Lue keskustelun säännöt.
Onko sinua koskaan syytetty turhaan jostain mitä et ole tehnyt/sanonut?
08.12.2016 |
Mulle kävi eilen niin. Töissä pomo alkoi syyttämään minua asiasta josta en ollut millään tavalla vastuussa ja vielä tänään haukkui minua muiden työntekijöiden edessä miten väärin olin tehnyt. Yritin kyllä oikaista tilanteen, mutta pomo ei kuunnellut ja oli päättänyt että syypää virheeseen olin minä.
En millään pääse tästä yli ja pyörittelen asiaa kokoajan mielessäni. Olen loukkaantunut ja närkästynyt. Harkitsen jopa jättäväni työpaikan. Onko teillä muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Miten selvisitte siitä?
Kommentit (87)
Tein työtä, jossa päivät oltiin käytännössä aina asiakastapaamisissa, sitten välillä viikko toimistolla. Sihteerin töitä tekevä työkaveri (joka oli aina toimistolla eikä saanut matkakorvauksia) oli väittänyt nähneensä minut kaupungilla ja sitten tarkistivat pomon kanssa kuun lopussa matkalaskusta, että olin huijannut ja väittänyt olevani 100 km päässä. Päädyin puhutteluun ja sain kirjallisen varoituksen.
Otin yhteyttä siihen asiakkaaseen, jonka luona ko. päivänä olin ja pyysin, että hän vakuuttaisi, että olin ollut asiakastapaamisella luonaan. Asiakas ihmetteli, mutta teki pyydetyn asian.
Pääsin taas puhutteluun. Olin sotkenut ulkopuolisen tahon mukaan omaan töistälintsaamiseeni ja pomon mukaan lahjonut asiakkaan (jolta pomo pyysi anteeksi sitä, että olin kertonut asian ja siten osoittanut, että en osaa hoitaa asioitani).
Luottamusmiehen mielestä kaikki meni kuten piti: en voinut todistaa, että en ollut kaupungilla ja sitten kun sen todistin, niin käytin todistajana asiakasta. OLin ansainnut 2 kirjallista varoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kusipäiden hyväksi ei kannata tehdä töitä, eikä sellaisten alaisena olla.
Tulee burn out ja menettää työnilonsa ja motivaationsa satavarmasti.
Nuo tyypit tiedetään, älä ole töissä tollasessa paikassa missä noin johdetaan.
Tuo on oikeasti todella musertavaa ja traumatisoivaa.
Tulen surulliseksi kun luen näitä.
Etenkin lapsena koetut syyttelyt ja ne ettei uskota, ovat ahdistavia juttuja.
En tiedä kumpi on pahempi, se että syytetään turhasta, vai se ettei anneta edes puolustautua.
Vierailija kirjoitti:
Tein työtä, jossa päivät oltiin käytännössä aina asiakastapaamisissa, sitten välillä viikko toimistolla. Sihteerin töitä tekevä työkaveri (joka oli aina toimistolla eikä saanut matkakorvauksia) oli väittänyt nähneensä minut kaupungilla ja sitten tarkistivat pomon kanssa kuun lopussa matkalaskusta, että olin huijannut ja väittänyt olevani 100 km päässä. Päädyin puhutteluun ja sain kirjallisen varoituksen.
Otin yhteyttä siihen asiakkaaseen, jonka luona ko. päivänä olin ja pyysin, että hän vakuuttaisi, että olin ollut asiakastapaamisella luonaan. Asiakas ihmetteli, mutta teki pyydetyn asian.
Pääsin taas puhutteluun. Olin sotkenut ulkopuolisen tahon mukaan omaan töistälintsaamiseeni ja pomon mukaan lahjonut asiakkaan (jolta pomo pyysi anteeksi sitä, että olin kertonut asian ja siten osoittanut, että en osaa hoitaa asioitani).
Luottamusmiehen mielestä kaikki meni kuten piti: en voinut todistaa, että en ollut kaupungilla ja sitten kun sen todistin, niin käytin todistajana asiakasta. OLin ansainnut 2 kirjallista varoitusta.
Millä sitten todistettiin että olit ollut kaupungilla, kuten he sitten sinua puolestaan syyttivät?
Jokin ei nyt täsmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jätä asiaa tuohon.
Omia oikeuksiaan on pakko puolustaa, koska jos annat ihmisten kävellä itsesi yli, sinulla ei ole enää sitten oikein mitään.
Juu välillä, mutta meillä sentään pomot kysyvät ensin ja huutavat vasta sitten. Eli oman kannan ilmoittaminen on auttanut.
Kakkosen olisi kannattanut heti olla yhteydessä siihen luottamusmieheen, eikä asiakkaaseen. Olisivat sitten pomon kanssa soittaneet asiakkaalle, jos eivät usko sinua. Mutta jälkikäteen on tietysti helppo olla viisas ;-)
Tosin ihmettelen tuotakin, että luottamusmiestä ei yhtään kiinnosta ottaa selvää asiasta ja puolustaa sinua, jos ja kun huomaa sinun puhuneen totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein työtä, jossa päivät oltiin käytännössä aina asiakastapaamisissa, sitten välillä viikko toimistolla. Sihteerin töitä tekevä työkaveri (joka oli aina toimistolla eikä saanut matkakorvauksia) oli väittänyt nähneensä minut kaupungilla ja sitten tarkistivat pomon kanssa kuun lopussa matkalaskusta, että olin huijannut ja väittänyt olevani 100 km päässä. Päädyin puhutteluun ja sain kirjallisen varoituksen.
Otin yhteyttä siihen asiakkaaseen, jonka luona ko. päivänä olin ja pyysin, että hän vakuuttaisi, että olin ollut asiakastapaamisella luonaan. Asiakas ihmetteli, mutta teki pyydetyn asian.
Pääsin taas puhutteluun. Olin sotkenut ulkopuolisen tahon mukaan omaan töistälintsaamiseeni ja pomon mukaan lahjonut asiakkaan (jolta pomo pyysi anteeksi sitä, että olin kertonut asian ja siten osoittanut, että en osaa hoitaa asioitani).
Luottamusmiehen mielestä kaikki meni kuten piti: en voinut todistaa, että en ollut kaupungilla ja sitten kun sen todistin, niin käytin todistajana asiakasta. OLin ansainnut 2 kirjallista varoitusta.
Ihan kauheeta! Hemmetti et tuli kiukku sun puolesta. Voisin sanoa muutaman sanan sille siihteerille. Kateus on kamala asia!
Pentuna isä syytti minua naapurin tyttöjen vaatteiden turmelemisesta ja laittoi komeroon, jotta tunnustaisin tekoni. Mitä ei ole tehnyt, ei voi tunnustaa. Myöhemmin selvisi, että vaatteet olivat jo kaupasta ostettaessa viallisia.
Pentuna edelleen oltiin joissain synttäreillä. Me pennut oltiin ulkona. Yhtäkkiä jostain aineellistui iso ja raivokas mies, joka pää punaisena karjui koko laumalle. Oli laittanut kaksivuotiaansa lauman joukkoon ja se oli hävinnyt, löytyi kylläkin nopeasti. Itse en ollut edes sitä pentua huomannut ja me oltiin kaikki alle kouluikäisiä.
Molemmissa tapauksissa tunsin voimatonta raivoa. Oikein valtavaa raivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut tuomion kolmesta kunnianloukkauksesta asiasta, että julkistin sen, että eräs terveydenhoitoalan opettaja ryhmäopetustilanteessa kaksi kertaa ilmaisi henkilöllisyyden paljastavasti, että oli saanut käsiinsä erään klinikan asiakasrekisterin ja nähnyt siellä erään julkisuudenhenkilön nimen. Oikeudessa hän tietysti kielsi kaiken, hänen valehteluaan oikeus selvitti tasan kahden kysymyksen verran. Minä sain tuomion kunnianloukkauksiata, vaikka puhuin sanasta sanaan totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein työtä, jossa päivät oltiin käytännössä aina asiakastapaamisissa, sitten välillä viikko toimistolla. Sihteerin töitä tekevä työkaveri (joka oli aina toimistolla eikä saanut matkakorvauksia) oli väittänyt nähneensä minut kaupungilla ja sitten tarkistivat pomon kanssa kuun lopussa matkalaskusta, että olin huijannut ja väittänyt olevani 100 km päässä. Päädyin puhutteluun ja sain kirjallisen varoituksen.
Otin yhteyttä siihen asiakkaaseen, jonka luona ko. päivänä olin ja pyysin, että hän vakuuttaisi, että olin ollut asiakastapaamisella luonaan. Asiakas ihmetteli, mutta teki pyydetyn asian.
Pääsin taas puhutteluun. Olin sotkenut ulkopuolisen tahon mukaan omaan töistälintsaamiseeni ja pomon mukaan lahjonut asiakkaan (jolta pomo pyysi anteeksi sitä, että olin kertonut asian ja siten osoittanut, että en osaa hoitaa asioitani).
Luottamusmiehen mielestä kaikki meni kuten piti: en voinut todistaa, että en ollut kaupungilla ja sitten kun sen todistin, niin käytin todistajana asiakasta. OLin ansainnut 2 kirjallista varoitusta.
Millä sitten todistettiin että olit ollut kaupungilla, kuten he sitten sinua puolestaan syyttivät?
Jokin ei nyt täsmää.
Sihteeri oli nähnyt minut ja kertonut pomolle. He olivat merkinneet asian kalenteriin ja kun tein matkalaskun, tarkistaneet sieltä, että väitin olleeni muualla. Mutta heitä oli kaksi (joista toinen väitti nähneensä minut ja toinen oli kuullut asian tältä "näkijältä", mutta todistajina heitä oli 2 kpl).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran minua syytettiin töissä siitä että olen kytännyt kahta työkaveria työpaikalla. Olivat menneet puhumaan asiasta pomolle joka oli näköjään tollompi kuin olin luullutkaan kun pyysi minut paikalle. Kysyin mikä on ongelma ja sanoivat että kyttään heitä. Kerroin pomolle että menin työpisteemme kansliaan ja nämä kaksi työntekijää eli siis mies ja nainen oli siellä toistensa kimpussa siis seksuaalisesti vaatteet toki päällä. Muuttui lievästi ilmeet kaikkien naamoilla. En kyllä ymmärrä mitä tuo työpari luuli minun sanovan. Ja toisaalta mitå pomo luuli tapahtuneen eli miten työntekijä voisi kytätä toisia kaikille tasapuolisesti käyttöön kuuluvissa tiloissa.
No paha sai palkkansa nimittäin tuolla miestyöntekijällä oli naisystävä (eri nainen kuin siellä kansliassa) työpaikallamme ja hän sai vihiä asiasta ja oli sitten entinen tyttöystävä.
Vierailija kirjoitti:
Juu välillä, mutta meillä sentään pomot kysyvät ensin ja huutavat vasta sitten. Eli oman kannan ilmoittaminen on auttanut.
Kakkosen olisi kannattanut heti olla yhteydessä siihen luottamusmieheen, eikä asiakkaaseen. Olisivat sitten pomon kanssa soittaneet asiakkaalle, jos eivät usko sinua. Mutta jälkikäteen on tietysti helppo olla viisas ;-)
Tosin ihmettelen tuotakin, että luottamusmiestä ei yhtään kiinnosta ottaa selvää asiasta ja puolustaa sinua, jos ja kun huomaa sinun puhuneen totta.
Luottamusmies oli paikalla, kun sain ekan varoituksen matkalaskuväärennöksestä. Hänen mielestään asia oli selvä: minut oli nähty, en siis voinut olla muualla. Asiakkaaseen ei tietenkään voi ottaa yhteyttä, koska eihän hän ollut syyllinen mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein työtä, jossa päivät oltiin käytännössä aina asiakastapaamisissa, sitten välillä viikko toimistolla. Sihteerin töitä tekevä työkaveri (joka oli aina toimistolla eikä saanut matkakorvauksia) oli väittänyt nähneensä minut kaupungilla ja sitten tarkistivat pomon kanssa kuun lopussa matkalaskusta, että olin huijannut ja väittänyt olevani 100 km päässä. Päädyin puhutteluun ja sain kirjallisen varoituksen.
Otin yhteyttä siihen asiakkaaseen, jonka luona ko. päivänä olin ja pyysin, että hän vakuuttaisi, että olin ollut asiakastapaamisella luonaan. Asiakas ihmetteli, mutta teki pyydetyn asian.
Pääsin taas puhutteluun. Olin sotkenut ulkopuolisen tahon mukaan omaan töistälintsaamiseeni ja pomon mukaan lahjonut asiakkaan (jolta pomo pyysi anteeksi sitä, että olin kertonut asian ja siten osoittanut, että en osaa hoitaa asioitani).
Luottamusmiehen mielestä kaikki meni kuten piti: en voinut todistaa, että en ollut kaupungilla ja sitten kun sen todistin, niin käytin todistajana asiakasta. OLin ansainnut 2 kirjallista varoitusta.
Uskomatonta. Onko nykypäivänä oikeasti vielä näin mulkkuja työpaikkoja?! Jatkoitko hommia vai lähditkö? Itse olisin lähtenyt.
Minullekkin on toimitusjohtaja kerran huutanut aiheettomasti niin että kitarisat räpätti. Tuntui todella väärältä kun aiheettomasta asiasta syytettiin eikä puolustustani kuunneltu, sanoi mulle eikun HUUSI mulle että ÄLÄ Selitä kun yritin kertoa miten asia on.
Pahalta tuntuu edelleen (vaikka asiasta jo 10v.) mutta silti olen asiasta päässyt yli KOSKA asiat ovat firmassa muuttuneet ja olen päässyt kertomaan asian ihmisille 1.jotka uskovat minua 2.joilla on omakohtaista kokemusta tyypistä 3.tyypin maine on mennyttä eikä häntä arvosteta.
Mua syytettiin kerran lukiossa lunttaamisesta, vaikka olin se jonka paperia oli luntattu. Ja luvatta oli luntattu, ei ollut mikään kahdenkeskinen sopimus. Vitutti väärä syytös niin että kirjoitin ylppäreissä kys. aineesta L:n.
Toisen kerran Ilveksen portsari Tampereella väitti ajokorttiani väärennetyksi. Vitutti jälleen väärä syytös. Joten totesin portsarille että soitetaanko poliisit heti paikalle. Ei tarvinnut soittaa.
Ekaluokalla koulussa. Yritin pidätellä aivastusta koulun aamuhartaudessa. Sain jälki-istuntoa nauramisesta, kun en enää pystynyt pidättelemään aivastusta. Kaikki väittivät, että nauroin. En. Olen vieläkin katkera.
Ryhmäseksissä pettämisestä koska panin ryhmässä perseeseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein työtä, jossa päivät oltiin käytännössä aina asiakastapaamisissa, sitten välillä viikko toimistolla. Sihteerin töitä tekevä työkaveri (joka oli aina toimistolla eikä saanut matkakorvauksia) oli väittänyt nähneensä minut kaupungilla ja sitten tarkistivat pomon kanssa kuun lopussa matkalaskusta, että olin huijannut ja väittänyt olevani 100 km päässä. Päädyin puhutteluun ja sain kirjallisen varoituksen.
Otin yhteyttä siihen asiakkaaseen, jonka luona ko. päivänä olin ja pyysin, että hän vakuuttaisi, että olin ollut asiakastapaamisella luonaan. Asiakas ihmetteli, mutta teki pyydetyn asian.
Pääsin taas puhutteluun. Olin sotkenut ulkopuolisen tahon mukaan omaan töistälintsaamiseeni ja pomon mukaan lahjonut asiakkaan (jolta pomo pyysi anteeksi sitä, että olin kertonut asian ja siten osoittanut, että en osaa hoitaa asioitani).
Luottamusmiehen mielestä kaikki meni kuten piti: en voinut todistaa, että en ollut kaupungilla ja sitten kun sen todistin, niin käytin todistajana asiakasta. OLin ansainnut 2 kirjallista varoitusta.
Uskomatonta. Onko nykypäivänä oikeasti vielä näin mulkkuja työpaikkoja?! Jatkoitko hommia vai lähditkö? Itse olisin lähtenyt.
Vaihdoin työpaikkaa, menin sille asiakkaalle töihin, jonka luona olin väitettynä matkalaskunväärennyspäivänä. Ensimmäinen asiani oli katkaista kauppasuhde edellisen työnantajan kanssa.
Mulkkupomollasi ei ole mitään oikeuttaa haukkua tai nöyryyttää sinua muiden edessä vielä kaiken lisäksi tekaistulla verukkeella. Tuollaisille pitää karjua täysillä pää punaisena takaisin että älä saatana valehtele siinä! Etsivät aina ne joille voi naamaansa surutta rääpiä ja pomottaa, nuo pikkumulkut.