Lapsi kertoi että minun huutoni aiheutti trauman

Huostaanotan mukulasi. Olet surkea äiti.

Höpöjä. Jos tuo toistuu, aiheuttaa paljon haittaa kehitykselle. En tiedä miten yksittäistä voi purkaa noin pienen kanssa.

Jos lapsi on kovin herkkä, saattaahan tuo säikäyttää, mutta ei normilapsi mitään traumaa saa huutavasta vanhemmasta, jos muuten kaikki on hyvin.

Minulla isän huutaminen on jättänyt sellaisen jutun, että vetäydyn aina kuoreeni, kun joku korottaa ääntään. Käytännössä väittelyn kanssani "voittaa" huutamalla, kun en halua sitten puhua enää mitään ja alan pelätä sitä huutajaa. 

Minua tukistettiin myös usein pienenä, mutta siitä ei jäänyt minkäänlaista poikkeamaa käyttäytymiseen aikuisiälle, enkä koe että siitä olisi mitään haittaa minulle ollut.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on kovin herkkä, saattaahan tuo säikäyttää, mutta ei normilapsi mitään traumaa saa huutavasta vanhemmasta, jos muuten kaikki on hyvin.

No mä en ole koskaan satuttanut lapsia mitenkään. Poika ei vaikuta herkältä mutta varmasti on. Harmittaa ihan kamalasti, en saa tehtyä tekemättömäksi.

Minä pelkään naisia vaikka olen itse nainen. Äitini huusi raivopäissään, muttei pyytänyt ikinä anteeksi. Opin nopeasti hiljaiseksi ja olen vieläkin ujo ja kärsin sosiaalisesta jännittämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on kovin herkkä, saattaahan tuo säikäyttää, mutta ei normilapsi mitään traumaa saa huutavasta vanhemmasta, jos muuten kaikki on hyvin.

No mä en ole koskaan satuttanut lapsia mitenkään. Poika ei vaikuta herkältä mutta varmasti on. Harmittaa ihan kamalasti, en saa tehtyä tekemättömäksi.

Kyllä toi huutokin satuttaa

Huutamista en pidä pahana, sorrun itsekin joskus. Toimii kun ei jatkuvaa. Kunhan ei fyysisesti koske samalla. Nimimerkillä lapsuudessa pahoinpidelty

Pyydän kyllä aina anteeksi. Olen huutanut näin lujasti vain kerran aiemmin. Siitä huolimatta, huomasin että tämä tuntui pojasta aivan todella järkyttävältä.

Äitini huusi silloin tällöin enkä koskaan ymmärtänyt sen pointtia. Enkä vieläkään ja siksi nousee aina pala kurkkuun jos joku korottaa ääntään minulle. Tosin olen itsekin huutanut miesystäville kurkku suorana :$

Huutaminen voi oikeasti vaurioittaa lapsen kuuloa. Korvien soiminen kertoon siitä. Opettele vihanhallintaa. Jos suututtaa, mene toiseen huoneeseen ja laske kymmeneen. Tai puhu työterveyshuollossa stressistä.

Mä ihailen kyllä sellaisia vanhempia jotka eivät ikinä koskaan huuda jne. Haluaisin itsekin olla niin tasapainoinen ja rauhallinen viilipytty.

No omat vanhempani huusivat paljon. Isä tukisti ja äiti moitti kokoajan. Oltiin siskon kanssa muutenkin herkkiä ja pelättiin ihmisiä. Nykyään kärsin laajasti mt-ongelmista ja samoin sisko. Edelleen pelkään ihmisiä ja koen syyllisyydentunteita häpeää yms..

Jos lapsesi ei pääse asiasta yli niin menkää juttelemaan jonnekin.

N19

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen voi oikeasti vaurioittaa lapsen kuuloa. Korvien soiminen kertoon siitä. Opettele vihanhallintaa. Jos suututtaa, mene toiseen huoneeseen ja laske kymmeneen. Tai puhu työterveyshuollossa stressistä.

Aivan totta. Se voikin olla korvissa oikeasti koska huusin autossa. Omatkin korvat soi sen jälkeen. Voi apua, en tiedä kumpi on pahempi. Koitan saada työt nippuun jouluksi ja pidän lomaa. Tämä on harvinaisempi jakso, usein on leppoisaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla isän huutaminen on jättänyt sellaisen jutun, että vetäydyn aina kuoreeni, kun joku korottaa ääntään. Käytännössä väittelyn kanssani "voittaa" huutamalla, kun en halua sitten puhua enää mitään ja alan pelätä sitä huutajaa. 

Minua tukistettiin myös usein pienenä, mutta siitä ei jäänyt minkäänlaista poikkeamaa käyttäytymiseen aikuisiälle, enkä koe että siitä olisi mitään haittaa minulle ollut.

Mulla sama ilman tukistamista ja minun tilanteessa huusi myös äiti. Nykyään inhoan ja kammoan kaikenlaisia negatiivisia kanssakäymisiä muiden kanssa, jopa tekstaririita saa paniikin nousemaan.

Äiti ja isä uskovat, että tämä johtuu suuresta kiltteydestäni. Oikeasti olen aika kylmä tyyppi, riitely vain aiheuttaa ahdistusta ja siksi vaikutan yliystäväliseltä.

Ap:lle lohdutukseksi, että ei kenellekään traumoja yhdestä tai kahdesta huudosta tule, kyllä huutoa maailmaan mahtuu ja poikasi joutuu sitä tulevaisuudessakin välillä sietämään, jos nyt ei sinulta, niin joltain muulta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla isän huutaminen on jättänyt sellaisen jutun, että vetäydyn aina kuoreeni, kun joku korottaa ääntään. Käytännössä väittelyn kanssani "voittaa" huutamalla, kun en halua sitten puhua enää mitään ja alan pelätä sitä huutajaa. 

Minua tukistettiin myös usein pienenä, mutta siitä ei jäänyt minkäänlaista poikkeamaa käyttäytymiseen aikuisiälle, enkä koe että siitä olisi mitään haittaa minulle ollut.

Mulla sama ilman tukistamista ja minun tilanteessa huusi myös äiti. Nykyään inhoan ja kammoan kaikenlaisia negatiivisia kanssakäymisiä muiden kanssa, jopa tekstaririita saa paniikin nousemaan.

Äiti ja isä uskovat, että tämä johtuu suuresta kiltteydestäni. Oikeasti olen aika kylmä tyyppi, riitely vain aiheuttaa ahdistusta ja siksi vaikutan yliystäväliseltä.

Ap:lle lohdutukseksi, että ei kenellekään traumoja yhdestä tai kahdesta huudosta tule, kyllä huutoa maailmaan mahtuu ja poikasi joutuu sitä tulevaisuudessakin välillä sietämään, jos nyt ei sinulta, niin joltain muulta sitten.

No tuokin oli lohduttavasti sanottu. Ihan totta, kiitos siitä. Kuitenkin meillä on minusta tosi lämpimät ja hyvät välit. Rakastan lapsia.

Osta sellainen kumipallo pornokaupasta suuhun ja lukolla kiinni. Ehdit siinä availlessa miettimään mitä ja miten asiasi ilmaiset. Jouduin kyllä itse takavarikoimaan meidän mamman avaimet mutta kannattaa kokeilla.