Hei läskit kotiäidit! Miksi ette laihduta pelastaaksenne avioliittonne

Kotonaolo, lastenhoito, äijän katsominen. Ne masentaa ja saa syömään kun miettii, että nyt se elämä sitten on ohi ja olo on kuin elävältä haudatulla.

On todella idioottimaista kanavoida huono olo ja tyytymättömyys mässäilyyn. Muitakin keinoja on olemassa. Ja tuo paska ukko-kortti on kyllä vihoviimeinen: miten naiset voivat vaatia heidän ottamistaan vakavasti tai edes puhua tasa-arvosta jos he eivät voi edes ottaa vastuuta siitä mitä pistävät suustaan alas?

mieheni ei siitä välittänyt.

Mutta isäni tokaisi, että olenpas läski ja varohan vain, että mieheni kohta jättää minut kun ei halua seksiä noin läskiltä vaimolta.



Oli ainakin suora, eikä mielipidettään peitellyt. Hyvä vain kun se äijä on jo kuollut, ettei tarvitse enää kuunnella tuollaisia mielipiteitä.

Ensin lihomisen syy on paska mies, joka masentaa naisen ja saa tämän syöpöttelemään. Sitten hehkutetaan, että minun ei tarvitse kiloja katsoa koska mies rakastaa muhkeita muotojani ja kehuu seksikkääksi. Kenen syy lihominen sitten on jälkimmäisessä tapauksessa? Ex-miehen? Vai vaan yleisesti kaikkien miesten?

näiden läskitynnyreiden iloksi?

Pahan olon kanavoiminen ruokaan on paljon parempi kuin pahan olon kanavointi viinaan, lääkkeisiin tai tupakkaan. Lisäksi se on nopeampi ja halvempi tapa lohduttaa itseään.

joilla on erilaisia syitä lihomiseensa? Se jos joku syö vitutukseensa, joku raskauspahoinvointiinsa ja joku vauvanhoitoväsymykseensä ei tarkoita että tilanne olisi kaikilla sama.

kilpirauhastulehduksen, joka muuttaa aineenvaihduntaa rajusti. Minulle kävi niin, ja vajaatoiminta huomattiin vasta paljon myöhemmin.