Lopettakaa lastenne kusettaminen ja älkää enää valehdelko joulupukista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kenen aikuisuus on oikeesti mennyt pilalle kun sai tietää, ettei pukkia ole oikeasti olemassa? Onko täällä AVlla enää ketään muita kuin näitä ainaisia joka paikasta mielensä pahoittajia?

Mun äiti ei halunnut valehdella meille lapsille joulupukista juuri siksi, että hänestä sen ymmärtäminen, että joulupukki onkin ollut valetta, oli niin tympeä kokemus.

Onhan monet sadut ja kertomuksetkin valetta. Olette liian herkkänahkaisia.

Suotakoon, edes pienille lapsille hiukan mystiikkaa ja taikaa. Ehtivät kyllä myöhemmin tutustumaan maaiman raakuuteen.

Lapsemme ovat aikoja sitten lakanneet uskomasta joulupukkiin. Silti kysymme joka vuosi heiltä "halutaanko joulupukki visiitille" ja heidän mielestään se on kiva juttu vaikka se ei olekaan totta - joten paikallinen partiolippukunta saa tilauksen ja vastineeksi vähän toimintaansa rahaa (extran kera toki).

Ymmärrän, jos pukkiin uskomisen myötä syntyy kivoja muistoja. Mutta antavatko kivat muistot oikeuden valehdella? Saako vaimolle valehdella, jos tavoitteena on tuottaa kivoja muistoja? Saako lapsille valehdella muutakin kivojen muistojen toivossa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap onko jonkun lapsen elämä ikinä mennyt pilalle tästä joulupukkileikistä? Mitä jälkiä tämä "hirveä valehtelu" on muka jättänyt lapsiparkojen mieliin?

Itse olin todella pettynyt siihen, että minulle valehdeltiin. Vanhemmat eivät sanoneet juuta eikä jaata, mutta isoäitini syötti pajunköyttä oikein olan takaa. Minulla jäi syvä epäluottamus häneen, en luota vieläkään. Taika olisi hirveän hauska juttu, mutta kun sitä ei ole olemassa. Joulun tunnelma ja ihanat muistot syntyvät ilman valheitakin.

Ap

Miten aikuinen ihminen ei muka pääse tuollaisesta?? Muistelisit vaan ilolla ja kaiholla niitä jouluja, jolloin kaikki oli niin jännää ja maagista. Ja oikein pysyvästi mennyt luottamus isoäitiin kun hän halusi vain ilahduttaa lapsenlapsestaan... haloo nyt ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Olen uskonut joulupukkiin, tonttuihin, vesihiiteen, pääsiäiskukkoon -ja noitiin sekä hammaskeijuun. Kumpa saisi takaisin vielä tuon lapsen tunteen kun uskoi kaikkeen taianomaiseen 😊. Minulla ollut hieno lapsuus kaikkine uskomuksineen, jotka kasvattaneet mielikuvitustani. Saman tunteen olen suonut omalle lapsellenikin, joka nyt lähenee jo 17v.

Ei ole yhtään kärsinyt kun asiat ovat paljastuneet. Nyt mietti, kun vietämme perhejoulun vanhemmillani sisarukset perheineen, että käy tonttuna kurkkimassa pienemmille lapsille ja pitää tehdä se sama Niinkuin minäkin hänelle tein, että pienet suksen urat tulee yön aikana, kun lapset ovat jättäneet pienen palan piparia ja maitoa kuistille aattoaamuna.

Miten tuo kaikki taianomainen eroaa möröstä sängyn alla? Minullakin oli aivan ihana ja hieno lapsuus, kuten ilmeisesti kaikilla sisaruksillanikin, ja kellekään ei valehdeltu satuolennoista. Kuitenkin joulu oli spesiaalia ja taianomaista aikaa, vaikka pukkiin ei uskottukaan. Päinvastoin, se antoi kyvyn pitää tavallistakin taianomaisena ilman valehtelua ja liioittelua - nauttia niistä oikeasti tärkeistä asioista.

Sitä paitsi, jotkut ovat ihan oikeasti traumatisoituneet siitä että hänelle läheisimmät ihmiset maailmassa ovat valehdelleet hänelle, joutuneet tarhassa ongelmiin yms. Se että sinä et ole, ei tarkoita, etteikö joku muu ole. 

Muutenkin, ketään muuta ei häiritse ajatus ikkunoista tirkistelevistä kääpiöistä, tuhma-listasta ja aattona ihmisten savupiipusta tupsahtavasta vanhasta lihavasta miehestä? Eikö sille voi kerätä kolehtia että ostaa omat piparinsa ja maitonsa?

Vierailija kirjoitti:

Suotakoon, edes pienille lapsille hiukan mystiikkaa ja taikaa. Ehtivät kyllä myöhemmin tutustumaan maaiman raakuuteen.

Mitä raakaa siinä on, että vanhemmat, isovanhemmat, kummit jne ovat ostaneet hänelle lahjoja joulun kunniaksi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kenen aikuisuus on oikeesti mennyt pilalle kun sai tietää, ettei pukkia ole oikeasti olemassa? Onko täällä AVlla enää ketään muita kuin näitä ainaisia joka paikasta mielensä pahoittajia?

Mun äiti ei halunnut valehdella meille lapsille joulupukista juuri siksi, että hänestä sen ymmärtäminen, että joulupukki onkin ollut valetta, oli niin tympeä kokemus.

Onhan monet sadut ja kertomuksetkin valetta. Olette liian herkkänahkaisia.

Niinhän ne ovat, mutta uskotellaanko lapselle niiden olevan totta? Ei. Ei mulle ole uskoteltu joulupukin olevan totta, joten en ole sitten loukkaantunut siitä uskottelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kenen aikuisuus on oikeesti mennyt pilalle kun sai tietää, ettei pukkia ole oikeasti olemassa? Onko täällä AVlla enää ketään muita kuin näitä ainaisia joka paikasta mielensä pahoittajia?

Mun äiti ei halunnut valehdella meille lapsille joulupukista juuri siksi, että hänestä sen ymmärtäminen, että joulupukki onkin ollut valetta, oli niin tympeä kokemus.

Onhan monet sadut ja kertomuksetkin valetta. Olette liian herkkänahkaisia.

Mä olen aina nauttinut saduista todella paljon, lukenut ja kirjoittanut pienenä itsekin omia satujani. Erona on se, että kukaan ei väittänytkään niiden olevan totta. Saduista voi nauttia, vaikkei luulisikaan niitä todeksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suotakoon, edes pienille lapsille hiukan mystiikkaa ja taikaa. Ehtivät kyllä myöhemmin tutustumaan maaiman raakuuteen.

Mitä raakaa siinä on, että vanhemmat, isovanhemmat, kummit jne ovat ostaneet hänelle lahjoja joulun kunniaksi?

Ap

Tässä näkyy nyt olevan kaksi koulukuntaa. Ne joulupukin taikuuteen -vetoajat, jonka mielestä se lapsuuden uskomus ja taianomaisuus on nostalgista ja ihanaa ja maailma on sitten tarpeeksi kylmä ja kova vanhempana. Ja sitten ne, joiden mielestä on tärkeää opettaa jo ihan pienelle lapselle, että maailma on ihana ja kaunis paikka ihan tällaisenaan - ilman mitään ylimääräisiä taikoja. Että se joulu on arvokas asia koska se on yhdessäoloa ja toisten muistamista ja sen oman elämän arvostamista, ei mikään satuolennon juhla.

Haha, ei hyvää päivää mitä tekopyhyyttä taas. Kerrotteko lapsille siis kaiken niinkuin asiat oikeasti ovat? Hieman epäilen. Onhan se nyt kamalaa jos lapsella on kiva mielikuvitusleikki joulupukista. Tai kai tää on nyt joku trendijuttu olla "valehtelematta" joulupukista. Hehe.

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei hyvää päivää mitä tekopyhyyttä taas. Kerrotteko lapsille siis kaiken niinkuin asiat oikeasti ovat? Hieman epäilen. Onhan se nyt kamalaa jos lapsella on kiva mielikuvitusleikki joulupukista. Tai kai tää on nyt joku trendijuttu olla "valehtelematta" joulupukista. Hehe.

Millä tavalla tekopyhyyttä? Ja millä muulla tavalla asiat pitäisi kertoa lapselle kuin miten ne oikeasti ovat? Mielikuvitusleikkejä saa olla, ei sillä, että vanhemmat uskottelevat joulupukin olevan totta, ole mitään tekemistä mielikuvitusleikkien kanssa. Ei ole mikään trendijuttu, ei mullekaan kukaan lapsena yrittänyt uskotella, että joulupukki oikeasti asuu korvatunturilla ja valmistaa siellä lahjat.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, jos pukkiin uskomisen myötä syntyy kivoja muistoja. Mutta antavatko kivat muistot oikeuden valehdella? Saako vaimolle valehdella, jos tavoitteena on tuottaa kivoja muistoja? Saako lapsille valehdella muutakin kivojen muistojen toivossa?

Ap

Vaimo on oletettavasti aikuinen ihminen joten valehtelu ei ole oikein. Miten ajattelit valehdella vaimollesi, että hänellä tulisi mukavia muistoja? Niin. Et mitenkään. Hän ei enää usko kaikkea.

Mukavat muistot lapselle on aivan eri asia kuin vaimolle. Lapsi voi vielä uskoa kaiken hyvyyteen, mystiikkaan ja taikuuteen. Miksi viedä, se pieni aika elämästä kun hän voi puhtaalla mielikuvituksellaan näihin uskoa pois? Kyllä se elämän raakuus tulee meille kaikille paljastumaan ennemmin tai myöhemmin.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suotakoon, edes pienille lapsille hiukan mystiikkaa ja taikaa. Ehtivät kyllä myöhemmin tutustumaan maaiman raakuuteen.

Mitä raakaa siinä on, että vanhemmat, isovanhemmat, kummit jne ovat ostaneet hänelle lahjoja joulun kunniaksi?

Ap

Tässä näkyy nyt olevan kaksi koulukuntaa. Ne joulupukin taikuuteen -vetoajat, jonka mielestä se lapsuuden uskomus ja taianomaisuus on nostalgista ja ihanaa ja maailma on sitten tarpeeksi kylmä ja kova vanhempana. Ja sitten ne, joiden mielestä on tärkeää opettaa jo ihan pienelle lapselle, että maailma on ihana ja kaunis paikka ihan tällaisenaan - ilman mitään ylimääräisiä taikoja. Että se joulu on arvokas asia koska se on yhdessäoloa ja toisten muistamista ja sen oman elämän arvostamista, ei mikään satuolennon juhla.

En nyt tiedä minkäaikäisistä puhut, mutta täällä jo aikaisemmin joku sanoi että ei nyt kouluikäisillä kai enää joulupukkisatuja uskotella. Meillä lapset ovat alkaneet (ja muistelen itsekin alkaneeni) epäillä joulupukin olemassa oloa jokus 5-6-vuotiaina. Siis joulupukista on kertoiltu niille 1-4-vuotialle. Ei tuon ikäiset hahmota maailmaa vielä kovinkaan suuresti eikä ymmärretä tuollaista maailmaa syleilevää puhetta maailman ihanuudesta tälllaisenaan. Yhdessäoloa ja -puuhastelua meillä on taas on jokaisena päivänä vuodessa, joten onhan se kiva että jouluna on sitten jotain erityistä. Noin pienille lapsille siis. Isompien lasten kanssahan yhdessäolokin saa jo uusia ulottuvuuksia kun pystyy pelaamaan vaikka lautapelejä ja muuta.

Ei tarvitse valehdella: Suomessa joulupukki on ihan oikeasti ammatti. Näin olen lapselle kertonut ja hän pääsee joka joulu tapaamaan oikeaa suomalaista joulupukkia, eikä mitään valepukkeja. Mitä tulee lentäviin poroihin sun muuhun taikuuteen, niin ne kerrotaan tarinoina.

T: ulkosuomalainen

Vierailija kirjoitti:

Tuolla valehtelulla ei ole mitään kestävää perustetta. Hienoa, että näitä asioita on vihdoin alettu tarkastella kriittisesti.

Lapsille kuintekin jossain vaiheessa käy ilmi, että joulupukki on tarua. Jostain syystä on olemassa aikuisia, jotka uskovat jumalaan. Ihan samanlainen satuolento sekin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vit sua Ap vaivaa ????

Lasten kusettaminen vaivaa minua, kiitos kysymästä.

Ap

Entäs papit. Nehän kusettavat aikuisia. Onko se sinusta ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, jos pukkiin uskomisen myötä syntyy kivoja muistoja. Mutta antavatko kivat muistot oikeuden valehdella? Saako vaimolle valehdella, jos tavoitteena on tuottaa kivoja muistoja? Saako lapsille valehdella muutakin kivojen muistojen toivossa?

Ap

Vaimo on oletettavasti aikuinen ihminen joten valehtelu ei ole oikein. Miten ajattelit valehdella vaimollesi, että hänellä tulisi mukavia muistoja? Niin. Et mitenkään. Hän ei enää usko kaikkea.

Mukavat muistot lapselle on aivan eri asia kuin vaimolle. Lapsi voi vielä uskoa kaiken hyvyyteen, mystiikkaan ja taikuuteen. Miksi viedä, se pieni aika elämästä kun hän voi puhtaalla mielikuvituksellaan näihin uskoa pois? Kyllä se elämän raakuus tulee meille kaikille paljastumaan ennemmin tai myöhemmin.

Eli koska lapselle valehtelu on niin sanotusti mahdollista, se on oikein? Eikö juuri silloin, kun toinen on ns vietävissä, valehtelu juuri ole kaikista epäeettisintä? Vaimolla sentään aikuisena on kykyä kyseenalaistaa valheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei hyvää päivää mitä tekopyhyyttä taas. Kerrotteko lapsille siis kaiken niinkuin asiat oikeasti ovat? Hieman epäilen. Onhan se nyt kamalaa jos lapsella on kiva mielikuvitusleikki joulupukista. Tai kai tää on nyt joku trendijuttu olla "valehtelematta" joulupukista. Hehe.

Millä tavalla tekopyhyyttä? Ja millä muulla tavalla asiat pitäisi kertoa lapselle kuin miten ne oikeasti ovat? Mielikuvitusleikkejä saa olla, ei sillä, että vanhemmat uskottelevat joulupukin olevan totta, ole mitään tekemistä mielikuvitusleikkien kanssa. Ei ole mikään trendijuttu, ei mullekaan kukaan lapsena yrittänyt uskotella, että joulupukki oikeasti asuu korvatunturilla ja valmistaa siellä lahjat.

No kerrotko lapselle myös että lapsi voi sairastua vaikka syöpään ja kuolla? Tai että joku hullu sekopää voi tulla puukottamaan kauppakeskuksessa? Vai sanotko aina vaan että ei hätää, olet kyllä lapsi rakas turvassa äidin tai isän seurassa, aina ja kaikkialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei hyvää päivää mitä tekopyhyyttä taas. Kerrotteko lapsille siis kaiken niinkuin asiat oikeasti ovat? Hieman epäilen. Onhan se nyt kamalaa jos lapsella on kiva mielikuvitusleikki joulupukista. Tai kai tää on nyt joku trendijuttu olla "valehtelematta" joulupukista. Hehe.

Millä tavalla tekopyhyyttä? Ja millä muulla tavalla asiat pitäisi kertoa lapselle kuin miten ne oikeasti ovat? Mielikuvitusleikkejä saa olla, ei sillä, että vanhemmat uskottelevat joulupukin olevan totta, ole mitään tekemistä mielikuvitusleikkien kanssa. Ei ole mikään trendijuttu, ei mullekaan kukaan lapsena yrittänyt uskotella, että joulupukki oikeasti asuu korvatunturilla ja valmistaa siellä lahjat.

No kerrotko lapselle myös että lapsi voi sairastua vaikka syöpään ja kuolla? Tai että joku hullu sekopää voi tulla puukottamaan kauppakeskuksessa? Vai sanotko aina vaan että ei hätää, olet kyllä lapsi rakas turvassa äidin tai isän seurassa, aina ja kaikkialla?

En nyt yhtäkkiä keksi, miksi minun pitäisi kertoa yhtäkkiä lapselle, että hän voi kuolla syöpään tai hänet voidaan puukottaa kuoliaaksi. Lapsen kanssa puhutaan sellaisista asioista, jotka koskettavat lapsen maailmaa ja tulevat luontevasti puheeksi.