Lue keskustelun säännöt.
Lopettakaa lastenne kusettaminen ja älkää enää valehdelko joulupukista.
12.12.2016 |
Tuolla valehtelulla ei ole mitään kestävää perustetta. Hienoa, että näitä asioita on vihdoin alettu tarkastella kriittisesti.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vit sua Ap vaivaa ????
Lasten kusettaminen vaivaa minua, kiitos kysymästä.
Ap
Entäs papit. Nehän kusettavat aikuisia. Onko se sinusta ok?
Itse olen ateisti, mutta papit sentään ITSE USKOVAT jumalaan, jeesukseen jne. Eli he levittävät tietoa, jota pitävät totena. Kaikki vanhemmat tietävät, että joulupukki EI OLE TOTTA. Eli valheellisen totuuden levittäminen on täysin tiedostettua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^Mutta olen kyllä ylipäätään puhunut lapsille kuolemasta ja kertonut, että jos tiellä jää auton alle, voi kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos pukkiin uskomisen myötä syntyy kivoja muistoja. Mutta antavatko kivat muistot oikeuden valehdella? Saako vaimolle valehdella, jos tavoitteena on tuottaa kivoja muistoja? Saako lapsille valehdella muutakin kivojen muistojen toivossa?
Ap
Vaimo on oletettavasti aikuinen ihminen joten valehtelu ei ole oikein. Miten ajattelit valehdella vaimollesi, että hänellä tulisi mukavia muistoja? Niin. Et mitenkään. Hän ei enää usko kaikkea.
Mukavat muistot lapselle on aivan eri asia kuin vaimolle. Lapsi voi vielä uskoa kaiken hyvyyteen, mystiikkaan ja taikuuteen. Miksi viedä, se pieni aika elämästä kun hän voi puhtaalla mielikuvituksellaan näihin uskoa pois? Kyllä se elämän raakuus tulee meille kaikille paljastumaan ennemmin tai myöhemmin.
Eli koska lapselle valehtelu on niin sanotusti mahdollista, se on oikein? Eikö juuri silloin, kun toinen on ns vietävissä, valehtelu juuri ole kaikista epäeettisintä? Vaimolla sentään aikuisena on kykyä kyseenalaistaa valheita.
Kyse on lapsen oikeudesta edes hetken olla lapsi, ei ole epäeettistä. Lapsi ajatuksineen valkein puhtain on niin vähän aikaa, miksi et soisi hänelle sitä taikamaailmaa, mikä onnistuu vain lapselta? Mitä pahaa siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, ei hyvää päivää mitä tekopyhyyttä taas. Kerrotteko lapsille siis kaiken niinkuin asiat oikeasti ovat? Hieman epäilen. Onhan se nyt kamalaa jos lapsella on kiva mielikuvitusleikki joulupukista. Tai kai tää on nyt joku trendijuttu olla "valehtelematta" joulupukista. Hehe.
Millä tavalla tekopyhyyttä? Ja millä muulla tavalla asiat pitäisi kertoa lapselle kuin miten ne oikeasti ovat? Mielikuvitusleikkejä saa olla, ei sillä, että vanhemmat uskottelevat joulupukin olevan totta, ole mitään tekemistä mielikuvitusleikkien kanssa. Ei ole mikään trendijuttu, ei mullekaan kukaan lapsena yrittänyt uskotella, että joulupukki oikeasti asuu korvatunturilla ja valmistaa siellä lahjat.
Kerrotko lapselle että hänen kanssaan on aina niin mukavaa ja ihanaa, ja et vaihtaisi mitään pois? Vai kerrotko että oli aivan vitun perseestä herätä yöllä sun huutoosi ja valvoa kolme viikkoa putkeen, tai että sun näsäviisastelusi saa joskus vereni kiehumaan?
Ei lapsi ole kysynyt multa tuollaisia asioita, eivätkä ne ole tulleet puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos pukkiin uskomisen myötä syntyy kivoja muistoja. Mutta antavatko kivat muistot oikeuden valehdella? Saako vaimolle valehdella, jos tavoitteena on tuottaa kivoja muistoja? Saako lapsille valehdella muutakin kivojen muistojen toivossa?
Ap
Vaimo on oletettavasti aikuinen ihminen joten valehtelu ei ole oikein. Miten ajattelit valehdella vaimollesi, että hänellä tulisi mukavia muistoja? Niin. Et mitenkään. Hän ei enää usko kaikkea.
Mukavat muistot lapselle on aivan eri asia kuin vaimolle. Lapsi voi vielä uskoa kaiken hyvyyteen, mystiikkaan ja taikuuteen. Miksi viedä, se pieni aika elämästä kun hän voi puhtaalla mielikuvituksellaan näihin uskoa pois? Kyllä se elämän raakuus tulee meille kaikille paljastumaan ennemmin tai myöhemmin.
Eli koska lapselle valehtelu on niin sanotusti mahdollista, se on oikein? Eikö juuri silloin, kun toinen on ns vietävissä, valehtelu juuri ole kaikista epäeettisintä? Vaimolla sentään aikuisena on kykyä kyseenalaistaa valheita.
Kyse on lapsen oikeudesta edes hetken olla lapsi, ei ole epäeettistä. Lapsi ajatuksineen valkein puhtain on niin vähän aikaa, miksi et soisi hänelle sitä taikamaailmaa, mikä onnistuu vain lapselta? Mitä pahaa siinä on?
No huh huh! Kyllä se lapsi saa olla lapsi ilman sitäkin, että vanhemmat tekevät tietoisen päätöksen valehdella, että joku satuolento on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, ei hyvää päivää mitä tekopyhyyttä taas. Kerrotteko lapsille siis kaiken niinkuin asiat oikeasti ovat? Hieman epäilen. Onhan se nyt kamalaa jos lapsella on kiva mielikuvitusleikki joulupukista. Tai kai tää on nyt joku trendijuttu olla "valehtelematta" joulupukista. Hehe.
Millä tavalla tekopyhyyttä? Ja millä muulla tavalla asiat pitäisi kertoa lapselle kuin miten ne oikeasti ovat? Mielikuvitusleikkejä saa olla, ei sillä, että vanhemmat uskottelevat joulupukin olevan totta, ole mitään tekemistä mielikuvitusleikkien kanssa. Ei ole mikään trendijuttu, ei mullekaan kukaan lapsena yrittänyt uskotella, että joulupukki oikeasti asuu korvatunturilla ja valmistaa siellä lahjat.
No kerrotko lapselle myös että lapsi voi sairastua vaikka syöpään ja kuolla? Tai että joku hullu sekopää voi tulla puukottamaan kauppakeskuksessa? Vai sanotko aina vaan että ei hätää, olet kyllä lapsi rakas turvassa äidin tai isän seurassa, aina ja kaikkialla?
En nyt yhtäkkiä keksi, miksi minun pitäisi kertoa yhtäkkiä lapselle, että hän voi kuolla syöpään tai hänet voidaan puukottaa kuoliaaksi. Lapsen kanssa puhutaan sellaisista asioista, jotka koskettavat lapsen maailmaa ja tulevat luontevasti puheeksi.
No sanotko sinä yhtäkkiä vaan että "joulupukkia ei ole olemassa"? Järki käteen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Haha, ei hyvää päivää mitä tekopyhyyttä taas. Kerrotteko lapsille siis kaiken niinkuin asiat oikeasti ovat? Hieman epäilen. Onhan se nyt kamalaa jos lapsella on kiva mielikuvitusleikki joulupukista. Tai kai tää on nyt joku trendijuttu olla "valehtelematta" joulupukista. Hehe.
Etkö oikeasti näe eroa joulupukilla ja vaikka syöpäkuoleman todellisuudella? En minä kerro lapsille myöskään että haikarat tuovat vauvat, mutta en minä kerro myöskään graafisesti 3- ja 4-vuotiaille miten ne sinne äidin mahaan menevät. Asiat voi kertoa kauniisti ja iänmukaisesti tarvitsematta turvautua johonkin niin halpamaiseen kuin valehteluun.
Siinä on jo itsessään se kaksoisstandardi siitä, että lapsilta oletetaan rehellisyyttä ja lapsi olettaa samaa vanhemmiltaan. Kun kusetus paljastuu sisältää se joka tapauksessa ainakin pienen määrän pettymystä vanhempien sanaan. Pienelle lapselle se pienikin määrä on paljon. Miten opettaa lapselle rehellisyyttä ja sitä että sana pidetään, kun samaan aikaan on ok kusettaa pienempiään jollain taianomaisuuden varjolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, ei hyvää päivää mitä tekopyhyyttä taas. Kerrotteko lapsille siis kaiken niinkuin asiat oikeasti ovat? Hieman epäilen. Onhan se nyt kamalaa jos lapsella on kiva mielikuvitusleikki joulupukista. Tai kai tää on nyt joku trendijuttu olla "valehtelematta" joulupukista. Hehe.
Millä tavalla tekopyhyyttä? Ja millä muulla tavalla asiat pitäisi kertoa lapselle kuin miten ne oikeasti ovat? Mielikuvitusleikkejä saa olla, ei sillä, että vanhemmat uskottelevat joulupukin olevan totta, ole mitään tekemistä mielikuvitusleikkien kanssa. Ei ole mikään trendijuttu, ei mullekaan kukaan lapsena yrittänyt uskotella, että joulupukki oikeasti asuu korvatunturilla ja valmistaa siellä lahjat.
No kerrotko lapselle myös että lapsi voi sairastua vaikka syöpään ja kuolla? Tai että joku hullu sekopää voi tulla puukottamaan kauppakeskuksessa? Vai sanotko aina vaan että ei hätää, olet kyllä lapsi rakas turvassa äidin tai isän seurassa, aina ja kaikkialla?
En nyt yhtäkkiä keksi, miksi minun pitäisi kertoa yhtäkkiä lapselle, että hän voi kuolla syöpään tai hänet voidaan puukottaa kuoliaaksi. Lapsen kanssa puhutaan sellaisista asioista, jotka koskettavat lapsen maailmaa ja tulevat luontevasti puheeksi.
No sanotko sinä yhtäkkiä vaan että "joulupukkia ei ole olemassa"? Järki käteen nyt.
En. Miksi ihmeessä sinä käsket minua ottamaan järjen käteen? Onko mielestäsi jotenkin loogista uskotella, että joku satuolento onkin totta? Meillä ei vain ole koskaan puhuttu siihen sävyyn, että joulupukki olisi totta, niin kuin myöskään ei ole puhuttu, että Tatu ja Patu ovat totta. Ei lapsi ole koskaan ajatellut, että joulupukki olisi todellinen hahmo. Hän kyllä sitten joskus kysyi, onko se totta, kun hoitopaikassa oli tullut semmoinen keskustelu.
Joulupukki ei ole mikään valkoinen valhe, eikä joulupukkivalheella peitellä mitään "raakaa totuutta".
Se että ei kuseta joulupukin olevan olemassa, ei tarkoita sitä, että vanhempi sitten hokee lapselle että kyllä tämä on aivan vitun rasittava kakara, tämän voivat tulla puukotetuksi tai voivan jo kohtapuoliin lapsena kuolla syöpään (nää teiän argumentit, mitä vittua nyt oikeesti :D)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulupukki kuuluu Suomalaisten lasten lapsuuteen aivan samoin kuin somalialainen kuuluu somaliaan. Näin yksinkertaista se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Joulupukki kuuluu Suomalaisten lasten lapsuuteen aivan samoin kuin somalialainen kuuluu somaliaan. Näin yksinkertaista se vaan on.
:D Miten joulupukki kuuluu enemmän suomalaisen lapsen lapsuuteen, kuin esim. usalaisen? Mites kahden kansalaisuuden lapset, mihin he kuuluvat? Kun se on kerran noin yksinkertaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulupukki kuuluu Suomalaisten lasten lapsuuteen aivan samoin kuin somalialainen kuuluu somaliaan. Näin yksinkertaista se vaan on.
:D Miten joulupukki kuuluu enemmän suomalaisen lapsen lapsuuteen, kuin esim. usalaisen? Mites kahden kansalaisuuden lapset, mihin he kuuluvat? Kun se on kerran noin yksinkertaista...
Olipa nokkela ja älykäs ja niin naisellinen huomio. Empä olisi uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Joulupukki kuuluu Suomalaisten lasten lapsuuteen aivan samoin kuin somalialainen kuuluu somaliaan. Näin yksinkertaista se vaan on.
Kyllä on taas tiukkaa argumentointia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on satu pösilöt!
Mukava joulun satu, johon saa uskoa, ken tahtoo. Kun kiuas paukahtaa mökillä niin sanon lapsille, että saunatonttu potkaisi sitä. Varmaan joutuvat näistä valheista johtuen käymään aikuisena terapiassa.
Se on nimenomaan lapsen kehityksen kannalta hyvä opetus, että aikuiset voivat kusettaa lähimpiäänkin ja pitävät sitä vain huvittavana.
Vierailija kirjoitti:
Se on satu pösilöt!
Mukava joulun satu, johon saa uskoa, ken tahtoo. Kun kiuas paukahtaa mökillä niin sanon lapsille, että saunatonttu potkaisi sitä. Varmaan joutuvat näistä valheista johtuen käymään aikuisena terapiassa.
Saa uskoa ken tahtoo? Mikä ihmeen valinta se jollain 4-vuotiaalla on joka luottaa vanhempiensa sanaan? Minä en valehtele lapsilleni, enkä näe mitään moraalista tai eettistä syytä valehdellakaan jostain noin triviaalista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, ei hyvää päivää mitä tekopyhyyttä taas. Kerrotteko lapsille siis kaiken niinkuin asiat oikeasti ovat? Hieman epäilen. Onhan se nyt kamalaa jos lapsella on kiva mielikuvitusleikki joulupukista. Tai kai tää on nyt joku trendijuttu olla "valehtelematta" joulupukista. Hehe.
Millä tavalla tekopyhyyttä? Ja millä muulla tavalla asiat pitäisi kertoa lapselle kuin miten ne oikeasti ovat? Mielikuvitusleikkejä saa olla, ei sillä, että vanhemmat uskottelevat joulupukin olevan totta, ole mitään tekemistä mielikuvitusleikkien kanssa. Ei ole mikään trendijuttu, ei mullekaan kukaan lapsena yrittänyt uskotella, että joulupukki oikeasti asuu korvatunturilla ja valmistaa siellä lahjat.
No kerrotko lapselle myös että lapsi voi sairastua vaikka syöpään ja kuolla? Tai että joku hullu sekopää voi tulla puukottamaan kauppakeskuksessa? Vai sanotko aina vaan että ei hätää, olet kyllä lapsi rakas turvassa äidin tai isän seurassa, aina ja kaikkialla?
En nyt yhtäkkiä keksi, miksi minun pitäisi kertoa yhtäkkiä lapselle, että hän voi kuolla syöpään tai hänet voidaan puukottaa kuoliaaksi. Lapsen kanssa puhutaan sellaisista asioista, jotka koskettavat lapsen maailmaa ja tulevat luontevasti puheeksi.
Vähän isompi lapsi alkaa jo kuulla tällaisia kuolemaan liittyviä juttuja ja pelätä niitä omalle kohdalleen tai perheenjäsenten kohdalle. Itse pelkäsin kuusivuotiaana , että äiti voi kuolla.
Meillä kouluikäisen ei uskonut vaikka kaveri oli sanonut. Totesi vaan että onhan se olemassa., hölmö kaveri kun sellaista väittää ilmoitti tyttö.
Joulukki kirjoitti:
Se on nimenomaan lapsen kehityksen kannalta hyvä opetus, että aikuiset voivat kusettaa lähimpiäänkin ja pitävät sitä vain huvittavana.
Tämä oli kieltämättä ensimmäinen hyvä argumentti tämän kusetustradition puolesta.
Ap
Kerrotko lapselle että hänen kanssaan on aina niin mukavaa ja ihanaa, ja et vaihtaisi mitään pois? Vai kerrotko että oli aivan vitun perseestä herätä yöllä sun huutoosi ja valvoa kolme viikkoa putkeen, tai että sun näsäviisastelusi saa joskus vereni kiehumaan?