Minusta lapsen pitää saada toivomiaan lahjoja.

Eli kun lapsi haluaa ponin, niin sehän on hommattava. Not. 

Ja sitten kun ainut toive on hevonen...

Samaa mieltä. Tietysti kaikkea ei tarvitse saada, mutta mahdollisuuksien mukaan jotain mieluisaa.

No tyhmäkin tajuaa että joku poni on vähän eri juttu. Mutta olen ehdottomasti ap sun kanssa samaa mieltä!

Toiveita on hyvä toteuttaa, mutta ei siihenkään pidä totuttaa että lapsi saa kaiken haluamansa.

Osittain samaa mieltä. Ihan kaikkeen ei voi eikä pidä suostua.

Ja sitten kun teini toivoo 800e puhelinta, 3000e tietokonetta ja puolta kiloa kannabista niin vanhempien on nyt vaan pakko ostaa kun lapsille pitää antaa ne mieluisat ja toivotut lahjat. Ja turha tulla kiristetään laillisuudesta ja "tyhmäkin sen nyt tajuaasta" kun ap ei ravannut mitään pois vaan totesi että lapsien pitää saada toivomaan lahjoja.

Meillä lapset oppivat rahan arvon jo kohtalaisen pienenä. Opetettiin siihen, että yhden lahjan arvo jotain voi toivoa, loput tulevat yllätyksinä ja kerrottiin, että yllätysten määrää ei osata sanoa - kun ei aina tiennyt, mitä muilta saa. Hyvin on toiminut. Kumpikin osaa hoitaa raha-asiansa hyvin nyt aikuisena. 

Huvittaa... Ihmiset täällä huutaa aamenta ja hallelujaa aloitukseen ja heti perään toteaa ettei kuitenkaan tarvitse kaikkea antaa kunhan jotain mieluista. Vaikka aloituksessa tehtiin selväksi että sen lahjan tai lahjojen kuuluu olla mieluisia.

Mä oon nelivuotiaana toivonut pikkusiskoa ja koiranpentua. En saanut kumpaakaan. Ikinä. Piti olla vaatimattomammat toiveet, mutten saanut niitä kivan värikkäitä Magic:kejakaan, vaikka tietämättä mitä ne ovat sellaisia halusin! En saanut myöskään hammastahnavoileipää.

Nykyään meillä joulunviettoon kuuluu karhunraudan viritys takan pesään ja piikkilangan laitto savupiippuun, keksin ja maidon sijaan jakkaralla odottaa myrkytetty lihapulla ja nakki lasinsiruilla. Kärsi pukki!

Mulla kuusi lasta, vanhin sai Lenovon tabletin18, keskimmäinen saa kalliit kengät,viime vuonna sai tabletin ja nuorin saa Honorin puhelimen. Tyttöjä siis. Nuoremmat, alle kouluikäiset (poikia) saavat mitä vanhemmat ostaa. Yksi kalliimpi yhteinen ja pienempiä erikseen.

En todellakaan lähtis pienille ostamaan mitä haluavat, meillä jo pleikka kolmonen plus pleikka nelonen.. Haluaisivat vuohen, GTA;n ja ponin :)

Toteutan ns.järkevät toiveet ja ostan paljon myös listan ulkopuolelta. Esim.poika kirjoitti listaansa "pokemon-hahmot", mutta juurihan hän myi sellaisia pois kirpputorilla ja kun yhdessä lelukaupassa niitä katseltiin, niin hän itsekin totesi, että vaikka hän haluaisikin niitä, ei hän tiedä mitä hän niillä kuitenkaan tekisi. Joten en todellakaan niitä osta. Tytär taas toivoo jotain leivontasettiä lelukaupasta, joka on hintaansa nähden onneton ja huonolaatuinen, joten en sitä osta. Ennemmin ostan jotain kunnollista taloustarvikeosastolta. Nuorimmaisen toiveet taas muuttuu joka päivä, pakko itse valita lahjat sillä perusteella, minkä olettaa lasta eniten kiinnostavan.

Meillä lapset saavat tänä(kin) vuonna vain ja ainoastaan omia toiveitaan lahjaksi. Meillä on tietty budjetti lahjoihin ja niiden puitteissa valitaan toiveista ne mieluisimmat.

Ehkä kannattaisi jo kasvatus mielessä kertoa lapselle, ettei toivelista ole sama asia kuin tilauslista.

Ja jos kaikki toiveet toteutuvat, niin tuskin lapsi kokee elämyksiä ja yllätyksiä joululahjojen suhteen.

Meillä lapset ovat aina saaneet toivomiaan lahjoja. Jos haluaa lelukaupan surkean leivontasetin, niin sen myös saa enkä ryhdy opastamaan, että tämä citymarketin kulho on parempi. Varmaan onkin, mutta mutta kun se ei ole se toivottu. Vähän sama kuin antaisi hääparille rahalahjatoiveen sijaan lakanasetin: tätä te kuulkaa tarvitsette enemmän, minä kyllä tiedän.

Toistaiseksi eivät ole vielä koskaan toivoneet mahdottomia. Ehkä siksi on helppo ne toiveet toteuttaa.

Tietenkin pitää, mutta perheen varojen puitteissa (ja mielestäni jonkinlaisen kohtuullisuusideologian. Esimerkiksi mielestäni 8v, jolla on jo älypuhelin ja perheessä myös pelikonsoli, ei tarvitse ipadia, vaikka meillä olisi varaa se hänelle hommata).

Mutta tuskin kukaan ehdoin tahdoin ostaa lapselle lahjoja joita lapsi EI halua. Eli en oikein tajua mitä ap meinaa.

Tottakai, jos toiveet ovat kohtuullisia ja mahdollisia toteuttaa.

Lapsen kasvaessa vaatimukset kasvaa. Täytyy huomioida taloudellinen tilanne ja kaikkea ei pidä lapsen saada vaikka olisi varaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kasvaessa vaatimukset kasvaa. Täytyy huomioida taloudellinen tilanne ja kaikkea ei pidä lapsen saada vaikka olisi varaa.

Eli jos lapsi toivoo esimerkiksi kirjaa, luistimia, yöpukua ja suklaata niin jotain on jätettävä pois, jottei vaan saisi kaikkea, vaikka varaa olisi?

Riippuu ihan toivelistasta ja lasten iästä.

Meillä teinit saavat toivelistansa mukaiset lahjat. Vanhemmilta toivoivat pääsylippua, arvo 45€ erääseen tapahtumaan ja mummoilta villasukkia ja lapasia.