Miksi opetatte lapsenne kutsumaan teitä etunimellä, ettekä sanomaan isäksi/äidiksi
Naapurissamme on nainen, joka opettanut lapsilleen, ettei häntä sanota äidiksi vaan Minnaksi ( nimi muutettu). Miksi jotkut haluavat näin? Tiedän kaksi muutakin tapausta. Miksi ette halua että teitä kutsutaan maailman ihaninmalla nimellä?
Kommentit (39)
En osaa sanoa. Mutta aina ei ole opetuskysymys.... Meidän 4 v on nyt viimein ymmärtänyt että äidillä ja isälläkin on NIMI, ja on omasta halustaan alkanut niitä aika usein käyttämään. Olen sanonut hänelle kyllä että sano äiti mieluummin eikä "Minna", kun olet lapseni... mutta hänestä nimien käyttö on niin hauskaa. Ja pienempi 1,5 v apinoi perässä kaiken, myös tämän nimiasian.
Joten varmaan moni meitäkin ihmettelee esim. kaupassa...
Romanikulttuurissa lapset kutsuvat vanhempiaan etunimellä.
Minusta on ihanaa, kun lapset kutsuvat minua äidiksi. Teinitkin sanovat äiti, eikä mutsi tms. Poika joskus kun heittää minusta jotain vitsiä, silloin kutsuu etunimellä ja se tuntuu heti tosi oudolta.
Se on varmaan jotain sukupuolineutraalia hössötystä. Että ei ole isää ja äitiä vaan pena.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Mutta aina ei ole opetuskysymys.... Meidän 4 v on nyt viimein ymmärtänyt että äidillä ja isälläkin on NIMI, ja on omasta halustaan alkanut niitä aika usein käyttämään. Olen sanonut hänelle kyllä että sano äiti mieluummin eikä "Minna", kun olet lapseni... mutta hänestä nimien käyttö on niin hauskaa. Ja pienempi 1,5 v apinoi perässä kaiken, myös tämän nimiasian.
Joten varmaan moni meitäkin ihmettelee esim. kaupassa...
Tuo on mulle semmoinen juttu, että kiristämällä alkaisi se äiti ja isä löytymään tarvittaessa.
Meillä molemmat lapset kutsuvat isäänsä välillä isiksi ja välillä etunimeltä. Tähän ei olla mitenkään opetettu tai kannustettava.
Mitä väliä? Mä en oikeastaan ymmärrä, miksi tällaisissa asioissa ulkopuoliset kantavat murhetta tällaisesta pikkuseikasta. Meillä vanhempi lapsi kutsuu usein isäänsä etunimellä. En tiedä miksi, se on vain tapa.
Äiti on oikeastaan sanana aika ruma. Itse haluaisin että minua kutsutaan mammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Mutta aina ei ole opetuskysymys.... Meidän 4 v on nyt viimein ymmärtänyt että äidillä ja isälläkin on NIMI, ja on omasta halustaan alkanut niitä aika usein käyttämään. Olen sanonut hänelle kyllä että sano äiti mieluummin eikä "Minna", kun olet lapseni... mutta hänestä nimien käyttö on niin hauskaa. Ja pienempi 1,5 v apinoi perässä kaiken, myös tämän nimiasian.
Joten varmaan moni meitäkin ihmettelee esim. kaupassa...
Tuo on mulle semmoinen juttu, että kiristämällä alkaisi se äiti ja isä löytymään tarvittaessa.
No itse en näe syytä alkaa kiristämään lapsia. Tämmöisestä pikkujutusta.
Ja jos niille vaikka pipi tulee, niin kyllä sieltä suusta ihana ekana kajahtaa "ÄIIIIITIIIIIIIII", ja kovaa. Eli kyllä se äiti/ isi heille silti luonnollisin tapa on.
Meidän esikoinen alkoi yhtäkkiä kutsua minua etunimelläni 3-vuotiaana. Sitä ennen kutsui äidiksi ja edelleen käytän äiti-nimeä itsestäni kun puhun lasteni kanssa. Kyllä käy monesti mielessä että pitääkö muut minua jotenkin kylmänä ja etäisenä äitinä! Lapsi on kuullut kun muut ihmiset kutsuvat minua etunimellä ja varmaan matkinut siitä. Toivottavasti tämä on vain ohimenevä vaihe!
Minä kutsun vanhempiani heidän nimillään. Eipä tätä tapaa olla opetettu vaan on aina tuntunut luonnolliselta, johtuu kai as-piirteistäni. Äiti joskus ihmetellyt.
Ei mitään periaatetta, tuntui vain kömpelöltä sanoa lapselle "anna äiti laittaa" tai "missäs isä" vaikka aikaisemmin taas on tuntunut oudolta jos joku kutsuu vanhempiaan nimeltä. Yleensä tuli sanottua "anna minä laitan" tai "missäs Matti". Välitkin on todella läheiset, että ei ole kyse siitäkään. Ei nimi äitiä tai isää pahenna ;)
Tuttavaperheen poika kutsuu isäänsä etunimellä ja täytyy myöntää, että alkuun mietin onko kyseessä uusperhekuvio kun ei isäksi tmv. kutsu.
Sittemmin todennut että ihan ydinperhe ja lapsilla tosi läheiset välit vanhempiinsa vaikka tuo etunimellä kutsuminen jotenkin omaan korvaan kuulostaa erikoiselta.
'Mutta jokainen tyylillään ja onhan poika voinut vaikka äidiltään ottaa mallia ja siksi tämä etunimipuhuttelu :D
Se juttu nyt on vaan niin, että jos olisin vaan pena enkä isä, niin en näillä kulmilla pitkään hengailisi. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Mä en oikeastaan ymmärrä, miksi tällaisissa asioissa ulkopuoliset kantavat murhetta tällaisesta pikkuseikasta. Meillä vanhempi lapsi kutsuu usein isäänsä etunimellä. En tiedä miksi, se on vain tapa.
Kuka sanoi, että kannan murhetta? Minua on viimeiset puolitoista vuotta kiinnostanut tämä asia, kun napuri on opettanut lapselleen olevan "Minna".
Ja ei ole romanitaustainen tämä äiti, kun joku sitä ehdotti.
Ja tuo että alkanut itse sanomaan on aika hassua. Jotenkin myös söpöä omalla tavallaan :) Itseäni kyllä harmittaisi jos lapseni alkaisi kutsua minua "Minnaksi" :D
Ap.
Minun vanhempani eivät suostu edes vastaamaan, jos minä tai joku sisaruksista kutsuu heitä etunimellä, paitsi joskus nyt saattavat huumorilla jotain takaisin heittää. Ja puhuvat toisistaankin äitinä ja isänä, jos me ollaan paikalla.
Ja me lapset olemme kaksi nuorta aikuista ja teini, eli ihan isoja jo ja ollaan vuosia tiedetty vanhempiemme oikeat nimet :D
Vierailija kirjoitti:
Äiti on oikeastaan sanana aika ruma. Itse haluaisin että minua kutsutaan mammaksi.
No hyi mamma... Mamma on sellai pyylevä kukkamekkonen kikkaratukkanen tätimäinen nainen jolla on kaksoisleuka jossa on karvaa kasvava syylä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on oikeastaan sanana aika ruma. Itse haluaisin että minua kutsutaan mammaksi.
Mamma on ihan ok nimi, mutta en usko että joku 15-vee haluaisi äitiään Mammaksi kutsua :D Mutta jokainen tyylillään :)
Me kutsuttiin vanhempia etunimillä lapsina. Olin noin kymmenvuotias, kun vanhemmat erosivat ja silloin iskä pyysi että sanottaisiin iskäksi etunimen sijaan. Äiti ei pyytänyt vastaavaa, mutta alettiin kutsua äidiksi kuitenkin. Siitä ei ole kyllä mitään hajua, että miksi alunperinkään puhuteltiin vanhempia etunimillä.
En tiedä, munkin kummityttö kutsuu äitiään aina etunimellä. En ole kehdannut kysyä syytä. :D Jotenkin tuosta tulee aina sellainen olo, etteivät välit olisi läheiset vaikkei asia näin olekaan.