Minusta lapsen pitää saada toivomiaan lahjoja.

Tarkoitin että jos lapsi kirjottaa pukille ja toivoo puhuvaa nukkea niin hän saa puhuvan nuken. Vaikka sellainen olisi jo lelukaapissa. Jos lapsi haluaa ponin tai koiran niin kyllä sen voi jossain määrin toteuttaa. Pointtini on ettei lapsen tahtoa heti tyrmätä sanomalla Et sinä tarvi, Sellainen on turhaa, Se on liian kallis/vaikea hankkia jne vaan pyritään täyttämään toive mahdollisemman pitkälle. Lastahan voi opettaa kuluttamaan kaikkina muina vuoden päivänä joten olkoon Joulu se saamisen riemujuhla.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaisi jo kasvatus mielessä kertoa lapselle, ettei toivelista ole sama asia kuin tilauslista.

Ja jos kaikki toiveet toteutuvat, niin tuskin lapsi kokee elämyksiä ja yllätyksiä joululahjojen suhteen.

Voihan lapselle järjestää yllätyksiä muutenkin. Lauantaina voi vaikka sanoa, että laita ulkovaatteet päälle, lähdetään seikkailemaan ja sitten mennään lentokentälle ja Lappiin laskettelemaan. Tietty vanhemmat on pakanneet laukut etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset ovat aina saaneet toivomiaan lahjoja. Jos haluaa lelukaupan surkean leivontasetin, niin sen myös saa enkä ryhdy opastamaan, että tämä citymarketin kulho on parempi. Varmaan onkin, mutta mutta kun se ei ole se toivottu. Vähän sama kuin antaisi hääparille rahalahjatoiveen sijaan lakanasetin: tätä te kuulkaa tarvitsette enemmän, minä kyllä tiedän.

Toistaiseksi eivät ole vielä koskaan toivoneet mahdottomia. Ehkä siksi on helppo ne toiveet toteuttaa.

No jos toiveita on kymmenen ja kolme niistä on mielestäni "huonoja", niin jäähän sitten vielä 7 toteutettavaa toivetta! Eiköhän ne riitä. Mielestäni on aivan turha ostaa sellaista toivetta, jonka tietää hajoavan nopeasti tai josta tuleeenemmän harmia kuin iloa.

Ja se olisi hyvä vanhempien muistaa että ennemmin jotain toivelistalta, kuin jotain itse pakettiin keksittyä, on mieluisampaa. Toki kohtuus pitää muistaa