksessa eri tavalla, kuin miten se on tarkoitettu. Ja näin on aina. Jos kirjoitan tekstin, se heijastaa tietysti jotain itsestäni, mutta kun sinä sen tulkitset, tuloksena on täysin itsenäinen kulttuurituote.
Annan sinun vapaasti luoda mielikuvan viitekehyksestä, johon tämä teksti asettuu.
Vierailija:
Todennäköisesti lähes jokainen ihminen kokee jossain vaiheessa elämäänsä eri asteisen masennuskauden, vain joillakin näitä kausia on toistuvasti.Monet masentuvat silloin, kun eivät osaakaan joustaa elämän muutosten edessä.
Annan sinun vapaasti luoda mielikuvan viitekehyksestä, johon tämä teksti asettuu.
[/quote]
Terveisin yksi aivojen serotoniinaineenvaihdunnan häiriöstä (siis masennuksesta) kärsivä.
sairastuneet. Aina ne jaksavat marista että on muka vettä keuhkossa ja kohta kuolevat.
hyvinvointiyhteiskunnan tauti. Siihen sairastuu sosioekonomisista olosuhteista riippumatta, niin kehitysmaissa kuin täällä pohjolassakin.
Miten kukaan voisi tajuta sinua kun itsekään et arvosta ja tajua itseäsi?