Hei läskit kotiäidit! Miksi ette laihduta pelastaaksenne avioliittonne

Kyselee mies

-osallistu enemmän kotitöihin?



Lopeta sitä kaljan lipittämistä siinä sohvalla?

siis siro ja pieni, mutta niin vaan haluaa mies erota:(



Pitäsköhän mun "läskistyä"?

Ja pidän itsestäni huolta, harrastan kuten ennen lasten syntymääkin. Sitävastoin ihmettelen, miksi moni mies ei pidä itseään kunnossa avioelämän alettua, vaan alkaa vatsanseutu pömpöttää ja kiloja karttua. Ei tietenkään kaikilla, mutta aika monilla. Eli en yleistäisi tätä vain kotiäitien ongelmaksi, enkä nimittelisi ketään läskiksi. Onko sitten niin, että perhe-elämä vaatii vanhemmilta niin paljon ettei muista omaa hyvinvointiaan... tai ei jaksa. Tai ehkä sitä ajattelee, että kelpaan tällaisena ja sillä hyvä. Naisilla tietysti raskaus voi tehdä isojakin muutoksia kehoon ja kehoa on vaikeampi saada muuttumaan sellaiseksi kuin haluaisi. Rakastaa voi varmasti toista vaikka hieman kiloja karttuisikin, ehkä se sitten vaikuttaa sinne makkarin puolelle enemmän tai haluihin yleensä jos pitää trimmatusta varresta....

Jos teen vielä sen 1% enemmän, vaimo lihoo lisää



Mitä tehdä?mies

Että voitais ketterämmin palvella sohvalla lojuvia miehiämme.

ja hyvin onnellinen semmoinen.

Mieheni rakastaa mua kiloineni päivineen, ja avioliittomme on onnellinen, joten ei mitään pelastettavaa ;-)

Raskaana olen, ja pullistunut entisestäni, mutta eipä se oo mieheni haluja tai rakkautta vähentänyt, päinvastoin.

Mieheni ei oo läski, vaan sopusuhtainen, hyväkroppainen ja muutoinkin miellyttävä mies ;-)

Toiset nyt vaan pitävät pullukammista naisista.

Eihän sellaisella ukolla mitään tee.

Kakarat on hankittu ja jos haluan jonkun typerän näköisenä kuolaamaan sohvalleni niin hankin koiran.

Mieheltä ja minulta on lähtenyt yhteensä 45kg läskiä. Emme laihduttaneet sen vuoksi että kelpaisimme toisillemme paremmin; Olemme aina rakastaneet toisiamme, seksimme on sujunut hyvin ja rakastamme ruoanlaittoa yhdessä. Tajusimme vain, että haluamme elää mahdollisimman pitkään yhdessä ja olla lastemme tukena.



Yhden neuvon sanon: Älä koskaan syyllistä pienten lasten vanhempia lihavuudesta. Lastenhoito itsessään saattaa olla niin rankkaa, että ei ole aikaa huolehtia itsestään. Mekin kykenimme aloittamaan laihduttamisen vasta sitten kun nuorimmaisemme oli kolme vuotta. Aiemmin kuntoiluun ja uuden ruokavalion omaksumiseen ei yksinkertaisesti ollut aikaa eikä energiaa. Pienten lasten kotiäiti on mielestäni niin suuri työn sankari, että seksin kiilto silmissä kapeita uumia tuijottavat ällömiehet eivät edes ansaitse heitä!!!

Eiköhän kannattaisi puhua suoraan sille omalle emännälle mm. kotityöasioista.

Kakarat on hankittu ja jos haluan jonkun typerän näköisenä kuolaamaan sohvalleni niin hankin koiran.

tätä peesaan :)

mutta en huolisi sellaista miestä jonka kanssa avioliitto ei kestäisi sitä jos vähän lihoisin lasten syntymän myötä. Niin huonon miehen säilyttämiseksi ei kannata tehdä paljon töitä, mieluummin olisin ilman.

Ongelmien syy on muualla kuin toisen painossa. Toki se paino voi olla seurausta siitä paskasta liitosta, jos ei ole elämässä muuta nutintoa on edes syöminen.

että potenssiongelmia potevat miehet pistävät nykyisin velttoutensa syyksi naisen ulkonäön. Mutta onko sellainen mies normaali, joka sanoo, ettei hänellä nouse, jos muuten hoikalla ja hyvännäköisellä naisella olisi selluliittia reisissä. Kuulostaa kyllä tekosyyltä.

Silti on fakta, että jos miehellä on varaa valita (esim. rikkaat ja vaikutusvaltaiset), hän ei koskaan ota lihavaa naista. Tämän pitäisi kertoa naisille jotain.

Minäkään en ole koskaan osannut ymmärtää miksi jokin tietty kumppania koskeva valintakriteeri olisi toista kriteeriä vähemmänarvoisempi. Miksi olisi jotenkin väärin valita kumppani vaikkapa hänen rintojensa koon perusteella jos se on juuri minulle tärkeää ja tuottaa minulla jatkuvaa iloa? Miksi olisi jotenkin väärin valita kumppani vaikkapa hieman yksinkertaisemmasta päästä jos haluan tyydyttää älylliset haasteeni jossain muualla kuin kotona. Ns. yleisesti hyväksyttäviä valitakriteereitä varmaankin ovat vaikkapa luotettavuus, älykkyys, "emännän taidot" yms. ja minua kun ei tuollaisista tällä hetkellä kiinnosta oikeastaan yksikään. Jokainen varmaan haluaa elämässä vähän erilaisia asioita eikä jonkinlaisen yleisesti hyväksytyn mallin tavoittelu voi johtaa mihinkään muuhun kuin epätyytyväisyyteen. Naisystävien valinnassa ainoana järkevänä tavoitteena voi ainakin tässä elämäntilanteessa (eronnut, itsenäisyyttä kaipaava, lapset jo hankittu jne.) olla elämästä nauttiminen.

Kakarat on hankittu ja jos haluan jonkun typerän näköisenä kuolaamaan sohvalleni niin hankin koiran.

älykkäät naiset kun kaipaavat yleensä elämäänsä vähintään tasaveroisen kumppanin.



Kumppanuus taitaa olla muutenkin joillekin vieras asia, sääli sinänsä, koska juuri se antaa niin paljon. Ja elinikäinen sellainen on kyllä rikkaus.



Toivottavasti saan itseni laihtumaan vähän, vaikka mies ei valitakaan, mutta muutenkin. Mutta tämä elämänvaihe on henkisesti raskas, ja tiedän kokemuksesta, että kun pääsen takaisin työelämään, on helpompaa se painonhallintakin.

lääkkees on tainnut jäädä ottamatta!!!! Käy lääkärillä, voi olla, että lääkitystäsi täytyy lisätä