Hei läskit kotiäidit! Miksi ette laihduta pelastaaksenne avioliittonne

Eipä noilla rikkailla ja vaikutusvaltaisilla naisillakaan mitään pullukoita rinnalla näy.

Mutta me tavikset ollaan asia erikseen, me pariudutaan kaltaistemme kanssa : ) Ja jos sun puolisosi olisi valmis vaihtamaan sut saman tien hoikempaan naiseen, niin sääli, sellaista se on.

PS: Eipä nuo julkkisten ja rikkaiden liitot muutenkaan kovin onnellisilta ja kestäviltä näytä, ja vähän väliä niihin vähintään liittyy syrjähyppyjä ja sen sellaista.

T: Aika monta takahuonetta ja julkkisbilettä työn puolesta nähnyt

Silti on fakta, että jos miehellä on varaa valita (esim. rikkaat ja vaikutusvaltaiset), hän ei koskaan ota lihavaa naista. Tämän pitäisi kertoa naisille jotain.

Tavatessamme, ja koko yhdessäoloaikamme olen painanut noin 100 kiloa, joskus hieman päälle. Lapsen saamisen jälkeen olen jostain syystä, edes yrittämättä, laihtunut reilut 7 kiloa. Ilmeisesti arkiliikunta on vain huomaamatta lisääntynyt lapsen kanssa. Vaikka pikkuinen vain onkin, mutta jos ei muuta tee niin ainakin keinuttaa sitteriä.



Tahtoisin kuitenkin laihduttaa paljonkin enemmän (30 kiloa) miehen vuoksi, mutta sitäkin enemmän oman itseni vuoksi. Ja tästähän on hyvä jatkaa. Mutta suhdettamme pelastaakseni minun ei tarvitse laihduttaa, mieheni ei jättäisi minua painon vuoksi.

mutta en huolisi sellaista miestä jonka kanssa avioliitto ei kestäisi sitä jos vähän lihoisin lasten syntymän myötä. Niin huonon miehen säilyttämiseksi ei kannata tehdä paljon töitä, mieluummin olisin ilman.

Aika tavallinen tosiaan tuo reaktio. Kun joku kirjoittaa jotain mikä itselle on tärkeätä ja se ei istukaan jonkun pillittäjän arvomaailmaan niin heti tulee "eikö sulle mikään muu ole tärkeätä".

Yhden neuvon sanon: Älä koskaan syyllistä pienten lasten vanhempia lihavuudesta. Lastenhoito itsessään saattaa olla niin rankkaa, että ei ole aikaa huolehtia itsestään. Mekin kykenimme aloittamaan laihduttamisen vasta sitten kun nuorimmaisemme oli kolme vuotta. Aiemmin kuntoiluun ja uuden ruokavalion omaksumiseen ei yksinkertaisesti ollut aikaa eikä energiaa. Pienten lasten kotiäiti on mielestäni niin suuri työn sankari, että seksin kiilto silmissä kapeita uumia tuijottavat ällömiehet eivät edes ansaitse heitä!!!

Ja höpönlöpön. Puhu omasta puolestasi, kyllä minun vaimoni on kuntoillut ja syönyt terveellisesti jo vauva-aikana. Tekosyitähän riittää. Jos lasten kanssa olo on tauotonta raatamista, luulisi ihmisen enemminkin laihtuvan eikä lihovan. Miten terveellinen syöminen "vaatii energiaa"? Ostat vaan jääkaappiin terveellistä syötävää, jätät herkut kauppaan ja that's it. Ei vie sen enempää aikaa kuin epäterveellinen mussutus. Hoikkana pysyminen ei vaadi kuntosalijäsenyyksiä tai maksullisia harratuksia, voi esim. lenkkeillä lapsi/lapset rattaissa, jumpata kotona jne. Aika pateettinen tuo sepustuksesi. Kotiäiti ei ole sen enempää sankari kuin kukaan muukaan, vähemmänhän aikaa itselle on sitten kun on töissä.

"Jos lasten kanssa olo on tauotonta raatamista, luulisi ihmisen enemminkin laihtuvan eikä lihovan. Miten terveellinen syöminen "vaatii energiaa"? Ostat vaan jääkaappiin terveellistä syötävää, jätät herkut kauppaan ja that's it. Ei vie sen enempää aikaa kuin epäterveellinen mussutus."



90% naisista LAIHTUU esim. imetysaikana. Terveellinen syöminen vaatii energiaa, koska sitä varten on mentävä kauppaan, ostettava raaka-aineista alkaen kaikki ja sen jälkeen kokattava ITSE se terveellinen ruoka! Eineksiä ovat hyllyt täynnä, mutta niillä ei laihduteta. Ja kumpi onkaan nopeampaa; salaatin alusta loppuun itse tekeminen vaiko pizzan lätkäiseminen mikroon?



Aika uskomaton tuo kirjoituksesi muutenkin, huomaa ettet itse ole lapsista huolehtinut 24h/vuorokaudessa. Se kun on jatkuvaa valmiustilassa olemista, jatkuvaa vahtimista, jatkuvaa heräilyä siihen että vauva äännähtää ja sinä luulet että hän on tukehtumassa -> aivot eivät saa lepoa etkä sinä nukuttua. Siinä on ihan turha alkaa selittää että miehellä on "vähemmän" vapaa-aikaa kuin naisella, joka juoksee puolikuolleena pienten lasten perässä päivät pitkät.

Sellainen mies saa pitää oman arvomaailmansa ihan vapaasti, maailma on naisia täynnä ja varmasti hänelle löytyy joku. Minä itse vain en sellaista miestä huolisi.

Meillä on hieman syvällisempi suhde.



Terveisin Läski töissä käyvä äiti

Meillä on hieman syvällisempi suhde.

Terveisin Läski töissä käyvä äiti

Mielummin älykäs, monipuolisesti lahjakas, koulutettu puoliso, kuin aivoton ulkonäköfanaatikko.

Aika heikolla pohjalla tuntuisi elämä toisen kanssa olevan jos se on pelkistä kiloista kiinni.



Tämä on taas näitä provoamisia sillä ei kukaan oikeasti voi olla noin tyhmä!

Joku valitsee vaimon isojen rintojen perusteella ja se riittää (ihmettelen vain naisen älykkyysosamäärää, että hänelle kelpaa sellainen mies)

Joku sen takia, että nainen on hoikka (edelleen silloin ihmettelen naisen jne..)

Joku sen takia, että nainen on kiinnostava ja sen kanssa on hyvä elää ja naista rakastaa.

Itse tapasin tällaisen miehen, jota kuvaan viimeisessä. En olisi huolinut miestä, kenelle vain tissini ovat tärkeitä tai hoikkuus.



Itse lihoin lasten teon aikaan, koska sairastin selkää ja en voinut paljon liikkua. Lisäksi kärsin pahoinvoinnista koko raskausajan ja se pysyi kurissa pienellä napostelulla. Syynä oli myös se, että söin liikaa mielitekojeni mukaan ja ei siinä vaiheessa enää kiinnostanut ruokavaliot.



Miestä ei hetkauttanut liikakiloni tippaakaan ja liitto pysyi vakaana. Selän kuntouduttua pääsin taas liikkeelle ja kilot tippuivat ja kunto parani. Edelleen suhde on pysynyt hyvänä huolimatta kiloistani tai laihtumisestani. Mutta mies ei mennytkään naimisiin kanssani kroppani takia. Joillekin ehkä riittää mies, kenelle on tärkeintä hoikka vyötärö ja tissit, toisille ei vaan vaativat mieheltä hieman enemmän.

Tämä on taas näitä provoamisia sillä ei kukaan oikeasti voi olla noin tyhmä!

Ja kieltämättä tämä av-palsta ruokkii sellaista harhaa kuin naiset miettisivät päivät pitkät että miten pystyisivät mahdollisimman pitkälle miellyttämään miehiä, sen sijaan että ihmissuhteet olisivat tasaveroinen prosessi. Ei ihme jos joku vähän heikkolahjaisempi mies tulkitsee ne kaikki "oletko kaunis, kuinka isot rinnat sinulla on" -ketjut niin kuin ne olisivat merkkejä siitä että hän miehenä voi olla minkälainen ääliö hyvänsä ja silti naiset haluaisivat "pelastaa avioliittonsa" hänen kanssaan laihduttamalla itseään.

Yhden neuvon sanon: Älä koskaan syyllistä pienten lasten vanhempia lihavuudesta. Lastenhoito itsessään saattaa olla niin rankkaa, että ei ole aikaa huolehtia itsestään. Mekin kykenimme aloittamaan laihduttamisen vasta sitten kun nuorimmaisemme oli kolme vuotta. Aiemmin kuntoiluun ja uuden ruokavalion omaksumiseen ei yksinkertaisesti ollut aikaa eikä energiaa. Pienten lasten kotiäiti on mielestäni niin suuri työn sankari, että seksin kiilto silmissä kapeita uumia tuijottavat ällömiehet eivät edes ansaitse heitä!!!

No jaa, mielestäni taas näitä tekosyitä että ei muka ehditä/jakseta liikkua ja syödä terveellisesti kun on pieniä lapsia. Meillä on poika 3 v ja tyttö 3 kk ja hyvin ehtii ja jaksaa pitää myös itsestään huolen. Salaatin vääntöön ei todellakaan mene kauaa, jos ei sen verran aikaa ole niin vois miettiä notkuuko täällä palstalla vai voisko käyttää aikansa hyödyllisemmin. Mitä oikein syötätte niille lapsillenne, jos ette ehdi oikeaa ja terveellistä ruokaa laittaa?

Ihmetyttää...

Sitten on paljon helpompi syödä, kun ei itse tarvitse sitä kaupasta hakea ja valmistaa. Itse muistan, että ensimmäinen vuosi nuorimman kanssa oli hirveää aikaa. Herätys viideltä aamulla ja nukkumaan pääsi kahden aikaan yöllä. Kun vihdoin sain omaa aikaa koliikkivauvan kantamiselta se oma aika oli siivoamista, ruuanlaittoa ja pyykinpesua. Isommat lapset teki kaikkensa sabotoidakseen. Rikkoivat naapureiden omaisuutta, sotkivat kotona, karkailivat. Ensimmäinen puolivuotta oli ihan painajaista. Sitten alkoikin sairastelukierre. Keuhkoputkentulehdusta, vesirokkoa, korvatulehdusta...



Oikeasti. Kun elää päivittäin helvetissä niin se suklaa oli ainoa pelastusrengas ja keino välttää tappamasta lapsia päivän aikana.

Mä tiedän lukuisia kauniita ja hoikkia naisia, joiden aviomiehet pettää. Vaikka kotona olisi seksiäkin, tuntuu, ettei näille miehille mikään riitä: ego kaipaa pönkittämistä säännöllisin väliajoin ja silloin käydään vieraissa.



Nytkin on kariutumassa 36 vuoden liitto hoikan naisen kanssa. Piti vanheta yhdessä mutta toisin kävi...

mutta nyt jäin taas kotiin, koska pienipalkkainen työ ei kannata, kun miehellä niin isot tulot ja monta lasta hoidossa täysillä hoitomaksuilla...



Mutta asiaan! Minulla neljä lasta 5v. 5kk:ssa ja aina olen ehtinyt kuitenkin vauvojen välillä laihdutella jonkin verran. Nyt, kun kuopus pian 2-vuotias, painan vähemmän kuin naimisiinmennessäni(ja siis ennen lapsia) lähes kymmenen vuotta sitten. Kun tulin kuopuksen kanssa synnäriltä, kotivaaka osoitti lukemia 90.1. Nyt painan 59kg. Käyn salilla, ryhmäliikuntatunneilla, juoksen, kävelen, rullaluistelen ja olen elämäni kunnossa! Olen 29-vuotias, enkä ole mielestäni koskaan ollut näin hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa kuin nyt. Ja kotiäiti olen. Kehoitan kyllä minäkin kaikkia kotiäitejä pitämään kunnostaan huolta!



Mieheni on reissutöissä ja arjen pyöritys lähes yksin vastuullani, mutta kun on tarpeeksi tahtoa, sen oman ajan repii mistä vain. esim. juoksemaan lähden myöhään illalla, kun mies on kotiutunut ja lapset nukkuvat jo.

Kotonaolo, lastenhoito, äijän katsominen. Ne masentaa ja saa syömään kun miettii, että nyt se elämä sitten on ohi ja olo on kuin elävältä haudatulla.

koska painoindeksini on tasan 20.

Jos miehen naama vituttaa niin mitäs siinä sitten muuta tekisi kuin viihdyttäisi itseään ruualla.



(Mutta kyllä se raskaanaolo osaa ihmisistä oikeasti lihottaa ihan itsessäänkin. Esim. itse olin niin hirveän pahoinvoiva aina jos oli mennyt yli tunti syömisestä, että painon nousi sen takia holtittomasti. Mutta kyllähän tietysti jälkikäteen voi ne kilot laihduttaa pois jos haluaa - itseni takia haluankin. Jos mies sellaista vaatisi niin ottaisin siitä eron.)

Kotonaolo, lastenhoito, äijän katsominen. Ne masentaa ja saa syömään kun miettii, että nyt se elämä sitten on ohi ja olo on kuin elävältä haudatulla.

joillakin on, joillain ei. Lisäksi jos ei esimerkiksi ennen lapsia ole liikuntaa harrastanut, voi sen aloittaminen viedä niin paljon henkistä energiaa, ettei sitä vauvan kanssa jaksa.



Mun mielestä tässä tärkein keskustelunaihe on se, että kilojen karistaminen pelastaa avioliiton. OK, voi olla niin että jotkut miehet ei kestä yhtään liikakiloja naisessaan (toivottavasti eivät tässä tapauksessa itsessäänkään). Mutta eikös vihkivalossa vannota rakkautta niin myötä- kuin vastamäessäkin? Mun mielestä aikuinen ihminen, joka on valmis jättämään kumppaninsa ja perheensä liikakilojen takia, on jotain pahasti vialla. Tai sitten tätä ihmistä ei ole edes alun perin rakastanut, vaan kyse on jostain ihan muusta. Esimerkiksi siitä kuuluisasta, että olen nyt tän kans ku en oo parempaakaan löytänyt.



Itse olen muuten suhteemme aikana lihonut 15 kiloa, mutta mieheni mielestä olen seksikkäämpi ku ikinä nyt=)