Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudenkodin vaikutus raha-asioihin
09.12.2016 |
Ilta-Sanomista luin juttua kolmekymppisestä miehestä, joka oli saanut kasattua itselleen 50 000 euron velat tyhjästä (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000004999714.html) ja yksi kohta sai mut miettimään, millä tavoin kotikasvatus vaikuttaa siihen, millaisia rahankäyttäjiä ihmisistä kasvaa. Lainaus:
– Äiti sai jostain selville, että nyt kaikki ei ole kunnossa. Siinä keskusteltiin pitkään vakavasti. Hän miltei romahti, sillä muu perheeni on aina ollut tosi tarkka rahan suhteen, eikä äiti ollut voinut kuvitellakaan, että hänen lapsensa voisi käyttäytyä näin.
Tuo kuvaa ihan täysin mun lapsuuttani. Meidän perheessä äiti oli raivostuttavan tarkka raha-asioissa. Hän piti pennintarkkaa kirjaa joka ainoasta asiasta, johon rahaa kului. Kaupoissa juostiin aina halvimpien tarjousten perässä ja mitään ylimääräistä ei voinut koskaan ostaa. Sanomattakin on selvää, että matkoilla ei käyty kertaakaan, vaatteet olivat sukulaisten vanhoja ja leluista, peleistä ym oli turha edes haaveilla. Olin shokissa kun sitten teininä sain selville, että sitä ylimääräistä rahaa olisikin oikeasti ollut tilillä kymmeniä tuhansia, äiti ei vaan halunnut käyttää sitä mihinkään. No, tämän tuloksena kasvoi yksi fiksu ja kaksi hyvin holtitonta rahankäyttäjää. Olen pohtinut, että ainakin mulla tuhlailu juontaa juurensa luultavasti siihen, että koska nuorena kaikki haaveilemani jäi saamatta, paikkaan pettymystäni nyt ostelemalla matkoja, vaatteita, koruja, elektroniikkaa yms harkitsematta yhtään. Onko teillä samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (4)
Mulla taas tarkka taloudepito juontaa juurensa lapsuudesta sillä tavalla, että vanhemmat ei huolehtinu raha-asioista. Isä ryyppäsi melkein koko tilin enkä saanut esim uusia vaatteita tai kenkiä, vaikka olisin tarvinnut. Kauhea urputus miten ei oo varaa mihinkään. Mulle sanottiin että kyllä sitten näät kun on oma nokka tuulta kohti, että miten vaikeaa elämä on. Kun isä kuoli, perin häneltä 6000 euroa pikavippejä.
Aloin säästää ekasta kesätyöpaikasta 7. luokalta ja aina oon pärjännyt. Mulla on aina ollut rahaa ja pesämuna pahan päivän varalle, vaikka tulot ei oo suurensuuret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehen suvussa kaikilla on koko ajan tili tyhjä ja ovat vähän välissä miehelleni käsi ojossa, kun pitäisi lääkkeitä tai tupakkaa loppukuusta saada. Myös mieheni on melko höveli rahan suhteen (turhia heräteostoksia, ei vertaile kalliimpia hankintoja, sysää rahaa grillille, vaikka samalla rahalla saisi ruokittua koko perheen ihan kunnon ruualla). Miehellä kuitenkin hyvät tulot ja maksaa osansa lainoista jne. Mutta kyllä tosiaan huomaa, että ei ole koskaan rahan käsittelyä oppinut. Ostelee lapsille vähän väliä uusia leluja (mikä minusta turhaa, koska harva lelu oikeasti kiinnostaa ja suurin osa päätyy kiertoon alle vuodessa) ja ei oikein osaisi ja malttaisi säästää rahaa pahan päivän varalle.
Itse olen perheestä, jossa aina oli rahasta pula, mutta silti tuli aina kaikki hoidettua. Opin, että kaikkea ei saa heti ja ostoksia kannattaa harkita. Ja vaikka nyt olen hyväpalkkaisessa työssä, jossa tulevaisuuden näkymät on sellaiset, että työpaikka ei vaarassa pitäisi olla, niin silti olen kyllä aika tarkka rahan suhteen. Ostan harvoin, mutta laatua. En heräteostele mitään, pyrin joka kuukausi laittamaan 400e säästöön ja muutenkin raha rauhoittaa minua. Pari kertaa vuodessa käydään lasten kanssa kylpylälomalla jne (ulkomaille ei haluta lähteä, siihen olen liian stressaaja), käydään huvipuistossa kesäisin, sirkuksessa jne. eli ei meillä missään nimessä ankeaa ole.
Toivoisin ilman muuta, että mieheni olisi yhtä pihi kuin minä.
Sama kun ap:lla. Luulin että oltiin köyhiä kun mitään en juuri saanut (leluja, vaatteita) Matkat oli lapsen silmään myös ankeampia Lappiin ja luontokohteisiin kun muut kävi huvipuistoissa ja Kanarialla. Asunto oli iso ja kallis mutta eihän lapsi sitä niin nähnyt, sen kyllä tajusin että auto oli vanha. Luulin että oltiin köyhiä kunnes partiolaisten kanssa tienattiin myymällä verokalentereita (juu ennen verotiedot oli painettu juorukirjaksi, sitä en tiedä miksi partiolaiset sitä myi) luin vanhempieni tulotiedot ja järkytyin, oltiinkin rikkaita.
Nyt olen holtiton rahankäyttäjä ja ostan lapsilleni liikaa kamaa ja nautin tuhlaamisesta. Luulen että johtuu osin lapsuudenkodin pihistelystä ja ilmapiiristä että rahalla ei saa pröystäillä.
Minun äitini ei osannut käsitellä rahaa ollenkaan. Se poltteli taskussa ja piti päästä tuhlaamaan. Laskuja hän piilotteli ja poltti.
Minä olen sairaan tarkka rahasta ja inhoan törsäämistä. Vastareaktio. Siskoni on ulosotossa ja holtiton.