Miten elämäni voi olla näin kamalaa - olen varmaan kirottu
Pakko purkaa, kun tuntuu, etten jaksa tätä elämääni enää päivääkään. Olen kolmen neurologisesti sairaan lapsen yksinhuoltaja. Lapset käyttäytyvät suoraan sanotusti aivan kauheasti, olen niin loppu, kun mikään ei auta. Huomisaamuna pääsee taas jumalan kiitos edes töihin päiväksi. Minulla on ollut ilonsa edes ihana miesystävä, mutta yhdessä lapsemme vasta kamalia ovatkin, joten pakko erota hänenkin kanssaan.
Kommentit (9)
Kolme neurologisesti sairasta lasta? Jep jep.
Saatko tukea lasten isältä? Kaipa vanhemmuus jatkuu, vaikka teidän keskinäinen suhde ohi?
En saa, lasten isä elää vain uutta elämäänsä uuden perheensä kanssa. Apua en saa mistään.
Ap
Ota sosiaalitoimen lapsiperheiden palveluihin yhteyttä. Voit hakea jaksamisen tueksi sosiaalihuollon palveluihin, voit saada tukiperheen, perhetyön antamaan vinkkejä lasten kanssa tai kotipalvelua. Nykyään ei tarvitse olla lastensuojen asiakas saadakseen apua ja tukea. T; sossu
Soita lapsianne hoitavan tahon sosiaalityöntekijälle ja kerro miltä tuntuu. Hän pohtii teille tukea (tukiperhettä, om.hoidon vapaita, kunnan tai lastensuojelun perhetyötä, lastenpsykiatrista keskustelutukea sinulle tms). Et varmasti ole yksin.
Tsemppiä!
Älä nyt ainakaan lisää lapsia hanki!
No ei tarvitse pelätä, että hankkisin lisää lapsia.
Ap
Mä niin tiedän miltä susta tuntuu! Sillä erotuksella vaan, että mulla kaks lasta. Lasten isä sanonut suoraan, että ei jaksa olla lasten kanssa, kun ovat niin vaativia ja hankalia ja ei ole sitten ollut. Mä itse tein meistä lastensuojeluilmotuksen. Kauheesti ei sieltäkään kyllä mitää apua saa, koska meillä perusasiat kunnossa. Ihmettelevät, että kuinka hyvin sä jaksat! Juu, en jaksa!
Jos et pärjää lasten kanssa niin olisiko heille löydettävissä sijaiskotia?