Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä Hesarin Muunsukupuolisuus-juttua. Olenko minäkin muunsukupuolinen kun en erityisesti pidä "naisellisista" jutuista
08.12.2016 |
Pidän hameita äärimmäisen harvoin, en omista korkokenkiä, en pidä shoppailusta...
Vai onko haastatelulla henkilöllä vain äärimmäisen stereotyyppinen kuva siitä millainen on mies tai nainen?
Kommentit (115)
Kaikenlaisii mielenhäiriöitä ihmisillä onkin!
Tuollakaan ei vissiin ole oikeita ongelmia kun pitää niitä huvikseen keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olis taas hyvä hetki asettua toisen asemaan. Haastateltava ei koe olevansa nainen eikä mies. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Ja kun joku jo täällä ihmetteli että miks pitää kutsua itseä muunsukupuoliseksi, niin kuka tahansa jolla on ollut esimerkiksi seksuaali-identiteettikriisi voinee vastata tähän. Itse tunsin pitkään inhoa itseäni kohtaan kun tunsin seksuaalista vetoa naisiin. Se helpotti välittömästi kun kuulin, että tällaiselle tuntemukselle on lokero, johon minäkin kuulun.
Voin puhua vain omasta puolestani. Ei siinä ole mitään vaikeaa ymmärtää, että joku kokee jotakin. Mutta kun se kokemus ei kumoa vallitsevia tosiasioita. Sukupuolia on vain kaksi. Näiden välillä on ääretön määrä liukumaa, mutta silti kaikki variaatiot ovat vain näiden kahden välillä. Ei ole mitään kolmatta tai muuta. Sen takia se oma kokemus pitäisi osata (mielestäni) sijoittaa sille liukumalle kahden sukupuolen välillä. Itse tuossa aikaisemmin kirjoitin sukupuolettomasta naisesta koska sellaisena itse näen tämän henkilön. Hän on biologisesti nainen, mutta ei ilmeisesti koe olevansa mitään sukupuolta.
Suurin virhe monella on tuossa tummennetulla korostetussa ajatuksessa. Siis että sukupuolet olisivat janan kaksi päätä ja kaikki asettuisivat johonkin kohtaa janasta ja keskellä on viiva, joka jakaa meidät miehiin ja naisiin. Samalla tavalla voimme sitten väittää, että kaikki ihmiset ovat joko blondeja tai mustatukkaisia, aseta itsesi vain siihen janalle. Äläkä väitä, että olet kalju ja siksi et kuulu kumpaakaan. Tai että punapäänä et koe olevasi kumpaakaan. Saati että sinulla voisi olla molempia värejä.
Ei ole mitään jakajaa sukupuolten välillä, mutta ei ole myöskään mitään muuta sukupuolta kuin ne kaksi. Sen sijaan hiusvärejä on muitakin ja sitten on niitä kaljujakin. Siinä se ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole muunsukupuolinen, mutta yritän vääntää vähän ratakiskoa.
Otetaan konkreettinen esimerkki. On kaksi vessaa, toinen miehille, toinen naisille. Kumman valitset?
Muunsukupuoliselle kumpikin tuntuu väärältä. Perustavanlaatuisesti väärältä, aivot riitelevät vastaan. Oli siis kroppa mitä hyvänsä.
Ei, se ei ole muoti-ilmiö. Ihmiset saavat nykyään vaan olla omia itsejään.Mutta vessaan on kuitenkin mentävä, eikö niin? Vaihtoehtona on valita punainen auto tai harmaa auto, mutta kumpikin tuntuu väärältä. Kumman valitset? Ei tarvitse mennä lääkärille asiaa kysymään, vaan valitsee toisen.
Kuule, on kolmas vaihtoehto. Etsiä sukupuolineutraali vessa. Niitä on yllättävän paljon. Kyse kuitenkaan ei ole siitä, että on pakko käydä, vaan tilanteesta, jossa joutuu valitsemaan vaihtoehdoista, jotka _perustavanlaatuisesti_ ovat vääriä.
*
Transidentiteetti on verrannollinen autoon korkeintaan aito aivopieru -kerholaisen harhaisessa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on onko nainen vai mies? Pukeutua nyt voi niinkun lystää, perinteisiä sukupuolirooleja ei ole enää muutenkaan, lapsia voi tehdä tai olla tekemättä..
Muunsukupuolisuus kuulostaa mun korvaan lokeroivalta ja vanhanaikaiselta. Tuo termi olisi ollut ymmärrettävämpi vielä 50 vuotta sitten jolloin perinteiset sukupuoliroolit oli arkipäivää. Nyt voi olla kuka vaan mitä vaan ilman että sille tarvitsee keksiä omaa termiä.
Siis logiikkasi selkokielellä: Nykyään kuka vaan saa olla ihan mitä vaan, joten ei ole mitään väliä sillä, onko mies vai nainen, ja näin ollen kaikkien miesten pitää olla miehiä ja naisten naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tajua muunsukupuolisuutta. Hyväksyn tietysti sen, että jokainen saa määritellä itsensä miten haluaa eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista, mutta sukupuoli on kuitenkin myös biologinen käsite. On miehiä, on naisia, on naiseksi syntyneitä miehiä ja on mieheksi syntyneitä naisia. On enemmän tai vähemmän maskuliinisia ja feminiinisiä miehiä ja naisia. Kaikki ovat kuitenkin joko miehiä tai naisia. Jako voidaan tehdään biologisesti tai psykologisesti, mutta psykologia ei voi kumota biologiaa eikä biologia psykologiaa.
Sen takia en ymmärrä muunsukupuolisuutta. Omaan järkeeni kävisi määrittely sukupuoleton nainen. Siis biologinen nainen, joka ei määrittele itseään tai koe psykologisesti olevansa nainen tai mies.
Miten intersukupuoliset? Varovaisen ja tiukasti rajatun arvion mukaan 0,02% ihmisistä syntyy niin, että biologia ei pysty määrittelemään heitä miehiksi tai naisiksi. Eli maailmassa olisi ainakin 148 miljoonaa ihmistä, joiden kohdalla tuo ei pidä paikkaansa.
Ei sellaista intersukupuolisuutta ole, etteikö henkilölle viimeistään laboratoriossa pystyttäisi nimeämään sukupuoli. Perinteisesti intersukupuolisuus oli genitaalien kehityshäiriöön liittyvä termi.
Olet väärässä. XX ja XY eivät ole ainoat olemassaolevat mahdollisuudet, vaan on olemassa myös esim. XO ja XXY.
Aivan ja jos kromosomit eivät kerro vastausta, voidaan kurkistaa niiden taakse geeneihin. Toki tällaista ei ole tarkoituksenmukaista oikeastaan koskaan tehdä, mutta aina saadaan selville haluttu tulos. Kromosomihäiriö on syntynyt kun jossain vaiheessa joku on mennyt pieleen. Kun sitä ketjua avataan tarpeeksi löytyy se suunnitelma mitä oli tarkoitus tulla. Ja ihmisen kohdalla niitä vaihtoehtoja on vain kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en tajua muunsukupuolisuutta. Hyväksyn tietysti sen, että jokainen saa määritellä itsensä miten haluaa eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista, mutta sukupuoli on kuitenkin myös biologinen käsite. On miehiä, on naisia, on naiseksi syntyneitä miehiä ja on mieheksi syntyneitä naisia. On enemmän tai vähemmän maskuliinisia ja feminiinisiä miehiä ja naisia. Kaikki ovat kuitenkin joko miehiä tai naisia. Jako voidaan tehdään biologisesti tai psykologisesti, mutta psykologia ei voi kumota biologiaa eikä biologia psykologiaa.
Sen takia en ymmärrä muunsukupuolisuutta. Omaan järkeeni kävisi määrittely sukupuoleton nainen. Siis biologinen nainen, joka ei määrittele itseään tai koe psykologisesti olevansa nainen tai mies.
Miten intersukupuoliset? Varovaisen ja tiukasti rajatun arvion mukaan 0,02% ihmisistä syntyy niin, että biologia ei pysty määrittelemään heitä miehiksi tai naisiksi. Eli maailmassa olisi ainakin 148 miljoonaa ihmistä, joiden kohdalla tuo ei pidä paikkaansa.
Ei sellaista intersukupuolisuutta ole, etteikö henkilölle viimeistään laboratoriossa pystyttäisi nimeämään sukupuoli. Perinteisesti intersukupuolisuus oli genitaalien kehityshäiriöön liittyvä termi.
Ei liity tähän identiteettikeskusteluun, mutta ihan viimeisin tieto on, että edes laboratoriotutkimuksissa ei välttämättä saada selvyyttä sukupuolesta. Tämä johtuu siitä, että osassa ihmisen soluista voi olla naisen kromosomit ja osassa miehen. Siis saman ihmisen ruumiissa.
Eli ihan loppuviimein se paras keino saada selville ihmisen sukupuoli on kysyä häneltä.
Ja saat vastauksen "muunsukupuolinen".
Keskustelun kannalta olisi hyödyllistä tietää, miten "muunsukupuolinen" määrittelee sukupuolet tai kuvittelee yhteiskunnan määrittelevän ne.
Tilanne on toisaalta koominen: "muunsukupuoliset" yleisesti ottaen vastustavat stereotypisia mies- ja naiskuvia, mutta juuri tähän perustuu heidän oma identiteettinsä. Anne Liljeströmin kaltaisille siis kysymys:
- Mikä on se nainen, joka et koe olevasi?
Esim. minä olen nainen (ja hetero), mutta en ole millään tavalla naisellisempi kuin Anne Liljeström. Olen diplomi-insinööri, leikin lapsena legoilla ja tein puutöitä, en koskaan leikkinyt barbeilla, en kulje mekoissa jne. En näe mitään ristiriitaa tässä, mutta ilmeisesti "muunsukupuoliset" määrittelevät sukupuolen juuri stereotyyppisesti harrastusten, pukeutumisen ym. mukaan?
Asiaa sivuten tulee mieleen kaverin ex-mies, joka alkoi "pukeutua naiseksi". Käytännössä tämä tarkoitti minihameita, korsetteja, verkkosukkahousuja, tekoripsiä, glitteriä ym. Suvaitsen jokaisen oikeutta pukeutua tavallaan, mutta miten tuo on "naiseksi pukeutumista"? Miten ylipäätään pukeutumisella muututaan naiseksi tai mieheksi? En sitä paitsi tiedä yhtään naista, joka pukeutuisi kuten kyseinen "naiseksi pukeutuja". Mutta ilmeisesti naiseksi ei pukeuduta niin, että vedettäisiin ylle farkut+T-paita, joita naiset käyttävät paljon todennäköisemmin kuin jotain PVC-minihametta ja korsettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YO-lehden poly-jutussa kerrotaan, että tuolloin Anne Liljeström asui miehensä ja miehen pitkäaikaisen tyttöystävän kanssa. Naisilla omat huoneet, mies nukkui vuoroöin kummankin kanssa.
Keski-ikäisen naisen "muusukupuolisuus" sekä hakeutuminen monimutkaisiin polyamorisiin suhteisiin kertoo enemmän ongelmahakuisesta identiteetistä kuin sukupuolisuudesta. Tutut sitten ehkä tietävät tällaisen ongelmahakuisuuden näkyvän muussakin kuin sukupuoliasioissa...
Yksi vaihtoehto on, että vastaus identiteettikysymyksiin löytyykin jostain ihan muualta kuin sukupuolijaottelusta. Esim. persoonallisuushäiriöiden b-klusterista (dramaattisen spektrin persoonallisuudet).
Reagoitko tunteella?
Tunnetko empatiaa muita kohtaan?
Herkistytkö helposti?
Ajatteletko monimutkaisesti vai suoraviivaisesti?
Onko kotoa lähteminen hidasta?
Vatvotko asioita?
Mietitkö äänenpainoja ja mitä se mahtoi oikeasti tarkoittaa kun se sanoi niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tämä sukupuolien hämmennys on saanut alkunsa? 20 vuotta sitten kaikki oli hyvin! Seta on teidät aivopessyt ja media.
Sukupuolen määräävät sukupuolikromosomit: miehellä on y-kromosomi, naisella ei ole y-kromosomia. Tämä on siis biologinen fakta.
Itse en tunnusta muuta sukupuolikäsitystä kuin biologisen. Esim. Marja-Sisko Aalto on biologisen sukupuolikäsitykseni mukaisesti mies. Chris Owen on nainen. Jne.
En lukenut HS:n juttua, mutta kuulostaa siltä, että haastateltu on tehnyt sukupuolesta sosiaalisen (tai ylipäätään ei-biologisen) konseptin, eli on problematisoinut sen, ja siksi on alkanut viitata itseensä "muunsukupuolisena". Ratkaisu hänen kärsimykseensä olisi se, että hän alkaisi uskoa totuuden: että sukupuoli on biologinen tila eikä hänen tarvitse välittää siitä, jos ei halua, voi pukeutua miten tahtoo ja harrastaa mitä tahtoo jne.
____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun kannalta olisi hyödyllistä tietää, miten "muunsukupuolinen" määrittelee sukupuolet tai kuvittelee yhteiskunnan määrittelevän ne.
Tilanne on toisaalta koominen: "muunsukupuoliset" yleisesti ottaen vastustavat stereotypisia mies- ja naiskuvia, mutta juuri tähän perustuu heidän oma identiteettinsä. Anne Liljeströmin kaltaisille siis kysymys:
- Mikä on se nainen, joka et koe olevasi?
Esim. minä olen nainen (ja hetero), mutta en ole millään tavalla naisellisempi kuin Anne Liljeström. Olen diplomi-insinööri, leikin lapsena legoilla ja tein puutöitä, en koskaan leikkinyt barbeilla, en kulje mekoissa jne. En näe mitään ristiriitaa tässä, mutta ilmeisesti "muunsukupuoliset" määrittelevät sukupuolen juuri stereotyyppisesti harrastusten, pukeutumisen ym. mukaan?
Asiaa sivuten tulee mieleen kaverin ex-mies, joka alkoi "pukeutua naiseksi". Käytännössä tämä tarkoitti minihameita, korsetteja, verkkosukkahousuja, tekoripsiä, glitteriä ym. Suvaitsen jokaisen oikeutta pukeutua tavallaan, mutta miten tuo on "naiseksi pukeutumista"? Miten ylipäätään pukeutumisella muututaan naiseksi tai mieheksi? En sitä paitsi tiedä yhtään naista, joka pukeutuisi kuten kyseinen "naiseksi pukeutuja". Mutta ilmeisesti naiseksi ei pukeuduta niin, että vedettäisiin ylle farkut+T-paita, joita naiset käyttävät paljon todennäköisemmin kuin jotain PVC-minihametta ja korsettia.
Sinä olet nainen. Fine!
Tajuatko ollenkaan, että sukupuoli-identiteetti on sisäsyntyinen?
T. Androgyyni transmies
Meneekö tämä nyt siihen, että jos sanoo olevansa nainen niin pitää olla stereotyyppinen nainen? Koska laajempi kokemus naiseudesta on varattu muunsukupuolisille?
En ymmärrä mikä ongelma on antaa nainen-käsitteelle erilaisia sisältöjä. Minulla ei ole kovin naisellista vartaloa, olen leveäharteinen ja keskiverto miehen pituinen. En silti ole mies enkä mikään muu: olen leveäharteinen ja pitkä nainen. En tykkää tunteilusta ja minulle saa mieluummin työntää tikkuja sormien alle kuin pakottaa katsomaan romanttista komediaa. En ole silti mikään muu ja minua itseasiassa pännii, jos muunsukupuolisuus kaventaa naiseutta. Olen nainen ja ihan hyvä nainen olenkin, vaikkei kaikki stereotyyppiset naiskliseet natsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa mukava että muillakin heräsi tästä jutusta mietteitä, ajattelin että olenko jotenkin outo kun en tunnistanut lainkaan näitä naisen ja miehen kuvauksia. Itse olen ollut poikatyttö pienenä, minulla oli lyhyet hiukset, pelasin jalkapalloa, olin puutöissä ja olin ylpeä jos joku erehtyi luulemaan minua pojaksi. Nykyään kyllä meikkaan, pukeudun juhliin mekkoihin ja pidän pitkiä hiuksia mutten siltikään puhku naiseutta tai tee asiasta suurta juttua. Eikä identiteettini ole missään tekemisissä naiseuteni kanssa, suuremmalti identiteettini riippuu ammatistani. Olen biologiselta sukupuoleltani nainen ja ymmärrän miksi tällaiset asiat lukevat passissa enkä pidä sitä mitenkään syrjivänä. Nykyään tuntuu että ihmiset haluavat itse tehdä asioista ongelmallisia, onko yhteiskunnan vai henkilön oma syy jos kokee naisena olemisen pelkästään meikkaamisena, mekkoihin pukeutumisena ja nukeilla leikkimisenä? Transihmiset ymmärrän ja eräs hyvä työystäväni on sukupuolensa miehestä naiseksi korjannut. Näitä muunsukupuolisia en kyllä oikein.
Nykyajan ongelma on, että liian moni KOKEE kaikenlaista. Itsestään ja muista.
Sukupuolen ilmaisu on eri asia kuin sukupuoli-identiteetti. Osa tytöistä leikkii barbeilla, osa autoilla, osa molemmilla, sama pojista ja mm. muunsukupuolisista lapsista (osa tunnistaa sen jo silloin, vaikkei ole sanoja). On ihan fine, jos poika tykkää olla mekossa ja leikkiä vaikka Elsaa. Sukupuoli-identiteetti on sitä, mitä ihminen kokee olevansa - oli sitten trans tai cis (ei-binääriset, mm muunsukupuoliset, ovat siis myös transihmisiä).
*
Ihminen voi siis ilmaista sukupuoltaan miten haluaa.
Sukupuoli-identiteetti on sisäsyntyinen ja ei sidoksissa sukupuolen ilmaisuun.
Miten vaikeita on yksinkertaiset asiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole muunsukupuolinen, mutta yritän vääntää vähän ratakiskoa.
Otetaan konkreettinen esimerkki. On kaksi vessaa, toinen miehille, toinen naisille. Kumman valitset?
Muunsukupuoliselle kumpikin tuntuu väärältä. Perustavanlaatuisesti väärältä, aivot riitelevät vastaan. Oli siis kroppa mitä hyvänsä.
Ei, se ei ole muoti-ilmiö. Ihmiset saavat nykyään vaan olla omia itsejään.Mutta vessaan on kuitenkin mentävä, eikö niin? Vaihtoehtona on valita punainen auto tai harmaa auto, mutta kumpikin tuntuu väärältä. Kumman valitset? Ei tarvitse mennä lääkärille asiaa kysymään, vaan valitsee toisen.
Kuule, on kolmas vaihtoehto. Etsiä sukupuolineutraali vessa. Niitä on yllättävän paljon. Kyse kuitenkaan ei ole siitä, että on pakko käydä, vaan tilanteesta, jossa joutuu valitsemaan vaihtoehdoista, jotka _perustavanlaatuisesti_ ovat vääriä.
*
Transidentiteetti on verrannollinen autoon korkeintaan aito aivopieru -kerholaisen harhaisessa päässä.
Mites sukupuolineutraalit uimahallien saunat ja pukuhuoneet? Ai miten niin ei käy?
Vierailija kirjoitti:
Meneekö tämä nyt siihen, että jos sanoo olevansa nainen niin pitää olla stereotyyppinen nainen? Koska laajempi kokemus naiseudesta on varattu muunsukupuolisille?
En ymmärrä mikä ongelma on antaa nainen-käsitteelle erilaisia sisältöjä. Minulla ei ole kovin naisellista vartaloa, olen leveäharteinen ja keskiverto miehen pituinen. En silti ole mies enkä mikään muu: olen leveäharteinen ja pitkä nainen. En tykkää tunteilusta ja minulle saa mieluummin työntää tikkuja sormien alle kuin pakottaa katsomaan romanttista komediaa. En ole silti mikään muu ja minua itseasiassa pännii, jos muunsukupuolisuus kaventaa naiseutta. Olen nainen ja ihan hyvä nainen olenkin, vaikkei kaikki stereotyyppiset naiskliseet natsaa.
Ei kavenna. Sukupuolen ilmaisu =\= sukupuoli-identiteetti.
Transihmisille jää todella helposti vahvoja dysforioita vahvasti väärään rooliin liitetyistä asioista. Todennäköisesti siksi maininnut nuo.
Se siitä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole muunsukupuolinen, mutta yritän vääntää vähän ratakiskoa.
Otetaan konkreettinen esimerkki. On kaksi vessaa, toinen miehille, toinen naisille. Kumman valitset?
Muunsukupuoliselle kumpikin tuntuu väärältä. Perustavanlaatuisesti väärältä, aivot riitelevät vastaan. Oli siis kroppa mitä hyvänsä.
Ei, se ei ole muoti-ilmiö. Ihmiset saavat nykyään vaan olla omia itsejään.Mutta vessaan on kuitenkin mentävä, eikö niin? Vaihtoehtona on valita punainen auto tai harmaa auto, mutta kumpikin tuntuu väärältä. Kumman valitset? Ei tarvitse mennä lääkärille asiaa kysymään, vaan valitsee toisen.
Kuule, on kolmas vaihtoehto. Etsiä sukupuolineutraali vessa. Niitä on yllättävän paljon. Kyse kuitenkaan ei ole siitä, että on pakko käydä, vaan tilanteesta, jossa joutuu valitsemaan vaihtoehdoista, jotka _perustavanlaatuisesti_ ovat vääriä.
*
Transidentiteetti on verrannollinen autoon korkeintaan aito aivopieru -kerholaisen harhaisessa päässä.Mites sukupuolineutraalit uimahallien saunat ja pukuhuoneet? Ai miten niin ei käy?
Ainakin täällä Helsingissä on sellaisia perhehuoneita ja yksittäispukutiloja. Euroopassa ihan normaali käytäntö. On monia syitä mikseivät ihmiset halua hillua alasti toisten nähden.
Kylpylöissä on muuten monikin höyrysauna sukupuolineutraali....😂
Hän ei haluaisi vastata ja vastaisi siksi "muunsukupuolinen", mutta se on eri asia. Jos natsisaksassa olisi laitettu 1000 muunsukupuolista riviin, osoitettu pistoolilla päähän ja käsketty valitsemaan oma sukupuolensa miehen ja naisen väliltä niin, että jos pistoolimies on eri mieltä hän ampuisi, jokainen tuhannesta olisi kertonut olevansa mies tai nainen ja se olisi osunut aina ihan oikein biologisen sukupuolen mukaan. No ehkä ei ihan aina koska siellä olisi niitä kaksineuvoisia joukossa, mutta nämä selvät tapaukset, joiden identiteettiongelma on puhtaasti aivoissa, osuisivat 100 % oikeaan.