Pakko saada avautua äidistä

Ihan ekana haluan sanoa, että tämä ei ole mikään äidinlynkkausketju eikä provo. Harmittaa äitini - omasta mielestäni - muuttunut käytös ja haluan purkaa asiaa jossain anonyymisti.

Äitini on lämmin ja ihana ihminen. Käyttää paljon sydänemojia ja nauraa paljon, kuuntelee eikä ole koskaan ollut pitkävihainen. Sellainen mukava, rakastava ja turvallinen, kuten minusta äidin pitäisikin. Noh. Kaikki alkoi muutama viikko sitten, kun minun ja veljeni piti mennä käymään vanhemmillamme viettämässä isänpäivää vähän myöhässä. Harmillisesti sairastuimme molemmat sen päivän aamuna, minulla oli vatsa aivan sekaisin ja veljeeni iskenyt flunssa oli pahentunut. Vajaa tunnin automatka olisi ainakin minun osaltani ollut aika mahdoton ajatus. Laitoin sekä omasta että veljen puolesta äidille pahoittelevan viestin, että emme voikaan tulla ja kerroin miksi, äiti totta kai harmitteli kun oli tehnyt ruokaakin jo valmiiksi. Ja minua harmitti myös ihan älyttömästi, olisin halunnut mennä.

Kului jonkin aikaa, ehkä viikko, ja soitin äidille kysyäkseni apua isän joululahjan hankintaan, itselläni ei ollut mitään ideaa. Äiti ei vastannut, arvelin hänen olevan töissä ja soittavan/laittavan viestiä myöhemmin. Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja soitin muistaakseni seuraavana päivänä uudestaan. Taaskaan ei vastannut, mutta soitti kohta takaisin. Kyllästyneen kuuloisella äänellä kysyi että mitä asiaa oli ollut ja lyhytsanaisesti vastaili ettei nyt keksi mitään. Äiti kuulosti minusta kylmältä, ajattelin, että ehkä hän on ollut yön töissä ja siksi vielä väsynyt tai jotain sellaista. Mietin myös jo tuolloin, että onkohan äiti vihainen. Puhelusta jäi kurja olo.

Tänään on nimipäiväni, onnea vain muillekin nimpparisankareille. Yleensä äiti onnittelee aina hyvin lämpimästi, oli merkkipäivä mikä tahansa, tyyliin "onnea rakas tyttäreni ❤". Tänään sain iltapäivällä viestin, jossa luki vain nimpparia ja perässä oli kukkaemoji. Kiitin mielestäni tavalliseen tapaani (eli ei pelkkä kiitos). Vaihdoimme pari viestiä muuhun liittyen ja vastaukset olivat aika lyhyitä. Ainoastaan äidin esittämä joululahjatoive, jonka lupasin toteuttaa, oli useamman rivin pituinen viesti.

Muutaman tunnin päästä veljeni tuli kylään ja pyysi saisiko askarrella pari joulukorttia, mulla kun on niihin paljon materiaalia. Totta kai sai ja kaivoin tarvikkeet esiin. Laitoin kuvan veljeni keskittyneestä askartelusta perheemme WhatsApp-ryhmään ja kohta äidiltä tuli vastaus: "voi kun poikaani ❤ ja niin tosissaan 😍". Vastasin vielä jotain samaan aikaan kuin veljeni ja äiti sivuutti viestini täysin vastaamalla vain veljelleni (siis puhuttelemalla tätä nimeltä). En nyt varsinaisesti olisi tarvinnut omaa vastausta, mutta tuntui vähän tyhmältä, kun äitini olisi voinut vastata samalla tavalla molemmille, siis jättämällä veljen nimen pois vastaus olisi sopinut molempien viestiin.

Ette tietenkään tunne äitiäni, mutta mitä mieltä olette, yliajattelenko vai vihoitteleeko äitini minulle? En tunne, että voisin laittaa äidille viestiä höpötelläkseni jotain, kuten ennen. Kiitos, kun sain avautua.